Ostin kun halvalla sain!

Miniponivauvakuvia

Asiatekstiäkin olis vaikka ja miten tuossa luonnoksena, mutta ensin pitää laittaa super suloisesta minishettisvarsastamme uusia kuvia!

 

 

Kuvissa tilausminishettisorivarsamme Hurja-Urmas, joka vieroitetaan äitinsä luota meille loka- marraskuun vaihteessa. Varsan äitiä ei paljoa kiinnostanut meidän vierailumme, lasta kyllä senkin edestä! Varsa nautti rapsuttelusta, ylähuuli tötteröllä, aivan haltioissaan!

PS. Miltä näyttää blogin uusi ulkoasu? Ideoita parannukseen, tämä näyttää omaan silmääni hivenen "aneemiselta" tällä hetkellä?

Elokuista elämää Tarulandiassa

Elokuussa Tarulandiassa on .... 

... Laidunnettu koko porukan voimin.

... Iloittu uusista, super suloisista, ruokikipoista:

kolme miniponin nenälle sopivaa ja yksi suokinjuntturalle.

... Ratsastettu ilman satulaa vain kaulanarun kanssa.

(Oli VAIKEAA! Suitset turvavälineenä loistava ajatus!)

... Karkkipäivänä nuoleskeltu nautinnollisesti likittiä.

... Lenkin jälkeen oltu alahuuli löysänä.

... Nautittu hyvän ystävän seurasta.

... Ihmetelty uutta asukasta.

... ja näytetty syötävän suloisilta.

Tällaista on ollut tässä kuussa Tarulandiassa...

Operaatio "tarhat kuntoon" 24.8.2012!

Tervemenoa kaikki säästöt - Tervetuloa kuivat tarhat!

Tästä lähdettiin liikkeelle: tarhat olivat keväisin ja syksyisin kohtalaisen kuraiset. Tarhat on tehty pellolle, jossa on avo-ojat ympärillä. Kuraa oli paikoitellen melkein vuohiseen asti, varsinkin kohdissa joissa hevoset eniten tinttailivat. Tässä mudassahan tietysti ei päässyt kotsuilla eteenpäin, kengät irtoilivat, omat saappaat jumittuivat ja mikä "parasta", hevoset sekä loimet olivat tosi likaisia mutarymyämisen jälkeen.

Yleiskuva tallin nurkalta tarhojen suuntaan. Vasemmassa reunassa on tavallinen tarha (vielä ilman katosta), tämän tarhan pohjalle ei tehty tällä kertaa mitään. Takana olevaan "uudempaan pihattotarhaan" ja oikealla olevaan "vanhaan pihattoon" tehtiin pohjahommia mökkien ympärille ja porttien kohdille.

Tarhat on tasoitettu traktorin perälevyllä ja samalla viety kauhalla kaikki vanha heinämutamössö pois ruokintakaukalon alta ennen suodatinkankaiden levitystä. Tarhojen päivittäinen siivous on tapahtunut ihan perusmeiningillä: talikolla sekä kottikärryillä.

Jotta isojen koneiden kanssa pyöriminen sujuisi vaivattomasti, purimme aitaa parin tolpan verran "takatarhasta" ja kokonaisen yhden sivun verran isosta pihattotarhasta. Taas tuli huomattua, että oli loistava ratkaisu silloin aikoinaan rakentaa aidoista vahvat, mutta kohtalaisen helpolla kuitenkin purettavat ja "uudelleen koottavat"!

Taempaan tarhaan on suodatinkankaat melkein levitettynä. Meillä oli kankaat 50 neliön paloissa (5x10m), näitä oli huomattavasti helpompi käsitellä ja sovittaa kuin isosta rullasta. Pihattomökki on vielä pienessä "vaiheessa", kyllä senkin talveksi pitäisi valmistua!

Ensimmäinen kasettikuormallinen kiveä on saapunut!

Kivet melkein jo levitettynä. Kerroksen paksuus oli n. 20 cm kauttaaltaan.

Hiekat tulleeet takatarhaan ja levitettykin nopeammin kuin ehti kameran kanssa mukaan. Hiekkakerroksen paksuus n. 10 cm. Enemmänkin olisi voinut laittaa, mutta annetaan tämän määrän ensin asettua talven yli ja katsellaan keväällä / ensi kesänä miltä pohja näyttää silloin. Mahdollisesti tällöin tulee kuormallinen vielä lisää päällikerrosta.

Ylläolevissa kuvissa samanlaiset työvaiheet kuin "takatarhassakin": Aidan purkaminen - suodatinkankaiden levitys - kivet pohjalle - hiekat päälle.

Miten kauan tämän tekeminen vei?

- Tarhojen pohjat tasoitettiin n. viikkoa ennen varsinaista "työpäivää", tämä työvaihe kesti reilun tunnin. 

- Aamulla suodatinkankaiden levitys alkoi klo 8 ja viimeinen kuormallinen hiekkaa kurvasi pihaan n. klo 16. Tämän jälkeen oli vielä toisen tarhan päällimateriaalien levitys sekä tarhojen aitojen takaisin kasaaminen. Lisäksi luvassa on vielä myöhemmin viimeistelyhommia lapion kanssa. Kahdessa päivässä suunnilleen tulee homma kokonaan hoidetuksi.

- Työryhmään kuului yksi nuori neito (minä), isäni, traktorikuski sekä maa-ainesten autokuljettaja. Tällä kokoonpanolla homma hoitui.

Minkäkokoiset alueet pohjustettiin?

- "Takatarhaan" levitettiin kankaat ja maa-aineet n. 15 x 12 m kokoiselle alueelle

- "Pihattotarhan" uusi pinta on kooltaan n. 11 x 20 m

Mitä tämä tuli maksamaan?

- Tarhojen tasoitus 40 €

- Suodatinkankaat (400 m3) 300 €

- Traktorihommat työpäivänä 200 €

- Kiviainekset pohjalle (105 t) xxx €

- Päällimateriaali (64 t) xxx €

(laskua odotellaan maa-aineksista)

Seuraavina kura-aikoina ei toivottavasti enää tarvitse rymytä kuraikossa niin pahasti kuin aikaisemmin! Tarhoja ei kokonaan "hiekoitettu", ja ruokintapaikatkin jäivät maapohjalle ehkäisemään hiekan syöntiä.

SUURET KIITOKSET ONNISTUNEESTA TYÖPÄIVÄSTÄ ERITYISESTI ISÄLLENI SEKÄ TRAKTORIKUSKILLE!

Loimihaan loikissa aluekouluki(u)saamista 25.8.2012

Koska tänään ei ollut kisoissa mitään hyvää, mahtavaa tai edes fantastista, 

kuvitan jutun viime kisojen (Wiurila 5.8.) otoksella. Edes siinä meno näyttää kouluratsastukselta.

Loimihaan suomenhevosaluekisoissa starttasimme Porren kanssa luokan He B:3 2009. Verkassa sain Porren kohtuu kivan tuntuiseksi, vaikkakin hiukan tahmeasti ruuna eteni. Radalla kaikki meni kuitenkin todella, TODELLA, surkeasti! Tuloshan sen jo kertoo: 52,727 % ja sija 36/36. 

"Onneksi" olin aivan yksin, ilman avustajia, reissussa. Ei löydy siis minkäänlaisia kuva- tai videotodisteita tästä karmeasta radasta. Ratakin oli piilossa maneesin takana, katsojia taisi olla peräti NOLLA. Tänään ei ollut meidän päivä.

Mikä oli pielessä?  

- Oliko kisaradan pohja hevosen mielestä huono? Pohja oli kova ja kalteva eri suuntiin, ei kuitenkaan mikään mahdoton. Hokitkin oli alla, eikä ollut ainakaan liukasta kuivan kelin takia.

- Miksi radalla hevonen oli totaallisen tahmea? Pelkkää rikkoa rikon perään? Kävin ennen verkkakentälle menoa kävelemässä harjoitus-/ajorataa ympäri lämmitykseksi, siellä Porre oli reipas. Myös kisastartin jälkeen kiersin muutaman kierroksen kävellen loppuverkaksi harjoitusraviradalla, myös silloin askel oli vetävä ja innokas.

- Miksi ratsastaja ei saa mitään kontaktia ratsuunsa radalla? Olen nyt treenannut viime aikoina sekä Porrella että Kalileilla ahkerasti parempaa istuntaa ja ratsastusta, silti menee tulokset vain alaspäin.

- Mikä hevosen terveystilassa on vialla? Porre ei radalla liikkunut aivan satahyvin varmaan pohjan takia, mutta kuitenkaan eläinlääkärit eivät ole löytäneet hevosesta mitään korjattavaa tämän(kään) kevään aikana.

Mutta jos joku on varmaa, niin se että nämä olivat Porren viimeiset aluekoulukisat. PISTE.

Allaolevista Kipan tiedoista voitte todeta saman kuin minä; nämä olivat alimmat saamamme koulupisteet koskaan! Kisatuloksia löytyy meiltä myös vuodelta 2009, ne rajasin pois. Sielläkään ei kuitenkaan ollut tällaista pohjamutasuoritusta. Huoh.

Uusi miniponiasukki - iiiiiiiik ♥ ♥ ♥

Eilen saapui meidän Tarulandiaan uusi asukas! Talven kaviokkaiden määrä näyttäisi olevan kolme suomenhevosta ja kolme minishetlanninponia (joista 2 omaa ja 1 tallipaikalla).

Minishettisori NOT AT ALL LU ART

* 23.6.2011

i: All At Once

e: Nelly Furtado

ei: Zeagram

Sukuposti

Minna Kauppisen koulutreeneissä 22.8.2012

Muutama päivä sitten olin Kalilein kanssa Minna Kauppisen koulutreeneissä läheisen tallin kentällä. Kaltsu ei ollut aivan parhaimmillaan, joten työtä tehtiin puolin ja toisin. Minnalla tuntuu olevan hyvä ote tehdä harjoituksia, jotka ovat samaan aikaan yksinkertaisia, tehokkaita ja vaativia.

Tällä kertaa teimme yhtä ja samaa tehtävää koko tunnin ajan. Aloitimme tekemällä käynnissä pienen voltin ja siitä jatkamalla avotaivutuksessa muutamia askeleita. Ravissa sai tehdä hiukan suuremman voltin ja siitä taas eteenpäin jonkun matkaa avoa. Ja tietysti kirsikkana kakussa, laukassa sama harjoitus!

Avoa tehtiin molempiin suuntiin ja oikeassa laukassa oli meillä paljon vaikeuksia. Minna halusi saada ruunan myötäämään niskastaan paremmin ja kehotti tekemään sen voimakkaammalla sisäohjalla ja -pohkeella ympyrällä. Olen ratsastanut Kaltsua hyvin yksinkertaisesti, pääasiallisesti Mini Wahlbergin "Minimoi"- tyylillä, ja tästä "painostuksesta" meillä meni Kalilein kanssa sukset aivan ristiin.
Mukavan pyöreää laukkaa sain esille vasta kun nousin kevyeen istuntaan ja annoin hieman lisää ohjaa. Hevonen sai tilaa laukata ja rauhan tehdä töitä ilman jatkuvaa nypeltämistä ja naputtamista.
On kuitenkin hyvin mukava huomata, että laukka säilyy kohtuullisessa tasapainossa sekä suoralla, että kaarevalla uralla, ja muoto alkaa laukassakin olla jo lähellä haluttua.

Kalilein piti startata Ypäjän suomenhevosten kuninkaallisissa yksi helppo koululuokka, mutta UNOHDIN ILMOITTAA meidät sinne!!! Havahduin tilanteeseen vartti sen jälkeen kun oli ilmottautumisaika mennyt umpeen!! Jälki-ilmottautua ei voinut, joten harmittaa todella paljon kisojen jäädessä väliin kisaajana! Yritän nyt vain ajatella positiivisesti: säästyi rahaa ja jatkan treenejä, seuraavissa kisoissa ollaankin sitten taas paljon parempia!

Huomenna, lauantaina, tulessa on Porre. Starttaan papparaisen kanssa Loimihaan aluekoulukisoissa luokan HeB:3. Nyt on ainakin harjoiteltu taas tätä ratsastuksen jaloa lajia, saas nähdä onnistutaanko radalla yhtä hyvin kuin treeneissä!

Airan ratsastuspilatesopissa 18.-19.8.2012

Edellinen viikonloppu kului hyvinkin hevospainotteisissa merkeissä. Yläneellä, lähellä meitä, järjestettiin Hevosanttilassa Aira Toivolan ratsastuspilates- viikonloppu, johon osallistuin Porren kanssa.

Lauantai alkoi teoriatunnilla ja sen jälkeen jatkoimme pilates-mattotunnilla. Kerta oli itselleni ensimmäinen ja tuntui hiukan vaikealta päästä juttuun sisälle. Osassa liikkeitä keskivartalontuki ei pysynyt ja sitä myöden koko homman juju tietysti puuttui. Tätä olisi hyvä kotonakin treenata ja saimme kirjallisessa muodossa "kotiläksyjä".

Ratsastus kentällä sujui sentään hyvin! Tämä oli kolmas kerta Airan katseen alla ja edistystä tulee kerta kerralta pienin askelin. Emme tehneet mitään "ihmeellistä" (tuntikaverini oli ensimmäistä kertaa mukana), vaan keskityimme aivan perusasioihin. Teimme pysähdyksiä, siirtymisiä sekä harjoitusravia ja keventämistä. Jälkimmäisessä on ollut eniten ongelmia ja niitä oli yhä edelleen. Jalkojeni asentoa korjattiin ja sitä myöden niiden heiluminenkin toivottavasti vähenee. Porre ei omalta osaltaan tehnyt treeneistä kovinkaan helppoa, vaan oli todella haluton liikkumaan eteenpäin, syystä tai toisesta.

Sunnuntai alkoi sisällä taas mattotunnilla, oli suunnilleen yhtä vaikeaa kuin edellisenäkin päivänä. Airan ohjatessa liikettä vierellä tuli onnistumisentunteita, mutta yksin yrittäessä oli hyvin hankalaa.

Kovin tuntui laimealta myös kentällä ratsastus. Lauantaisen kaatosateen jäljiltä kenttä oli todella märkä eikä sitä ainakaan yhtään kuivattanut jo alkutunnista alkanut uusi vesisade.
Porre sentään liikkui edellispäivää reippaammin eikä tarvinnut koko aikaa kiinnittää huomiota hevosen etenemiseen.

Harjoituksena olivat tällä kertaa siirtymiset, ympyrät ja kevytravi. Menimme harjoitusravia uraa pitkin ja pitkien sivujen keskelle tuli käyntiin siirtyminen. Porre hidastaa erittäin helposti, mutta raviin palaaminen vaati hiukan enemmän. Pitää varoa ettei ylävartalo raviin siirtyessä kellahda taaksepäin ja näin hidasta entisestään hevosta.

Kääntymistä ja keventämistä harjoittelimme tekemällä pienen ympyrän kentän päätyihin. Kevennyksessä eivät vatsalihakseni pysy tiukkana, vaan keventelen liian ylös ja kenottaen milloin mihinkin suuntaan. Yritin kovin korjata asentoani, mutta tuntui tosi surkealta enkä saanut mitään onnistumaan. Meitä oli kolme samaan aikaan kentällä ja tuli tunne ettei Airasta riittänyt meille kaikille. Lopulta n. "sadan" kevytravikierroksen ja Airan väsymättömien neuvojen jälkeen alkoi vihdoin kevennys olla kohdillaan!

Todella märän kentän takia laukat jäivät lyhyeksi. Vasemmalle otimme muutaman noston lyhyelle sivulle ja laukkasimme vain pitkän sivun päähän saakka. Oikealle teimme Porren kanssa ainoastaan yhden noston, koska siinä vaiheessa raskaalla pohjalla tehty pitkä harjoitus alkoi näkyä vanhuksen liikkeissä ja ruuna meni epäpuhtaaksi.

Koska tuntui, että treenit jäivät jotenkin "kesken", menin sunnuntai-illalla vielä Kalilein kanssa Airan silmien alle "extra-tunnille" Pöytyälle. Istuntani Kaltsunkin kanssa on hyvä, olen edistynyt paljon siitä mitä olin ensimmäistä kertaa Airan oppiin tullessani. MUTTA. Niiiiin, mutta käsien ylhäällä pysymisessä on suuria ongelmia (kts. kuvat) eikä muutenkaan tunnu siltä, että saisin tehtyä niin kuin pitäisi. Kovin Aira yrittää auttaa, mutta en meinaa mitenkään löytää kropastani pyydettyjä lihaksia ja korjauksia.

Iltatunnilla Kalilein kanssa ratsastimme kulmia, harjoittelimme peruutusta ja menimme laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin. Aikasten hyvin menivät, istunnan korjaamisen jälkeen laukkakin pyöri molempiin suuntiin suorastaan erinomaisesti ja mikä parasta; hevonen tuntui tyytyväiseltä!

 

Eipä se haluttu istunta aina vaan pysy...

Miksi ratsastus on näin vaikeaa? Tieto lisää tuskaa ja arvaisittepa vain miten tuskainen nyt olen? Etsin samanlaisia WOW- elämyksiä kuin ensimmäisellä ratsastuspilatestunnilla viime kesäkuussa, mutta kuten Aira sanoi, ei istunnassani ole mitään niin suurta korjattavaa enää. Nyt keskitytään pienempien palasten oikeaan asetteluun ja tämä vaatii vain treeniä ja aikaa. Haluaisin kaiken nyt heti ja tuskailen yksin ratsastaessani ongelmieni kanssa. Sen verran pitää kuitenkin myöntää itselleen, että olen parissa kuukaudessa jo aikasten hyvin sisäistänyt tämän keskivartalon tuen merkityksen ja sitä myöden muita ongelmia on hävinnyt. Eipä ole esim. hartiat ja olkapäät olleet jumissa enää kertaakaan ratsastuksen jälkeen!

...ja tiedättekös mitä?! Opin tämän viikonlopun aikana vihdoin keventämään OIKEIN. Kalilein kanssa tehdyt kevytravi-pätkät olivat suorastaan hallittuja ja itsellekin syttyi kirkas lamppu palamaan! Mahtavaa!!!

Airasta oli Aamulehdessä viime tiistaina 21.8.2012 kivasti kirjoitettu lehtijuttu, sen pääsee lukemaan tästä linkistä.

Edellisistä ratsastuspilatestunneistani pääset lukemaan:
- 06/2012 Ratsastuspilates - super-mahtavaa
- 07/2012 Tiistai oli toivoa täynnä


Kuvat on otettu sunnuntai-illalla ja ratsunani on Kalilei.
Kuvista SUURI KIITOS Terhi Lehtimäki isänsä kanssa!

Rakastan hevosiani!

Nuoren hevosen liikutuksesta

Viimeksi olen höpissyt vain vanhemmista suokeistani Porresta ja Kalileista, joten nyt on aika kurkistaa hiukan Voitto 3veen nykyhetkeen.

Voitto 3vee ja Porre 15vee elokuussa 2012 - jotain samaa ulkomuodossa?

Voitto vietti kesälomaansa 5 viikon ajan kotilaitumellaan vanhempien ruunieni, eli Kalilein ja Porren, kanssa. Tuollaisen nuorukaisen touhuamista on todella hauska seurailla. Siinä missä vanhemmat juntit vain söivät ja torkkuivat, Voitto otti pieniä spurtteja, napsi ruohonkorsia yhden sieltä ja toisen täältä, kävi hiukan lärpättämässä vesiastialla ja siirtyi sen jälkeen lempihommaansa: laidunkaverien härnäämiseen. Nulikka kävi näykkimässä Porrea niin kauan että papparainen suuttui ja hätisti nuoren miehen kauemmaksi. Tämän jälkeen otettiin kohteeksi Kalilei ja mentiin nyhtämään kaveria riimusta. Kaltsu sentään hiukan jaksoi innostua leikeistä ja tästä seurasikin yleensä ruunamaista riimuissa roikkumista ja keulimista puolin ja toisin. 

Liikunta oli tämän kesäloman ajan vain ja ainoastaan vapaata pörräämistä laitumella. Voitto on säkäkorkeudeltaan tällä hetkellä n. 160 cm ja on kasvanut, sekä korkeutta että leveyttä, kevään aikana huomattavasti. Uskon, että tällaisen vapaan jakson aikana hevonen saa aikaa kehittyä sekä fyysisesti että henkisesti. Varsa ehtii mietiskellä oppimaansa ja sanontakin kuuluu "kunto kasvaa levossa".

Viime kesänä (v. 2011), Voiton ollessa 2-vuotias, se opetettiin ajolle ja laitettiin ensimmäiset kengät jalkaan. Pieniä lomajaksoja lukuunottamatta ruunaa on ajettu vuoden verran 3-4 kertaa viikossa n. 5-6 kilometriä kerrallaan koppakärryillä. Välillä ollaan menty reippaammin, välillä hölkkää koko lenkki ja toisinaan pelkkää kävelyä. Keväällä keksin opettaa kärryjen edessä laukkaamisen ja fiksu varsa kun aisojen välissä on, kurvissa riitti maiskutus ja terävä käsky LAUKKA ja niin vain matka jatkui laukassa. Vuolaiden kehujen ansiosta oppi herra erittäin nopeasti uuden taidon! Hyvin pian laukka löytyi "missä vain" maiskutuksesta ja äänikehotteesta. Mitään "laukkavetoja" sykkeiden äärirajoilla ei olla tehty, ainoastaan vain nostettu laukkaa ja laukattu tietä pitkin eteenpäin n. 50 m kerrallaan. Näitä nostoja on lenkin aikana yksi tai kaksi.

Voitto 2-vuotiaana elokuussa 2011

Talven 2011-2012 läpi kävimme kerran kuukaudessa irtohypyttämässä läheisellä maneesilla 3- ja 4-vuotiaita hevosia "nuorten hevosen laatuarvostelukujassa". Varsat saivat rutiinia trailerissa kulkemiseen, oppivat äänikäskyt liinan päässä lämmitellessään, pääsivät hyvällä sekä pitävällä pohjalla spurttailemaan turvallisesti ja siinä ohessa vielä into piukassa hyppäsivät estekujaa.

Keväällä treenien tuloksia punnittiin Ypäjällä 3-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelukarsinnassa. Voitto sai estepisteet 8,25 - 8,5 - 8,75 eli oikein hyvin!

Loppukeväästä 2012, kesän lähestyessä jo kovaa vauhtia, oli Voitto 3vee aika satuloida ratsun alkeistaitoja oppimaan. Kävimme muutamia kertoja kentällä harjoittelemassa painon kantamista selässä ja pohjeapuja. Ohjasta kääntyminen ja pysähtyminen olivatkin jo hyvin tuttuja asioita ajojuttujen kautta. Pohkeesta eteenpäin lähtemisen oppiminen ei vienyt montaa hetkeä ja koska varsa oli liikkunut pitkään maastossa ajaen, kävimme ennen Voiton kesälomaa maastoilemassa ratsainkin muutamia kertoja.

 

Mitäs tästä nyt eteenpäin? Voitto on viime viikolla palaillut kesälomaltaan takaisin työhön eli ajoon sekä ratsastukseen. Viikko-ohjelmaan kuuluu syksyn ajan noin pääpiirteittäin kaksi ratsastuskertaa ja kaksi ajokertaa viikossa, ei ainakaan yhtään enempää. Molemmat ajokerrat ovat kevyitä 5-6 km hölkkälenkkejä vanhaan tuttuun tyyliin ja ratsastuskin tapahtuu lähinnä maastossa. 

Meillä kulkee kaksi oikein mukavaa maastolenkkiä, joiden molempien pituus on 6,5 km. Ne ovat Voitolle sopivan monipuolisia, koska molempiin lenkkeihin kuuluu myös metsäosuus. Toisessa on metsätie ja toisessa pienempi polku, missä on matkalla puiden pujottelua ja kaatuneiden runkojen ylittämistä sekä muutakin pientä askaretta jaloille.

Ratsastusreissut ovat pääasiassa käyntilenkkejä, joissa loppumatka (viimeiset 500 m vähintään) kotiin edetään taluttaen. Laukkaakin pitäisi pikku hiljalleen alkaa työstää, joten viikko-ohjelmaan sisällytetään toiseksi ratsastuskerraksi välillä myös kentällä ratsastus. Kentällä ruunalta riittää, että se etenee haluttuun suuntaan haluttua vauhtia. Tasapainoa löytyy sen verran, että pyöreät kulmat onnistuvat ja isolla ympyrälläkin pystyy kulkemaan helposti. Laukka löytyi kentällä ratsailla yhtä helposti kuin kärryillä ajolenkillä: kulmassa selvät pohjeavut, maiskutus ja äänikehoitus "LAUKKA".

Voitto on ollut koko ajan hyvin eteenpäinpyrkivä, enkä missään tapauksessa halua tappaa nuoren ratsun liikkumisen intoa pyörittämällä sitä kentällä liikaa. Tämän takia liikutus keskittyy suureksi osaksi maastoiluun ja siellä pitkällä ohjalla etenemiseen. Voitto kulkeekin usein pää hyvin pitkälle eteenpäin venytettynä ja metsässäkin käyttää kaulaansa ahkeasti, välillä on pää ylhäällä, välillä alhaalla ja välillä sivulla.

Talvella on luvassa taas irtohypytystä ja tulevana keväänä suomenhevosten laatuarvostelu. Keväällä ratsastukselliset vaatimukset nousevat hieman, koska Ypäjällä laatuarvostelussa askellajit esitetään ratsain. Sielläkään ei mitään ihmeitä vaadita, mutta haluan hevosen olevan hyvin valmisteltu tehtäväänsä. Kevään aikana pörräämme siis huomattavasti ahkerammin aidatulla alueella ja ehkäpä pistäydymme joissain pienen pienissä kisoissakin ihmettelemässä.

Olen erittäin tyytyväinen varsaani! Se on 3-vuotiaana liikennevarma traktoreita myöden, se toimii maastossa ajaen tai ratsastettuna, yksin tai yhdessä, hiljaisessa tai kovemmassa vauhdissa täydellisen hyvin! Se on myös komea ja kiltti. Uskon kovasti siihen, että tulevaisuus on meille valoisa!

Asiaan liittyen suosittelen lämpimästi lukemaan oheisen linkin kirjoituksen: http://www.sipoo.fi/hastavelsforening/su_heuschmann.html

Minna Kauppisen koulutreeneissä 9.8.2012

Meitä pyydettiin mukaan lähitallille kouluratsastaja Minna Kauppisen tunnille ja pitihän sinne lähteä mukaan menoa tunnustelemaan Kalilein kanssa.

Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen aloitimme ravi-käynti-ravi -siirtymisillä. Jokaisen kentän sivun keskelle ravista käyntiin siirtyminen, käyntiä muutamia askeleita ja takaisin raviin. Kaltsu ei aina malttanut kävellä rauhassa, joten käyntiä piti mennä pidempiäkin pätkiä välillä.

Tästä jatkoimme ravissa avotaivutuksella, mitä teimme kentän kahdelle peräkkäiselle sivulle molempiin suuntiin. Meni yllättävän kivasti!

Lopuksi vielä laukkaa isolla keskiympyrällä. Vasemmalle muoto säilyi, oikealle puri kiinni ja meni hiukan taisteluksi.

Kalilei sai TODELLA paljon positiivista palautetta ja selviydyimme tehtävistä kunnialla! Minna toivoi ruunaa liikkumaan pidemmällä kaulalla ja taisimme paikoitellen jopa onnistua. Omassa istunnassani ongelmat jatkuvat, eivät suuret, mutta huomattavat. Nyrkkien pitäminen harjan yläpuolella, lähellä toisiaan, on työlistalla taas, olen tämän kanssa joskus vuosia aikaisemminkin tapellut.

Päivän paras oivallus: On eroa ryhdistäytyykö suoristamalla selän vai nostamalla itseään "korvista ylöspäin"!

Minin CR-tunnilla 8.8.2012

Kalilei oli SM-kisoja seuranneen reilun viikon loman jälkeen taas innokas lähtemään töihin, joten luvassa oli kevyehköä maneesiratsastusta Mini Wahlbergin CR-tunnilla.

Jatkoimme samoilla ajatuksilla kuin viime treeneissä kesäkuussa eli kiinnitimme huomion hevosen suoruuteen. Ensimmäinen harjoitus oli sama kuin edellisellä kerralla: otimme sisätakajalan paremmin haltuun siirtämällä pääty-ympyrän avoimella sivulla takaosaa hivenen ulos käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin.
Tämän jälkeen teimme loivaa pohkeenväistöä pitkillä sivuilla pää seinää kohden ja takaosa uran sisäpuolella. Hevosen piti olla suora ja seinä oli helpottamassa harjoitusta "jarruna". Ravissa tämä tehtävä oli huomattavan hankala Kalileille, mutta muutamia asiallisia askeleita sentään saatiin molempiin suuntiin!

Laukkatehtävä onnistui oikein mukavasti! Se oli niinkin yksinkertainen lyhkäisyydessään, että pitkät sivut laukkaa ja lyhyet sivut ravia. Pitkillä sivuilla Kaltsua piti suoristaa miettimällä loivaa avotaivutusta koko ajan. Laadukkaita askelia tuli eikä koko aikaa pitänyt pelätä milloin laukka leviää raville, huimaa edistystä havaittavissa!

Illan viimeinen rutistus oli samaisesta laukkatehtävästä vaikeampi versio: lyhyet sivut ravia, pitkät sivut laukkaa, mutta nyt tehtiinkin keskelle pitkää sivua peilien kohdalle laukka-ravi-laukka -siirtyminen. Jep, kuulostaa erittäin helpolle. Ja suunnilleen onkin sitä tasapainoisella, helppolaukkaisella hevosella. Muutaman kerran onnistui meilläkin, mutta suurimmaksi ongelmaksi tuli peilin kohdalla "väkisin" nouseva vastalaukka. Teimme harjoitusta vain vasemmassa kierroksessa (Kalilei oli siinä vaiheessa jo parhaimman teränsä näyttänyt) ja oikea laukka yritti nousta suoralla uralla erittäin helposti. Hevonen oli vino ja siirteli takaosaansa sisälle ennen nostoa.

Kaltsu sai paljon kehuja siitä miten kerta-kerralta aina vain kehittyy! Suurimmat ongelmat ovat yhä siellä satulan päällä, joten korjaustyö jatkuu istunnankin merkeissä.

Treeneistä ei ole yhtään kuvaa, mutta Kalilein uusi, sinisen timantein koristeltu, USG-otsapanta tuli sentään kuvattua.

Aluekoulutuuppausta Wiurilassa 5.8.2012

Aluekoulukisat, Wiuhu, Halikko 5.8.2012

Luokka: He B:3, avoin suomenhevosratsukoille

Porre kävi esiintymässä aluekouluradalla viime sunnuntaina ja päästiin kipittelemään oikein nurmella tämä kisa. Rata oli tuuppausta pahimmillaan ja tulos sen mukainen. Täi tervassa (tai vaihtoehtoisesta etana liimassa) liikkui varmasti Porrea pirteämmin.

Raviosuuksissa oli eniten vaikeuksia jostain syystä. Laukoissa oli sentään hiukan jotain pientä toivon kipinää!
Päätuomarin arvostelupöytäkirjassa voin yhtyä jokaiseen kommenttiin, se siis kertokoon radasta kaiken oleellisen kohta kohdalta.

Mutta hei, saatiin me sentään tulokseksi hurjat 58,295 % !
...ja uusi kisatakki näyttää hyvältä!

Matkaratsastuksen SM-kilpailut, Punkalaidun 28.7.2012

Tällä kertaa kisoista toipuminen ja jälkianalyysi kestikin hämmentävän pitkään... 
Tässä kuitenkin vihdoin kisaraporttia viime kisoista!

Kisakauden kuudennet mr-kisat, SISUratsukot, Punkalaidun 28.7.2012
luokka: 63 km (taso 2.4, alue)

Huh hellettä! Seuramme järjestämiin matkaratsastuksen SM-kisoihin oli tilattu hieno sää, mutta saimme hieman enemmänkin: kesän (todennäköisesti) viimeiset super helteet osuivat kisapäivälle!

Perjantain alkuvalmisteluita

Kisareissumme alkoi tällä kertaa jo perjantaina. Töiden jälkeen nopeasti kotio, ratsastajan, huoltajan sekä humman kisa- ja ruokatavaroiden pakkaus auton kyytiin, hevonen traikkuun matkustajaksi ja Rangerin nokka kohti Punkalaidunta.

Kalilei majottui kisojen ajaksi SM-luokkalaisten hevosten kanssa Mäki-Laurilan tallilla, n. 14 km päässä kilpailukeskuksesta. Tallilta olisi myös kahden pidemmän luokan (SM ja 63 km) startti seuraavana päivänä. Saavuimme paikalle sopivasti SM-luokan reittiselostuksen aikaan ja ehdimme hyvin purkaa Kaltsun ja tarvittavat tavarat ennen ell-tarkastusta. Päätin esittää ruunan eläinlääkärille jo saapumispäivänä, ei olisi seuraavana aamuna niin kiire ja hoppu. Tarkastus meni rutiininomaisesti. Lähtölupa seuraavan päivän kisaan saatiin arvosanalla A, ei ollut mitään moitittavaa.

Illalla kisaratsun huolellinen harjaus sekä tarkistus, hännän selvitys, harja leteille ja lopuksi vielä reippaasti heinää ruunaskalle syötäväksi ja juomaämpäri (haaleaa melassivettä) saataville juoma-automaatin lisäksi.

Me (minä ja Upi) lähdimme omaa mökkiämme kohden iltakymmenen aikoihin. Majapaikkamme oli Kokkon Kodalla 10 hengen mökissä. Olimme ensimmäiset paikalle saapuneet ja ehdimme hyvän tovin lekotella ilta-auringossa mökin terassin tuoleissa ennen muiden saapumista. Ennen puolta yötä oli koko mökki täynnä viimeistä paikkaa myöden ja uni kutsui niin kisaajia, huoltajia kuin toimihenkilöitäkin.

Lauantaina tositoimiin

Lauantaina ensimmäiset starttasivat mökiltä autoineen jo puoli viiden aikaan kohti tallia. SM-luokan porukan poistuttua me loput jatkoimme vielä unia aamu-seitsemään ja sen jälkeen suuntasimme mekin kohti lämpimänä alkanutta kisapäivää.

Kalilei oli viettänyt yön tallissa tyytyväisenä ja aamulla karsinasta kurkki pirteän näköinen otus. Pikainen reittiselostus oli aamulla klo 8 ja luokan startti klo 9. Meillä oli "suomenhevosluokka", koska luokassa sattumalta starttasi vain kolme ratsukkoa ja kaikki suomenhevosia! Olemme kaikki toisillemme entuudestaan tuttuja ja tarkoitus oli taittaa lenkit yhtä matkaa rauhassa ja järkevästi.

1. lenkki, n. 31 km...

Ensimmäiselle lenkille lähdimme rauhassa. Kävelimme alkuun 1,5 km ja sen jälkeen jatkoimme ravilla. Huollot tehtiin 10 km välein ja ne olivat toooooodella hitaat. Porukassa oli yksi usein kisoissa huonosti juova hevonen ja annoimme sille mahdollisuuden juoda kaikessa rauhassa kaikissa kolmessa huollossa. Ratsujen mielestä kaverin sangossa oli aina parempi drinkki, joten ne joivat kivasti ristiin toistensa kupeista. Porkkanaa ja omenaa upposi myös innokkaasti Kaltsun suuhun.

Kastelua käytimme hyvinkin reilusti huolloissa. Lämmintä oli aamusta alkaen n. +30 astetta ja aurinko paahtoi hyvinkin kuumasti. Reittimestari Marjo oli suunnitellut reitit, jotka onneksi osittain kulkivat metsäteitä ja varjoakin oli tarjolla. Ensimmäisen lenkin pahin paikka koettiinkin eräällä metsäpätkällä, missä reitti kulki metsässä avo-ojan yli. Leveyttä ojalla oli sen verran, että hevonen olisi harppaamalla päässyt siitä yli. Kalilei johti joukkoa ja kieltäytyi ylittämästä ojaa kehotuksesta huolimatta. Teija laskeutui hetken mietinnän jälkeen Lilli-heppansa (Hessin Pirpana) selästä ja talutti ratsunsa ojan yli. Perässä meni Kitkatuli ratsastajansa taluttamana. Tammat jatkoivat matkaa kävellen ja vielä taluttaenkin Kaltsu mietti meneekö ojan yli vai jääkö pyörimään toiselle puolelle. Yli sentään päästiin, mutta oli siinä pientä tahtojen taistoa.

Taitoimme matkaa ravissa, vain metsäpolut kävelimme. Kuitenkin liioitellun hitaat huollot, metsäosuudet ja lopulta vielä pieni reitistä ohiratsastus tekivät tehtävänsä: saavuimme ensimmäiseltä lenkiltä tauolle "liian hitaasti". Vein Kalilein ell-tarkastukseen, ensimmäisenä meistä kolmesta, heti varusteiden poisoton ja vedellä viilennyksen jälkeen. Tähän kului aikaa alle 3 minuuttia. Tarkastus meni läpi arvosanalla A ja sykkeellä 54 (raja 64). Saimme ensimmäisen lenkin keskinopeudeksi 11,5 km, joten seuraavalle lenkille oli luvassa vauhdin lisäys ja nopeammat huollot. Luokassa vaadittava keskinopeus on 12 km/h.
Pienenä sivuhuomautuksena kerrottakoon, että SM-kisaluokan ratsastajista nopeimmat menivät tämän saman lenkin läpi keskinopeudella 18,5 km/h...

