Kuka antoi luvan yöpakkaselle vaikeuttaa aamun treenejä?

Olin jo eilen katsonut kartasta 25 km treenilenkin Kalilein kanssa tänään aamulla kierrettäväksi. Eipä muuten sitten kierrettykään... Aamutuimaan oli pakkasta -5 astetta ja tiet tietenkin sen vuoksi umpijäässä. Treeneistä ei kuitenkaan luovuttu, vaan piti vain suunnitelmiin tehdä pieni muutos. Reipas ravimaasto muuttui reippaaksi käyntipainotteiseksi maastoksi.

Ennen ysiä olin jo varustetun hevosen kanssa tepastelemassa kotitietä pitkin reippaalla vauhdilla. Ensimmäiset 6,6 km taitettiin kävellen ja vasta sen jälkeen siirryimme raviin. Pohjan huonouden vuoksi raviosuuksista tuli kovin pätkittäisiä ja sekös ruunaa harmitti. Peli ois tänään taas vetänyt aikasten kovaa! :)
Lenkille tuli kokonaispituutta 13 km ja keskinopeutta n. 7,5 km/h. Ravia ei montaakaan kilometriä matkasta ollut.
Kotio päästyämme tiet olivat jo mukavan sulaneet, mutta ei auttanut, työpaikka kutsui ja treenit oli päätettävä siihen.

Pyörittelin tuossa matkan aikana ajatusta Kalilein valjastamisesta tauon jälkeen kärryjenkin eteen. Tämän aamunlaiset löntystelylenkit tiellä olisi varsin helppo toteuttaa myös ajaen ja samalla saisi monipuolisempaa treeniä ruunaskalle.
Muistelen vain puoli-kauhuissani vuoden takaisia pitkiä ajolenkkejä... Siinä tyttöstä vietiin tukka tuubilla kylänraittia pitkin kerran jos toisenkin... :D Kalilei on ihan kiltti ajaa, mutta (herran mielestä) riittävän mummohölkän jälkeen saattaa löytyä a) alaleuka ryntäissä vauhdin huomattava lisäys, b) pukkinappula tai c) kiitolaukka. Yleensä nämä kaikki seuraavat toinen toisiaan ja kyydissä voi vain kiskoa ohjista ja odotella ruunan vastaanottavan viestit. Toisaalta kesäisin Kalilei on yleensä ollut hiukan laiskanpulskeampi ajaa... Eli ei varmaan muuta keinoa ole kuin kokeilla mitä tapahtuu! Kerron sitten miten kävi, jos olen täällä vielä asiasta kertomassa, heh heh. ;)

Kalilei 03/2011: lähtee kuin talkkari peltikatolta...