Airan ratsastuspilatesopissa 18.-19.8.2012

Edellinen viikonloppu kului hyvinkin hevospainotteisissa merkeissä. Yläneellä, lähellä meitä, järjestettiin Hevosanttilassa Aira Toivolan ratsastuspilates- viikonloppu, johon osallistuin Porren kanssa.

Lauantai alkoi teoriatunnilla ja sen jälkeen jatkoimme pilates-mattotunnilla. Kerta oli itselleni ensimmäinen ja tuntui hiukan vaikealta päästä juttuun sisälle. Osassa liikkeitä keskivartalontuki ei pysynyt ja sitä myöden koko homman juju tietysti puuttui. Tätä olisi hyvä kotonakin treenata ja saimme kirjallisessa muodossa "kotiläksyjä".

Ratsastus kentällä sujui sentään hyvin! Tämä oli kolmas kerta Airan katseen alla ja edistystä tulee kerta kerralta pienin askelin. Emme tehneet mitään "ihmeellistä" (tuntikaverini oli ensimmäistä kertaa mukana), vaan keskityimme aivan perusasioihin. Teimme pysähdyksiä, siirtymisiä sekä harjoitusravia ja keventämistä. Jälkimmäisessä on ollut eniten ongelmia ja niitä oli yhä edelleen. Jalkojeni asentoa korjattiin ja sitä myöden niiden heiluminenkin toivottavasti vähenee. Porre ei omalta osaltaan tehnyt treeneistä kovinkaan helppoa, vaan oli todella haluton liikkumaan eteenpäin, syystä tai toisesta.

Sunnuntai alkoi sisällä taas mattotunnilla, oli suunnilleen yhtä vaikeaa kuin edellisenäkin päivänä. Airan ohjatessa liikettä vierellä tuli onnistumisentunteita, mutta yksin yrittäessä oli hyvin hankalaa.

Kovin tuntui laimealta myös kentällä ratsastus. Lauantaisen kaatosateen jäljiltä kenttä oli todella märkä eikä sitä ainakaan yhtään kuivattanut jo alkutunnista alkanut uusi vesisade.
Porre sentään liikkui edellispäivää reippaammin eikä tarvinnut koko aikaa kiinnittää huomiota hevosen etenemiseen.

Harjoituksena olivat tällä kertaa siirtymiset, ympyrät ja kevytravi. Menimme harjoitusravia uraa pitkin ja pitkien sivujen keskelle tuli käyntiin siirtyminen. Porre hidastaa erittäin helposti, mutta raviin palaaminen vaati hiukan enemmän. Pitää varoa ettei ylävartalo raviin siirtyessä kellahda taaksepäin ja näin hidasta entisestään hevosta.

Kääntymistä ja keventämistä harjoittelimme tekemällä pienen ympyrän kentän päätyihin. Kevennyksessä eivät vatsalihakseni pysy tiukkana, vaan keventelen liian ylös ja kenottaen milloin mihinkin suuntaan. Yritin kovin korjata asentoani, mutta tuntui tosi surkealta enkä saanut mitään onnistumaan. Meitä oli kolme samaan aikaan kentällä ja tuli tunne ettei Airasta riittänyt meille kaikille. Lopulta n. "sadan" kevytravikierroksen ja Airan väsymättömien neuvojen jälkeen alkoi vihdoin kevennys olla kohdillaan!

Todella märän kentän takia laukat jäivät lyhyeksi. Vasemmalle otimme muutaman noston lyhyelle sivulle ja laukkasimme vain pitkän sivun päähän saakka. Oikealle teimme Porren kanssa ainoastaan yhden noston, koska siinä vaiheessa raskaalla pohjalla tehty pitkä harjoitus alkoi näkyä vanhuksen liikkeissä ja ruuna meni epäpuhtaaksi.

Koska tuntui, että treenit jäivät jotenkin "kesken", menin sunnuntai-illalla vielä Kalilein kanssa Airan silmien alle "extra-tunnille" Pöytyälle. Istuntani Kaltsunkin kanssa on hyvä, olen edistynyt paljon siitä mitä olin ensimmäistä kertaa Airan oppiin tullessani. MUTTA. Niiiiin, mutta käsien ylhäällä pysymisessä on suuria ongelmia (kts. kuvat) eikä muutenkaan tunnu siltä, että saisin tehtyä niin kuin pitäisi. Kovin Aira yrittää auttaa, mutta en meinaa mitenkään löytää kropastani pyydettyjä lihaksia ja korjauksia.

Iltatunnilla Kalilein kanssa ratsastimme kulmia, harjoittelimme peruutusta ja menimme laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin. Aikasten hyvin menivät, istunnan korjaamisen jälkeen laukkakin pyöri molempiin suuntiin suorastaan erinomaisesti ja mikä parasta; hevonen tuntui tyytyväiseltä!

 

Eipä se haluttu istunta aina vaan pysy...

Miksi ratsastus on näin vaikeaa? Tieto lisää tuskaa ja arvaisittepa vain miten tuskainen nyt olen? Etsin samanlaisia WOW- elämyksiä kuin ensimmäisellä ratsastuspilatestunnilla viime kesäkuussa, mutta kuten Aira sanoi, ei istunnassani ole mitään niin suurta korjattavaa enää. Nyt keskitytään pienempien palasten oikeaan asetteluun ja tämä vaatii vain treeniä ja aikaa. Haluaisin kaiken nyt heti ja tuskailen yksin ratsastaessani ongelmieni kanssa. Sen verran pitää kuitenkin myöntää itselleen, että olen parissa kuukaudessa jo aikasten hyvin sisäistänyt tämän keskivartalon tuen merkityksen ja sitä myöden muita ongelmia on hävinnyt. Eipä ole esim. hartiat ja olkapäät olleet jumissa enää kertaakaan ratsastuksen jälkeen!

...ja tiedättekös mitä?! Opin tämän viikonlopun aikana vihdoin keventämään OIKEIN. Kalilein kanssa tehdyt kevytravi-pätkät olivat suorastaan hallittuja ja itsellekin syttyi kirkas lamppu palamaan! Mahtavaa!!!

Airasta oli Aamulehdessä viime tiistaina 21.8.2012 kivasti kirjoitettu lehtijuttu, sen pääsee lukemaan tästä linkistä.

Edellisistä ratsastuspilatestunneistani pääset lukemaan:
- 06/2012 Ratsastuspilates - super-mahtavaa
- 07/2012 Tiistai oli toivoa täynnä


Kuvat on otettu sunnuntai-illalla ja ratsunani on Kalilei.
Kuvista SUURI KIITOS Terhi Lehtimäki isänsä kanssa!