Tallinpitäjän jouluaattoaskareet

Jouluaattoaamuna kello pirisee aivan liian aikaisin. Tallinpitäjä lätkii maksimaalisen ajan torkkua ja uskaltautuu vasta sitten laskemaan jalkansa kylmälle lattialle sekä kampeamaan itsensä sängyn pehmeästä syleilystä pois.

Sataa vettä. Paljon. Seuraa asiaankuuluvan vaatetuksen etsimistä ja talliin saapastelua. On aika tallinpitäjän aamujumpan! Ensimmäisenä loimitusvuorossa maksimaalisen kokoinen jättisuomenhevonen Porre. Lainapeitteen kokoinen loimi painaa paljon ja pienimuotoinen punttitreeni on tehty loimen ollessa edes osittain hevosen päällä. Venyttelyä... kurottelua... varvistelua... Loimi päällä: CHECK!

Mutta mikäs tuossa silmässä on? Taskulampulla katsomista, puhelimessa konsultointia ja ajatustenjuoksua. Oljenpätkä väärässä paikassa! Vain tallinpitäjälle on suht normaalia tonkia kumihanska kädessä kaviokkaan silmää jouluaattoaamuna ja yrittää vesiruiskua apuna käyttäen saada sieltä väärään paikkaan eksynyt objekti pois. Silmä ei vuoda ja oljenhippu jumittaa. Lopputulos: Porre 1 - tallinpitäjä 0. Olkoot oljenpala siellä.

Loimitusvuorossa seuraavana isoponi -kokoinen issikka. Ah, ergonomista! Mr. Musta loimitettuna nopeasti ja näppärästi: CHECK!

Sitten aamun haastavin puettava. Miniponi. Tiedättekös... Sellainen suuren koiran kokoinen. Loimi on mallia patalappu, luulette siis että helppo homma! Kyykistelyä... Kumartelua... Toisen ponin hätistelyä... Pipon pelastamista ponin riepotuksesta... Riimunnarun kiskomista termiitin suusta... Lisää kumartelua... Näykkivän karsinakaveriponin komennusta... Vielä lisää kyykkimistä... Loimen suoristusta toisen ponin ollessa auttavaisena repimässä helmaa toiselta puolelta... Kumartelua... Sadetakki termiitin päällä: CHECK!

Hepat heinineen sekä juomineen tarhoissa, maailman parhaalle tallilaiselle nakitettuna karsinoiden siivous ja näin tallinpitäjä on valmis siirtymään ranchiltaan ihmisten pariin. Ensin vain joulusaunaan (mikä sauna? ei ollut kukaan lämmittänyt... Lue siis: suihku kylmässä ulkorakennuksessa jostain heränneiden pitkäkoipisten hämiksien kanssa). Suihkussa ollessaan huomaa lattiakaivon olevan tukossa, mutta sen tyhjentäminen onkin sitten taas jo aivan eri tarina.

Tallinpitäjä pakkaa laina-autoon nyssykät, kassukat, jälkikasvunsa, itsensä ja starttaa menopelin. Painamalla nappulaa. Käynnistysnappulaa. Ihmettelee auton nippeleitä ja hienoja systeemeitä. Hämmästelee auton reipasta liikkumista. Ketteryyttä. Piippaavaa varoitusta mahdollisesta liukkaudesta. Tallinpitäjä on ehtinyt unohtaa etteivät kaikki autot ole laiskoja työkoneita täynnä hevosen hajua ja heinän korsia.

Jouluateria sukulaisten kanssa: Paljon ruokaa, kovin paljon paketteja, monta tuntia höpinää ja ajan kiitämistä kovaa vauhtia kohti yötä. Tallinpitäjä starttaa yön pimeydessä autonsa ja kääntää sen nokan kohti kotia. Köröttelee rauhallisesti hiljaisia teitä pitkin kilometri toisensa jälkeen ja kotiin päästyään laskee hevosten lukumäärän. On tyytyväinen saamaansa lukemaan ja lähtee palauttamaan autoa naapuriin huomatessaan sieltä pilkottavan vielä valoa.

Tallinpitäjä pöllähtää keskelle yösyömistä. "Ota sinäkin", kehoittavat ja tallinpitäjä ajattelee istahtaa hetkeksi herkuttelemaan. Aika rientää... Klo 01.10 tallinpitäjä ei enää voi väistää velvollisuuttaan, yhä jatkuvasta kaatosateesta huolimatta, ja kirmaa tallipihalleen. Talliin valot, pihalle valot, hevosten portit auki, karsinoiden ovet kiinni asukkien talsittua sisälle, valot pois ja paluu takaisin iloisesti höpisevän seurueen pariin.

Lähempänä aamua tallinpitäjä tepastelee muksuinensa kotiinsa ja nopean tietokonehetken jälkeen menee unille. Joulupäivän aamulla taas ahkerana ylös ja ulos. Kaatosateessa. Unirytminsä täysin kallelleen kipanneena, mutta kirjoitusinnon saaneena, huomaa hän Tapaninpäivän vastaisena yönä.

....ja mites se Porren silmässä ollut olki? Poistunut itsekseen päivän aikana.