LISÄTIETOA:

tiistai 16. joulukuuta 2014

Hevonen teuraaksi?

* * * Mitä? Missä? Milloin? Miten? Ja muutama muukin vastaus kysymyksiin. * * *

Hopefulness 2007 - 2014

Ensimmäinen askel

Ensimmäinen osuus on se kaikkein vaikein: PÄÄTÖS. Yleensä ratkaisu on kypsynyt jo jonkun aikaa, mutta se sanoista tekoihin -osuus vie oman aikansa. Melkein voi todeta, että silloin aika on oikea, kun ajatus hevosesta luopumiseen tulee edes mieleen vakavasti.

Kun päätös on tehty, seuraa kostein silmin sekä tärisevin käsin tehty puhelinsoitto. Listan hevosia vastaanottavista teurastamoista löydät Hippoksen sivuilta. Itse asun niin onnellisten tähtien alla, että kotipihasta on kolmeen hevosteurastamoon vain reilun tunnin ajomatka. On siis varaa jopa valita.

Itse valitsin kaverini tamman viimeisen matkan päämääräksi pienehkön Sastamalan teurastamon. Soitin heille maanantaina aamupäivästä ja ajan hevoselle sain jo seuraavalle aamulle klo 9.30.

Mitä valmisteluita pitää tehdä etukäteen?

Suosittelen kaikkia hevosiaan kotipihassa pitäviä ilmoittautumaan lihan alkutuottajaksi oman kuntansa ympäristöviranomaiselle! Ilman tätä ilmoitusta et hevosta voi toimittaa teuraaksi. Lomakkeen teko ei ollut vaikeaa ja riittää, että kerran täyttää sen. Älä ole jälkiviisas, tee tämä mielummin ennemmin kuin myöhemmin.

Tämän jälkeen kaikki onkin sujuvaa. Teurastamolle lähtee kengätön hevonen, alkuperäinen tunnistusasiakirja (passi tai rekisteritodistus) sekä ketjuinformaatiolomake. (Huom!! Mikäli hevosella ei ole alkuperäistä passia ja uusi on myönnetty 1.7.2009 jälkeen, hevosella on elinikäinen teuraskielto!!) Hevosta saa ruokkia, juottaa ja hoitaa aivan tavalliseen tapaan, paastoa ei tarvitse pitää.

Ketjuinformaatiolomakkeessa kysellään tarttuvista taudeista ja lääkityksistä. Alkuperätilan sekä hevosen tietojen lisäksi lomakkeessa on  rasti ruutuun -kysymyksiä muutamia ja paikka lääkityskirjanpidolle. Kaksisivuinen lomake täytetään huolellisesti. Kaverini tamma oli saanut syksyn aikana matolääkityksen, kipulääkettä sekä rokotuksen. Nämä tiedot oli kirjattu selkeästi tamman lomakkeeseen ja saimme erityiskiitoksen lomakkeen helppolukuisuudesta ja täsmällisyydestä!

Hyvästi, ystäväni.


Matkan määränpäässä

Olemme päässeet pisteeseen, jossa kengätön hevonen on kuljetettu sovittuna päivänä ja sovittuna aikana teurastamon pihaan. Jätin hevosen seisomaan traileriin ja kävelin hevosen passin sekä ketjuinformaatiolomakkeen kanssa toimistolle. Siellä tiedot kirjattiin koneelle, lihoista tehtiin ostosopimus ja vaihdettiin muutama sananen.

Menin takaisin autolle odottelemaan ja pian tulikin eläinlääkäri vilkaisemaan hevosta. Mikrosirusta varmistettiin passin ja hevosen yhtenäisyys.

