LISÄTIETOA:

maanantai 28. lokakuuta 2013

Samaan aikaan toisaalla

Edelliseen tilapäivitykseen viitaten, täsmälleen samaan aikaan toisaalla:
SHOW MUST GO ON. 


Minishet. o. Not At All Lu Art (-11)
Shetlanninponien rotunäyttely 26.10.13
Loimaa 
Tuomari Alf Johansson, SWE

Super karvainen miniponi 2vee ja Ponipoika- Upi esiintyivät Loimaan rotunäyttelyssä III- palkinnon arvoisesti. Orhi on aivan lapatossu nössykkä eikä nosta vieraassa paikassa uusien hevosten keskelläkään virtatasoaan yhtään. Tällä kertaa tästä hieman tuli noottia, joten ensi kerralla pitää tähän kiinnittää huomiota.


Orhin arvostelu suomennettuna:
Purenta ok, matalaryhtinen ja pitkärunkoinen, hieman raskas pää, hyvä syvyys, hyvä lanne, maatavoittavat liikkeet, kulmautunut kinner? luonteva käynti, erityisen lyhyt ravi.

"Pitkärunkoinen?" Viimeksi Hippoksen kehässä tällä ponilla oli lyhyt kaula ja lyhyt selkä?! Puhutaanko nyt samasta ponista... Vai eikö suomalainen ja ruotsalainen tuomari puhu samaa kieltä?


Tämän vuoden näyttelyt olivat tässä, ensi vuonna uudestaan!

Kuvista KIITOS Eveliina Nurmi!

Kurkistus kulisseihin

Miksei blogissa ole ollut ratsastustreenijuttuja?
No tuota... Lupaan, että kohta taas on!


torstai 24. lokakuuta 2013

Lisää höpinää pihaton ovisuikaleista

En muistanut kerralla näköjään ihan kaikkea ...

sisäpuolelta
Mites meillä on nuo suikaleet kiinni mökin oviaukoissa?
Ostin pcv- suikaleiden kanssa samasta paikasta ripustuskiskoa ja se on aivan super PRO! Kisko koostuu kolmesta erilaisesta palasta: metrin mittaisesta pätkästä "hampaita", joka ruuvataan kiinni oviaukkoon, ja litteistä reiällisistä levyistä, joiden väliin suikale puristetaan kiinni pienillä muttereilla. Suikaleet leikataan oikean mittaiseksi, sen toiseen päähän laitetaan kiinni reiälliset kaksi metallilevyä ja sen jälkeen suikaleen voikin ripustaa roikkumaan metallikiskon "vastakappaleeseen".

ulkoa

Suikaleet ovat siis irroitettavia ja ne keinuvat vapaasti ees-taas hevosten kulkemisen mukaan. Irroitettavuus on iso plussa, kun esim. uusi asukas tutustuu pihattoelämään tai kesän tullen tyhjennetään koko mökin pohja tyhjäksi.

Huomasin äsken lisäksi googlettaessa, että löytyyhän se firma vielä, mistä meidän liuskat sekä kiskot ovat! Yrityksen löytää osoitteesta http://www.polarsale.com. Voin lämpimästi suositella! Meidän kohdalla ainakin kaupat ovat sujuneet joka kerta erittäin sujuvasti!


Tässä vielä lähikuvaa varustehuoneen "satulahuopatelineestä" kiinnostuneille. Huovat roikkuvat siis Ikean housuhenkareista ja musta koukku on Börjesin valjaiden ripustukseen tarkoitettu pidike. Katso koko postaus: Kurkistus varustehuoneeseen

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Pihaton ovisuikaleet

Jatketaan talliteemalla: Mistä ja minkälaiset ovisuikaleet pihattoon?

Sadepäivänä 23.10.2013

Kovin moni on kysellyt, että "mistä olet ostanut ovisuikaleet hevosten mökkeihin ja minkälaiset ne ovat"?

Meidän "pihattomökkien" ovisuikaleet ovat PCV-muovia ja ne ovat kooltaan 3x300mm eli ts. muovisuikale on 3 mm paksu ja 30 cm leveä. Olen ostanut tuota rullatavarana ja rullassa oli 50 metriä. Meillä meni kahteen oviaukkoon (iso ja pieni) tavaraa vajaa kaksi täyttä rullaa. Valitettavasti kyseistä firmaa ei enää ole, josta olen aikoinani ostokset tehnyt (voisin muuten kehua heitä erittäin hyvästä ja toimivasta asiakaspalvelusta!).

