Nuoren hevosen liikutuksesta

Viimeksi olen höpissyt vain vanhemmista suokeistani Porresta ja Kalileista, joten nyt on aika kurkistaa hiukan Voitto 3veen nykyhetkeen.

Voitto 3vee ja Porre 15vee elokuussa 2012 - jotain samaa ulkomuodossa?

Voitto vietti kesälomaansa 5 viikon ajan kotilaitumellaan vanhempien ruunieni, eli Kalilein ja Porren, kanssa. Tuollaisen nuorukaisen touhuamista on todella hauska seurailla. Siinä missä vanhemmat juntit vain söivät ja torkkuivat, Voitto otti pieniä spurtteja, napsi ruohonkorsia yhden sieltä ja toisen täältä, kävi hiukan lärpättämässä vesiastialla ja siirtyi sen jälkeen lempihommaansa: laidunkaverien härnäämiseen. Nulikka kävi näykkimässä Porrea niin kauan että papparainen suuttui ja hätisti nuoren miehen kauemmaksi. Tämän jälkeen otettiin kohteeksi Kalilei ja mentiin nyhtämään kaveria riimusta. Kaltsu sentään hiukan jaksoi innostua leikeistä ja tästä seurasikin yleensä ruunamaista riimuissa roikkumista ja keulimista puolin ja toisin. 

Liikunta oli tämän kesäloman ajan vain ja ainoastaan vapaata pörräämistä laitumella. Voitto on säkäkorkeudeltaan tällä hetkellä n. 160 cm ja on kasvanut, sekä korkeutta että leveyttä, kevään aikana huomattavasti. Uskon, että tällaisen vapaan jakson aikana hevonen saa aikaa kehittyä sekä fyysisesti että henkisesti. Varsa ehtii mietiskellä oppimaansa ja sanontakin kuuluu "kunto kasvaa levossa".

Viime kesänä (v. 2011), Voiton ollessa 2-vuotias, se opetettiin ajolle ja laitettiin ensimmäiset kengät jalkaan. Pieniä lomajaksoja lukuunottamatta ruunaa on ajettu vuoden verran 3-4 kertaa viikossa n. 5-6 kilometriä kerrallaan koppakärryillä. Välillä ollaan menty reippaammin, välillä hölkkää koko lenkki ja toisinaan pelkkää kävelyä. Keväällä keksin opettaa kärryjen edessä laukkaamisen ja fiksu varsa kun aisojen välissä on, kurvissa riitti maiskutus ja terävä käsky LAUKKA ja niin vain matka jatkui laukassa. Vuolaiden kehujen ansiosta oppi herra erittäin nopeasti uuden taidon! Hyvin pian laukka löytyi "missä vain" maiskutuksesta ja äänikehotteesta. Mitään "laukkavetoja" sykkeiden äärirajoilla ei olla tehty, ainoastaan vain nostettu laukkaa ja laukattu tietä pitkin eteenpäin n. 50 m kerrallaan. Näitä nostoja on lenkin aikana yksi tai kaksi.

Voitto 2-vuotiaana elokuussa 2011

Talven 2011-2012 läpi kävimme kerran kuukaudessa irtohypyttämässä läheisellä maneesilla 3- ja 4-vuotiaita hevosia "nuorten hevosen laatuarvostelukujassa". Varsat saivat rutiinia trailerissa kulkemiseen, oppivat äänikäskyt liinan päässä lämmitellessään, pääsivät hyvällä sekä pitävällä pohjalla spurttailemaan turvallisesti ja siinä ohessa vielä into piukassa hyppäsivät estekujaa.

Keväällä treenien tuloksia punnittiin Ypäjällä 3-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelukarsinnassa. Voitto sai estepisteet 8,25 - 8,5 - 8,75 eli oikein hyvin!

