LISÄTIETOA:

tiistai 25. helmikuuta 2014

Selvisikö siellä klinikalla mitään syytä ähkyilyyn?

* * * Ei selvinnyt! * * *

Marjutin Duke-ponin ja Hurmaksen mielipide ähky- asiaan.

Hevoslääkärikeskus Hippomedi 25.2.2014
Eläinlääkäri Jaana Paija

Tänään aamutuimaan kärräsin Voiton Hippomediin hiekkakuviin. Niinhän siinä kävi, ettei sieltä mitään hiekkaa löytynyt. Eläinlääkärin lausunto oli "Hyvin, hyvin pieni ripaus hiekkaa, ei kliinistä merkitystä". Voiton hiekkamäärä mitattiin hädintuskin milleissä ja kuulemma vasta 5 x 15 cm kokoinen hiekkalaatta on paljon.

Mitäs nyt sitten?

Pohdittiin ja ihmeteltiin ja höpistiin. Päädyttiin madottamaan koko tallin kavioporukka (+ muualla nyt hengaava Hurmas- poni) vahvalla, laajakirjoisella matolääkkeellä. Equest Pramox -tuubit odottelevat nyt pöydällä iltaa ja uhrien saapumista tarhoista talliin.

Siihen ei mitään yksiselitteistä vastausta ollut, että mikä näitä ähkyjä täällä aiheuttaa. Se, ettei Voitolta löytynyt hiekkaa, ei tietenkään tarkoita etteikö Porre tai Miniponi olisi sitä täynnä. Vatsahaavan riski on aina myös olemassa, mutta täällä on kaikki sitä ehkäisevä toiminta ollut käytössä. Ympäristö on rauhallinen (traktorin ohiajaminen on päivän suurin tapahtuma), tarhoissa on vapaasti heinää sekä vettä saatavilla ja väkirehumäärät ovat olemattomia (maksimissaan kaikki pipanat yhteensä 1 litra päivässä). Enkä voi sanoa, että nämä mainittavan kovassa valmennuksessakaan ovat.

Ruokintamuutoksia ei ole tehty, heinät ovat samasta peltolohkosta (toki pienet paalikohtaiset vaihtelut ovat normaaleita) eikä täällä noin ylipäätään ole mitään heti keksittävää selkeää juttua, mikä nämä aiheuttaisi. Eläinlääkärikin lopulta totesi, että tämä voi vain olla huonoa tuuriakin eikä syy koskaan selviä.

Jos nämä ongelmat yhä ja edelleen jatkuvat, pitää alkaa yksilötasolla kartoittaa syitä.

PS. Voitto sai maininnan "hienossa kunnossa, ei liian paksu".

maanantai 24. helmikuuta 2014

Jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain lainattua

Alkuun päivän positiivisin pläjäys: Tänään(kin) sain pidettyä kaikki tallini kaviokkaat hengissä! Ihan koko päivän! Jeeeeeee!

Sitten otsikon viittaamiin juttuihin.

Mitä uutta?
Huomenna on Voitolla klinikka-aika. Otetaan ruunasta hiekkakuva ja aion kysellä todella paljon näistä meidän murheista. Pohtia asiaa sielläkin monelta kantilta ja toivoa, että Voitto voisi olla apuna ongelman ratkaisemisessa.

Mitä vanhaa?
Täällä oltiin taas tänään ähkyoireisia. Vanhempi miniponi makoili märässä hiekassa... Nousi ylös pyynnöstä, mutta meni taas pienen ajan päästä takaisin. Herkut eivät oikein uponneet ja muutenkin ponissa oli "joku juttu" pielessä, koska siihen kiinnitin jo noin tuntia aiemmin huomiota.

Oireilu loppui, kun kävin taluttamassa miniä n. 3 km lenkin ja pyöritin ravissa vielä siihen päälle muutaman minuutin liinassa. Tämän jälkeen heinä maistui taas, huh huh! Ehdin taas miettiä, että aikooko nämä konit kuolla käsiin ennenkuin saan mistään mitään selville!!!

Hiekalta suolistossa tämä alkaa nyt vahvasti tuntua... Mutta ei hutkita vielä, tutkitaan ensin huomenna tuo yksi potilas!

Mitä lainattua?
Miniponilapsi Hurja- Urmas muutti tänään lainaponiksi hyvän ystäväni luo! Varmasti moni tämänkin blogin lukijoista jo huomasi, että Marjutin SD-teamin jäseneksi oli ilmestynyt tutun näköinen otus. Hurmaksen seikkailuja voit seuraavien kuukausien ajan seurata Marjutin blogista.

Loppuun vielä päivän kuvat: Leikkiviä poneja ruudun täydeltä!

