Kisakauden kolmannet mr-kisat
aluekisat, Sastamala 11.5.2013
luokka: 44,3 km (taso 2.3, alueluokka)
Lenkit: 30,7 + 13,6 km = 44,3 km
Reissuun lähdössä: väsynyt ratsastaja, pirteä hevonen |
Kisa-aamu: herätyskellon pirinä kuudelta, silmiään hädintuskin auki saava ratsastaja, paremmin heräävä huoltaja ja lähes kaikki tavarat vielä pakkaamatta. Päivä alkoi siis kisatavoilleen uskollisesti rutiineja noudattaen. Ylös, ulos, kamat kasaan, aamuruokinta, Kalilei trailerin kyytiin, Rangerin nokka kohti kisapaikkaa Upin ajamana ja aamupalaa itselle sisuksiin auton jo kiitäessä kohti Sastamalaa. Pienet tirsat ehdin vielä ottaa autossa ennenkuin alkoi, ah niin normaali, riitely siitä mitä reittiä pääsemme kisapaikalle.
Perille löydimme kuitenkin kertalaakista hyvissä ajoin ja kansliakäynnin sekä reittiselostuksen jälkeen ruuna otettiin trailerista ulos kävelemään alkuverryttelyä. Ell-tarkastuksessa kaikki jees, lähtölupa tuli sykkeellä 32 ja arvostelulla kaikista kohdista A.
Olin suunnitelmien mukaisesti selässä 15 minuuttia ennen starttia. Matkaan meitä oli lähdössä viisi ratsukkoa, suomenhevosista arabiin. Reissuun lähdimme yhtenä porukkana reippaasti ravaten ja laukaten. Lenkin ensimmäiset sydämentykytykset koettiin nopeasti. Vesialueen ylittävä puusilta tuli vastaan muutaman kilometrin päässä lähtöpisteestä ja siihen tökkäsivät porukkaa vetäneet arabit. Kalilei ei vauhtiaan turhaan laskenut, vaan kopsutteli ravissa puusillan yli ja veti muun porukan perässään jatkamaan matkaa. Seuraava edellistä vastaava puusilta tuli vastaan lähes samantien ja siihen jämähti taas porukka. Kalilei ravasi tälläkin kertaa tyytyväisenä sillan yli ja jatkoi reippaasti matkaa. Muut neljä ratsukkoa jumittivat vetoavusta huolimatta sillalle ja kesti kohtalaisen pitkän aikaa heidän päästä siitä yli. Sain siis kohtalaisen etumatkan muuhun porukkaan ja matkanteko maistui yksinäisyydessäkin.
Lenkin varrella oli metsätaipaleella pienen kosken ylittävä kapea kivisilta. Sille oli asvalttia pitkin kiertotie, mutta luotin kisaratsuuni niin paljon, että lähdimme ylittämään siltaa rohkeasti. Hienosti se ylittyikin! Ei tuota hevosta hetkauta yhtään mikään, ei voi muuta (tälläkään kertaa) todeta!
Metsäpätkä jatkui paikoitellen äärettömän märkänä ja muutaman kerran upposimme lähes polvia myöden suohon!! huh huh!! Onneksi kengät kestivät rämpimisen ja pystyimme jatkamaan neljällä kaviossa olevalla kengällä reittiä eteenpäin.
Kuohuvan kosken ylittävä kivisilta |
Huollot sujuivat rutiinilla. Juoma ei maistunut, mutta porkkanat upposivat hyvin. Puolessa välissä lenkkiä muu porukka saavutti meidät, mutta eriaikaisten huoltojen myötä kipittelimme hetken kuluttua taas Kalilein kanssa kahdestaan kohti taukoa.
Talutin viimeisen asvalttipätkän (n. 500 m) ennen kisakeskukseen saapumista. Nopeasti varusteet pois päältä ja sykekahva kylkeen. Näytti lukemaa 61. Minipienen hetken ihmettely, uusi mittaus (56) ja suoraan vaan ell-tarkastukseen 1 minuutin palautumisajalla. Hämmästys oli jonkunlainen, kun sykkeeksi mittattiinkin 66 (raja 64) ja ruuna toivotettiin tervetulleeksi uudelleen tarkastukseen myöhemmin. Taukotarkastuksessa hevosen saa onneksi esittää eläinlääkärille kahdesti, joten hätä ei ollut kovin suuri.
Jäähdyttelimme kastelupullojen kanssa hevosta ja yritimmi saada sykekahvalla lukemia. Kahva ei suostunut enää mihinkään yhteistyöhön, loistavaa! Pelastava enkeli Marjo tuli onneksi varmistamaan sykettä stetareilla ennen uutta ell-tarkastusta ja ilmoittauduimme uuteen sykemittaukseen 8 minuuttia tauolle saapumisesta.
Tällä kertaa syke oli sallittu (48) ja saimme jatkoluvan toiselle lenkille. Liikkeestä tuli A, mutta se oli hyvin lähellä B:tä, ihon kimmoisuudesta tuli B. Kalilei ei ensimmäisellä lenkillä juonut ollenkaan, mutta riimu päässä tauolla drinksua upposi ämpärillinen.
Koska emme ensimmäisellä kerralla päässeet taukotarkastuksesta läpi, ehti muukin porukka saapua takaisin kisakeskukseen ja etumatkamme hupeni nollille. Toiselle lenkille lähdimme yhtämatkaa valkoisen espanjalaisruuna Hispanon ja ratsastaja Maria-Katariinan kanssa. Ilma lämpeni päivän edetessä ja toiselle lenkille pystyi starttaamaan t-paidassa.
Toinen lenkki oli enää lyhyt kiepaisu (13,6 km) ilman sen suurempia ihmetyksiä. Ei ollut siltoja, ei lehmiä, ei lampaita, eikä onneksi suotakaan! Matka eteni sujuvasti ravissa ja laukassa. Hienoa huomata, että Kalilei pystyy laukkaamaan pitkällä ohjalla kaverin kanssa suht matalillakin sykkeillä (n. 150!).
Maaliin saapumassa! |
Muutamalla huollolla toinen kieppi läpi ja taluttaen asvalttitietä pitkin kohti maalia. Sykkeet näyttivät ihan kohtuullisilta ja hevonen oli yhä pirteä. Vielä hetkeksi selkään takaisin maalilinjan ylitystä varten. Heti maalissa varusteet taas pois ja sykettä etsimään. Yllättävän korkeita lukemia oli luvassa ja Marjokin tuli stetareineen tarkastamaan tilannetta. Syke pyöri pitkään 64 kieppeillä enkä uskaltanut ottaa riskiä hylkäyksestä sykkeen takia. Varmistelimme siis pidemmänkin aikaa tilannetta ja ehdimme vaihtaa suitsetkin riimuun.
Lopulta 15 minuutin odottelun jälkeen sykkeet olivat sopivan alhaalla ja turpa kohti lopputarkastusta. Ell mittasi sykkeeksi 54 ja kaikki kohdat olivat A:ta. Ruuna liikkui kuulemma selvästi paremmin kuin taukotarkastuksesta ja ihon kimmoisuuskin oli parantunut juomisen myötä normaaliksi.
Onnistunut kisapäivä ja HYVÄKSYTTY TULOS tuli keskinopeudella 13,4 km/h! Hommat sujuivat erittäin hienosti rutiinilla ja Kalilei teki kevään (alkukesän?) ensimmäisenä lämpimänä, suorastaan kuumana, päivänä miehen työn! Ei jäänyt ratsun osalta paljoa jossiteltavaa!
Saimme keskinopeuden x 2 (26,8 p) lisäksi pisteitä: kuivuminen 5 + liikkeet 5 + palautumisaika 0. Yhteensä 36,8 pistettä ja se oikeutti luokassa sijaan 4/5. Kaikki tulokset löydätte TÄÄLTÄ!
Saimme keskinopeuden x 2 (26,8 p) lisäksi pisteitä: kuivuminen 5 + liikkeet 5 + palautumisaika 0. Yhteensä 36,8 pistettä ja se oikeutti luokassa sijaan 4/5. Kaikki tulokset löydätte TÄÄLTÄ!
Mitä jossiteltavaa jäi itselle?
- Missä oli omat stetarit??? (kotona!)
- Missä oli hikiviila ja sieni? (kotona!)
- Miksi aamulla valitsin ohuet ratsastussukat ja niiden takia koko toisen lenkin sai kärsiä kipeistä jaloista? Satulan siiven alareuna hankaa iloisesti pohjetta vasten ja se tekee K I P E Ä Ä pidemmällä aikavälillä. Auts.
- Kalileiksi hidas palautuminen? Aivan liian vähän treeniä pohjalla ja pullamössöttelyä sekä hevosella, että ratsastajalla jo pidemmän aikaa...
Kuva: Eine Rekola |
KIITOS KISOISTA omalle seurallemme Sisuratsukoille ja tämän postauksen kuvista (muutamaa lukuunottamatta) Hopon poppoolle!!!
Olipas mukava kisapäivä!! jeeeee!!!
Onnea jälleen hyvästä suorituksesta! :)
VastaaPoistaKiitos! :)
Poista