Seurasi hieman lisää odottelua ja pienen tovin kuluttua teurastamon kaksi työntekijää tulivat hakemaan tammaa trailerilta. Hevosen peruutus traikusta pois, loimen riisuminen ja riimun narun ojentaminen hakijamiehelle. Katselin hevosen askellusta ramppia pitkin ylös halliin, käännyin nostaakseni maassa olevan loimen trailerin kyytiin ja samalla kuulinkin jo pulttipistoolin laukeavan ja hevosen putoavan maahan. Aikaa ei kulunut kuin muutama sekuntti. En ehtinyt edes nostaa trailerin takasiltaa kun samainen mies seisoikin jo riimu sekä naru kädessään vierelläni.

Kotimatka sujui hieman haikeissa tunnelmissa. Päätös oli oikea ja lähtötapa erittäin hevosystävällinen, mutta ei näitä keikkoja aivan tunteitta pysty hoitamaan. Omia hevosiani olen myynyt vain kaksi kappaletta, muut (neljä hevosta) ovat menneet elintarvikkeeksi teurastamon kautta. Suosin tätä tapaa jatkossakin, jos ei ole akuuttia kiirettä päästää hevosta tuskistaan.

Mites ne lihat?

Sastamalan teurastamo osti hevosen lihat. Tällä hetkellä kilohinta oli suht kohtalainen: 0,60 € / kg. Kun ruho on käsitelty ja punnittu, kilahtavat rahat ostosopimuksessa olevan ihmisen tilille. Tavallisen kokoisesta lämminverisestä saa rahaa suunnilllen sadan euron verran. Ei paljoa, mutta kuittaa ainakin diesel-kulut omalla kalustolla kuljetettaessa ja matkan ollessa samaa luokkaa kuin täällä (alle 100 km).

29 kommenttia:

  1. Kiitos valaisevasta tekstistä! Itse olen omistanut hevosia jo yli 20 vuotta, mutta en ole joutunut luopumaan vielä yhdestäkään, mikä taitaa olla kyllä ihan käsittämätöntä tuuria...Mutta nyt se sitten on edessä, ja teurastamoon on meilläkin suunta. Täällä päin ei kyllä saanut aikaa ihan noin nopeasti vaan vasta yli kuukauden päähän..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yli 20 vuotta eikä yhdestäkään ole vielä tarvinnut luopua?! Wow!
      Tsemppiä ja voimia teurastamoreissuun! Pahinta on aika ennen sitä... Odotella päivän koittavan ja ruokkia ja katsella niitä hevosia siinä pihassa.

      En itsekään oikein ollut ajatellut, että noin nopeasti pääsee tuonne teurastamolle. Positiivista toki!

      Poista
  2. Ompas kilohinta noussut, joskus sai 30-40e koko hevosesta! Ja taas vielä enemmän joskus sai useamman tuhatta markkaa... No, samahan se on meille aidoille hevosihmisille, kunhan loppu on nopea ja kivuton, mutta kiertolaisia olisi varmasti vähemmän kun oikeasti maksettaisiinkin.

    Hienoa että autoit kaveria kovassa paikassa. Itsekin olen joskus turvautunut samaan, hyvän ystävän apuun kun ensimmäinen oma hevonen lähti. Ei olisi sen vollotuksen läpi nähnyt tietä ajella. =/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää olen saanut ennen Paimiosta 0,50 € / kg ja tavishepasta on kilahtanut rahaa tilille satasen päälle. Olisinkos jostain saanut jopa 160 € ! Summa on mielestäni vähintäänkin kohtuullinen. Nyt jää mitä todennäköisimmin reissusta plussalle. Verrattuna siihen kotilopetukseen ell-kuluineen ja kaivinkonemaksuineen.

      Ystävää autetaan aina, jos vain mahdollista! Eikä tämä ollut suuri vaiva ollenkaan. On paljon helpompi viedä "vieras" hevonen lopetettavaksi kuin oma. Yhtään omaa en ole teuraaksi kuljettanut, kyllä niiden reissut on saanut joku muu hoitaa ennen ja jatkossakin.

