Mikä on yllättänyt kotitallin pidossa eniten?

Ei ole hämmentänyt valtava ajan määrä, joka kuluu päivittäisiin talliaskareisiin. Enemmän on miettinyt, miten pienessä ajassa hoitaa seitsemän kaviokkaan päivittäisen perushoidon. Rutiinit tuovat varmuutta ja sitä oppii säästämään askeleissa - "vie mennessäs, tuo tullessas".

En ole yhtään stressaantunut heinien ostamisesta, kuivikkeen etsimisestä tai hevosten ruokintojen järjestämisestä. Mahtavalta vakioheinänviljelijältä tiedän saavani vuosi - vuoden jälkeen laadukasta heinää sovitusti kotiin kuljetettuna, samoin kuivikkeena käyttämäni oljen. Ruokinnat hoidan pääosin itse, mutta tarvittaessa apua on aina saanut.

Ei ole kovinkaan usein tarvinnut korjailla rikkoontuneita asioita, joten en voi kertoa ihmetelleeni hajonneita rakenteita. Eli ei, hevoset eivät riko mainittavan paljon paikkoja. *kop kop*

En ole ollenkaan hämmästynyt, että vaikka kuinka hoitaa hevosiaan "oikein", silti tulee ongelmia. Ylä- ja alamäkiä tulee ja menee, mutta aina on suunta kuitenkin eteenpäin.

En ole yllättynyt, mutta oppinut kantapään kautta sen, että pitää aina enemmin luottaa omaan intuitioon tai maalaisjärkeen kuin muiden neuvoihin. Tulee vähemmän vääriä päätöksiä ja niiden harvojen virheiden kanssa on helpompi elää, jos ei joudu miettimään että "olisi pitänyt luottaa vaistoonsa". Eläinlääkäritkään eivät ole ylijumalia. Oman hevosensa tuntee itse parhaiten - jo korvakarvojen asennosta voi välillä päätellä, että tänään ei kaikki ole hyvin.

Hiukan olen joutunut nostelemaan kulmiani siitä, miten joidenkin ihmisten suhtautuminen muuttuu: ollaan kasvokkain mielin kielin, mutta kuitenkin puhutaan pahaa selän takana. Asiat eivät muutu, jos ei niistä kerrota myös sille tallinpitäjälle. Tai kerrota jopa asiallisesti ja rakentavasti.

Rahaa menee - PALJON. Yllätyinkö? En yhtään.

Mikä on yllättänyt?
- Se uskomattoman vahva side, joka omiin hevosiin muodostuu arkiaskareiden parissa. Samat rutiinit päivästä toiseen ja miten vaivattomasti ne sujuvatkaan useimmiten. Arjesta koostuu ne parhaimmat hetket: hevosten hörinä tarhoillepäin kävellessä, heinän rouskutus iltahämärässä, lempeä katse harjauksen päätteeksi, levollisena nuokkuvat hevoset aamuauringossa... Kaikki se rakkaus, mitä tuntee niitä otuksia ja niiden kanssa touhuamista kohtaan.
...ja pakko myöntää: myös se, kuinka pienessä hetkessä hevosten lukumäärä kasvaa omassa pihassa kahdesta seitsemään!