Ainakin teollisuus-Etrasta saa vastaavaa suikaletta erilaisilla leveyksillä ja olisikohan värivaihtoehtojakin ollut. Meidän suikaleet ovat läpinäkyvän vaaleansiniset olleet uutena, mutta vuosien auringossa ja kelien armoilla olon jälkeen ovat enemmänkin valkoiset. Tarkkasilmäiset näkevät ylläolevassa kuvassa vasemmassa reunassa juuri laitetun "uuden suikaleen" ja voivat verrata sitä monta vuotta paikoillaan olleisiin.

Pakkasen kesto näissä on hyvä, eivät murru kovallakaan pakkasella ja ovat "notkeita" kelissä kuin kelissä. Hevosten on siis helppo kulkea näiden läpi ja jokaikinen vanhempikin heppa on oppinut sukeltamaan suikaleiden läpi totuttelemalla. Ensin on laitettu vain muutama suikale reunaan ja siitä pikku hiljalleen lisätty yksi-kerrallaan niiden määrää.

Kuka arvaa mitä tuo sadeasuinen pinkkiin lippikseen pukeutunut neiti (= minä) tässä kuvassa touhuaa?
KYLLÄ! Korjaa TAAS nippusiteillä Porren rikkomaa heinäverkkoa...

... ja ettei tämä olisi aivan liian asiapitoinen höpinä, loppuun kuuluu aina huumoripläjäys. Tällä kertaa videon muodossa tarjoillaan ovisuikaleiden käyttökokemusta myös hieman sisäisesti nautittuna. Videossa tallipaikalla olleiden pv-varsa "Takun" ja SD-teamin Salaman touhuja vajaan kahden vuoden takaa.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Iltahämärässä


Mikäs se semmoinen suomenhevonen on, jota ei voi sekä ajaa, että ratsastaa? Ei ole tällä tytöllä sellaista ollut eikä taida tullakaan!

Aisojen välissä oli tänään iltahämärällä Porre. Vanhusputte tarjosi lenkin aikana niin levadet kuin passaget. On tuo vaan niin maailman mainioin otus! Ohjilla painoa vain nahkaremmien verran, vaikka ruunalla piti hirmuista kiirettä.

Jos tuntuu, että elämä tökkii, ei varmasti enää tunnu samalta tallihommien ja ajolenkin jälkeen! Karvaturpaterapiaa, suosittelen!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Kurkistus varustehuoneeseen

Ei, tämä ei ole varustepostaus.

Lilaan ja pinkkiin kattoparrussa olevaan naruun saa hevosen kiinni.

Minkälainen on mielestäni hyvä varustehuone kotitallissa?
Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on tällainen kuin meillä! Ei ole kiiltäviä yksityiskohtia, ei lämmitettyä laattalattiaa eikä edes tietynlaista värimaailmaa. Sen sijaan on tilaa, valoa ja tavarat helposti saatavilla (sekä tallikissojen kuraisia tassujen jälkiä pöydällä).

Tallipöydälle on erittäin paljon käyttöä eikä se yleensä ole näin tyhjä...

Varustehuoneemme on suuri. Nopeasti metrin harppauksilla mittaamalla sain tilan pituudeksi kuusi metriä ja leveydeksi yli neljä eli pinta-ala on n. 27 neliötä. Ei mikään onneton koppero, mistä olen eniten iloinen!

Tilaa on niin reippaasti, että kylminä talvipäivinä ja / tai kesällä kärpästen kiusatessa, hevosen saa otettua sisälle varustehuoneeseen hoitoa varten. Täällä sujuvat kätevästi satuloinnin lisäksi myös ell-toimet ja kengitys. Ikkunasta tulee reippaasti valoa ja katossa on tehokkaat sähkövalaisimet.


Huoneessa on hyvä ilmanvaihto, joten varusteet eivät homehdu kosteallakaan kelillä. Talvella lämpöä ylläpitämään riittää sähköpatteri.

Loimien kuivatus olisi hyvä pystyä hoitamaan jossain muualla, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista. Kattoparrujen ripustuskohtiin saa loimet roikkumaan suorina ja teollisuuspuhallin kuivaa suht nopealla aikataululla isommankin määrän märkiä loimia. En jätä puhallinta yleensä yöksi yksinään päälle tulipalovaaran vuoksi, mutta onneksi jo muutaman tunnin puhallus tehokkaalla laitteella kuivattaa loimet taas käyttökuntoon.


Hevosten lisäruuat sekä kaurat ovat hiiriltä sekä muilta otuksilta jemmassa kannellisissa tynnyreissä sekä Ikean "säilytysastioissa".

