Hevosharrastuksen tähtihetkiä: Ähkyilevä hevonen

Tuskainen ilme klo 8.30

Torstaina, eli eilen, aamuseiskan tienoilla huristelen heinäkotsujen kanssa kohti Porren ja minishettiskaverinsa pihattoa aamuruokinnan merkeissä. Totean jo paljon ennen porttia, että Porre makaa mökin edessä kyljellään. Kiihdytän vauhtia, avaan portin, lykkään heinäkottikärryt sisäpuolelle ja harpon ruunan luo. Varovasti kosketan sitä kylkeen tossun kärjellä ja saan aikaiseksi pystyyn hitaasti räpiköivän hevosen. Tiedän jo tässä vaiheessa, että kaikki ei ole hyvin. Porre on ollut omistuksessani 7,5 vuotta ja olen nähnyt sen makuulla alle 10 kertaa.

Jaan heinät tapani mukaisesti kahteen paikkaan tarhassa eikä ruuna ole kiinnostunut ruuasta ollenkaan. Edellisen illan treenien jäljiltä ruunalla on ollut ohut sadeloimi yöllä päällä ja kaikki merkit viittaavat siihen, että maassa on maattu enemmänkin. Koko hevonen on molemmilta kyljiltä, poskia myöden, aivan hiekassa ja pitkin tarhaa on hiekka painunut sileäksi "makuukohdista".

Makuujälkiä oli ainakin viisi kappaletta

Porre menee seisomaan tarhan nurkkaan masentuneen näköisenä eikä reagoi toisen kaverinsa saapumiseen karsinasta tarhaan. Ruuna välillä haahuilee tarhaa ympäriinsä silmät huolestuneina ja korvat taaksepäin hivenen asettuneena. Hevosen koko ilme kertoo huonosta olosta eikä se oikein tiedä missä olla. Maate se ei yritä uudelleen eikä potki yhtään mahaansa. Lämpöä hevosella on 37 astetta, syke 32 ja suolistoääniä kuuluu vaimeasti molemmilta puolilta.

Eläinlääkärin puhelinaika alkaa kahdeksalta ja pyydän hänet paikalle. Pääsemme aamun ensimmäiseksi potilaaksi ja ennen puolta kymmentä eläinlääkäri Tarja Orava kurvaakin pihaan nuoren TET-harjoittelijansa kanssa. Varttia aiemmin Porren olo on käynyt selvästi ahdistavammaksi ja se pyrkii maate sekä polkee jalkojaan. Olen ottanut ruunan riimun naruun ja taluttelen sitä tietä pitkin edes-takaisin odotellessani.

Ensimmäisenä ruuna saa suoneen kipulääkkeen ja B-vitamiinia. Sen jälkeen rektalisoinnissa ell toteaa kaasua ja suoliston mahdollisen virheasennon: "Tuntuu siltä miltä ei pitäisi tuntua". Annamme nenä-mahaletkun kanssa hevoselle haaleaa vettä sekä reilun määrän parafiiniöljyä. Ruuna seisoo tavoilleen epänormaalisti paikoillaan koko hitaan ja varmasti myös inhottavan toimenpiteen ajan. Ehkäpä sekin vaistoaa, että nyt autetaan.

Kaikki apu on tällä erää annettu ja päästän hevosen pihattotarhaansa. Ensimmäinen helpotuksen huokaus pääsee välittömästi: ruuna suuntaa suoraan heinäkaukalolle ja alkaa hamuilla aamupalaa suuhunsa! Hetken kuluttua siirrän ruunan erilleen omaan pieneen tarhaan, en halua jättää sitä vapaalle heinälle heti. Seurailen joitakin tunteja Porrea ja käyn sen kanssa vajaan puolen tunnin talutuskävelyllä. Hevonen vaikuttaa väsyneeltä, mutta samanaikaisesti tyytyväiseltä ja nälkäiseltä.

Pirteänä poseeraamassa klo 12

Uskallan jättää puolen päivän jälkeen Porrn pienen heinämäärän kanssa tarhaansa ja suuntaan illaksi itse töihin. Naapuri lupaa käydä vilkuilemassa muutaman tunnin välein ruunaa ja antamassa samalla pienet heinätupsut. Iltapäivän ja illan aikana saan hyviä uutisia kotoa: "ruunalla kaikki hyvin"!

Tänään, perjantaina, on tilanne normaalin tuntuinen. Porre on pirteä ja se on syönyt hyvin. Päästin sen jo yötä vasten pihattotarhaan ponikaverinsa luo ja siellä se aamulla korvat tötteröllä otti iloisena aamuheinät vastaan. Illalla oli vuorossa 3 km maastokävely ratsain ja peli veti oikein pirteästi. Mitä ilmeisemmin kyseessä oli kaasuähky, suolikiertymän todennäköisyys lienee lähellä nollaa, hevonen tokeni tilastaan hyvin nopeasti.

Ruoka maistuu hyvin klo 12.15

Pohdintaa: Mikä aiheutti ähkyn? Porre on elänyt viimeiset kolme vuotta meillä kotona samassa tarhassa ja tallin karsinassa, saman / samojen kavereiden kanssa, ruokinta on samanlaista eikä liikuntakaan ole muuttunut. Vesiastiassa on jatkuvasti tarjolla puhdasta juomavettä eikä heinässäkään pitäisi olla laatuvaihteluita. Saman erän paaleja ovat hevoset syöneet jo hyvän tovin. Heinä ei ole sokeripitoista, eikä siinä ole muutenkaan suuria ala- tai yläheittoja arvoissa. Väkirehuruokinta sisältää iltaisin pellavansiemenrouhetta ja puoli litraa kauraa. Ekstrana kaksi omenaa ja muutaman leivänpalan. Hevosella on ikää jo 15 vuotta, joten maa-ainesten mahdollisuus suolistossa pitäisi ottaa suurimpana kysymysmerkkinä esille. Porre ei meillä ollessaan ole saanut kertaakaan hiekanpoistokuuria, nyt lienee ehkä syytä siihen.

Keskiviikkona iltaruokinnan tein n. klo 22 ja torstaina aamulla olin taas ruokintahommissa pihalla klo 7.20. Ruokintavälikään ei ollut kovin pitkä, myös hevosen käytös edellisenä iltana oli aivan tavallista.

Edellisen täsmälleen vastaavan ähkyn tämä ruuna on kokenut muistaakeni neljä vuotta sitten. Silloin Porre asui vielä tallipaikalla ja samaan tapaan aamulla oli tarhassa vastassa kyljellään retkottava, ehkäpä jo kuolemaa odottava, hevonen. Samalla hoidolla tila parani yhtä nopeasti eikä myöhemminkään vaivoja ilmentynyt.

Tällä kertaa taisimme selvitä isolla säikähdyksellä! Toivottavasti arki elämäni hevosen kanssa jatkuu vielä pitkään!
ERIKOISKIITOKSET naapurin nuorelle miehelle tärkeästä työstä Porren tarkkailijana ja teille ystäville, jotka heti tarjositte apuanne! Avomies- Upi jatkaa myös tahollaan sairastamistaan: infektion seurauksena herra on vietänyt taas laatuaikaa TYKSin osastolla.