Treeniä... Treeniä... Treeniä...

Tässä on oikein tullut ryhdistäydyttyä. Treenin määrä hevosilla on kuluneen viikon aikana ollut suurempi kuin ...öööö... edellisen puolen vuoden aikana melkein yhteensä?

* * * * *

Ensimmäistä kertaa Airan istuntaopissa kesäkuussa 2012

 
Perjantaina 20.12. pääsin piiiiiitkästä aikaa Aira Toivolan ratsastuspilatestunnille Porre- papparaisen kanssa. Ihanaa! Tai siis kamalaa! Edellinen kerta istuntaoppien parissa on ollut ystävänpäivänä ja sen jälkeen olen mennyt takapakkia suunnilleen valovuoden. Ah, mitä super-mahtavaa istunnan vinoutta ja jaloilla rutistusta. Pakko todeta, että raskaus tekee kropalle ja keskivartalon hallinnalle tietynlaisia asioita, vaikka ei haluaisi sitä myöntää.

"Kevennätkö etu- vai takareidellä?" Vaikea kysymys vastata kun kehonhallinta ja -tuntemus ovat hukassa. Tätä korjattiin ilman jalustimia keventämällä (kts. videot: vuoden takaisesta Aira -postauksesta), jotta se takareisi sieltä löytyisi ja etureisi pääsisi rennoksi.
Lisäksi vasen kylki piti lyhentää ja kääntää koko yläkroppa oikealta vasemmalle. Unohtamatta takareiden tukea ja pohkeiden oikeaa suuntaa hevosta vasten.

Paljon haettiin taas uutta asentoa ja jonkun verran ahaaaa -elämyksiä tulikin. Oma ratsastuskunto on vielä heikko, lihasväsymys tulee nopeasti ja sitä myöden asioiden korjaaminen vaikeutuu entisestään. Pieniä pätkiä - paljon ja usein - siinä treeniajatusta tästä eteenpäin.

Unohtamatta ryhdin korjausta jokapäiväisessä elämässä! Pitää seistä kahdella jalalla, keskikroppa tiukkana ja olkapäät samalla tasolla rintakehän osoittaessa suoraan eteenpäin. Helppoa? Ei, todella vaikeaa! Mun kropalla on aivan eri tahto kuin sillä päänupilla mikä keikkuu siellä korkeimpana. Ja joka ratsastaessa nököttää väärällä tavalla, mutta sitä(kin) korjataan myöhemmin...

* * * * * 

Minin treeneissä Kalilein kanssa kesäkuussa 2012

Lauantaina 21.12. oli vuorossa nuoren herra Voitto 4veen kanssa Mini Wahlbergin Minimoi- treenit. En ole Voitolla aidatulla alueella ratsastanut viime kevään jälkeen ja tämä maneesitreeni oli katastrofi. Teimme yksinkertaisia asioita (hevosen suoruutta), mutta meillä ei Voiton kanssa natsannut ollenkaan yhteen.

Ruuna sai valtavasti kehuja ja lienee oikeastikin todella potentiaalinen. Mutta ei tämän allekirjoittaneen kanssa, ei ainakaan vielä pitkiin aikoihin. Sain Voiton aivan pois itsestään ja hätääntymään huonolla ratsastuksellani. Nuorukainen paineli liian reipasta vauhtia koko ajan, yrittäen rullata itseään kuolaimen taakse. Plus painoi ohjalle silleen puolireippaasti.

Vasenta laukkaa ei löytynyt mistään. Voittis nosti oikeaa laukkaa kerta toisensa jälkeen. Oma istuntani kertoo, että oikeaa ja Voitto tekee työtä käskettyä. Porrehan korjaa tätä virhettä monien yhteisien vuosien kokemuksella ja erittäin hyvällä tasapainollaan... Eilen Airan treeneissä yritettiin tätä vinouttani korjata, mutta ei näköjään yhdessä treenikerrassa + yössä tapahdu ihmeitä. (Ei mikään yllätys tietenkään)

Harjoitusravissa pystyin olemaan alkutunnista pieniä pätkiä suht sivistyneesti, mutta sitten tuli lihasväsy. Homma levisi lopullisesti ja hevonen oli entistäkin vähemmän hallinnassa. Ei ruuna mitään pahaa tee, mutta venyi kilometrin mittaiseksi ja painoi kuolaimen taakse.

Voi Voittoa. Ja voi Tarua.

* * * * * 

Maija ja Voitto maneesilla 20.12.2013

 

Torstaina 26.12. treenit jatkuivat maneesilla. Treenailin Porren kanssa istuntaani (löytyi muutama "ai tälleen" -ajatus) ja hevosammattilainen maailman-paras-Maija piipersi Voiton kanssa. Maija kiteytti Voiton ajatukset hyvin ratsastuksen päätteeksi: "Voitto oli aivan sekaisin aluksi". Ai oliko? En ihmettele lauantain räpellyksen jälkeen yhtään.

Viimeiseksi niitiksi mut lykättiin Voiton selkään ja Maija huuteli muutaman kierroksen ajan ohjeita. Ei saa päästää pitkäksi, ei saa päästää kuolaimen taakse virkkuukoukuksi eikä saa ylitaivuttaa. En osannut, en pystynyt, ei oikein onnistunut.

Luvassa siis LISÄÄ TREENIÄ! Ei tässä ratsastusmasista ole tullut, enemmän on taistelutahtoa ilmassa!

* * * * *

...ja koska tämä blogi on myös treenipäiväkirjani, kirjoitin tällä kertaa näitä höpinöitä pidemmän kaavan kautta. Sen kaikkein pisimmän, luulen.