      Poista
  3. Taru on pelastanut allekirjoittaneen näissä asioissa nyt kolmesti. :) Tällä kertaa työkuviot pistivät vastaan, enkä päässyt viimeiselle matkalle mukaan. Toinin emän vein Tarun kanssa yhdessä ja vaikka se tilanne on paha, on se siinä kohtaa ainut oikea ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut "mukavaa" olla avuksi! Vaikkakin hyvin ikävissä merkeissä...

      Poista
  4. Fiksu ja asiallinen kirjoitus. Monikaan ei tiedä miten asiat etenevät kun hevonen viedään teurastamoon. Täytyy vielä sanoa että hieno teko sinulta, auttaa ystävääsi viemällä hänen hevosensa viimeiselle matkalle. Kaikki eivät pysty viemään itse ja siksi on tärkeää että on sinunlaisiasi ystäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekään en ole vienyt omia hevosiani lopetettavaksi... Toivon, että jatkossa(kin) saan samanlaisen kädenojennuksen apuna, jos pitää omia hevosiani viedä teuraaksi. On se oman vieminen niin paljon riipivämpää ja tuskaisempaa.

      Poista
  5. Itse olen vienyt pari omaa ja kaiketi ainakin kuusi(?) vierasta, tuttua puuhaa siis allekirjoittaneelle.. vieraiden tai tuttujen hevosten kanssa ei juuri pahalta tuntunut, ehkä vähän haikealta mutta omien kanssa kyllä aika tuskaa.. Vaan samahan se on, millä tapaa se lähtö tulee ja tuo on aika nopea tapa.. sydntä raastaa omista rakkaista luopua.. mutta tämä on hyvä postaus, valottaa varmasti monelle mitä tuo on ja miten asiat menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Vieraan hevosen teuraaksi vieminen on haikeaa ja oman aivan toisesta maailmasta olevaa tuskaa! Lähtötapa on erittäin nopea ja hevosystävällinen. Ammattilaiset hoitavat eikä eläin varmasti ehdi kärsiä.

      Toivottavasti tänne löydetään googlenkin kautta, jos / kun muutkin miettivät miten hommat oikeasti menevät tässä asiassa.

      Poista
  6. Asiallinen ja valaiseva kirjoitus. Itse tosin lopetutan eläimeni kotona ja hautaan omalle tontille, teuraaksi en veisi ikinä. Ymmärrän toki että joillakin ei edes ole muuta vaihtoehtoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni on juuri päinvastainen ajatus, en missään nimessä halua hautailla hevosenraatoja omalle tontille jos on mahdollista hävittää ne muuten. Tietysti joskus lopetus voi tulla eteen niin yllättäen, ettei teuraaksi ole mahdollista viedä, tai hevonen on lääkitty niin ettei sovi lihaksi. Mutta jos ei näitä esteitä ole niin ehdottomasti teuraaksi. Sitten jos minulla joskus on miljoonan raviradoilta tienannut ravikuningas tai -kuningatar, niin se varmaan haudattaisiin omaan pihaan kunniapaikalle ja pytytettäisiin iso patsas. :)

      Poista
    2. Annan kanssa yhdyn täysin samoihin ajatuksiin!

      Hevonen haudataan tänne tontille vain ja ainoastaan pakkotilanteessa eli onnettomuus tai muu yllättävä sairastilanne. Kiireettömät tapaukset saavat syödä ja kakkia täällä siihen saakka, että teurastamo on valmis vastaanottamaan ne. Lääkityt yksilöt (mm. jos on saanut teuraskiellon aiheuttamia silmätippoja joskus) ovat kelvanneet metsästäjille ja heidän koirilleen.

      Poista
    3. Kiitos tiedosta, tuo onkin hyvä pitää mielessä jos tilanne tulisi. Täällä päin kyllä metsästäjiä ja koiria riittää.

