Matkaratsastuksen SM-kilpailut, Punkalaidun 28.7.2012

Tällä kertaa kisoista toipuminen ja jälkianalyysi kestikin hämmentävän pitkään... 
Tässä kuitenkin vihdoin kisaraporttia viime kisoista!

Kisakauden kuudennet mr-kisat, SISUratsukot, Punkalaidun 28.7.2012
luokka: 63 km (taso 2.4, alue)

Huh hellettä! Seuramme järjestämiin matkaratsastuksen SM-kisoihin oli tilattu hieno sää, mutta saimme hieman enemmänkin: kesän (todennäköisesti) viimeiset super helteet osuivat kisapäivälle!

Perjantain alkuvalmisteluita

Kisareissumme alkoi tällä kertaa jo perjantaina. Töiden jälkeen nopeasti kotio, ratsastajan, huoltajan sekä humman kisa- ja ruokatavaroiden pakkaus auton kyytiin, hevonen traikkuun matkustajaksi ja Rangerin nokka kohti Punkalaidunta.

Kalilei majottui kisojen ajaksi SM-luokkalaisten hevosten kanssa Mäki-Laurilan tallilla, n. 14 km päässä kilpailukeskuksesta. Tallilta olisi myös kahden pidemmän luokan (SM ja 63 km) startti seuraavana päivänä. Saavuimme paikalle sopivasti SM-luokan reittiselostuksen aikaan ja ehdimme hyvin purkaa Kaltsun ja tarvittavat tavarat ennen ell-tarkastusta. Päätin esittää ruunan eläinlääkärille jo saapumispäivänä, ei olisi seuraavana aamuna niin kiire ja hoppu. Tarkastus meni rutiininomaisesti. Lähtölupa seuraavan päivän kisaan saatiin arvosanalla A, ei ollut mitään moitittavaa.

Illalla kisaratsun huolellinen harjaus sekä tarkistus, hännän selvitys, harja leteille ja lopuksi vielä reippaasti heinää ruunaskalle syötäväksi ja juomaämpäri (haaleaa melassivettä) saataville juoma-automaatin lisäksi.

Me (minä ja Upi) lähdimme omaa mökkiämme kohden iltakymmenen aikoihin. Majapaikkamme oli Kokkon Kodalla 10 hengen mökissä. Olimme ensimmäiset paikalle saapuneet ja ehdimme hyvän tovin lekotella ilta-auringossa mökin terassin tuoleissa ennen muiden saapumista. Ennen puolta yötä oli koko mökki täynnä viimeistä paikkaa myöden ja uni kutsui niin kisaajia, huoltajia kuin toimihenkilöitäkin.

Lauantaina tositoimiin

Lauantaina ensimmäiset starttasivat mökiltä autoineen jo puoli viiden aikaan kohti tallia. SM-luokan porukan poistuttua me loput jatkoimme vielä unia aamu-seitsemään ja sen jälkeen suuntasimme mekin kohti lämpimänä alkanutta kisapäivää.

Kalilei oli viettänyt yön tallissa tyytyväisenä ja aamulla karsinasta kurkki pirteän näköinen otus. Pikainen reittiselostus oli aamulla klo 8 ja luokan startti klo 9. Meillä oli "suomenhevosluokka", koska luokassa sattumalta starttasi vain kolme ratsukkoa ja kaikki suomenhevosia! Olemme kaikki toisillemme entuudestaan tuttuja ja tarkoitus oli taittaa lenkit yhtä matkaa rauhassa ja järkevästi.

1. lenkki, n. 31 km...

Ensimmäiselle lenkille lähdimme rauhassa. Kävelimme alkuun 1,5 km ja sen jälkeen jatkoimme ravilla. Huollot tehtiin 10 km välein ja ne olivat toooooodella hitaat. Porukassa oli yksi usein kisoissa huonosti juova hevonen ja annoimme sille mahdollisuuden juoda kaikessa rauhassa kaikissa kolmessa huollossa. Ratsujen mielestä kaverin sangossa oli aina parempi drinkki, joten ne joivat kivasti ristiin toistensa kupeista. Porkkanaa ja omenaa upposi myös innokkaasti Kaltsun suuhun.

Kastelua käytimme hyvinkin reilusti huolloissa. Lämmintä oli aamusta alkaen n. +30 astetta ja aurinko paahtoi hyvinkin kuumasti. Reittimestari Marjo oli suunnitellut reitit, jotka onneksi osittain kulkivat metsäteitä ja varjoakin oli tarjolla. Ensimmäisen lenkin pahin paikka koettiinkin eräällä metsäpätkällä, missä reitti kulki metsässä avo-ojan yli. Leveyttä ojalla oli sen verran, että hevonen olisi harppaamalla päässyt siitä yli. Kalilei johti joukkoa ja kieltäytyi ylittämästä ojaa kehotuksesta huolimatta. Teija laskeutui hetken mietinnän jälkeen Lilli-heppansa (Hessin Pirpana) selästä ja talutti ratsunsa ojan yli. Perässä meni Kitkatuli ratsastajansa taluttamana. Tammat jatkoivat matkaa kävellen ja vielä taluttaenkin Kaltsu mietti meneekö ojan yli vai jääkö pyörimään toiselle puolelle. Yli sentään päästiin, mutta oli siinä pientä tahtojen taistoa.

Taitoimme matkaa ravissa, vain metsäpolut kävelimme. Kuitenkin liioitellun hitaat huollot, metsäosuudet ja lopulta vielä pieni reitistä ohiratsastus tekivät tehtävänsä: saavuimme ensimmäiseltä lenkiltä tauolle "liian hitaasti". Vein Kalilein ell-tarkastukseen, ensimmäisenä meistä kolmesta, heti varusteiden poisoton ja vedellä viilennyksen jälkeen. Tähän kului aikaa alle 3 minuuttia. Tarkastus meni läpi arvosanalla A ja sykkeellä 54 (raja 64). Saimme ensimmäisen lenkin keskinopeudeksi 11,5 km, joten seuraavalle lenkille oli luvassa vauhdin lisäys ja nopeammat huollot. Luokassa vaadittava keskinopeus on 12 km/h.
Pienenä sivuhuomautuksena kerrottakoon, että SM-kisaluokan ratsastajista nopeimmat menivät tämän saman lenkin läpi keskinopeudella 18,5 km/h...

 

 ...ja 2. lenkki, n. 32 km.

Meillä oli näissä kisoissa ensimmäistä kertaa mukana aitalangat ja tauon Kaltsu sai viettää pienen pienessä aitauksessaan. Ruuna mutusteli tyytyväisenä ruohoja ja juomaakin upposi mukavasti siinä ohessa.

Toiselle lenkille pääsimme lähtemään muutamia minuutteja ennen samassa luokassa olleita kavereita. Löntysteltiin kävellen lenkin alkumetrejä ja hyvin pian Lilli ja Kitkatuli pöllähtivätkin seuraamme. Matka jatkui reippaalla temmolle eteenpäin yrittäen saada keskinopeus pysymään riittävän korkealla.

Kuumuus teki lenkistä rankan, samoin teiden kovuus tuntui paikoitellen hiukan nahistavan ainakin Kalilein etenemisintoa. Metsäosuuksilla meno maistui ja suorilla sepeliteillä vaikutti hevonen paikoitellen apaattiselta. Etenihän se ravissa, mutta ei voi mitenkään sanoa että vauhtia pois joutui hidastelemaan. Alkoi matka painaa jo ratsastajiakin sen verran, ettei juttua paljoa irronnut, hiljaisessa porukassa taitoimme kilometrejä.

Ennen keskimmäistä huoltoa tuntui jo suunnilleen siltä, ettei tästä tule yhtään mitään. Ei ehditä ajoissa maaliin, hevoset ei palaudu jne. Kalilei vaikutti olevan aivan väsynyt ja nääntynyt ja hiukan jopa kompuroi tiellä kulkiessaan. Huolto otettiin rauhassa, sekä hevoset että ratsastajat saivat juotavaa, hiukan syötävää ja hummia viilennettiin reilulla määrällä vettä. Tämän jälkeen tuntui uusi elämä alkaneen! Kaltsu pisteli menemään innolla, itsekin olin virkistynyt ja luotto homman sujumiseen oli taas korkealla! Hyvin pian tämän jälkeen tuli myös metsäpätkä missä jonossa hypimme pienien tukkien yli. Kalileikin pisteli pienet maastoesteet menemään todella näppärästi laukalla! Oli todella huippu kiva, hivenen erilainen, osuus!

Kaikki loppuu ainakaan, niin myös lopulta tämä toinen (n. 32 km pitkä) lenkki. Loppua kohden keskinopeusmittarin tuijottaminen lisääntyi ja samassa määrin sydämen tykytykset lisääntyivät, kun näytti että aikasten hilkulle menee ehditäänkö ajoissa perille. Asvaltit ravattiin määrätietoisesti eteenpäin ja vain aivan pakolliset metsäosuudet käveltiin. Tehtiin vain todella nopeat huollot eikä jääty yhtään ihmettelemään. Viimeisellä metsäosuudella mentiin jo riskillä ravia eteenpäin ja se koitui Kalilein etukengän kohtaloksi. Ruuna astui kannalleen ja vasen etukenkä meni aivan mutkalle, ihme kyllä pysyi sentään jalassa! Aikaa ei ollut voivotteluihin, joten vauhdilla vain nenän osoittamaan suuntaan. 