Minishettis vs. Standardi









Sama vielä videona:



Huomenna on jännä päivä! Nyt unille, kauhistuttaa jo ajatuskin kello kuuden herätyksestä! Jos huomenna ehtisi niihin teidän kommentteihinkin vastata...

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Hengissä.

Täällä tilanne on ähkyn suhteen rauhallinen. Kävin Voittoa yön mittaan katsomassa useamman kerran ja kolmen tienoilla oli yhtäkkiä hävinnyt ämpärillinen melassivettä sekä nuorikko hamuili levollisen näköisenä muutamaa karsinassa olevaa heinänkortta.

Hevonen ei näyttänyt enää akuutisti sairaalta, joten uskalsin mennä unille muutamaksi tunniksi. Tai näin kuvittelin kelloa virittäessäni soimaan kuudelta. Yllättäen heräänkin kuitenkin vasta puoli kahdeksan. Mahdollisimman nopeasti puolijuoksua talliin, valot päälle, muutama harppaus Voiton karsinan luo ja sydän jättää muutaman lyönnin lyömättä, kun ei hevosta näy! Kurkkaan tietysti hädissäni laidan yli ja totean ruunan olevan vielä hengissä korvien heilahdettua.

Voittis nousi ylös ja näytti niin paljon paremmalta kuin eilen illalla! Huh! Kipulääkettä, kävelyä ja pirteä poika tarhaan mutustelemaan pientä aamuheinäannostaan. Päivän mittaan ei takapakkia tullut ja sain nesteytettyä ruunaa tosi hyvin. Joi päivän mittaan laimeaa melassivettä n. 40 litraa. Mahdollisesti puhdasta vettäkin meni oma-alotteisesti sen lisäksi tarhan kupista.

Eilen oli niin täydellinen ajoitus iltatallille! Menin ottamaan hevosia sisälle juuri siihen aikaan kun ähky oli käymässä täydellä teholla päälle ja saimme mahtavan, avuliaan tallinpitäjä -ystäväni kanssa kipulääkettä Voitolle samantien. Parissa tunnissa lähti ruunan olo paranemaan ja viisi tuntia myöhemmin uskalsi itse jo hieman huokaista.

* * * 

Kakkacoctail valmistumassa.

Pienenä sunnuntai- extrana leikin kakkapalleroilla, vedellä ja ämpärillä. Eli tuoreet hepan lantakikkareet ämpäriin, vettä perään, sekoitus ja tulosten analysointi. Hiekkaa löytyi jokaisen neljän testatun otuksen jätöksistä! Mutta tämähän ei kerro mistään mitään. Se kertoo vain, että jos hiekkaa tulee ulos, sitä ei välttämättä ole sisuksissa. Tai jos hiekkaa tulee ulos, sitä voi olla suolistossa paljonkin. Fifty - Sixty, Nykäsen sanoin.

Saalis Porren läjästä.

Huomenna soitto klinikalle, sen mukaan jatkotoimet.

SUURI KIITOS kaikille suuresta kommenttimäärästä!! 
Katson viestejänne huomenna tarkemmin läpi ja palaan asiaan.

Terveisiä ähkyhoitolasta!


Mitäs tässä pitäisi kirjoittaa? Jotain siitä, että täällä on TAAS ähky? Jotain siitä, että nyt kyseessä on Voitto? Tai kertoa, että alkaa olla voimat loppu näiden jatkuvien ähkyongelmien kanssa?

Päivällä bongattua: Olin siivoamassa puttejen tarhaa. Voitto löntysteli kottikärryjen vierelle ja aikansa seurusteltuaan siirtyi pienen matkan päähän nuuskimaan mutamaata. JA ALKOI SILMÄT KIINNI NUOLLA ANTAUMUKSELLA SITÄ MUTAA!! Kuluu pienen pieni tovi ja Porre tekee Voitolle seuraa aloittaen saman homman!

Ehdin jo tästä asiasta jutella kaverille ja päättää, että koko porukka syö hiekan poistoon psyllium- kuurin. Jos tuo nuorukainen jää henkiin, alkuviikolla luvassa hiekkakuva sille! Selviää ainakin, onko maa-aineksia suolistossa!

Tässä yön ensimmäisinä tunteina on ehditty pohtia taas syytäkin. Täällä pienen matkan sisällä on kolme tallia. Otanta on aika synkkä "talven ajalta": täällä neljä ähkyä, naapurissa kolme ja pienen matkan päässä yksi. Meillä on kaikilla erilaiset tallit, erilaiset rutiinit, eritoimittajalta heinät, tarhojen pohjat erilaisia, hevosetkin erirotuisia ja erilaisessa käytössä. Mietittiin jo sekin vaihtoehto, että täällä on joku ulkopuolinen taho, joka myrkyttää näitä hevosia jotenkin!

