Harmittaako?

* * * KYLLÄ! Harmittaa, harmittaa, harmittaa! * * *

Piti kääntää vielä hiukan veistä haavassa ja lähteä aamulla kohti Ypäjää katsomaan 4-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelun A-ryhmän hevosia sekä kannustamaan Voiton velipuolta näytöissään. 

Hienoja hevosia näkyi ja myönnettäköön, että myös niitä hieman vähemmän hienoja. Opettavainen reissu laajan hevosotannan myötä - nyt osaa omaansakin katsoa ehkä hivenen lempeämmin. Voitto on oikein hyvässä jamassa ikätovereihinsa nähden! 

Ei voi kieltää, harmittaa aivan mahdottomasti vieläkin, ettei me päästy mukaan. Vuoden verran on tähän tähdätty ja nyt kävi näin. Pitää vain nieleskellä pettymys ja asettaa uusi tavoite, mitä kohden edetä. Puolikunnossa olevaa hevosta ei tietenkään viedä suorittamaan raskasta päivää ja tämä on fakta, vaikka miten kiertäisi ja kaartelisi. Vieraiden silmään tuskin olisi mitään liikeessä näkynyt, mutta kun itse tietää mihin Voitto parhaimmillaan pystyy, ei halua esittää hevosta "vähän sinnepäin".

Jos Voitolta kysytään, harmittaako nuorta herraa väliin jäänyt reissu, vastaus lienee erittäin kielteinen. Jätkä pääsi meinaan ensimmäistä kertaa maistelemaan laitumen antimia!