 

 ...ja 2. lenkki, n. 32 km.

Meillä oli näissä kisoissa ensimmäistä kertaa mukana aitalangat ja tauon Kaltsu sai viettää pienen pienessä aitauksessaan. Ruuna mutusteli tyytyväisenä ruohoja ja juomaakin upposi mukavasti siinä ohessa.

Toiselle lenkille pääsimme lähtemään muutamia minuutteja ennen samassa luokassa olleita kavereita. Löntysteltiin kävellen lenkin alkumetrejä ja hyvin pian Lilli ja Kitkatuli pöllähtivätkin seuraamme. Matka jatkui reippaalla temmolle eteenpäin yrittäen saada keskinopeus pysymään riittävän korkealla.

Kuumuus teki lenkistä rankan, samoin teiden kovuus tuntui paikoitellen hiukan nahistavan ainakin Kalilein etenemisintoa. Metsäosuuksilla meno maistui ja suorilla sepeliteillä vaikutti hevonen paikoitellen apaattiselta. Etenihän se ravissa, mutta ei voi mitenkään sanoa että vauhtia pois joutui hidastelemaan. Alkoi matka painaa jo ratsastajiakin sen verran, ettei juttua paljoa irronnut, hiljaisessa porukassa taitoimme kilometrejä.

Ennen keskimmäistä huoltoa tuntui jo suunnilleen siltä, ettei tästä tule yhtään mitään. Ei ehditä ajoissa maaliin, hevoset ei palaudu jne. Kalilei vaikutti olevan aivan väsynyt ja nääntynyt ja hiukan jopa kompuroi tiellä kulkiessaan. Huolto otettiin rauhassa, sekä hevoset että ratsastajat saivat juotavaa, hiukan syötävää ja hummia viilennettiin reilulla määrällä vettä. Tämän jälkeen tuntui uusi elämä alkaneen! Kaltsu pisteli menemään innolla, itsekin olin virkistynyt ja luotto homman sujumiseen oli taas korkealla! Hyvin pian tämän jälkeen tuli myös metsäpätkä missä jonossa hypimme pienien tukkien yli. Kalileikin pisteli pienet maastoesteet menemään todella näppärästi laukalla! Oli todella huippu kiva, hivenen erilainen, osuus!

Kaikki loppuu ainakaan, niin myös lopulta tämä toinen (n. 32 km pitkä) lenkki. Loppua kohden keskinopeusmittarin tuijottaminen lisääntyi ja samassa määrin sydämen tykytykset lisääntyivät, kun näytti että aikasten hilkulle menee ehditäänkö ajoissa perille. Asvaltit ravattiin määrätietoisesti eteenpäin ja vain aivan pakolliset metsäosuudet käveltiin. Tehtiin vain todella nopeat huollot eikä jääty yhtään ihmettelemään. Viimeisellä metsäosuudella mentiin jo riskillä ravia eteenpäin ja se koitui Kalilein etukengän kohtaloksi. Ruuna astui kannalleen ja vasen etukenkä meni aivan mutkalle, ihme kyllä pysyi sentään jalassa! Aikaa ei ollut voivotteluihin, joten vauhdilla vain nenän osoittamaan suuntaan. 

Viimeisellä pätkällä otettiin pientä riskiä... Ehdotin puoli-vitsillä maalilaukkaa ja nostin Kaltsulla rauhallisen hallitun laukan. Takana tullut tamma Hessin Pirpana otti vinkistä vaarin ja pisteli täysillä meidän ohi. Eikä siinä paljoa tarvinnut jäädä pölyjä yskimään, sen verran terhakkaasti otti omakin ratsuni vauhtia ja paineli häntä soihtuna perään! Tehtiin ainakin vaikuttava maaliin saapuminen ja aikaakin jäi käyttämättä sentään reilu 5 minuuttia!

 Eläinlääkärin tarkistus

Vielä oli viimeiset jännitykset edessä lopputarkastuksen merkeissä. Ahkeraa hevosen viilentämistä, sykemittarin lukemien tiirailua ja miettimistä milloin vie ratsunsa näytille. Sykkeet olivat sallituissa rajoissa hyvin nopeasti, aivan muutamassa minuutissa. Jotenkin sitä vain aina varmistelee varmistelemistaan. Lopulta reilun 20 minuutin kohdalla ilmoitin Kaltsun ell-tarkastukseen. Sykkeeksi mitattiin 50 (raja 64) ja se meni siis kirkkaasti läpi. Raviliikkeet eivät olleetkaan niin yksiselitteiset. Ruuna lähti tahmeasti juoksemaan ja huomasin vierellekin, ettei ollut aivan priimat ensimmäiset askeleet. Ell juoksutti meidät kaksi kertaa edes- takaisin ja ilmoitti, että liikkeet B. Kertoi, että jäykkyyttä näkyvissä ja vej ei ole aivan täydellinen. Tästä samaisesta etusesta oli kenkä aivan kiero, joten se näkyi liikkeessäkin.

Helpottunut huokaus, leveä virne naamalle ja reilusti kehuja hienon päivätyön tehneelle Kalileille! Ruuna pääsi takaisin mini-pieneen laidunlohkoonsa juomien kera ja kääräisin jääpalat jalkoihin. Ehdin pyöriä kisa-alueella jo hyvän aikaa, kunnes......

Ja eläinlääkärintarkastuksen uusinta

...Kunnes meikäläinen hihkaistiin yhtäkkiä tuomarien ja eläinlääkärien luo. Eläinlääkärin arvosteluskaala oli kyseenalaistettu ja juoksutuskujan reunoilta oli käyty rutisemassa, että Kalilei oli ontuvana päässyt läpi tarkastuksesta. Tulos meille oli jo annettu, mutta nyt haluttiin tehdä vielä uusi tarkastus mahdollisen ontuman selvittämiseksi. Kävin noutamassa tunnin paikallaan nököttäneen ruunan narun päähän ja alkulämmittelyksi hölköttelimme kujan ees-taas pariin kertaan. Kolmannella kerralla katsottiin eläinlääkäreiden ja toimihenkilöiden toimesta Kilden liikkeitä ja pidettiin pieni neuvottelu. Liikkeitä ei edelleenkään arvioitu erinomaisiksi, mutta ontumaa ei todettu. Epäpuhtaus liikkeessä oli lihasperäistä, ei mikään yksi selkeä jalka. Kalilein ravityyli on raskas ja hyvinkin omalaatuinen, sen ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa arviointiin.