      Poista
  7. Tämä oli varsin hyvä teksti. Kun lähdön aika koittaa, on teurastamo meillä aina se ykkösvaihtoehto. Omista viimekesän kokemuksista kirjoittelin blogissani, ja tällöin käytimme Liha-Hietanen-nimistä teurastamoa.

    Asiallinen ja nopea toiminta ovat avainsanat teurastuksessa, hevonen ei kyllä ehdi tajuta mitä tapahtuu kun on jo maassa. Eihän sitä itsekään ekalla kerralla oikein tajunnut miten nopeasti se kävi...

    Kuolema on aina ikävä asia, mutta toivoisin että näitä rohkeita ja toimintatapoja avaavia kirjoituksia tulisi useammin, jotta teurastus nähtäisiin ihan armeliaana lopetustapana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin lukemassa tuon kirjoituksesi! Samoin meni tämä meidän reissu: nopeasti ja ammattitaitoisesti.

      Itseäni ihmetyttää miten paljon selvästi kipeitä ja uransa ehtoopuolella olevia hevosia kierrätetään paikasta toiseen. Paljon helpompi olisi sopia kaupoista teurastamon kanssa kuin etsiä uutta kotia muualta. Toki pitää myös muistaa, ettei kaikilla ole hevosia vastaanottavaa teurastamoa "kulman takana".

      Poista
  8. Kiitos tekstistä. Minusta näistä kirjoitetaan liian vähän ja asia jää omistajalle aikamoiseksi mysteeriksi. Se tekee asiasta vielä kurjempaa ja pelottavampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon tällä kirjoituksellani hieman valoittaneen asiaa! :)

      Poista
  9. Fiksusti ja asiallisesti kirjoitettu! Viime kesänä olin aika lähellä viedä tammani viimeiselle matkalle ja teurastamo oli silloin jo mielessä mutta sille löytyikin vielä halukas ottaja siitosarvon takia (luotettava, tuttu pitkän linjan hevosihminen joka on sanonut että hoitaa sen loppuun asti, kenellekään muulle en olisi sitä antanut!). Ja nuori ruunani on jo nyt 4-vuotiaaksi kääntyessään elinikäisessä teuraskiellossa silmälääkkeiden takia. Enpä tiedä vaikuttaisivatko nuo silmälääkkeet vuosien päästä enää lihaan, mutta onhan siinä se periaate ettei ole tutkittu vaikutuksia. Ja passissa on jo merkinnät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä suunnalla metsästäjät ja heidän koiransa ovat ottaneet näitä "silmätippaheppoja" vastaan ilomielin ja lopettaneet hevosen metsästysmajalla. En pysty mitenkään ajattelemaan, että se liha menisi silmätipoista piloille - käytetäänhän samoja tippoja myös ihmisellä!

      Poista
  10. Minkä kuntoisia hevosia olet vienyt teuraaksi? Mietityttää oman ruunan vienti. Ikää hepalla 16v ja hyvässä kunnossa ikäisekseen. Itsellä ei riitä kiinnostus/aika eikä hevonen ole helpoimmasta päästä niin en halua vääriin käsiin. Eikö rokotuksella olekaan puolen vuoden varoaika?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinin saamassa rokotuksessa varoaika 0vrk. (flunssa+jäykkäkouristus) Merkitty kuitenkin lomakkeeseen, vaikkei varoajattomia tarvinnut ilmoittaa.

      Poista
    2. Kaikenlaisia hevosia olen vienyt. Yli 20vuotias puhkuri-lv (jonka kunto oli lähellä kamalaa) otettiin myös vastaan oikein sujuvasti. Hevosen pitää kävellä ja olla "päällisin puolin" kunnossa. "Lihaksettomuus" ei ole este eli ts. ei tarvitse olla täydessä treenissä ollut lihaskimppu.

      Rokotusten varoaika on 0 vrk tai korkeintaan muutamia vuorokausia. Jos eläinlääkärin papereista ei lihan varoaikatietoa löydy, googlettamalla löytää ainakin helposti Hippoksen sivuilla olevan listan varoajallisista valmisteista.

