LISÄTIETOA:

lauantai 29. syyskuuta 2012

Kääääääääääk! Pelastakaa mut varusteshoppailumonsterilta!!!

Järkeni yritti väkisin saada mut sulkemaan Lakkapään Facebookissa olevat Kingsland -myyntisivustot kulman punaisesta raksista!! Ei onnistunut!! Millon musta on tullut näin HEIKKO?? Milloin mua on alkanut kiinnostaa MERKKIVAATTEET?? Kysynpä vaan...



Odottelen postitse saapuvaksi kuvassa näkyviä ostoksia: Stanmore- huppari, Freedale Hat ja Ankaa softshell-takki. Huppari oli alessa (- 40%) ja tuo takki on vaan niiiiiin mahtava, ei voinut mitenkään vastustaa! Eikä varsinkaan kun kaupan päälle sai tuon pipon. Pipon hinta on yksinään 60 € !! KUUSIKYMMENTÄ EUROA! Piposta! Miettikääpä sitä! Mää en ainakaan ymmärrä...

Avomies-Upi osti nämä synttärilahjakseni, hän ei vaan taida vielä tietää sitä itse. Hih hih hih...

Normaalit tallivaatteeni ovat aivan kamalia riepuja, mutta kukapa niitä täällä maaseudulla peltojen keskellä edes näkisi. Naapurin nuorimies kiteytti asian kovin hienosti: "Tääl on kyllä ihan sama minkälaiset vaatteet ovat. Tääl on oikeastaan häpeällistä kulkee jossai merkkivaatteis"! 
NYT on sitten edustusvaatteet kun lähden täältä ihmisten ilmoille! Mulla on niin hyvät hevosetkin, että ne haluaa riittävän tasokkaasti pukeutuvan ratsastajan! (vitsi, vitsi)

Shoppailumanian kourissa käväisin Agrimarketin Löytölaari-päivilläkin. Sieltä en onnekseni ostanut kuin pick up- autollisen erilaisia jyviä, pellettejä, pipanoita ja suolakiviä. MUTTA... Matkani jatkui vielä Raisioon Cavallerist -hevostarvikeliikkeeseen. Sieltä tarttui mukaani Stübbenin venymättömät jalustinremmit Porren koulusatulaan ja miniponeillemme sopiva toppasadeloimi. Tätä viimeksi mainittua en nyt aivan purematta niele. Millä logiikalla en raaskinut ostaa niille alle 50 euron sadeloimea tuossa jokin aika sitten, mutta satasen sadetoppis oli tosi hyvä idea?! Parempi ollakin sopiva just eikä melkein!

Muuta en nyt voi kuin huutaa apua!!! Pelastakaa mut tämän todella vaarallisen shoppailumonsterin kourista!! Tulevan kuukauden ajan, seuraavaa palkkapäivää odotellessa, meidän kahden hevoshullun ihmisen ruokavalio taitaa koostua pihalta haetuista omenista ja metsästä poimituista puolukoista. Herkkupäiviä varten onkin makaroonia ketsupilla ja näkkileipää! Jiiiihaaaa!

perjantai 28. syyskuuta 2012

Turpa tötteröllä kohti seuraavia matkaratsastuskisoja

Kalilei on saanut rauhassa palautua edellisistä matkaratsastuskisoista (Punkalaidun 15.9.) ja nyt on katseet käännetty kohti seuraavaa koitosta. Kisojen jälkeisenä päivänä, sunnuntaina, kävimme pienen kävelylenkin ja sitä seuranneella viikolla oli ruunalla lomaa lukuunottamatta keskiviikkona olleita Minna Kauppisen koulutreenejä lähitallin kentällä.

Keskiviikon 19.9. koulutreeneissä huomasi selvästi miten hevoselle jäi kisoista "täysillä ja pitkänä" -vaihde päälle. Oli hiukan hankaluuksia saada ruuna malttamaan ja pipertämään tehtäviä rauhassa. Lisäksi kenttä oli sateiden jäljiltä märkä ja lätäkköinen, eihän suomenhevonen voi märkään astua! Teimme avotaivutusta jokaisessa askellajissa ja ne menivät pätkittäin oikein hyvin!

Tällä viikolla ollaan palailtu arkeen ja työteon pariin. Tiistaina oli puolen tunnin maastokävely (virtaa!), keskiviikkona 11 km perusreipas maastolenkki ja tänään, torstaina, olimme Maija Heikkisen koulutunnilla maneesilla. Vettä tuli taivaan täydeltä, joten mikäpä sen ihanampaa kuin sillä kelillä kevennellä peilisalissa kuivalla, pehmeällä pohjalla. Kaiken lisäksi Kaltsu oli aivan super PRO! En tiedä milloin tuo hevonen on muuttunut noin mahtavaksi, mutta nautin tilanteesta täysillä!! En olisi ikinä milloinkaan uskonut, että ruunasta voi tulla noin HIENO! Eihän se ole, eikä tule olemaan, huipputason kouluhevonen, mutta tässä kohtaa tärkeintä onkin tunne kun hevonen toimii lähes ajatuksen voimasta!

Porre ja Kalilei 09 / 2010
Ensi viikon treenisuunnitelmat ovat nyt mietittynä tulevia mr-kisoja ajatellen:

Pe 28.9. vp
La 29.9. Punkalaitumella yhteislenkki n. 30 km
Su 30.9. Seurakoulukisat

Ma 1.10. vp
Ti 2.10. vp
Ke 3.10. Hieronta
To 4.10. Kevyt koulutreeni maneesilla
Pe 5.10. vp
La 6.10 Kisat 50 km
Su 7.10. Kävelylenkki ajaen

Teen yleensä noin viikkoa ennen kisaa laukkavetoja, mutta tällä kertaa ne jäävät väliin. Lauantain yhteislenkki ja sunnuntain koulukisat lienevät molemmat hikiliikuntaa, joten ne saavat nyt paikata puuttumaan jääviä kiitolaukkojavetoja.

