Valon pisaroita

Turussa paistoi marraskuussa aurinko VIISI (5 !!!) tuntia! Enää en yhtään ihmettele, että Tarulandiassa on ollut harmaita pilviä, niin on näköjään ollut muuallakin!

Tänään meinasin heittää volttia! Aurinko paistoi! Arkisen tylsästä kakkan lappaamisesta tuli yhtäkkiä yltiöpositiivinen premium-tason kuntoilusuorite! Siinä saivat pipanat kyytiä haravan reippaasti raapiessa ja talikon kauhoessa palleroita kottikärryjen kuljetettavaksi.

Onneksi tätäkään hommaa ei tarvinnut suorittaa ilman laadunvalvontaa ja personal trainereita. Sopu sijaa antaa, joten kaksi isoa suomenhevosta ja talikoiva tallinomistaja sopivat kyllä loistavasti muutamaan neliöön.

Selkänsä kun sekunniksi kääntää, saattaa työnjohtajakin tarttua toimeen. Valitettavasti työnjälki ei ole aivan ammattitasoista ja työvälineetkin saattavat vaurioitua...

Moniko teistä on pysähtynyt hetkeksi ja ujuttanut kätensä suomenhevosen talvikarvan lomaan? Tuntenut karvan tiheyden, sen pehmeyden, siirrellyt kättään tutkiakseen minkälaisen villan karvakorva on kasvattanut. Vetänyt rauhassa henkeä ja pieneksi toviksi jarruttanut kiirehtimistään. Mää kokeilin tänään!

Tämä kuva oli niin mainio kaikessa kamaluudessaan, että aivan pakko julkaista. Jos ette tiedä, miten yh- mutsi voi siivota tarhoja lapsen kanssa, niin tässä pieni kurkistus kulisseihin. Lasta voi tietysti tämän aikaa säilyttää turvassa heinäkaukalossa!

Ja pliis, sulkekaa silmänne tuolta heinähävikiltä. Niin minäkin teen. (Ja samalla tiedän, että ratkaisu saattaisi olla tarvikeostoksien päässä.)

Meikäläinen nautti auringosta ja omista hommistaan samaan aikaan kun tallirakennuksen toisella puolella tapahtui ammattilaisten toimesta jotain aivan muuta. Mikään ei kestä ilman huoltamista, joten täälläkin tallirakennus saa hieman uutta tiiltä ja puuta. Kesällä sitten jatketaan maalipurkkien kanssa viimeistelyä.

Loppuun vielä päivän paras otos tässä kännykkäkuvaamisen ihmeellisessä maailmassa: Ponipoika sai Pappaltaan joulukalenterin! Aikas miehekäs, ettenkö sanoisi!