LISÄTIETOA:

perjantai 6. syyskuuta 2013

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Kaikenlaista sitä on muutamaan päivään mahtunut. Jos ei muuta, niin ainakin ahtaita aikataulutuksia ja niiden tuomaa kiirettä. Toisin sanoen, työt vievät aikaa mm. tietokoneen kanssa laatuajan viettämiseltä. Voin tehdä teille kuitenkin referaatin alkuviikon toiminnoista: pihahommia, ratsastusta, ajoa, tiellä, sänkkärillä, Porrella, Voitolla, yksin, yhdessä, valoisalla ja pimeällä.

Mitä erikoisempaa on tapahtunut?


Maanantai-aamuna klo 6.40 ihastelin sateenkaarta hevoslaitumen takana. Harmittavaisesti oli kiire töihin ja jäi etsimättä minkälainen aarre siellä sateenkaaren päässä olisikaan ollut.


Tiedättekö mikä tämä on? Jep, traktorin muna! Piti ostaa yksi kuivaa heinää sisältävä pyöröpaali, kun lämpimät kelit vaan jatkuvat ja jatkuvat... Pikkupaalien kanssa on menty alkukesästä tähän saakka.


Olisihan näitä kanttipaalejakin ollut pihassa vielä reippaasti yli 10 kpl, mutta sisältö on sen verran kosteaa, että pilallemenoaika mitataan tunneissa, ei päivissä. Viileämpiä aikoja odotellessa...


Eikä sitä pyöröpaaliakaan ole vielä tarvittu... Lähipeltoja viljelevä isäntä teki niin herkullisen tarjouksen, että oli pakko tarttua siihen. "Haluatko pientä korvausta vastaan aidata ja syöttää hevosillesi pari lohkoa tuota peltoani?" En tietenkään halunnut! Oman tontin ruohot kun ovat jo täysin loppuun kaluttuja!
Pikkupaaleja on vielä muutamia jäljellä ja miniponiporukka mutustaa yhtä paalia pari- kolme päivää. Isot hepat pääsivät jatkamaan laidunelämää vielä toviksi.


Voiton mielestä pellonreunalla kasvavat epämääräiset kasvit ovat kaikkein parhaimpia! Nami nami vaan takiaisille, horsmille ja muille mukaville.


Samaan aikaan toisaalla: Rakkaat Ruskeat Ruunat Rouskuttavat Rehevää Ruohoa.


Toisinaan laitumellaolo on niin rankkaa, että pitää tulla torkkumaan tarhan puolelle. Pojilla on vapaa kulku tarhan ja laidunlohkon välillä.
Ruuna Ruskeat ovat kuvassa tönöttämässä sopivasti ikäjärjestyksessäkin: vasemmalla Voitto 4v, keskellä Kalilei 14v ja oikealla Porre 16v.

Mikä on kuitenkin eniten hämmästystä tuottanut juttu eiliseltä? Löysin vihdoin Voiton puolen hehtaarin metsään kadonneen Eskadron-riimun!!! Ei tässä muuten mitään, mutta se löytyi tarhan ULKOPUOLELTA, erään puupinon päältä. Kukaan ei toistaiseksi ole myöntänyt riimuun koskeneensa...

Huomenna on Maijan ja Voiton ratsastustreffipäivä, kuvaa ja videoita tulossa!

4 kommenttia:

  1. Meidän ruunalta irtoaa riimu joskus esimerkiksi piehtaroidessa. Sitä ei silloin suinkaan jätetä lojumaan, vaan sillä leikitään! Otetaan riimu hampaisiin ja pyöritetään sitä vinhaa vauhtia kuin lassoa, irroitetaan ja katsotaan mihin ilmansuuntaan se sinkoaa! Ja sitten perään ja sama toistuu kunnes riimu yleensä jossain vaiheessa lentää aidan toiselle puolelle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varsinaisesti hämmästy, jos tässä on käynyt samalla tavalla! Olen monen monta kertaa käynyt riimua etsimässä ja nyt yhtääkiä löysin sen. Siinä se näkötti, korkeahkon puupinon päällä nätisti aseteltuna! :)

      Poista
  2. "Nami nami vaan takiaisille, horsmille ja muille mukaville." aiheutti tahattoman pyrskähdyksen ja sain melkein aamukahvit syliini, ihana kommentti! :D

    VastaaPoista