Täytyy pitää peukkuja pystyssä, jotta tulevan kahden lauantain sää olisi sateeton!



Ps. Tätä blogia on ladattu seitsemän kuukauden aikana yli 20 000 kertaa, WOW !

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

LieRan match show 23.9.2012


Miniponivarsamme 1vee oli tänään Liedon Ratsastajien järjestämässä match showssa hurmaamassa kansaa. Ponin käytös oli tälläkin kertaa 10++ ja oli hymy erittäin herkässä koko sateisen sateisen shown ajan meillä ponin taustajoukoilla. Emme voineet mitenkään välttyä kuulemasta "awww, ihana" - "oiiiiiii, se on pieni" - "katsokaa, miten suloinen" ja muita vastaavia kommentteja. Kävipä muutama kyselemässä ponin rotuakin.

Näyttelyssä oli tuomarina Kirsi Lehtonen ja hän arvio ponimme seuraavanlaisesti:
"Hyvä tyyppi, sopusuhtainen. Kaunis pää. Hieman alhaalta liittynyt, hyvämuotoinen kaula. Sopusuhtainen runko, hyvä luusto. Tarmokas, tahdikas käynti. Hajavarpainen otj. Kevyt, tahdikas ravi."

Parimme luokassa oli Marjutin musta 1-vuotias shettisori Duke. Näistä kahdesta ponista me saimme punaisen rusetin, mutta emme päässeet enää BIS-kehään. Sen sijaan voitimme järjestäjien antaman erikoispalkinnon "LieRa Special"!!! Saimme mahtavan kokoisen rusetin, wau!!!

Näyttelypäivä oli erittäin sateinen, mutta järjestelyt sujuivat ja homma eteni jouheasti eteenpäin. Reissusta jäi oikein kiva fiilis!



Loppuun vielä lyhyt höpinä Hippoksen näyttelystä 10.9.
Ponimme oli jo muutama viikko sitten näyttäytymässä Hippoksen tamma- ja varsanäyttelyssä Littoisissa, mutta nyt olivat vasta tulleet sieltä tulokset heppa-järjestelmään. Siitä reissusta ei sen enempää raporttia, vieläkin harmittaa koko keikka. En kuulunut "sisäpiiriin"; meillä oli ainoa minishettis standardien joukossa, poni ei ollut edes oikean värinen (= musta) eikä esittäjäkään (= minä) ollut ammattilainen. Jäi tunne, että meissä oli pelkästään vikaavikaavikaa. Kirjallista arvostelua saanee vielä odottaa hyvän tovin, mutta numeroarvostelu oli seuraavanlainen:

o. Not At All Lu Art 246001H00111574
 prt, sk 80, lk 81, 
tyyppi 7, pää, kaula, runko 7, jalat ja liik. sään. 7, käynti 8, ravi 8 
rakenne 37, II p.,

Saimme kuitenkin kakkospalkinnon eli ei nyt aivan pelkästään turha reissu kuitenkaan!

Liebster Blog

Sain sekä "Team kimot"-blogin Kirsiltä että Ratsumäen talliblogin kirjoittajalta Kristalta tällä viikolla Liebster Blog -haasteen, kiitoksia! Tämä onkin ensimmäinen haaste, joka blogilleni osoitetaan, oli oikein kiva ylläri!


Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa joka antoi haasteen sinulle

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.


 Suosikkiblogejani:

1. Martzun hepat - Hyvän ystäväni Marjutin ahkerasti päivittämä blogi 1-vuotiaan suomenhevosen ja samanikäisen shetlanninponin touhuista. Marjutilla on mahtavia oivalluksia tallin arjesta ja sanat hyvin hallussa.
2. Raskaskalusto - Blogissa seuraillaan eestinraskasvetoruuna Vellerin elämää. Ruuna omistaja Satu on aikasmoinen varusteshoppailija ja monet hyvät vinkit uusista varusteista on poimittu tästä blogista. Sadun ja Vellerin blogi on viime aikoina ollut hieman hiljaiselossa lapsen syntymän myötä, mutta blogiaktiivisuus on toivottavasti kasvussa taas jatkossa.
3. Pumpulienkeli - Tämä on uusin blogilöytöni. Blogin takana on kaksi sisarusta, Hilla ja Roosa, kirjoittelemassa russ-poninsa ja lv-tammansa treeneistä sekä kisoista. Hilla ja lv-tamma Oona starttasivat kanssamme samassa luokassa viime mr-kisoissa ja olin jo sattumalta päivää ennen kisaa bongannut tämän blogin. Muiden mr-kisajutut ja -treenit kiinnostavat aina paljon!
4. Team Kimot - Kirsi kirjoittaa kahden kimon arabin kuulumisia blogissaan. Este- ja koulutreenien ohella käyvät myös matkaratsastuskisoissa ja varsinkin näitä postauksia luen mielelläni.
5. Brooken Elämää - Tiedättekö mitä tässä blogissa ihailen? Llyhyitä ja asiallisia postauksia! Miksi en koskaan itse pysty samaan? Ulkoasu ei aivan hivele silmiä, mutta sisältöä seurailen kiinnostuneena.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kilometrirankingin YKKÖNEN!



En ensin ajatellut laittaa tätä "tilastotietoa" ollenkaan tänne, mutta pitäähän sitä ihan pikkuisen hehkuttaa, kun kerran olemme jotain saavuttaneet!

Olemme tällä hetkellä Kalilein kanssa matkaratsastuksen ratsukkokohtaisessa TOP10- kilometrirankingissa ENSIMMÄISELLÄ SIJALLA!!! Erot ovat pieniä ja kisojakin vielä muutama tälle kaudelle jäljellä, mutta tällä hetkellä olen erittäin ylpeä meidän tämän kauden menestyksestä!

