Iloista puuhastelua varsojen kanssa talvimaisemissa

27.10.2012

Voiko mahtavassa ilmassa ja hyvässä seurassa vietetty viikonloppu nostaa korkealla olevia fiiliksiä entisestään? Selvästikin! Ei ole mitään ajatustakaan syysmasennuksesta, kaikki on ihanaa! Pihahommissakin pärjää lenkkareilla, vaikka lumet muuttuivatkin jo vedeksi. Voin erittäin hyvillä mielillä suositella kaikille tarhojen ja piha-alueiden kunnostusta oman hyvinvoinnin lisäämiseksi! Yhtään ei ole ikävä kurarallia! (Meidän elokuisesta projektista voit vilkaista juttua täältä: http://blondiponit.blogspot.fi/2012/08/operaatio-tarhat-kuntoon-2482012.htm)

Miniminiponi ja Miniponi

Sunnuntaina oli viikottainen miniponipäivä. Molemmat lapsokaiset, Miniponi 1v 4 kk ja Miniminiponi 6 kk, tulivat sisätiloihin harjattavaksi ja puunattavaksi. Vanhemmalla minilapsella on paksu ja pitkä karva, kun taas nuoremman turkki tuntuu erittäin pehmeälle ja, voisi melkein jopa kuvailla, huovutetulle. Kylmä heillä ei ole ollut sateesta ja / tai pakkasesta huolimatta ollenkaan, vaikka kovin olen yrittänyt tiirailla mahdollisuutta päästä loimittamaan minilapsia ihanilla miniloimilla... Harjat ja hännätkin tuli selvitysaineen kanssa auottua takuista harjauksen yhteydessä, joten meno oli kuin "My Little Pony"- leikeissä parhaimmillaan.

Miniponien harjaustuokioon kuuluu myös talutuslenkki. Isompi  polle kulkee kuolaimet suussa rohkeana oman lenkkinsä eikä turhia stoppaile tai pullikoi. Nuorempi ystävänsä onkin sitten hivenen erikoisempi. Vaadittiin kahden ihmisen taitonäyte saada, ihanaan pinkkiin riimuun puettu, ison koiran kokoinen ponivarsa pihattotarhasta edes pois. Paine riimussa sai aikaan pystyyn hyppivän ja erisuuntiin loikkivan karvapalleroisen eikä takaa työntäminenkään aivan aukoton ratkaisu ollut. Lopulta räpiköivä varsa saatiin tuupittua ja hinattua tarhan portin ulkopuolelle ja ongelmat loppuivat täsmälleen siihen! Tämän jälkeen Miniminiponi kulki riimunnarun jatkona kuin vanha konkari ja yllättipä harjaustuokiossakin nostamalla kaikki kavionsa nähtäville ensiluokkaisen hienosti! Pienen pieni talutuslenkki kotipihan ulkopuolelle sujui rohkeasti ja hyvillä mielin sai puolivuotiaan palauttaa kavereidensa seuraan pihattoon.

Voitto 3vee 28.10.2012

...ja koska näiden varsojen kanssa on elämä yhtä juhlaa, pitää vielä palata ihaniin maanantaisiin maastoilutunnelmiin Voitto 3veen kanssa. Liikutustaukoa Voittiksella oli takana useamman päivän verran ja sisällä karsinassa vietetyt yöt takasivat hyvin paineissaan olevan nuoren ratsun alun. Pääsin hädintuskin kotipihalla kiipeämään satulaan, kun ensimmäiset innokkaat köyrypukit meinasivat jo purkautua. Muutaman ärrinmurrin -mutinan jälkeen kolmevuotias taisi tajuta erheensä ja pääsimme lähtemään yhtämatkaa aurinkoiseen lumimaastoon. Teimme n. 8 km pitkän rennon hölkkälenkin ja siinä missä kesällä varsa tuntui erittäin honkkelilta ravurilta, oli tunne nyt kuin paremmankin ratsun kyydissä. Askel oli voimakas ja varsa liikkui eteenpäin "mä hoidan tämän" -fiiliksellä.

Maastolenkki huipentui reilun kilometrin metsäosuuteen. Voitto nautinnollisesti repi kuusenoksan sieltä ja toisen täältä - sillä seurauksella, että tietysti kaikki lumi putoili ratsastajan päälle! Herra haahuili muutenkin hieman mielensä mukaan eikä noudatellut polun mutkittelua ollenkaan niin tarkkaan kuin vanhemmat ruunani. Metsässä vastaan tuli traktorinjäljessä oleva, lumesta ja jäästä sula, kohta puhdasta vettä. Voitto tietysti innokkaana oli nenä pitkällä asiaa ihmettelemässä ja hetken leikkimisen jälkeen otti pitkät hörpyt luonnonvettä. Sen jälkeen etujalka lammikkoon ja toinen perässä. Pienen vesileikin jälkeen nuori herra käveli tyynesti vuohisiaan myöden lammikon läpi ja jatkoi matkaansa päättäväisenä kohti kotia. Uskomaton tuo otus! Lätäkön kierto olisi vaatinut vain noin metrin poikkeaman, mutta suomenjunttihan ei turhaan mutkaa tee matkaansa!