Hierontaa ja koikkaloikkaa

Oho, tuli lunta. Mutta senhän te kaikki muutkin taisitte jo huomata muutama päivä sitten ikkunasta vilkaistuanne. Tämä on hämmentävää. Tämä vaikeuttaa asioita! Emmää teistä muista tiedä, mutta ainakin itse olen antanut hevosten hokkien kulua pois ja ollut iloinen hyvistä pehmeistä pohjista maastoreiteillä. Enkä ole ollenkaan laittanut vastaan, että "kotikentällä" on Maija voinut ratsastaa Voittoa.

Minitermiitin ohjasajotreenit ovat sujuneet sunnnitellun mukaisesti. Viime viikolla orhi oli valjaissa neljä kertaa ja toimii hommassa hyvin (tai ei niin hyvin). Ei saisi nauraa, mutta tuo kääpiö on niin pieni ja nopea käänteissään, että toisinaan ei ehdi kuin todeta "oho" ja minari on jo päässyt kääntymään ympäri ohjien toisessa päässä. Siinä me sitten toljotamme toisiamme nenät vastakkain ja käymme tahtojen taistoa suunnasta. Mää olen voittanut. Joka kerta! Ja aion voittaa jatkossakin. Enkä hämmenny pienistä pukkisarjoista tai siitä, että kokonaiset 80 cm ponia kiihtyy nollasta kiitolaukkaan hyvinkin nopeasti. En ole edes ollut turvallani kertaakaan näiden lähtöjen seurauksena, joten ei mitään hätää!

Voittoa kävi eilen hieromassa vakiohierojamme Jaana. Voitto 5vee sai elämänsä ensimmäisen lihashuollon ja uutiset olivat hyviä! Pieniä kireyksiä siellä täällä, mutta pääosin lihaksiston kunto oli jumiton. Ruuna nautti käsittelystä paljon ja oli asiakkaana hyvinkin miellyttävä.

Ylläolevista kuvista lähetän kiitokset Jaana Vuolalle ja kalansilmäobjektiiville!