Jos / Kun eläinlääkärin sana on mr-kisoissa laki, miksi se sitten pitää kyseenalaistaa? Tai jos tuntee oman hevosensa kohdalla saaneensa väärän arvion, miksei vain sitä arviointia riitauttaa? Miksi pitää sotkea jonkun muun luokan ratsukko samaan sotkuun? 

Myös Upi osoitti tässä tilanteessa täysin vääränlaista käyttäytymistä ja kävi avautumassa uudesta tarkastuksesta eläinlääkäreille ja tuomareille! En tiedä mistä herralle yhtäkkiä tuli mieleen tulla murisemaan asiasta kesken tilanteen. Luuli varmaan, että nyt meidän tulos hylätään, ehdimme onnistunutta kisaa tietysti jo hehkuttaa. Tästä hienosta älynväläyksestä palkittiinkin sitten tuomarin virallisella nootilla.

Koko meidän kolmikko tuli samaan aikaan maaliin, mutta Kalilei sai pisteitä vähemmän juurikin liikkeen epäpuhtauden takia. Palkinnot saimme siis kuitenkin ja hyväksytty tulos jäi voimaan. Pitää nyt lopuksi sen verran hehkuttaa, että luokassa starttasi siis kolme tämän hetken parasta mr-suomenhevosta!

TULOKSET:

1. Teija Kojo (SuoRa) – Hessin Pirpana 12,2 km/h (22,2 pist.)
1. Sanna Niemelä (SISU) – Kitkatuli 12,2 km/h (22,2 pist.)
HYV. Taru Pentikäinen (SISU) – Kalilei 12,2 km/h (20,2 pist.)

Linkki Equipen tuloksiin 

  
Kisapäivän päätteeksi iltajuhla

Palkintojen jaon jälkeen Kalilein vääntynyt etukenkä irroitettiin ja tilalle lyötiin varakenkä. Meidän mahtava kengittäjämme kun oli kengitystarvikkeineen paikalla. Hän oli huoltamassa samassa luokassa startannutta Hessin Pirpanaa ja näin ollen juurikin loistavasti saatavilla.

Tämän jälkeen pikku hiljalleen kamat kasaan ja pollen kuljetus tallin viileyteen rentoutumaan päivän aherruksesta. Itse suuntasimme takaisin mökille ja suorinta tietä suihkuun. Olo oli jokseenkin pirteämpi ja mukavampi suihkun ja puhtaiden vaatteiden jälkeen!

Suurien kisojen tapaan illalla vietettiin, majapaikassamme Kokkon Kodassa, iltajuhla. Tarjolla oli todella mahtavaa ruokaa, mukavaa yhteisoloa höpinöiden merkeissä ja SM-luokan palkintojenjako. Seuramme taitaa olla erikoistunut erinomaisten ja hulppeiden palkintojen jakoon! Sen verran ruhtinaallisesti palkittiin kaikkien luokkien osallistujat tälläkin kertaa. Itsekin olin mukana palkintojen hankkimisessa ja oli mukavaa nähdä, miten suurella ilolla otettiin vastaan esim. 1hevosvoiman lahjoittamat Polypad- huovat! Meillä oli Kalileilla tälläkin kertaa kisoissa käytössä huopana Polypad ja sitä ei voi kun kehua edelleenkin!

Illan hämärtyessä kohti yötä oli aika hyvästellä kisaväki ja suunnata vielä kerran Rangeri kohti Kalilein tallia. Ruuna traikun kyytiin ja kotimatka alkoi. Kotona olimme perillä puolen yön jälkeen todella mahtavan salama-shown välkkyessä ympärillämme!

Mikä meni pieleen ja missä onnistuimme?

 + Kisapäivä oli erittäin haastava, lämpöä oli enemmän kuin kesällä olivat hevoset tottuneet. Ratsut kestivät sen kuitenkin hyvin, osittain varmasti metsäosuuksien ansiosta. Pelkällä sepelitiellä, paahteessa ratsastettuna olisi lenkit voineet olla liikaa.

+ Meidän koko kolmikko sai kuivuudesta arvioinnin A eli ei nestevajausta! Erittäin hitailla huolloilla oli etuna hevosten rauha juoda kunnolla.

+ Rutiinit sujuvat: tavarat ovat oikeissa paikoissa oikeaan aikaan, turhaa sähellystä ei ollut ja homma vaan rullasi niin kuin pitikin!

+ Palautuminen: Kalileilla sykkeen madaltuminen on ihmeellinen asia. Vaikka se lenkin aikana oli korkeallakin, syke laskee tauolle / maaliin tullessa erittäin nopeasti.

+ Yhden oman plussan ansaitsee iltajuhlan ruoka: se oli MAHTAVAA!

+ Oman plussan saa myös GPA:n Speed Air- kypärä! Näissä hellelukemissa ja näiden tuntien jälkeenkään ei ollut kypärän sisällä kuuma tai hiukset lits-läts-littanamärät, aikasten huippua!

- Vaikka kisat menivät hyvin, jäi kuitenkin pikkasen huono maku tämän ell-sotkun takia.

- Ell-sotkuun liittyen huoltaja-Upin käytös oli asiatonta. Se ei saa enää toistua!

- Miksi Kalilein liike on useassa kisassa peräkkäin ollut lopputarkastuksessa B? Ymmärrän, että pidemmät kisamatkan näkyvät hevosen liikkeeesä; eihän sitä itsekään maratoonin jälkeen juokse samalla tavalla kuin ekoilla kilometreillä. Kisan jälkeisinä päivinä jaloissa ei ole näkynyt yhtään pienen pienintäkään lämpöä tai turvotusta, mikään ei viittaa vammoihin.

- Ratsastaja ei juonut tarpeeksi, päänsärky oli todella hulppea kisan jälkeen seuraavaan aamuun saakka.

Lopuksi haluan vielä kiittää apukäsi- valokuvaaja Jaana Vuolaa tämän kirjoituksen mahtavasta kuvasaaliista!!!!