TOP10RatsukotKM
1Taru PentikäinenKalilei391,7
2Olli TahkokallioAlea SE ox381,5
3Ritva LampinenEl Pedro378,1
4Riitta AriluomaPlatino373,3
5Nea MickelssonSolomonas362,4
6Kirsi SeppäläWelkko299,3
7Anne PeräläMillionfield's Roadrunner290,9
8Marjut ToivanenExport280,6
9Johanna VehmanenHandsome S273,6
10Tanja LampinenEl Sahram261



(Tilanne 15.9.2012 mennessä)

Hevoskohtaisessa rankingissa Kalilei on myös kilometri-ykkösenä! Ratsastajalistalla olen sijalla neljä.
Näiden tilastojen päivittymistä voi seurata Suomen Ratsastajainliiton sivuilta osoitteessa: http://www.ratsastus.fi/lajit/matkaratsastus/kilpailukalenteri_ja_tulokset/kilometriranking

Tämän postauksen kuvat ovat viime lauantain kisoista ja ne on napannut Annika Lakkonen.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Matkaratsastuskisat 15.9.2012, Punkalaidun: 51,5 km


Kisakauden seitsemännet mr-kisat, SISUratsukot, Punkalaidun 15.9.2012
luokka: 51,5 km (taso 2.3, alue)

Aamulla riittävän kauan tapahtuneen herätyskellon torkkuajastimen naputtamisen jälkeen ylös, ulos, aamutallihommat, kisaratsu kyytiin ja Rangerin nokka kohti Punkalaidunta. Perillä olimme sopivasti hieman ennen reittiselostuksen alkua. Reittien läpikäymisen jälkeen Kalilei käpsytteli hiukan aikaa ympäriinsä ennen käyntiä ell-tarkastuksessa. Se hoitui hyvin ja lähtölupa tuli ilman huomautuksia.

Tällä kertaa olin hyvissä ajoin ennen starttia hevosen selässä ja alkukäynnitkin tuli pyöriessä hoideltua. Lähtöluvan saamisen jälkeen starttasimme koko porukan voimin ravilla matkaan. Ratsuilla oli vauhti päällä ja ensimmäiset 5 kilometriä taitettiin lähes 19 km/h vauhtia! Kalilei repi ohjaa pois ja nyki päänsä kanssa rasittavasti, aikani sitä jaksoin ja sitten jättäydyin porukasta pois. Jatkoimme menoamme noin 100 metriä muiden jälkeen ja se oli hyvä ratkaisu. Vauhti pysyi samana, mutta sykkeet olivat paljon matalammalla eikä ohjassa tarvinnut roikkua tauotta.

Ensimmäinen huolto oli 10 kilometrin kohdalla ja samaan aikaan liityin taas muun porukan joukkoon. Hevoset olivat päässeet matkanteon makuun ja meno oli rauhoittunut monella tapaa. Kaltsu veti porukkaa mielellään eikä hätkähdellyt lampaita, traktoreita eikä yhtään mitään muutakaan. Reippaalla vauhdilla etenimme 30 kilometrin lenkkiä eteenpäin, erittäin hyväpohjaisilla ja mielenkiintoisilla reiteillä oli super mukavaa ratsastaa! Metsäautotietä riitti kilometreittäin ja keli oli mahtava! Olin pakannut ratsastusloimet matkaan mukaan, mutta kastelupulloille oli paljon enemmän käyttöä.



Teimme lenkillä vain kaksi huoltoa ja silläkin saimme keskinopeutta pidettyä ylhäällä. Tulimme tauolle kolmen porukassa: Kalilei, Hessin Pirpana ja Go Get'm Girl. Kamat pois hevoselta - sykekahva kylkeen - ilmottautuminen ell-tarkastukseen. Kalilein ilmoitin sykkeeseen 3 minuutin kohdalla ja läpi päästiin sykkeellä 52! Sykeraja oli tässä luokassa 56. Ihon kimmoisuudesta tuli B, muuten jatkettiin A-linjalla. (A = hyvä, D = hylätty) Kuivumisen merkin huomasin itsekin selvästi tarkastuksessa, ei ollut ruuna riittävästi juonut verraten touhukkaaseen etenemiseen ja reiluun hikoiluun ensimmäisellä lenkillä. Ensimmäinen lenkki taitettiin keskinopeudella 15,1 km/h. Tässä oli kuulemma sitä toivottua menoa ja meininkiä!

Matkaratsastuskisoissa voi vastaan tulla mitä vaan! Mutta eihän suomenjupottimet pienestä hämmästy! 
Etualalla Kalilei ja kuvan otti Teija tammansa Hessin Pirpanan kyydistä.




Tauolla Kilkutin hörppi ämpärillisen melassivettä ja natusteli tyytyväisenä heinää sekä omenaa. Itselleni tein varustemuutoksia. Tämä, jos mikä laj, on varusteurheilua ratsastajan osalta! En tiedä mitä olin ajatellut aamulla (ilmeisesti kylmää keliä...), mutta olin laittanut jalkaani tavalliset ratsastushousut sekä Horzen perus-sukat. Housut hankasivat ekalla lenkillä polvien sisäsyrjille oikein ihanat hiertymät, nami. Olin onneksi sentään jätti-isoon vaihtovaatevarastoon pakannut myös ratsitrikoot mukaan! Eli hankaushousut veke ja tilalle, ah niin ihanat, spändexit! Nuo ratsastustrikoot kuuluvat sarjaan "näyttää pahalta - tuntuu hyvältä"! Ei hankaavia saumoja, ei kiristäviä juttuja, ei mitään häiritsevää. Mutta onhan ne vähän, noh, hassun näköiset. Sukiksi vaihdoin Equilinen super-sukat. Tuli toisella lenkillä myös selväksi mitä eroa on 5 euron ja 40 euron sukilla hinnan lisäksi, toiset niistä vaan on pikkusen paremmat!



Tauolta pääsimme ajallamme lähtemään ja kolmen porukkamme jatkoi matkaansa toiselle, 20 km pitkälle, lenkille. Tällä lenkillä oli maisemat hieman vaatimattomammat, mutta meno maistui meille edelleen. Metsäosuudet kävelimme, mutta muuten pistelimme reippaassa ravissa kaviota toisen eteen. Hieman laukkaakin menimme, sen piti olla rauhallista menoa, se oli kuitenkin hiukan jotain muuta...

Muutamalla huoltopysähdyksellä suoritimme lenkin loppuun saakka. Viimeinen kilometri ennen maalia oli asvalttipätkää, jonka kävelimme. Talutin Kaltsua tuon matkan ja nousin kyytiin vielä ylittääkseni maalilinjan ratsain. Sykkeet näyttivät taluttaen jo lukemaa 62 ja siitä olisi pitänyt jotain jo tajuta...

Maaliin saapumassa

...Mutta en vaan tajunnut. Maaliin saapumisen jälkeen otimme ihan rauhassa taas hevoselta varusteet pois, kastelimme hiukan ja ihmettelimme sykekahvan toimimattomuutta. Kisakaveri-Teija kävi ystävällisesti stetareilla mittaamassa Kaltsun sykkeen ja se oli siinä vaiheessa jo ylärajan alle. Talutin muutaman pienen kierroksen ruunaa ja hämmästelin edelleen vain miksei sykekahva näytä mitään. Lopulta pienellä kastelulla se näytti jotain järkevää ja ilmoitin ratsun eläinlääkärin tekemään lopputarkastukseen 7 minuutin kuluttua maaliin saapumisesta.

Mitä oli syke tässä vaiheessa? Se oli 42!! Olisin voinut ilmoittautua lopputarkastukseen heti ja välittömästi taas hevosen riisumisen jälkeen, mutta ehei, piti TAAS jotain häärätä. Meidän touhuamisen aikana samaa matkaa maaliin saapunut lv-tamma meni ell-tarkastukseen, sen syke oli riittävän alhainen, sai hyväksytyn suorituksen ja haki voiton kotiin!
Ell katsoi Kalilein liikkeet huolellisesti läpi. Juoksutin ruunan kahteen kertaan ja ravi katsottiin edestä, takaa ja sivulta tarkalla silmällä. Tulos siitä oli A, mutta ihon kimmoisuudesta tuli edelleen B.


HYVÄKSYTTY SUORITUS napattiin kuitenkin tälläkin kertaa! Teimme myös samalla "nopeusennätyksemme" mr-luokissa. Taitoimme 51,5 km pituisen kisamatkan keskinopeudella 14,40 km/h! Tavoittelimme maksiminopeutta (15 km/h) ja kohtalaisen lähellä sitä pääsimmekin.

Luokassa ratkaistiin paremmuusjärjestys mr-sääntöjen pistelaskennan mukaan, siinä saa pisteitä nopeudesta, kuivumisesta, palautumisesta ja liikkeistä.
Kalilei sai keskinopeudesta 14,40 pistettä + kuivumisesta 3 pistettä (A = 5 pist, B = 3 pist ja C = 0 pist) + palautumisesta 2 pistettä (porrastetusti palautuminen < 2 min = 5 pist, > 10 min = 0 pist.) + liikkeistä 5 pistettä, yhteensä meille tuli pisteitä 24,40. Tällä tuloksella ei sijoituttu kahden parhaan joukkoon, mutta suorituksemme oli erittäin kelvollinen siitä huolimatta!


Loppuun vielä perinteisesti "missä onnistuimme - mikä meni pieleen" -yhteenveto:

Tässä onnistuimme:
+ Kisa meni rutiinilla läpi, ei yhtään ainutta ongelmaa tullut vastaan. Homma rullasi suorastaan täydellisesti!
+ Matkaseura oli ensiluokkaista (Kiitos Teija ja Hilla tammoineen!)
+ Reitit olivat mahtavat, keli oli mahtava, koko kisa oli MAHTAVA!
+ Kalilei on kokenut loppukaudeksi vielä "uuden tulemisen", sen verran superilta ruuna tuntui ja oli vielä lenkkien jälkeenkin pirteä ja hyvävoimainen.
+ Kalilei sai liikkeestä jokaisessa tarkastuksessa arvioksi A:n. Ruuna liikkui läpi kisan hyvin, selän jumit ovat selvästi nyt auki ja pehmeät pohjat olivat hyvät liikkumiseen.

Missä parannettavaa:
- Ihon kimmoisuudesta / kuivumisesta tuli B. Ei mennyt kotona tankkaus ihan riittävän hyvin, tässä kohtaa tuli oikaistua hieman selvästikin.
- Maaliintulossa tuli tehtyä liikaa turhia kuvioita. Vieläkään en usko Kalilein ilmiömäiseen palautumiseen vaikka se lähes järjestäen jokaikisessä kisassa sitä osoittaakin. Miksi odotella ja varmistella aina liikaa ennen ilmottautumista ell-tarkastukseen?
- Missä oli taas vanhat, hyväksi havaitut stetarit? Sykekahva ei toimi talvikarvaa kasvattaneessa juntissa eli tällä kertaa kahvan toiminta oli lähellä nollaa. Ensi kerralla, aina toimintakuntoinen, stetoskooppi mukaan vähintäänkin loppupalautumisen seurantaan!
- Ratsastajan ratsivaatteet lajiin sopivaksi! Eli ei mitään hankaavia vaatteita, ei ei ei...

Pieni lisäpähkinä purtavaksi:
Kisan jälkeen on helppo miettiä ja pyöritellä ajatusta, olisiko meille ollut sopivampi pala purtavaksi sittenkin se 70 km luokka? Nämä kilometrit tuntuivat helpoilta ja yksi lisälenkki tuskin olisi hommaa täysin horjuttanut sijoiltaan. Tämän kertainen kisasuoritus oli 100% mukavuusalueella, haastekerroin oli hyvin alhainen.

