Kysymys on hieman outo, mutta sitä jouduin kolme peräkkäistä päivää miettimään huolestuneena. Kalileilla ei ollut lämpöä normaalia enempää, mikään paikka ei turvotellut, ruokakin maistui eikä mikään viitannut sairauteen. Kuitenkin ruunan yleisilme oli nuutunut, oikeastaan jopa hapan. Tarhassa se seisoi lähes viimeisessä nurkassa pää roikkuen eikä viittinyt jahdata yhtään edes tarhakaveriaan Porrea. Illalla sisälle haettaessa ei tullut yhtään vastaan vaan piti oikein hakemalla hakea tarhasta pois.
Edelliset päivät olivat olleet todella kevyitä liikutukseltaan eikä (liika)rasittuminen ainakaan pitäisi olla syynä.
Syytä tähän käyttäytymiseen en keksinyt, mutta sunnuntaina aamusta hevonen oli taas aivan normaali pirtsakka itsensä. Aivan kuin Herra Hevosen ketutus olisi päättynyt ja ruuna noussut makuulta oikealla jalalla!
Sunnuntaina kävin kevyellä n. 7 km maastolenkillä Kalilein kanssa ja ruuna oli normaali reipas itsensä.
Eilen teimme lauantain tulevia kisoja silmällä pitäen 11 km laukkalenkin ja vauhtia riitti!
Sen verran paljon kuitenkin mietitytti tuo käyttäyminen, että piti tehdä maanantain kunniaksi pieni retki Ypäjälle verikokeeseen. Kalilein labra-arvoissa kaikki oikein ok, joten nyt on taas mieli kevyt! :)
Samalla reissulla vein lantanäytteitä tallin aikuisilta hevosilta tutkittavaksi. Aamulla sujui yllättävän nopeasti tuoreiden pipanoiden pyydystys! Shettisorhi meinasi olla ainoa hankala. Ei auttanut traileriin lastaus, ei juoksutus eikä vieras tarha. Ajattelin fiksuna, että tuollainen orihevonen menee tietty kakkimaan heti vieraiden hajujen päälle... Ja mitäs vielä, Polle nuuskutteli Vellerin ja Voiton tarhan kaikki kasat moneen kertaa tekemättä yhtään pipanaa! Mutta kyllä ne vaaditut palleroiset siltäkin sitten lopulta kuitenkin saatiin.
Viidestä testatusta hevosesta vain yhdellä on madotukseen tarvetta eli näytteiden otto (vrt rutiinimadotus) oli tässä(kin) kohtaa oikea ratkaisu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti