Kohti rotunäyttelyä

Tämän 2-vuotiaan karvapalleron pitäisi esiintyä, edukseen toivottavasti, Mynämäen rotunäyttelyssä 9.6.2013. Pikkasen tässä mietityttää, että aikooko tuo pihattolapsi pudottaa tuon talvipalttoonsa seuraavan kolmen viikon aikana... Muut tuskailevan muutaman vatsavillan kanssa ja samaan aikaan meikäläisen pihassa on VILLAPONI! Selän päällä on sentään näkyvissä kesäkarvaa.

Olen hiukan kysellyt vinkkejä minishetlanninponikasvattajalta ja ennen näyttelyä olisi hyvä, jos talvikarvan saisi irti. Kovin on furminoitu, raaputettu ja harjattu. Karvaa on vaatteet täynnä, karvaa on harjat täynnä, karvaa on piha täynnä ja kaiken tämän jälkeen on yhä ja edelleen myös poni karvaa täynnä! Takaosan päältä sentään alkaa karvamäärä myös helpottaa eikä nuorukainen näytä kottikärryiltä (eli mahdottoman takakorkealle).

Ennen näyttelyä pitää poni pestä muutamaan kertaan. Ensimmäinen Hexocil-pesu on viikko sitten tehty ja hienosti sujui! Letku ei liioin pelottanut ja tuollaisen kääpiöponin shampoo-pesuunkaan ei saa aikaa kulumaan varttia enempää. Compaktin kokoinen otus!

Harja saa 2veellä olla omana itsenään eli pöyhkeänä rokkitukkana molemmin puolin kaulaa. Siihen pehkoon tuskin mitään kovin suurta hallintaa edes saisi, vaikka yrittäisikin.

Ennen näyttelyreissua pitää myös etsiä uudet kuolaimet (vanhat ponista epämiellyttävät), sovitella toisia tallista löytyviä ponisuitsia (vanhatkin toki menee) ja hommata itsellekin jonkun sortin esittämisasusteet. Tai sitten pitää miettiä vaihtoehtoa B: ammattiesittäjää!

"Mitä sää teet niillä miniponeilla?" - Leikkaan tietysti nurmikkoa!