      Poista
  11. Alkaa olla aika lailla vuosi aikaa siitä, kun taluttelin vanhan tammani paikallisen metsästysmajan pihaan. Siinä se söi ruokiaan ämpäristä, kun laukaus pamahti ja hevonen kaatui maahan. Alkoi itkettää ja silittelin hetken vielä maassa makaavaa hevosta minulle tuntemattoman miehen kanssa. Loput metsästysporukasta tulivat paikalle vasta kun minä olin lähtenyt. Hevonen meni lihoiksi heille itselleen ja koirille.
    Vaikka tapahtuma oli aika karu, niin minulle jäi siitä niin hyvä muisto kuin tuollaisesta voi ylipäätään jäädä. Hevonen ei missään vaiheessa ollut peloissaan, ja se kuoli nopeasti, eikä sitä tarvinnut haudata maahan "hukkaan". Meiltä on niin pitkä matka lähimmälle hevosia vastaanottavalle teurastamolle, että sinne lähtemisessä ei olisi ollut järkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osan hevosista olen minäkin toimittanut metsästysmajalle metsästäjien ja heidän koiriensa käyttöön. Helppoja lähtöjä nekin! Periaatehan on aivan sama, hevonen ammutaan enempiä ihmettelemättä, mutta tilat ovat erilaiset.

      Jää itsellekin rauhallinen mieli, kun lähtö on (kaikessa kamaluudessaankin) mahdollisimman nopea ja hevoselle stressaamaton.

      Poista
  12. Olipa tosissaan hyvä teksti, ja kiva kuulla muidenkin kuin teurastajien itsensä kertomana. Omani menee myös lihoiksi aikanaan, (vaikka kuinka olen vegaani, en voi ymmärtää hevoslihan haaskausta -ja mieluummin mussuttavat lajityypillisesti elänyttä ja hyvin hoidettua + käsiteltyä poniani entä lihakarjaa kun sitä on lautaselle saatava) mutta olen luvannut olla sen kanssa loppuun saakka ja se on niin epäluuloinen, ettei menisi vieraiden miesten mukaan vieraaseen halliin rauhallisena. Stressaavaa loppua halliin pakottamalla en halua, joten tuokin lähtenee hirvimiesten toimesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En omaa hevostani välttämättä tietoisesti söisi, mutta siitäkin huolimatta tuntuu hevosen lihan maahan hautaaminen turhalta! Hevonen ei varmasti ennen teurastusta ole elänyt tehotuotannossa elämäänsä eikä ole ollut yksi tuhannesta tuotantoyksikössä. Hitaasti ja hartaudella kasvatettua, ja treenattua, laatulihaa!

      Poista
    2. Pakko kommentoida tuohon halliin vieraiden miesten perässä menemiseen.

      Mun vanha hevonen meni teuraaksi neljä vuotta sitten. Oli tosi epäluuloinen yhden ihmisen hevonen, ei antanut vieraille miehille kiinni tarhasta, eikä suostunut menemään talliinkaan sisälle talutettuna kuin harvojen ja valittujen kanssa. Teurastamolla kuitenkin meni reipasta nöpöhölkkää sisälle halliin ilman minkäänlaista stressiä tai vastustelua. Olin todella yllättynyt. Kai ne tietää.

      Poista
  13. Meiltä on hakenut teuraaksi hevosen pekka karhu (jos oikeen muistan) hakee hevosen pihasta ja vei johkain pohjoiseen teurastamolle. Kyyyiä piti kyllä odottaa vajaa kuukausi koska odotteli että saa auton täyteen hevosia lähialueelta. Asiallisia ja ammattitaitoisia miehiä. Ei tarvinut itse kuskata, koska ei oo lähellä teurastamoja. Googlaamalla löytää tämän kuljettajan tiedot.

    VastaaPoista