Mietteitä ratsastuksesta

Perjantaina, erittäin sateisen torstain jälkeen, teimme visiitin lähikentälle. Voitolla oli ohjelmassa ratsuna olemisen riemua, tällä kertaahan oli vuorossa ratsastuskerta numero neljä.
Pieni juoksutus pohjalle ja sen jälkeen ratsastaja kyytiin. Käyntiä hieman ristiin rastiin ja sen jälkeen ravia uraa pitkin molempiin suuntiin. Jarrut ja kaasu toimivat hienosti, Voitto on jo taitava! Loppukäynnit tehtiin tallin pihatiellä, siellä ruunaska tuntui olevan kentällä menoa pirteämpi.

Ratsastajan (= minä) ilme ylläolevassa otoksessa kertonee aivan kaiken Voitolla ratsastamisen riemusta? Jokaisessa otetussa kuvassa oli taas leveä virne kasvoilla!

Voiton jälkeen ratsu vaihtui Kalileihin. Voin kertoa, että putosin taivaasta maan päälle...
Kenttä oli sateiden takia todella märkä eikä Kalilei olisi halunnut astua ollenkaan lätäkköön. Ruuna mutkitteli ja heilutteli päätään ärtyneenä eikä hommista tullut yhtään mitään. Lisäksi vaikeusastetta lisäsi takaisin tullut vaiva, oikean ohjan päässä tuntui olevan tiiliseinä.

Moniko teistä kuvaa säännöllisesti omaa ratsastustaan videolle? Kenttäreissulla apuna ollut Marjut kuvasi kamerallani videokuvaa ratsastuksestani ja niitä pätkiä oli illalla kotona aivan järkyttävää katsoa!!! Milloin istunnastani on tullut noin kamala?? Tai milloin tasainen ohjastuntuman tuki on muuttunut vuoroin tiukaksi ja vuoroin löysäksi?? :O

Molempiin lienee vastauksena kouluratsastuksen vähentyminen ja treenien painotuksen vaihtuminen matkaratsastukseen enemmän. Matkaratsastustreenien ja -kisojen kilometrit etenevät yleensä hyvinkin löysällä ohjalla ja ratsastajan istunta on "vähän sinnepäin".
Ratsastajan istunta pitäisi tosin olla varsinkin pidemmillä matkaratsastuskilometreilläkin HYVÄ. Mitä enemmän ratsastaja könöttää, kenottaa tai heiluu, sitä enemmän joutuu hevonen korjaamaan tasapainoaan taakkansa mukaan. Tämä tietysti rasittaa ja väsyttää hevosta turhaan.
Nyt tarvitsemme ehdottomasti Kalilein kanssa lisää treeniä koulutuuppaukseen. Ruuna pitää saada notkeammaksi ja pyöreämpään muotoon. Perjantaina nenä oli ehkä "kivasti" nyökyssä virkkuukoukkumaisesti, mutta en saanut selkää pyöristymään ja takaset raahautuivat perässä.

Omaa istuntaani pitää suoristaa PALJON. Jalat ovat hyvin ja kädetkin periaatteessa ihan ok, mutta keskivartalosta ylöspäin ongelmat ovatkin sitten kasaantuneet.
Naureskeltiin avomies-Upin kanssa näitä ratsastusvideoita yhdessä ja on erittäin hassua huomata, että ihminen joka ei koskaan ole ratsastanut, mutta toki nähnyt satoja tunteja koulutuuppausta erilaisissa tilanteissa, tietää mitä istunnassani pitää korjata! Selkä pitää suoristaa koko matkalta, vetää hartiat taakse, laittaa päänuppi rangan jatkeeksi ja samalla nostaa katse pois hevosen niskasta. Myös ohjaa pitää lyhentää ainakin 10 cm, jotta kädet eivät ole aivan mahassa kiinni. Ei taida löytyä perusteluja sille, että ratsastaja on ratsuaan paremmassa peräänannossa?

Voiton ratsastusvideoissa oli istuntani huomattavasti parempi, samoin tiedän, että Porren kanssa mennessäni meno on paljon kauniimpaa. Porre on hyvin koulutettu RATSUHEVONEN, se kantaa itsensä ja ratsastajansa erinomaisesti sekä toimii lähes ajatuksen voimalla. Ratsastajan tehtäväksi jää "vain" olla häiritsemättä hevosta tehtävien suorittamisessa.
Kalilein ravissa on vaikea istua harjoitusravissa ja se vaikeutuu entisestään jos / kun ruuna jännittää eikä liiku pyöreänä. Eikä humma tietystikään rentoudu eikä venytä itseään, jos / kun ratsastaja istuu huonosti.

Istunnan parantamisen olen aloittanut ilman hevosta. Kiinnitän myös arkiaskareissani huomiota siihen, että seison suorassa, ryhdikkäänä ja hartiat takana. Samoin istuessa yritän olla rötköttämättä!

Kalilei oli viime vuonna loppukesästä ja syksyllä todella hyvä ratsastaa ja yhteistyömme sujui. Nyt tähtäämme samoihin tuntemuksiin ja sehän tietysti edellyttää hikeä, hampaiden kiristelyä ja kentällä pyörimisistä, kaikkea näitä meiltä molemmilta.

Kuvat kertovat varmasti paljon enemmän kuin kirjoittamani pitkät höpinät.
Ylläolevassa kuvassa virkkuukoukku- Kalilei tepsuttelee jännittyneenä ravia 18.5.2012. Tämä on se muoto, minkälaisessa en haluaisi ruunan kulkevan. Allaolevassa kuvassa Maija ja Kalilei näyttävät mallia oikeanlaisesta rennosta ja pyöreästä työskentelystä. Kuva otettu 11.8.2011.

Lopuksi pitää laittaa vastapainoksi kaikelle koulutuuppaukselle, tai sen yritykselle, rentouttava hevosten laidunkuva. Ruunapojat Kalilei (vas.) ja Porre (oik.) ovat mutustelemassa tyytyväisenä kotilaitumen herkullisia ruohoja. Viikon päästä koko puttekolmikko, Kalilei, Porre sekä Voitto, pääsevätkin jo nauttimaan ruohosta vähintäänkin puoli-päiväisesti!