Varustehuoneemme on tallirakennuksessa, mutta sinne on pääsy ainoastaan ulkokautta, ei siis suoraan tallista. Tämä ei ole itseäni haitannut ollenkaan (tai sitten siihen on vain tottunut?). Kunnollisen oven ansiosta myös tavaroiden pitäminen lukkojen takana on helppoa. Lukitsemme aina oven, jos emme tarvitse varustehuoneesta mitään hetkeen tai ole tallin välittömässä läheisyydessä.

Mikä täältä puuttuu?
Aivan täydellinen ei tämä meidänkään varustetilamme ole. Suurin puute on vedettömyys. Tallirakennukseen ei tule ollenkaan vettä eikä siis myöskään tänne varustetilaamme. Talon seinästä saa läheltä kylmää vettä ja muutaman askeleen enemmän kipittämällä pääsee saunalta hakemaan lämmintä vettä käyttöönsä.

Lopuksi vielä pieni videokierros, olkaa hyvät!


Slowfeeding, osa 2

Saanko toistaa samaa? Saanhan?

Todella helppo kuvata hevosia, kun etäisyys kameraan on tämä...

Yritin kuvata hevosia tarhassa ja tehdä jonkun hienon mietelmä-diipa-daapan tänne. Ei onnistunut, kumpikaan. Saatte siis santsi-annoksen edellisestä postauksesta. Ensi kerralla jotain muuta, luulen.

Voitto 4vee on äärettömän näppärä nyppimään SF-verkosta heinää...

... Toisinkuin ystävänsä Porre 16vee.

Tästäkin uudesta reiästä voimme kiittää Porrea, kiitos kiitos!

Lopuksi vielä minuutin verran hevosten heinän nyhtämistä. Ottakaa vaikka rauhoittavan terapian kannalta, jos tätä kukaan edes jaksaa katsoa. Voitto on vasemmalla, läski rohmuturpa Porre oikealla.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Slowfeeding

... tai Porren nopeasti muuttamana: FASTFEEDING! 


Meille tuli jo melkein vuosi sitten käyttöön slowfeeding- verkko, mutta kaiken muun höpinän ohessa on jäänyt tämä aihe kokonaan sivuun.

Verkko oli käytössä viime talven ja niin pitkälle kevääseen, että tarhat kuivuivat ja heinäkaukalon käyttö oli taas mahdollista. Märällä kelillä heinän hävikki on valtavaa talloutumisen vuoksi eikä muutenkaan ole kovin jees, että hevoset seisovat märässä mudassa syödessään. Yhden postauksen kuvineen olenkin asiasta jo julkaissut.  Pakko lisäksi myöntää, että ovathan nämä täällä aikasten ylipainoista porukkaa.

Kalilei ja Polle- miniponi osasivat syödä verkosta nätisti ja sivistyneesti - ja sitten on tämä meidän paksu- Porre. Ylläoleva kuva kertoo yhdellä vilkaisulla sen, minkä voisin kertoa monella lauseella. Verkko on nyt roikkunut pihaton ulkoseinässä tauon jälkeen alle viikon ja verkon ylisuuret reiät on tehnyt tämä ihastuttavan paksu vanha herra.


Porren mielestä palvelusväki (= heinän tuojat) ei ollenkaan ymmärrä, että "tie sydämeen käy vatsan kautta" tai "hyvä ruoka - parempi mieli". Hän viisaana siis itse tekee verkon rei'istä itselleen sopivampia. Heinäverkon täytön jälkeen vajaassa tunnissa suurin osa verkon sisällöstä oli revittynä verkon alle. Kiva. Kävin sitten taas kerran laittamassa muutaman nippusiteen pienentämään uusinta isoa aukkoa.

Jäin kameran kanssa kytikselle, jotta olisin saanut videoitua sitä väkivaltaa, mitä nälkäinen ruuna antaa heinäverkolle. Valitettavasti Porre näytti vain sen kauniimman ja sivistyneemmän ruokailijan itsestään!


tiistai 15. lokakuuta 2013

CSI Auran tutkimuksia

Kuka? Mitä? Missä? Miksi?


Tarulandiassa oli tupa tyhjillään reilun vuorokauden ajan ja Neiti Tallinpitäjän saapuessa tiistai-iltapäivällä tiluksilleen, hänen katseensa tarkentuu kavioiden jättämiin jälkiin aivan kotioven rappusten edessä. Kavioiden jälkiin, joiden ei siinä pitäisi olla.


