Tänään kisareissu, SISUratsukoiden mr-kisoihin, Nummi-Pusulaan meni erittäin hyvin! Ensimmäistä kertaa meitä oli mukana kolmen henkilön porukka; minä - ratsastaja, Upi - autokuski / apuhuoltaja ja kaverini Marjut - huoltaja / valokuvaaja. Tällä kertaa jopa tuntui siltä, että käsiä oli riittävästi ja homma rullasi! Ollaan kahdestaankin Upin kanssa tähän asti pärjäilty, mutta kolmen porukalla PALJON helpompaa!
Meidän kisalenkki oli n. 30 km mittainen ja se oli tähän säähän enemmän kuin sopiva! Lämmintä riitti, kosteutta myös eikä aivan ötököittäkään matkaa taitettu. Reitit kulkivat täysin uuden kisapaikan ympäristössä ja pitää antaa erikoismaininta hyväpohjaisista teistä! Paikoitellen oli hivenen suurempaa kiveä ja kovempaa pohjaa, mutta vuodenaikaan nähden reitit olivat suorastaan luxusta!
Korkeusvaihteluita oli jonkun verran ja pidimme ihan puoli-reipasta vauhtia yllä. Ravailimme pääasiassa, paikoitellen myös käyntiä ja huollot teimme hitaanlaisesti. Kastelimme ruunaa reitin varrella useasti ja Kilde jopa joi yllättävän hyvin matkalla. Tästä varmaan suurin kiitos avomies- Upille, joka oli kisoissa mukana huoltamassa. Kaltsulla tais olla luonteva olo "oman juottajansa" kanssa.
Seuratason ihanneaikaluokissa keskinopeus on 8 - 12 km/h ja ylitimme Kalilein kanssa maaliviivan 1 minuutin minimiajan jälkeen. Keskinopeutemme oli 11,9 km/h ja koska eläinlääkärikään ei suurempaa moitetta löytänyt, saimme HYVÄKSYTYN tuloksen!
Homma sujui täysin rutiinilla kisoissa, mutta aivan läpihuutojuttu ei kisa ollut. Kuumuus oli kova ja se teki lenkistä hevoselle raskaan. Maalissa hevosen viilennykseen käytettiin vettä lähemmäs 40 litraa ja sykettä varmistelin pidemmän aikaan. Ilmoitin Kalilein vartin kuluttua saapumisesta ell-tarkastukseen ja silloin syke oli 44. Liikkeestä sai B:n, lähti aikasten tahmeasti juoksemaan. Kääntöpaikalta takaisinpäin tultiinkin ihan reippaasti sitten taas.
Lisäksi saimme erityismaininnan "lievästi väsähtäneen oloinen". Oli ensimmäinen kerta kun tämä kisa-ell näki Kalilein, ja täysin uskon, että aivan varmasti näyttikin hevonen hivenen väsyneeltä. Ruuna kun ei ulkoisiin ärsykkeisiin juurikaan reagoi, vaan seistä tönöttää "apaattisena" ell-käsittelyssä. Ja näyttää tasan samalta riippumatta onko takana 15 km seurakisa vaiko 80 km kansallinen. Ell-pisteestä poistumisen jälkeen jätkä olikin harvinaisen aktiivinen, viipotteli ruohotupsujen perässä pitkin poikin ja yritti tunki kärsäänsä auton lavalle väkisin kaurakippoon ja hääräsi sekä touhusi. Reissu oli Kilkuttimenkin mielestä sopivan rento!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti