* * * sen nimi on Voitto * * *
 |
| syksy: 10.9.2013 |
Eilen illalla huomasin, että jaaaaahas, nuoren ruunan toinen etukenkä puuttuu. Tänään päivänvalossa tein sen mitä suunnilleen jokaikinen hevosenomistaja tekee kohdattuaan kolme kenkäisen hevosen: lähtee etsimään kadonnutta menomonoa.
Jos tarhan koko on enemmän kuin 10 neliöä ja pohja muuta kuin tasaista maata, sitä kenkäähän ei suurella todennäköisyydellä löydy. Ei tehnyt tämä kerta poikkeusta. Ei näkynyt, eikä kuulunut, kadonnutta raudanpalasta n. puolen hehtaarin laidunpläntillä, missä on ruohoakin yhä nilkkaan saakka suurimmalta osin.
 |
| Operaatio "etsi kadonnut kenkä" |
Mitä tässä tapauksessa toivoisi keksityksi? Toki sen, että kenkä olisi yhä kiinni kavion pohjassa, mutta erittäin hyvänä kakkosvaihtoehtona tulee toive, että irronnut tossu muuttuisi vaikkapa kirkuvan pinkiksi ja alkaisi pitää piipitystä. Miten paljon helpompi se olisi löytää?!
Huomenna jatkuu kengän metsästys ja Voiton vapaapäivät. Jos en kenkään kirjaimellisesti kompastu, en taida sitä löytää. Torstaina on tulossa "kengittäjätäti" naputtelemaan issikalle uudet lenkkitossut alle ja samalla saa Voittokin uuden lenkkarin alleen.
Enempää lomaa en aio antaa enkä varsinkaan jättää perjantaita väliin. Silloin on taas luvassa Maijan ja Voiton kouluratsastustreffit.
 |
| 9.9.2013 ajamassa töihin "pienessä sumussa" |
Kengän irtoaminen on kyllä aina yhtä rasittavaa.
VastaaPoistaJust olin tuossa parin päivän vaelluksella pikku kaveriporukalla, ja oltiin ehditty eteneen 70 kilometrin matkastamme sen 5 km, kun yksi ryhmämme hevosista polkaisi toisen etusensa viikonvanhan kengän irti. Sinne se kilahti tienpenkkaan.
Ei muuta kuin kenkä reppuun, ja soittelemaan kengittäjiä läpi (tietenkin vielä kyseessä sunnuntai).. Onneksi kyseessä oli usein ilman kenkiä ollut tamma, joten ei arkonut juurikaan. Pystyimme jatkamaan matkaa, ja illalla sitten kengittäjä ajoi yöpymispaikallemme.
Siitä ei sitten kannatakaan puhua, kuinka kaukaa tää pelastava enkeli joutui paikalle ajamaan, kilometrimäärä on kolminumeroinen.. Mutta saatiinpa kenkä taas kiinni, ja vaellus saattoi jatkua. =)
Oi, hieman erilainen tarina irtokengästä! :)
PoistaTeillä onni oli saada kengittäjä paikalle ja matka saatiin sujuvasti vietyä loppuun saakka. Yleensä juuri tällaiset pienet "vastoinkäymiset" saavat reissun jäämään mieleen hyvin vahvasti!
Pitäisiköhän tässä itsekin ottaa kartta käteen ja suunnitella talven lumisia teitä odotellessa joku pidemmän sorttinen vaellusreitti hevosten kanssa kierrettäväksi... Maastoja ainakin täällä riittää! :)
On hyödyllistä omistaa puoliso joka on puolustusvoimissa töissä. Lainattiin joskus sieltä miinaharava, ja etsin sen kanssa kadonneita kenkiä pellosta. Ohikulkijat kyllä saattoivat katsella vähän kummissaan, kun eivät ehkä tajunneet mitä etsin. :D Löytyi muuten paljon muutakin metalliromua, kuin pelkästään kengät.
VastaaPoistaVoi ei! Apua ja kääääääk!!! :D :D
PoistaTodella mahtavaa!!!! :D
Mitä muuta löytyi kenkien lisäksi?
Kyselee utelias!
Lähinnä löytyi nauloja, ruuveja, muttereita ja muuta tylsää. Ei mitään aarteita valitettavasti. :D
PoistaNykyisin oon kyllä niin laiska, että harvemmin jaksan etsiä tippuneita kenkiä, paitsi jos olis joku kallis erikoiskenkä niin sitten ehkä. Pidän aina muutamaa varakenkää jemmassa jokaiselle hevoselle, niin että kengän tippuessa voin lyödä heti uuden (kengitän siis itse).
Ihan parasta! :D
VastaaPoista