Kisakumppanimme Hillan ja hänen kovakuntoisen lv-tammansa Go Get'm Girlin kisaraportin voit lukea heidän omasta blogistaan. Suurin osa tämän kisajutun kuvista on myös heidän huoltoporukkansa ottamia, SUURI KIITOS niistä! Toivottavasti luokan voittanut ratsukko jatkaa matkaratsastuksen parissa ja tähtää pidemmille matkoille, sen verran vakuuttavaa meno oli jo nyt!


LUOKKA 3: 51,5 km ihanneaikaratsastus (taso 2.3)

1. Hilla Salopää (Peg) – Go Get'm Girl 26,39 pistettä (14,39 km/h)
2. Anne Perälä (RieRat) – Millionfield's Roadrunner 25,96 pistettä (12,96 km/h)
HYV. Teija Kojo (SuoRa) – Hessin Pirpana 24,40 pistettä (14,40 km/h)
HYV. Taru Pentikäinen (SISU) – Kalilei 24,40 pistettä (14,40 km/h)
KESK. Sanna Niemelä (SISU) – Kitkatuli

Kaikki tulokset löytyvät SISUratsukoiden nettisivuilta: http://sisuratsukot.net/43

lauantai 15. syyskuuta 2012

Suuntana Punkalaidun ja matkaratsastuksen aluekisat

Huomenna, tai oikeastaan tänään lauantaina, on aamutuimaan lähtö Kalilein kanssa kohti Punkalaidunta ja mr-kisoja. Pienen luokkapohdinnan jälkeen päädyin starttaamaan 50 km ja tarkoitus olisi vipeltää se läpi kohtalaisen reippaasti. Keliksi lupailtiin ensin pelkkää sadetta, mutta onneksi nyt viikon edetessä on myös sääennuste muuttunut aurinkoisemmaksi.

Kisoihin ollaan valmistauduttu Maijan koulutreeneillä. Olimme eilen, torstaina, maneesissa piipertämässä notkistavia kuvioita ja ruuna menikin erittäin hyvin! Teimme taivutuksia ympyrällä ulos- ja sisäänpäin, kiemurauraa maneesin poikki, sekä kahdeksikkoa "koko rata leikkaa" -linjalla. Kaltsu on nykyisin huippu mukava kouluratsu ja Maijakin myöntyi toteamaan: sehän ravaa jo aivan kuin ratsu!

Kisavalmisteluihimme rutiininomaisesti jo kuuluva tavaroiden pakkaaminen autoon on suoritettu, kisaheppa on karsinassaan yötä keräämässä voimia ja huomisaamun lähtökuviot ovat selvillä. Lisäksi onhan tässä tullut tehtyä hiukan jotain muutakin kisoja ajatellen, näistä kirjoittelinkin heinäkuussa ennen edellisiä mr-kisoja oman postauksen.

Loppuun vielä muutama lisäkuva viime sunnuntain koulukisoista, ollaan Kalilein kanssa niiiiiin proon näköisiä näissä! Hih hih!



tiistai 11. syyskuuta 2012

Koivumäen seurakoulukisat 9.9.2012

Olimme Kalilein kanssa sunnuntaina Koivumäen tallilla, Vaskiolla, seurakoulukisoissa. Kaltsun kanssa on treenit sujuneet viime aikoina erittäin hyvin ja uskalsin hiukan jopa toivoa hyvää rataa. Toive oli hyvin realistinen, koska teimme rikkeettömän ja sujuvan radan! Laukassa oli vielä vaikeuksia, mutta muuten alkaa olla homma jo kivasti hallussa!

Luokka HeB:3, tulos: 61,14%, sijoitus 8/20 (jäimme YHDEN pisteen päähän rusetista!)

Mitä parannettavaa vielä? Laukka kuntoon, oma istunta yhä vaan paremmaksi ja hevonen pidemmälle kaulalle. Lisäksi ratsastan liikaa oikealla ohjalla, koska ruuna toisinaan pitää siitä liiaksi kiinni.

Kuvista kiitän taas SUURESTI Terhiä!



Tässä kuvassa istunta on jo hyvin lähellä sitä mitä haluaisin!




perjantai 7. syyskuuta 2012

Sinussa on jotain, jota muut ei ehkä näe. Se on jotain, joka minuun iäksi jää.

Tänään, perjantaina 7.9.2012, olimme Kalilein kanssa laukkaamassa "radalla".
Kuvista KIITOS Jaana Vuola! 


 








Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla!

Matkaratsastuksen elektroniikkaa

 Paljon on toivottu postausta GPS-laitteesta ja sykemittarista, joita käytän matkaratsastuksessa. 
Tässä se vihdoin tulee, esittelyssä omat laitteeni.


Kisa- ja treenikäytössä käytettäviä GPS-laitteita ja sykemittareita on suunnilleen yhtä paljon kuin niiden käyttäjiäkin. Valitsin hevossykemittarikseni Polarin, koska heillä oli helposti saatavilla oleva mallisto, hyvät nettisivut ja toimiva huolto. Polarilta osattiin myös erittäin hyvin vastata kysymyksiini puhelintuessa ja sähköposteihinkin sain vastauksen aina viimeistään seuraavana päivänä.

Lenkin jälkeiseen palautumisen seurantaan on aivan tavalliset stetarit ja Polarilta "sykekahva". Sykekahvan etuna on nopeus, mutta miinuksena toisinaan huono kontakti. Kuiva hevonen + talvi(karva) = yleensä nihkeästi toimiva sykekahva. Kesän kisoissa lits-läts- märässä kesäkarva-hevosessa kahva toimii erinomaisesti.