Loppukeväästä 2012, kesän lähestyessä jo kovaa vauhtia, oli Voitto 3vee aika satuloida ratsun alkeistaitoja oppimaan. Kävimme muutamia kertoja kentällä harjoittelemassa painon kantamista selässä ja pohjeapuja. Ohjasta kääntyminen ja pysähtyminen olivatkin jo hyvin tuttuja asioita ajojuttujen kautta. Pohkeesta eteenpäin lähtemisen oppiminen ei vienyt montaa hetkeä ja koska varsa oli liikkunut pitkään maastossa ajaen, kävimme ennen Voiton kesälomaa maastoilemassa ratsainkin muutamia kertoja.

 

Mitäs tästä nyt eteenpäin? Voitto on viime viikolla palaillut kesälomaltaan takaisin työhön eli ajoon sekä ratsastukseen. Viikko-ohjelmaan kuuluu syksyn ajan noin pääpiirteittäin kaksi ratsastuskertaa ja kaksi ajokertaa viikossa, ei ainakaan yhtään enempää. Molemmat ajokerrat ovat kevyitä 5-6 km hölkkälenkkejä vanhaan tuttuun tyyliin ja ratsastuskin tapahtuu lähinnä maastossa. 

Meillä kulkee kaksi oikein mukavaa maastolenkkiä, joiden molempien pituus on 6,5 km. Ne ovat Voitolle sopivan monipuolisia, koska molempiin lenkkeihin kuuluu myös metsäosuus. Toisessa on metsätie ja toisessa pienempi polku, missä on matkalla puiden pujottelua ja kaatuneiden runkojen ylittämistä sekä muutakin pientä askaretta jaloille.

Ratsastusreissut ovat pääasiassa käyntilenkkejä, joissa loppumatka (viimeiset 500 m vähintään) kotiin edetään taluttaen. Laukkaakin pitäisi pikku hiljalleen alkaa työstää, joten viikko-ohjelmaan sisällytetään toiseksi ratsastuskerraksi välillä myös kentällä ratsastus. Kentällä ruunalta riittää, että se etenee haluttuun suuntaan haluttua vauhtia. Tasapainoa löytyy sen verran, että pyöreät kulmat onnistuvat ja isolla ympyrälläkin pystyy kulkemaan helposti. Laukka löytyi kentällä ratsailla yhtä helposti kuin kärryillä ajolenkillä: kulmassa selvät pohjeavut, maiskutus ja äänikehoitus "LAUKKA".

Voitto on ollut koko ajan hyvin eteenpäinpyrkivä, enkä missään tapauksessa halua tappaa nuoren ratsun liikkumisen intoa pyörittämällä sitä kentällä liikaa. Tämän takia liikutus keskittyy suureksi osaksi maastoiluun ja siellä pitkällä ohjalla etenemiseen. Voitto kulkeekin usein pää hyvin pitkälle eteenpäin venytettynä ja metsässäkin käyttää kaulaansa ahkeasti, välillä on pää ylhäällä, välillä alhaalla ja välillä sivulla.

Talvella on luvassa taas irtohypytystä ja tulevana keväänä suomenhevosten laatuarvostelu. Keväällä ratsastukselliset vaatimukset nousevat hieman, koska Ypäjällä laatuarvostelussa askellajit esitetään ratsain. Sielläkään ei mitään ihmeitä vaadita, mutta haluan hevosen olevan hyvin valmisteltu tehtäväänsä. Kevään aikana pörräämme siis huomattavasti ahkerammin aidatulla alueella ja ehkäpä pistäydymme joissain pienen pienissä kisoissakin ihmettelemässä.

Olen erittäin tyytyväinen varsaani! Se on 3-vuotiaana liikennevarma traktoreita myöden, se toimii maastossa ajaen tai ratsastettuna, yksin tai yhdessä, hiljaisessa tai kovemmassa vauhdissa täydellisen hyvin! Se on myös komea ja kiltti. Uskon kovasti siihen, että tulevaisuus on meille valoisa!

Asiaan liittyen suosittelen lämpimästi lukemaan oheisen linkin kirjoituksen: http://www.sipoo.fi/hastavelsforening/su_heuschmann.html