Viimeisellä pätkällä otettiin pientä riskiä... Ehdotin puoli-vitsillä maalilaukkaa ja nostin Kaltsulla rauhallisen hallitun laukan. Takana tullut tamma Hessin Pirpana otti vinkistä vaarin ja pisteli täysillä meidän ohi. Eikä siinä paljoa tarvinnut jäädä pölyjä yskimään, sen verran terhakkaasti otti omakin ratsuni vauhtia ja paineli häntä soihtuna perään! Tehtiin ainakin vaikuttava maaliin saapuminen ja aikaakin jäi käyttämättä sentään reilu 5 minuuttia!

 Eläinlääkärin tarkistus

Vielä oli viimeiset jännitykset edessä lopputarkastuksen merkeissä. Ahkeraa hevosen viilentämistä, sykemittarin lukemien tiirailua ja miettimistä milloin vie ratsunsa näytille. Sykkeet olivat sallituissa rajoissa hyvin nopeasti, aivan muutamassa minuutissa. Jotenkin sitä vain aina varmistelee varmistelemistaan. Lopulta reilun 20 minuutin kohdalla ilmoitin Kaltsun ell-tarkastukseen. Sykkeeksi mitattiin 50 (raja 64) ja se meni siis kirkkaasti läpi. Raviliikkeet eivät olleetkaan niin yksiselitteiset. Ruuna lähti tahmeasti juoksemaan ja huomasin vierellekin, ettei ollut aivan priimat ensimmäiset askeleet. Ell juoksutti meidät kaksi kertaa edes- takaisin ja ilmoitti, että liikkeet B. Kertoi, että jäykkyyttä näkyvissä ja vej ei ole aivan täydellinen. Tästä samaisesta etusesta oli kenkä aivan kiero, joten se näkyi liikkeessäkin.

Helpottunut huokaus, leveä virne naamalle ja reilusti kehuja hienon päivätyön tehneelle Kalileille! Ruuna pääsi takaisin mini-pieneen laidunlohkoonsa juomien kera ja kääräisin jääpalat jalkoihin. Ehdin pyöriä kisa-alueella jo hyvän aikaa, kunnes......

Ja eläinlääkärintarkastuksen uusinta

...Kunnes meikäläinen hihkaistiin yhtäkkiä tuomarien ja eläinlääkärien luo. Eläinlääkärin arvosteluskaala oli kyseenalaistettu ja juoksutuskujan reunoilta oli käyty rutisemassa, että Kalilei oli ontuvana päässyt läpi tarkastuksesta. Tulos meille oli jo annettu, mutta nyt haluttiin tehdä vielä uusi tarkastus mahdollisen ontuman selvittämiseksi. Kävin noutamassa tunnin paikallaan nököttäneen ruunan narun päähän ja alkulämmittelyksi hölköttelimme kujan ees-taas pariin kertaan. Kolmannella kerralla katsottiin eläinlääkäreiden ja toimihenkilöiden toimesta Kilden liikkeitä ja pidettiin pieni neuvottelu. Liikkeitä ei edelleenkään arvioitu erinomaisiksi, mutta ontumaa ei todettu. Epäpuhtaus liikkeessä oli lihasperäistä, ei mikään yksi selkeä jalka. Kalilein ravityyli on raskas ja hyvinkin omalaatuinen, sen ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa arviointiin.

Jos / Kun eläinlääkärin sana on mr-kisoissa laki, miksi se sitten pitää kyseenalaistaa? Tai jos tuntee oman hevosensa kohdalla saaneensa väärän arvion, miksei vain sitä arviointia riitauttaa? Miksi pitää sotkea jonkun muun luokan ratsukko samaan sotkuun? 

Myös Upi osoitti tässä tilanteessa täysin vääränlaista käyttäytymistä ja kävi avautumassa uudesta tarkastuksesta eläinlääkäreille ja tuomareille! En tiedä mistä herralle yhtäkkiä tuli mieleen tulla murisemaan asiasta kesken tilanteen. Luuli varmaan, että nyt meidän tulos hylätään, ehdimme onnistunutta kisaa tietysti jo hehkuttaa. Tästä hienosta älynväläyksestä palkittiinkin sitten tuomarin virallisella nootilla.

Koko meidän kolmikko tuli samaan aikaan maaliin, mutta Kalilei sai pisteitä vähemmän juurikin liikkeen epäpuhtauden takia. Palkinnot saimme siis kuitenkin ja hyväksytty tulos jäi voimaan. Pitää nyt lopuksi sen verran hehkuttaa, että luokassa starttasi siis kolme tämän hetken parasta mr-suomenhevosta!