Sykkeen mittaukseen lenkeillä on pehmeät tekstiili-sykelätkät , jotka toimivat samalla "kellolla" kuin tuo yllämainittu sykekahvakin. Sykelätkistä toinen tulee satulan alle, lähetin satulaan kiinni "kumiremmillä" ja toinen sykelätkä satulavyöhön kiinni (kts. viereinen kuva). Ranteessa pidettävä vastaanotin näyttää hevosen sen hetkisen sykkeen, toimii takuuvarmasti myös kiitolaukassa.

Lähettimiä on kahdenlaisia; W.I.N.D:llä ja ilman sitä. Edellä mainitussa on pidempi kantavuus ja se riittää jopa muutaman metrin päähän. Meillä on tuo "perusmalli" ja sen kantavuus loppuu hyvin lyhyeen, esim. hevosen taluttaminen eri puolelta kuin lähetin on, katkeaa singaali.

Laitteistosta osa on koodattuja (eivät sekoile kanssakilpailijoiden / -ratsastajien vastaavista laitteista) ja osa koodaamattomia. Kaikki osat eivät sovi yhteen keskenään ja näiden kanssa itsekin sain hivenen aikaa aivotyöskennellä, jotta yhteensopivat lähettimet ja vastaanottimet löytyivät. Ensimmäisellä tilauskerralla kävi pieni kämmi puolin ja toisin eikä sykemittari ja rannetietokone ymmärtäneet toisiaan.

Lyhyesti siis: liikkeessä tekstiili sykelätkät (Equine T54H -lähetin) ja rannevastaanotin (FT1 -harjoitustietokone). Satulanpoisoton jälkeen sama rannevastaanotin näyttää sykekahvalla (T31 -lähetin & healthcheck) mitatut lukemat.


Uusiin älypuhelimiin on ladattavissa erilaisia ohjelmia matkan ja nopeuden mittaamiseen (esim. Sports-tracker), mutta meikäläisen seitsemän vuotta vanha perus-kännykkä ei ymmärrettävästi ole ihan tähän hommaan sopiva... GPS-laitteena meillä on Garmin Forerunner 310xt. Se on vedenkestävä, erittäin monipuolinen ja selkeästi luettava mittari. Minkäänlaisia erillisiä GPS-vastaanottimia olkavarteen ei tarvita, vaan kaikki tarvittava on tässä mittarissa. Suurena plussana on myös pitkäkestoinen, ladattava akku! Muistaakseni 80 km kisan jälkeen akusta oli käytettävissä vielä noin puolet, enkä sammuttanut laitetta edes taukojen ajaksi.


Garminiin saa valittua lähes paristakymmenen kohdan valikosta itselleen sopivat tietoruudut näytölle ja ruutujen määränkin voi valita 1 ja 4 välillä. Itselläni on näkyvissä eniten tarvittavat tiedot: nopeus, keskinopeus sekä kuljettu matka. Näyttöön saa valittua myös esimerkiksi huippunopeuden näytön, jos haluaa käydä kokeilemassa joskus mitkä on pollen "huippuvauhdit"!
Polarin GPS- laitteistossa on pitkänä miinuksena keskinopeus-tiedon puuttuminen matkan päällä. Matkan ja nopeuden mittaaminen pitää keskeyttää, jos haluaa vilkaista kuljettua keskinopeutta. Garmin näyttää keskinopeutta reaaliaikaisesti koko ajan.

Näitä kaikkia yllämainittuja elektroniikkalaitteieta voi käyttää yhdessä tai erikseen ja usein peruslenkillä kotona mukana onkin vain tuo Forerunner. Näen siitä helposti lenkin jälkeen vauhdin ja kuljetun matkan.
Vielä pitäisi tehdä tuotetestaus onnistunko yhdistämään Polarin sykelätkät ja Garmin rannekkeen. Jos saan lenkillä sykkeet näkymään suoraan Garminissa, ei tarvitsisi pitää toisessa kädessä Polarin kelloa pelkästään sykettä varten. Garminin mukana tuli ihmiselle tarkoitettu sykevyö, joten mahdollisuus onnistumiseen on olemassa.

Polarin Equine-mallistoon voi käydä tutustumassa: http://fi.polar.fi/fi/tuotteet/equine
Tilasin Polarin mittarit Hevarilta. Palvelu oli erittäin hyvää, voin suositella! http://www.hevari.fi/product_catalog.php?c=133
Garmin Forerunnerin voi ostaa esim. gigantista: http://www.gigantti.fi/

Sykekahva käytössä kisoissa 28.7.2012
Kuvasta kiitos Jaana Vuola!


torstai 6. syyskuuta 2012

Koulutuuppausta hyvällä fiiliksellä

Voitto 3vee toukokuussa 2012. Kuvasta kiitos Satu Österman!

Maanantai 3.9.2012

KALILEI pääsi pitkän tauon jälkeen Maija Heikkisen tunnille Ypäjän suokkikuninkaallisten aiheuttamien kiireiden helpotettua. Ruuna oli lomaillut muutaman päivän perjantaisen hierontahoidon jäljiltä ja energiaa oli kuin pienessä kylässä! 

Olimme ulkokentällä ja aloitimme käyntiväistöillä sekä kevyellä ravilla ympyrällä. Ravissa menimme pituushalkaisijaa pitkin kääntäen vuorotellen molempiin suuntiin päädystä. Tässä vaiheessa Kaltsu päätti nähdä jonkun mörön jossain ja aloitti pää pystyssä tanssahtelun pörinän säestämänä. Hetken aikaa kesti saada ruuna edes jotenkin kuulolle, mutta sen jälkeen olikin ravi erittäin tarmokasta! Laukassa jätkä otti ininä- pukkilaukka- lähdönkin, ei ainakaan kiristellyt paikkoja!

Mitään ihmeellistä ei tehty, mitenkään kummoisen hyvin ei hevonen mennyt ja koko treeniä leimasi hevosen keskittymättömyys ja vilkuilu ympäristöön. Jäi kuitenkin hyvä mieli Kalilein touhukkaasta olemuksesta!