CSI Aura aloittaa välittömästi tapauksen tutkinnan. Tarkempi vilkaisu osoittaa jälkien olevan liian suuret tallin islanninhevoselle ja aivan liian valtavat kummallekaan kahdesta miniponista. Pääsyylliseksi nousevat nopeasti suur-suomenhevoset Porre ja Voitto. Kaikki viisi epäiltyä tollottavat aitauksissaan uteliaina, syyllinen on siis poistunut tekopaikalta.

Pieni lenkki pihalla antaa tapahtumien kulusta tarkempaa tietoa. Jälkiä on havaittavissa keskipihan soralla, sateesta kostuneella nurmikolla ja suomenhevosten tarhan portin tienoilla. Vauhtia on riittänyt, sutimisjäljistä päätellen tekijällä on ollut kiire.


Tarkkasilmäisen tutkijan pistävä katse saa toisen suomenhevosista kääntämään päänsä poispäin. Vain hieman, mutta kuitenkin sen verran, että CSI AURA on vakuuttunut: syyllinen on löytynyt

Vielä on kuitenkin eräs tärkeä kysymys avoinna. On selvinnyt kuka, mitä ja missä, mutta vielä pitää selvittää miksi.

Maanantaina iltatallihommat teki tehotallityttö- Elisa. Kuulustelussa hän vakuuttaa kaiken sujuneen hyvin. Ei mitään erikoista: ei ongelmia, ei mitään maininnan arvoista. Mielenkiinto siirtyy näinollen tiistain aamuheinien jakoon, onko siellä ollut jotain mikä ei ole kuulunut kuvioon. Tallipoika- Jesse tavoitetaan puhelimitse ja muutaman tiukan kysymyksen jälkeen nuorimies kertoo aamun tapahtumista.


Tapauksen yksityiskohdat loksahtavat kohdalleen. Tallin vanhin asukas, suomenhevosruuna Porre, on aamutuimaan tehnyt oma-alotteista aamujumppaa kirmaamalla pitkin pihaa häntä tötteröllä. Vanha, viisas sekä viekas suomenhevonen on poistunut tarhasta hyvin ripeästi huomattuaan tarhan portin olevan kiinni vain ylälangan verran. Tällöin ruokkijan tarhaan rullaamat heinäkottikärryt eivät olleet enää ollenkaan kiinnostavat.

CSI Auralta ei mikään jää huomaamatta tai selvittämättä.

Case Closed.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Elämänohjeita

Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

Pienille ei saa olla paha ja isoja ei ole olemassakaan.

Ei hyppyä tuntemattomaan voi tehdä askel kerrallaan.

Muista, että hiljaisuus on joskus paras vastaus.

Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn!
(Kuvasta kiitos Jaana Vuola!)

lauantai 12. lokakuuta 2013

Minkälaiset aidat rakentaisin kotitalliimme?

"Kuinka korkeat aidan tolpat ovat? ja kuinka syvälle ne on kaivettu maahan? Onko niissä betonivalu vai onko suoraan maassa? Ja mistä olet hommannut tolpat?"


Sain ylläolevan kysymyksen kommenttina edellisen blogihöpinäni alle ja ajattelin vastata siihen laajemmin kuvien kera.

Meillä on tarhojen aidat rakennettu pääosin marraskuussa 2009 ja joko saa sanoa neljä vuotta myöhemmin, että hyvin ovat toimineet? Toki lankoja on vaihdettu ja korjattu kulumisen mukaan, maaliakin lisäilty vuosien aikana, mutta muuten ei ole ollut tarvetta yhdellekään tolpalle tehdä yhtään mitään.


Nämä kuvat on otettu elokuussa 2010, mutta valitsin ne, koska niistä näkee todella hyvin aitojen rakenteen.

Tolpat ovat korkeudeltaan 1,80 metriä. Ts. ylin sähkölanka kulkee hyvinkin korkealla. Voi kuulostaa ja vaikuttaa hurjalta, mutta laitetaanpa melkein metri lunta maahan ja ajatellaan asiaa uudelleen. Ei ole ollut tarvetta tehdä mitään erikoisviritelmiä suurenkaan lumimäärän aikaan tolppien jäädessä lyhyeksi.
Eikä yhtään haittaa, etteivät hevoset harkitse aitojen yli loikkimista tai läpipuskemista.

Tolppien materiaali on aivan tavallista metreittäin myytävää puutavaraa kooltaan 10x10 cm. Aikoinaan ostettiin kuorma-autollinen materiaalia ja sen jälkeen vaan sahailemaan sopivan mittaisia aitatolppia.

Tolppien jalat, kuva lainattu Prisma.fi

Tolppien jalat ovat terästä ja ne on lekan kanssa hakattu maahan, betonivaluja ei ole tehty. Tolppakärkien koko on 102 x 102 x 700 mm. Niissä on kuvien mukaiset "teräshampaat" ylhäällä, jotta puuosa pysyy hyvin ja jämäkästi tolppakärjessä kiinni.

Marraskuu 2009


Löysin koneen kätköistä muutaman työvaiheista kertovan kuvankin. Ensin on tehty rautakangella aloitusreikä tolpan tulevaan kohtaan, sitten lyöty teräskärjet maahan painavalla lekalla, sahattu tolpat sopivan mittaiseksi ja naputeltu ne lekan kanssa kiinni tolppakärkiin. Koska tolpat ovat korkeat, on apuna käytetty kuvassa näkyvää punaista pick-upia. Toinen jätkä istuu ratin takana siirtämässä autoa ja toinen nakuttelee lavalta tolppia kiinni.

Harva kysyy, mutta moni varmasti miettii: Mitä nuo tulivat maksamaan? Ne tulivat mielestäni maksamaan paljon, mutta kunnon kertapanostuksella on murheilta säästytty. Yksi näin suuri tolppakärki maksaa n. 8-10 € / kpl ostopaikasta riippuen, 10x10 cm puutavaran hinta taisi olla 3-4 euroa / metri ja työnhinnan jokainen määritelköön itse-itselleen. 
(Huomio! Meillä laitettiin jo pelkästään ensimmäiseen kahteen tarhaan 60 tolppaa...)

Tolppien hinnan päälle sitten vielä aitalangat, eristimet, sähköpaimen, maadoituskepit ym. Ei ole halpaa se hevosten pitäminen kotonakaan. Eivätkä pelkät vahvat tolpat pidä hevosia aidan sisäpuolella. Ehjät langat ja HYVIN KIERTÄVÄ SÄHKÖ on se juttu! Talvella meillä(kin) on tämän jälkimmäisen asian kanssa ollut ongelmia, mutta (kop-kop) vain yhden kerran on hevonen tullut aidoista läpi näiden vuosien aikana! Eikä sekään ollut oma otus.

Kannattaa huomioida rakennusvaiheessa myös portin leveys. Kun portin kohdan jättää riittävän suureksi, pääsee esim. traktorilla ajamaan suoraan tarhaan sisälle ilman mitään muutoksia. Meidän tarhanpohja- projektin aikaan tosin leveys ei enää riittänyt, mutta siinäkin tapauksessa tämä tolpparatkaisu oli aivan super! Rautakangella saa (raakaa miesvoimaa käyttäen) nostettua tolpan kokonaisuudessaan pois maasta ja laitettua sen samaan reikään takaisin naputtamalla varovasti lekalla puutolpan päästä.

Aitojen rakentamisen iloa jokaiselle hevosista kotipihaan haaveilevalle tai aitojen korjausta miettivälle!

Voitto lokakuussa 2012.
HUOM! Tämä on meidän "ponitarha" ja siinä on aitatolpat matalammat.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Jotain uutta! Hevostarvikekutsut!

* * * Ei Tupperwarea, Ei Party-Liteä... vaan HEVOSTARVIKEKUTSUT! * * *


Ulkona pimeyttä, sadetta ja tuulta. Sisällä iloinen puheensorina, hyvät tarjoilut ja röykkiöittäin hevostarvikkeita. Kumman valitset?

Me saimme tänään valita vaihtoehdon numero kaksi, kun Marjut järjesti kotonaan yhteistyössä Hevoskulman kanssa hevostarvikekutsut. Tarjolla oli ihania värejä ja tuotteita, hinnatkin perusharrastajan kukkarolle sopivia. Taisi jokainen kutsuilla ollut löytää jotain kivaa kotiinviemistä.

Kiitos Marjut järjestelyistä!
(Tästä pääset Marjutin bloggaukseen kutsuista!)





Mitäs kivaa itse kiikutin kotio? Päivän väri oli vaaleanpunainen, sen varmasti huomaatte! Kotona odotteleva poikahevoslauma sai pinkin jouhiharjan, pinkin karkean "kuraharjan" ja PINKIN JUOKSUTUSRAIPAN. Emmää ole kenelläkään muulla tuollaista nähnyt, ei voinut mitenkään vastustaa!