TULOKSET:

1. Teija Kojo (SuoRa) – Hessin Pirpana 12,2 km/h (22,2 pist.)
1. Sanna Niemelä (SISU) – Kitkatuli 12,2 km/h (22,2 pist.)
HYV. Taru Pentikäinen (SISU) – Kalilei 12,2 km/h (20,2 pist.)

Linkki Equipen tuloksiin 

  
Kisapäivän päätteeksi iltajuhla

Palkintojen jaon jälkeen Kalilein vääntynyt etukenkä irroitettiin ja tilalle lyötiin varakenkä. Meidän mahtava kengittäjämme kun oli kengitystarvikkeineen paikalla. Hän oli huoltamassa samassa luokassa startannutta Hessin Pirpanaa ja näin ollen juurikin loistavasti saatavilla.

Tämän jälkeen pikku hiljalleen kamat kasaan ja pollen kuljetus tallin viileyteen rentoutumaan päivän aherruksesta. Itse suuntasimme takaisin mökille ja suorinta tietä suihkuun. Olo oli jokseenkin pirteämpi ja mukavampi suihkun ja puhtaiden vaatteiden jälkeen!

Suurien kisojen tapaan illalla vietettiin, majapaikassamme Kokkon Kodassa, iltajuhla. Tarjolla oli todella mahtavaa ruokaa, mukavaa yhteisoloa höpinöiden merkeissä ja SM-luokan palkintojenjako. Seuramme taitaa olla erikoistunut erinomaisten ja hulppeiden palkintojen jakoon! Sen verran ruhtinaallisesti palkittiin kaikkien luokkien osallistujat tälläkin kertaa. Itsekin olin mukana palkintojen hankkimisessa ja oli mukavaa nähdä, miten suurella ilolla otettiin vastaan esim. 1hevosvoiman lahjoittamat Polypad- huovat! Meillä oli Kalileilla tälläkin kertaa kisoissa käytössä huopana Polypad ja sitä ei voi kun kehua edelleenkin!

Illan hämärtyessä kohti yötä oli aika hyvästellä kisaväki ja suunnata vielä kerran Rangeri kohti Kalilein tallia. Ruuna traikun kyytiin ja kotimatka alkoi. Kotona olimme perillä puolen yön jälkeen todella mahtavan salama-shown välkkyessä ympärillämme!

Mikä meni pieleen ja missä onnistuimme?

 + Kisapäivä oli erittäin haastava, lämpöä oli enemmän kuin kesällä olivat hevoset tottuneet. Ratsut kestivät sen kuitenkin hyvin, osittain varmasti metsäosuuksien ansiosta. Pelkällä sepelitiellä, paahteessa ratsastettuna olisi lenkit voineet olla liikaa.

+ Meidän koko kolmikko sai kuivuudesta arvioinnin A eli ei nestevajausta! Erittäin hitailla huolloilla oli etuna hevosten rauha juoda kunnolla.

+ Rutiinit sujuvat: tavarat ovat oikeissa paikoissa oikeaan aikaan, turhaa sähellystä ei ollut ja homma vaan rullasi niin kuin pitikin!

+ Palautuminen: Kalileilla sykkeen madaltuminen on ihmeellinen asia. Vaikka se lenkin aikana oli korkeallakin, syke laskee tauolle / maaliin tullessa erittäin nopeasti.

+ Yhden oman plussan ansaitsee iltajuhlan ruoka: se oli MAHTAVAA!

+ Oman plussan saa myös GPA:n Speed Air- kypärä! Näissä hellelukemissa ja näiden tuntien jälkeenkään ei ollut kypärän sisällä kuuma tai hiukset lits-läts-littanamärät, aikasten huippua!

- Vaikka kisat menivät hyvin, jäi kuitenkin pikkasen huono maku tämän ell-sotkun takia.

- Ell-sotkuun liittyen huoltaja-Upin käytös oli asiatonta. Se ei saa enää toistua!

- Miksi Kalilein liike on useassa kisassa peräkkäin ollut lopputarkastuksessa B? Ymmärrän, että pidemmät kisamatkan näkyvät hevosen liikkeeesä; eihän sitä itsekään maratoonin jälkeen juokse samalla tavalla kuin ekoilla kilometreillä. Kisan jälkeisinä päivinä jaloissa ei ole näkynyt yhtään pienen pienintäkään lämpöä tai turvotusta, mikään ei viittaa vammoihin.

- Ratsastaja ei juonut tarpeeksi, päänsärky oli todella hulppea kisan jälkeen seuraavaan aamuun saakka.

Lopuksi haluan vielä kiittää apukäsi- valokuvaaja Jaana Vuolaa tämän kirjoituksen mahtavasta kuvasaaliista!!!!