VOITTO 3vee tuli samalla traikkukyydillä liikkumaan ratsain maneesin pehmeille puruille. Edellinen kerta olikin toukokuussa, joten kesälomaa ja kenttävapaata aikaa on pitkälti vietelty.
Lyhyen juoksutuksen jälkeen kiipesin kyytiin ja menimme ravissa ympyröitä ja suoraa uraa. Ruuna liikkui reippaasti ja tohkeissaan, ei mitään havaintoa tahmeasta varsasta, mistä muut puhuvat omien varsojensa kohdalla. Laukat nousivat molempiin suuntiin maneesin päädystä pienen ravikiihdytyksen jälkeen (toinen kerta laukkaa ratsastaja selässä). Laukka pysyi hyvin yllä, mutta pitää myöntää, että aikasten kovaa vauhtia mentiin. Voitto suoritti tehtävät hienosti ja oli mukava lopettaa ratsastus lyhyeen kaikkien juttujen toimiessa hyvin!


Tiistai 4.9.2012

KALILEIn koulutreenit jatkuivat heti seuraavana päivänä Minna Kauppisen katseen alla. Tämä taisi olla erittäin hyvä ratkaisu, koska ruuna oli SUPER FANTASTINEN alusta alkaen! Kaltsu on purrut oikealle kiinni aina välillä ja jään silloin erittäin helposti vetämään siitä ohjasta vastaan. Nyt kuitenkin keskityin pitämään vasemman ohjan kunnolla kädessäni ja helppaamaan toiselta puolelta.

Alkujumpaksi tehtiin käyntiväistöjä ja ympyrällä taivuttelua ulos sekä sisälle. Nämä olivat erinomaisia harjotteita Kalileille ja sain ruunan ratsastettua tasaiseksi molemmille ohjille sekä pitkälle kaulalle. Ravissa samaa taivutusharjoitetta ja piti ratsastaa tarkasti, jotta sain pidettyä asetuksen ulkona ja hevosen samaan aikaan ympyräuralla! Kun asetus pysyi ulospäin hyvin, piti takaosaa siirtää myös aina pätkittäin samaan suuntaan. Tätä tehtiin ravissakin ja oli tosi vaikeaa hahmottaa oman kroppansa paikkaa liikkeessä. Tuntui siltä, että aina joku jalka, käsi, pää, olkapää tai muu osa oli väärään suuntaan tai kenossa.

Tästä päästäänkin ehdottomasti päivän parhaimpaan osioon: laukkaan! Esitimme parempaa laukkatyöskentelyä kuin ikinä!!! Ympyrällä teimme taivuttelua ulos ja sisälle ja laukka säilyi koko ajan hallinnassa. Ei raville putoamista, ei kanttailua, ei ravurin epäonnistunutta kaahotuslaukkaa eikä mitään! Laukka säilyi myös suoralla uralla ja mikä hämmentävintä; Kalilein muoto laukassa oli erittäin pyöreä ja tasainen. Ensimmäistä kertaa ikinä koskaan! Tunne oli mitä uskomattomin! Tästä seurasi myös itselle jopa keskinkertainen istunta laukassakin, on vielä paljon treenattavaa etten laukassa kellahda etukenoon ja purista reisillä sekä polvilla.

Jonkun aikaa on jo ollut jonkunsortin ratsimasis päällä, mikään ei ole onnistunut ja alamäki on jatkunut pitkään. Nyt tuli sellainen super onnistuminen, että jaksaa taas ne huonotkin päivät! Kalileita on ratsastettu raviuran päättymisen jälkeen tavoitteellisemmin 1,5 vuotta ja nyt alkaa sitä tulosta huomata erittäin selvästi vihdoinkin!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Matkaratsastuskisasuunnitelmia

SM-kisoissa 28.7.2012: ratsastaja- Taru, huoltaja- Upi ja kisaratsu- Kalilei

Heinäkuussa järjestettyjen matkaratsastuksen SM-kisojen jälkeen Kalilein mr-jutut ovat olleet hiukan tauolla. Raskaasta kisasta on nyt toivuttu reilun kuukauden ajan lomailulla, maastokävelyillä sekä kouluratsastuksella. Yhtään yli 10 km pitkää maastolenkkiä ei ole tehty eikä vauhteja olla otettu. Kouluratsastustreenit ovat kyllä olleet erittäinkin hikoiluttavia ja työntekoa on vaadittu, aivan löysään lomamodeen ei missään tapauksessa olla kumpikaan päästy löysähtämään.

Katseet on nyt käännetty loppuvuoteen ja tarjolla olisi muutamat mr-kisat vielä. Lopullisia päätöksiä kisoihin lähtemisestä / lähtemättä jättämisestä ei olla tehty, mutta raakaversio kisakauden lopusta on selvillä.
Viime viikon lauantaina, 2.9., olin ilmottautunut Liesjärvelle matkakisoihin, mutta se valitettavasti kaatui jo heti alkuunsa huoltajan puutteeseen. Avomies Upi hengaili TYKSissä osastohoidossa sairautensa sanelemana enkä saanut korvaavaa huoltajaa taiottua mistään.

KISAKALENTERISUUNNITELMA SYKSY 2012:

* Syyskuu 15.9. SISU, seura+alue+kansallinen, Punkalaidun
Oman seuran "kotikisoissa" startataan seuraavaksi. Mietinnässä on ollut menisikö 50 km reippaalla vauhdilla vai 60 km hitaammin. Olen ehkä hiukan liikaakin tasaisuuden tavoittelija, en uskalla "repäistä" ollenkaan vaan haen varmoja suorituksia hitaammalla vauhdilla.
Kelin olettaisi olevan vielä kohtuu asiallinen. Myöhemmin syksyllä kylmä ilma + tuuli + sade ei kisapäivänä ole hyväksi ratsastajalle, huoltajalle eikä varsinkaan hevoselle. Kalilein olen huomannut pidemmällä matkalla, ja varsinkin yhdistettynä koleaan keliin, menevän todella helposti jäykäksi jopa lenkin aikana.

