 |
| Ensimmäistä kertaa ratsailla - syyskuun alkupäiviä 2012. |
Meillä on kotitallillamme käynyt syyskuun alusta alkaen erittäin katoavainen luonnonvara: tallipoika. Hetkinen! Kyllä vain, TALLIPOIKA. Hevosista kiinnostuneita tyttöjähän on joka tallille riittämiin, mutta tällaista helmeä ei ihan jokaiselle hevostilalle riitäkään. Eikä varsinkaan sellaista, joka on kiinnostunut hevosen käsittelystä, hoidosta, ruokinnasta ja kokonaisvaltaisesti kaikesta hevosiin liittyvästä ratsastuksen ohella.
Olen muiden hevosihmisten ohessa hieman ihmetellyt hevospoikien vähäistä esiintyvyyttä ratsastuspiireissä. Miksi miehet, tai pojat, eivät ratsasta? Maailman huippuratsastajista suuri osa on miehiä, miksei se näy Suomessa? Onko liian noloa myöntää harrastavansa ratsastusta? Onko harrastus liikaa neitien hommaa? Eikö nämä karvapallerot kiinnosta, koska ne eivät ole mekaanisia koneita? Lieneekö tähän mitään järkevää vastausta edes? Tai vastauksia taitaa olla yhtä monta kuin on vastaajiakin.
Miksi innostuin tästä aiheesta tänne kirjoittamaan? Lähinnä sen vuoksi, että olin tänään seuraamassa tallipoikamme ratsastustuntia läheisessä ratsastuskoulussa ja olin aivan sanaton hämmästyksestä nähdessäni huimaa kehitystä! Tallipoika on aloittanut ratsastuksen täällä meillä syyskuussa Porren kanssa ja muutaman satulassa käynnin jälkeen ratsastusharrastus jatkui hyvässä opetuksessa, hyvillä opetushevosilla, ratsastuskoulun kentällä.
Muistatteko itse ensimmäiset ratsastustuntinne? Muistatteko miten vaikeaa kaikki oli? Osaatteko kuvitella, että kahden kuukauden ratsastamisen jälkeen on mahdollista hallita hevonen kaikissa askellajeissa ja tehdä ravipohkeenväistöä myöden kohtalaisen vaikeita tehtäviäkin? Laukannostot käynnistäkin menivät aivan suoriltaan ja pienet esteetkin ylittyvät. Urheilija lienee aina urheilija - hyvällä kropan hallinnalla varustettu nuori ihminen pystyy selvästikin omaksumaan suuret määrät tietoa ja taitoa lyhyessäkin ajassa.
Olen erittäin onnellisessa asemassa: saan motivoitunutta ja päivä päivältä yhä vain osaavampaa hevosteluapua ja vastapainoksi apulaiseni saa hevosteni kanssa rutiinia arkipäivän hevosaskareissa. Ratsastuskoulussa oppii toki ratsastamaan, mutta miten on muiden hevostaitojen kanssa? Oppiiko siellä tavallinen tuntiratsastaja tulkitsemaan hevosten erilaisia mielentiloja? Ruokkimaan? Tunnistamaan vaivoja? Tai vaikkakin vain siivoamaan karsinoita tai tarhoja taikka pesemään sekä kokoamaan puretut suitset?
 | ||
| Muutama ratsastustunti jo takanapäin - lokakuun alkupäiviä 2012 |
... Jotakuta tietysti kiinnostaa, että mistäs tällainen meille yhtäkkiä pöllähti? Tuosta meidän ainokaisesta naapuristahan hän tänne ilmestyi ja pyysi päästä kokeilemaan ratsastusta!
Hello Kitty-huopa <3
VastaaPoistaKyllä, tuo huopa on todella hyvä!! :)
PoistaHienoa, että joku ottaa tämän puheeksi, todettakoon heti alkuun, että hevoset on viheättänyt minua jo pienestä lähtien.
VastaaPoistaUskoisin, että syy on ollut alusta lähtien se, että hevonen on niin ylivoimaisen vahva ihmiseen nähden ja kun tuon voiman saa kumppanuudella hallintaansa, on tunne jotain mitä sanoin ei pysy kuvailemaan.
Oma ratsastus alkoikin, ehkä vähän vahingossa, kun vaimoni alkoi aikuisiällä uudestaan ratsastamaan.
Siinä sitten kun olin vuoden kaks kuvaillut ja muuten ollut tohuissa mukana, eräänä kauniina päivänä nousin
silloisen vuokraheppamme Jaakon kyytiin ;) ja sillä tiellä ollaan....
Alussa kehitys oli valtavan nopeaa, kunnes alkoi tajuta mitä kaikkee voi tapahtua...ja näiden asioiden myöntäminen (siis varsinkin MIEHENÄ) kesti aikansa ja samaan aikaan tietysti kaikenlaista tapahtumaa alkoi tulla, meni kylkiluita jne.
Tästä päästäänkin aiheeseen "miksi miehet ei ratsasta?"
Varmaan isoin syy on se, että ainakin puolet miehistä pelkää hevosia. Saati sitten selkään nouseminen, jonkun toisen
jalkojen varaan...no way !
Ja itse ratsastaminen, kumppanuudella, EI voimalla, EI mekaanisella kaasulla tai jarrulla, "mitä ihmettä se on?"
Tässä vaiheessa onkin jo helppo leimata laji neitien hommaksi, koska se on helpoin tapa päästä ulos keskustelusta ja ei tarvitse myöntää pelkoonsa, koska sehän nyt ei ole miehistä ollenkaan....
No näinhän asia ei siis ole, esim kun olimme Espanjassa ratsastamassa, ei siellä miesratsastaja ollut mikään kummajainen, pajon enemmän ihmetystä aiheutti kypärän käyttäminen :)
Nolottaako koskaan? EI , jos jossain miesten saunaillassa tulee puhetta ratsastamisesta, asia kuittaantuu yleensä sillä, et "tuu ite kokeileen" eipä siinä muuta tarvita. Varsinkin jos on varma ITSE tekemisestään, niin miks selitellä kaikki saa tehdä ihan niitä asioita mitä haluavat PISTE.
Paljon jäi vielä sanottavaa, mutta se mikä jaksaa itseäni jatkuvasti hämmentää, on etten olisi koskaan uskonut miten tärkeäksi eläin voi minulle tulla, ennen omaa hevosta. Se ei todellakaan ole vaan hevonen, se on perheenjäsen :)
Nimimerkillä
Ratsastan ja olen ylpeä siittä!!!
Mika Aittokallio
Kiitos, Mika, kun kirjoitit tänne noin laajasti ajatuksiasi! :)
PoistaOlen itsekin huomannut tämän pelon hevosia kohtaan, toki sitä esiintyy naisilla yhtä paljon kuin miehilläkin. Tietysti taidon karttuessa epävarmuus vähenee ja sitä myöden myös onnettomuusriski pienenee toivottavasti.
Meillä isäntä on käsitellyt hevosia yhtä kauan kuin on kanssani liikkunut, mutta hän ei ole kokenut minkäänlaista kiinnostusta ratsastukseen. Pari kertaa on selässä ollut, mutta siihen on kokeilut jääneet. Kärryajelu ja yleinen touhuilu on hänelle paljon mieluisampia ja nyt on herralle hommattu kotipihaankin muutama oma pieni poni. Niiden kanssa touhua riittääkin!
Meillä on näitä hevosperheenjäseniä viisi kappaletta ja kyllä ne kaikki ovat niin erilaisia ja omalla tavallaan mahtavia otuksia!!! :)
Hienoa! Kehitys kuulostaa aivan uskomattomalta! Luulen, että miehillä olisi muutenkin paljon helpompi oppia ratsastamaan, koska näin yleistäen he ovat hurjapäisempiä ja vähän sillälailla putkiaivoja. Miehille ei varmasti tule niin paljon kaikkea mieleen, kun kuulevat uuden tehtävän tunnilla. Itse alan turhaa miettimään, että voi ei, kun ei onnistu tuo niin ei tämäkään ja kaikki vaihtoehdot käyn läpi mikä voisi mennä pieleen.
VastaaPoistaOikein paljon onnea ja menestystä "tallipojalle" hevostelu-uralle! Kerro aika ajoin miten ura on lähtenyt käyntiin. :)
Meidän tallipojalla on ainakin iso innostus oppia uutta ja kaikki uudet tehtävät ovat pelkästään positiivisia juttuja, ei mitään ajatustakaan mistään epävarmuudesta! :)
PoistaTallipojan hevostelu-uraa tullaan varmasti vähintään sivulauseissa seurailemaan täällä kaiken muun höpinän ohessa.
kivaa! muistan hyvin kun ensimmäisen kerran menin porren selkään ja totesin että täähän on helppoo ja tämän jälkeen Taru vähän maiskutti ja porreen saatiin vähän lisää vauhtia ja olen onnellinen ettei ketään huomannut kauhun ilmettäni kun siirryttiin hetkeksi raviin sen jälkeen vähän aloin ymmärtää ratsastuksen haasteista no sitten sitä alko haluta kehittyä lisää ja päätin mennä ratsastus tunneille jossa käyn edelleen.
VastaaPoistaOlen todella tyytyväinen saamaani opetukseen ja pakko myäntää että se kehitys on tuntunut ja myös se näyttää näkyvän.
Ei ole enää ratsastus helppoa, eikä voi edes sanoa, että ratsastus olisi vain istuskelua hevosen selässä ratsun tehdessä kaikki työt! :P
PoistaMää olinkin kieltämättä ihan ihmeissäni kun maneesilla olitte... Mut eipä mitään, hyvältä näytti meno :)
PoistaMissä Jesse käy tunneilla?
Meille saa toki tulla kesällä opettelemaan kesäihottumahevosten hoitoa ;) No ei vaan, vitsivitsi :)
Jesse on kehittynyt PALJON! Kalilein kanssa sujuu oikein hienosti kuviot!!! :)
PoistaJesse on käynyt Mylverin tallilla Kyrössä ja sen lisäksi ratsastanut paljon mun suomenhevosia. Olen määkin jonkun verran nuoren miehen perään katsellut maneesilla ja kentällä ja nyt katsellaan hiukan minkälaiset tuntikuviot ois jatkossa parhaat.
Määki haluun oman tallipojan :D Apu tietty kelpaa aina ja just ton tyyppinen kaveri ois mun seuraks enemmän ku toivottu, en oikeen diggaa noit "tyttöi" ku mielestään jo osaa kaiken jne eikä suostu kuuntelee ohjeita... :) Ja ei kuulis perästäpäi ihan turhii valheita! :)
PoistaPitänee ruveta ettii jos jostain löytäis... :)
Hih, Jesse on SUPER!!! Enkä mää lainaa sitä vaikka miten pyydettäis! ;)
PoistaDääm ;D
PoistaMeidän nelihenkisestä hevosiin hurahtaneesta perheestä löytyy ratsastava mies, perheen isä :) Ja voin vahvistaa ainakin osittain, että ratsastus näyttäisi olevan ainakin tälle miehelle helpompaa, kuin meille naispuolen edustajille. Ei mieti turhia, ei myöskään tee selässä turhia. Istuu vaan ja ratsastaa =D
VastaaPoistaSitä meikäkin torstaina ihmetteli, että miten voi vain istua ja hevonen tekee pyydetyn! Miten se voi mukamas olla niin helppoa! Miksi itse sitä häärää ja säätää ja touhuaa...
PoistaJo vähän vanhaa tekstiä, mutta pakko kommentoida kun teksti edelleen ajankohtainen. Pojat ja miehet pitää saada ratsaille! Koska mikään ei ole hienompaa. Ja se poikien kiusaaminen loppumaan...sen takia tehtiin sivut, www.miehetratsailla.fi ja tullaan huutamaan asian puolesta niin paljon kuin pystytään.
VastaaPoista