* Lokakuu 6.10. Pegasos ja MySeRa, seura+alue, Laitila 
Uusi järjestävä seura(t) ja uudet maastot: pakko mennä vilkaisemaan meininki, kun lähellä järjestetään! Viikkoa aiemmin ollaan oltu mr-valmennusleirillä, joten osallistumme tänne vain kannatuksen vuoksi. Kisamatkana lienee 30 km, ehkäpä jopa 15 km, jos joku tuttu tarvitsee kisoihin "henkistä tukea" ensimmäisessä mr-kisakoitoksessaan! 

* Lokakuu 6.10. SISU ja KiiRa, seura, Kiikoinen
Samana päivänä ylläolevan kanssa, tämä jää väliin.

* Lokakuu 20.10. PIRMA, FEI CEI* + kansallinen 80 km + aluemestaruus 50 km

Tämä oli meidän yksi tavoite tällä kaudella. Oli ajatus startata kv-tasolla (FEI CEI*) 80 km, mutta ajatuksen asteelle jäi. Olisi pitänyt rokottaa Kalilei "alusta alkaen" uudelleen, kv-tasolla rokotusten väli saa olla vain puoli vuotta (kansallisella ja sitä alemmalla tasolla yksi vuosi). Tämä ei olisi ollut mikään suuri ongelma, hyvin olisi ehtinyt hoitaa asian ennen kisoja.
Suuremmaksi ongelmaksi muodostuikin tarvittavan kisapainon saaminen! CEI*-luokkaan määriteltiin painorajaksi 70 kg eli ratsastajan + satulan varusteineen pitää painaa vähintään tuon verran. Meiltä jää yli 10 kg puuttumaan enkä yhden kisan vuoksi ala irtopainoja satulaan hommailemaan. Pitäisi ratsukin niihin totuttaa ja siinä aika jäisi lyhyeksi.

* Marraskuu 3.11. SuMaRa, seura+alue+kansallinen, teemana Halloween
Kauden viimeinen rutistus tapahtunee Halloween-teeman mukaan. Kisamatkaksi on ajateltu 50 km ja siihen onkin hyvä lopettaa jo aikaisin keväällä alkanut kisakausi.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Hierontapäivä


Perjantaina kävi Jaana Vuola hieromassa Kalilein läpi. Jumeja löytyi, mutta ne eivät olleet mitään kovin pahoja ja paikoissa, jotka ovat yleisiä kilpakäytössä olevalle ratsulle. Hieronta muistutti taas mieleen monipuolisen liikunnan tärkeyden! Mistä tulikin myös mieleeni, että pitäisi treenisuunnitelmaa tehdä tulevalle syksylle...

Kalilein kisakalenteri alkaa pikku hiljalleen hahmottua loppuvuodeksi. Raakaversio asiasta löytyy oikean puoleisesta "valikosta", mutta asiasta on tulossa myös tarkempi blogipäivitys kunhan kiireiltäni ehdin.

* * *

Alla on Jaanan lähettämä palaute Kalilein hoitokerrasta. Voin erittäin lämpimästi suositella Jaanaa!
Jatkossa meidän pitäisi vilkaista satulan sopivuus, lisätä liikutukseen esteratsastusharjoituksia, kärryillä ajoa sekä kiitolaukka ja liikutuksen jälkeen venytellä jalkoja.

Hevosen liike on etujalkojen osalta hyvin mielenkiintoista, osin ulospäin suuntautuvaa liikettä mutta kuitenkin sinänsä puhdasta.
Palpoidessa selkeät jumit löytyvät kaulan ja lannerangan alueelta. Kintereet ovat hieman turvonneet, enemmän oikeasta ja myös oikea takapolvi vähän lämmin.

Kaulan alueella on jo kroonisen tuntuinen lihasjumi (trapeziuksen kaulaosa) mikä vaikuttaa lapaluun liikerataan. Jalan taaksevientiin ja loitonnukseen. Sekä lihaksen alla oleva syvä lihas voidaan olettaa olevan myös jumissa, jonka tehtävä on nostaa niskaa ja vetää lapaa selkään päin. Nämä ovat yhtenevät huomiot hevosen etujalkojen liikeradan kanssa. Lihaksessa oli useita triggereitä mitkä paineltiin auki, hevonen vastasi erittäin hyvin paineluun, nuokkuen ja maiskutellen.


Toinen ongelmakohta löytyi lannenikamien kohdalta. Hevosen selkä sinänsä oli ok mutta lannerangan kohdalla oli selkeä jäykempi paikka. Alueella oli myös pientä nestekertymää. Arvailin kyseessä olevan satula, mikä ei istu kunnolla takaa vaan "hakkaa" selkää jonkin verran, jolloin paine kohdistuu juuri tälle alueelle. Oikealla puolella oli triggeri mitä painaessa hevonen ensin hermostui ja sitten kivun lievittyessä meinasi kopsahtaa kokonaan transsiin turvan lähestyessä lattiaa.
smile

Hevonen keskittyi hierontaan hyvin ja antoi palautetta selkeästi. Triggereiden painamiseen ja avaamisen rentoutui täysin.


Tein selän alueelle kraniosakraalihoitoa, minkä ajan hevonen seisoi rentona ja täysin jalat lattiaan liimattuna, keskittyen 100% ja silminnähden nauttien nikamien liikuttelusta.


Lopuksi perusvenyttelyt ja sen yhteydessä nivelten mobilisaatiot. Antoi venyttää hyvin, vas.etujalka venytykset aiheuttivat pientä tasapaino ongelmaa mutta ymmärtääkseni hevosta ei ole paljoa venytelty niin tämä saattaa olla ihan tottumiskysymys. Takajalat olivat aluksi jäykät mutta lopuksi venyi ok.