Olisin halunnut kertoa jostain aivan muusta kuin ähkystä... Ehkä ensi kerralla iloisempia uutisia. Nyt menen talliin katsomaan mikä vointi Voitolla on.

torstai 20. helmikuuta 2014

Olin (taas) hirmuisen taitava!

* * * Tämä on perussettiä täällä meillä. Valitettavasti. * * *

Voitto tammikuussa 2014

Olin sopinut treffit "naapuriin" yhteistä maastoretkeä varten. Otin ratsukseni Voitto viis-veen ja ajattelin kipitellä metsän läpi nopeasti tapaamispaikalle, jotta en myöhästy. Oikoreitin kesto on 10 minuuttia ja olen tepastellut sen hevosella monen monta kertaa.

Tällä kertaa kolahti näppäryys omaan nilkkaan! Voitto on täysin suuntavaistoton eikä omistajansa paljoa parempi ole. Lopputulos: "Oikoreitille" tuli pituutta 50 minuuttia ja myöhästyimme törkeästi! Jos olisin tietä pitkin mennyt, olisin ollut perillä alle puolessa tunnissa.

Saanko syyttää Voittoa? Se ei todellakaan tiennyt minne mennä ja johdatti tädin harhaan! Mutta löydettiin sentään pois sieltä metsästä. Se on positiivista!

Pitää myös mainita, että eilen kävin Porren kanssa super mahtavalla maastolenkillä! Vanhus-ruuna on jotain niin parasta!!!

* * *

Päivän korvamato:


Teet meistä kauniin, teit meistä
Kauniimpaa kuin muut
Teit unelmaa, teit parempaa
Teit meistä kauniin, teit meistä
Kauniimpaa kuin muut
Teit unelmaa, teit parempaa

Apulanta - Teit meistä kauniin

maanantai 17. helmikuuta 2014

Tarulandian vuosi 2013, osa 2



Heinäkuussa jatkettiin miniponitouhuilla. Vanhempi minishettisorimme näytettiin Kokemäen rotunäyttelyssä oikein hienolla tuloksella! Orhi oli luokkavoittaja ja Champion mini nuori -palkinnon saalistaja! Ruotsalainen miestuomari tykkäsi ponista!

Kalilein kanssa innostuin menemään raviradalle laukkaamaan ja tuloksena oli voimakkaasti ontuva hevonen. Kavio halkesi, oho ja hups. Ihmettelin raviratareissun jälkeen jonkun aikaa ontumaa, kunnes vein ruunan klinikalle kuulemaan tuomion. Vaivan selvittyä hoidettiin kavio kuntoon kengityksellä ja ruuna sai jäädä lomalle parantelemaan kipeytymää.

Keskellä kesää pohdin myös suhdettani Voittoon. Meillä oli kesällä ryppy rakkaudessa, joka tuntuu tällä hetkellä (puoli vuotta myöhemmin) tosi kaukaiselta ajatusmaailmalta.

Heinäkuu oli lisäksi suurien päätösten aikaa. Kun pitäisi vähentää hevosia -kirjoituksella polkaisin muutoksen pyörän pyörimään.


Elokuussa vietin kesälomaa ja sen innoittamana päivittelin blogiakin ahkerasti. Kesän kunniaksi kävin uittamassa elämäni ensimmäistä kertaa hevostakin (lue: miniponia) ja se taisi olla koko loman kohokohta!

Kuukauden alussa Voitto palasi treeniin 2,5 kuukauden sairasloman jälkeen. Ruunalla oli loman seurauksena takapää hyvinkin heikko ja takapolvet lonksuivat pahasti. Meno oli kuitenkin ihan kohtaisia toiveita herättävää aina hyvinä päivinä.

Täällä Tarulandiassa tehtiin loman aikana parannustöitäkin heppojen treenaamisen ohessa: Suokkien tarhan pohja kunnostettiin ja traileri pestiin huolellisesti.

Heinäkuussa alkunsa saaneet muutosten tuulet puhalsivat entistäkin reippaammin. Sain lopulta pitkän pohdinnan jälkeen päätökseni tehtyä ja laitoin nettiin ilmoitukset Kalilein antamisesta ylläpitoon. Lopulta valinta oli oikeastaan aika helppo ja selvä. Kyselyitä ruunasta tuli runsaasti ja sain valittua ylläpitäjäehdokkaista "parhaat päältä".

Omat suosikkini blogihöpinöistä tässä kuussa olivat kevyet kertomukset "Mistä tietää, että kesää on vielä jäljellä? ja viikkoa myöhemmin kirjoitettu "Mistä tietää, että syksy on alkanut?".


Syyskuussa omat ratsastukseni alkoivat pikku hiljalleen olla ratsastettu raskauden vuoksi, mutta Maija jatkoi entiseen malliin koulutreenejä Voiton kanssa. Mukaan kuvioihin tuli hiukan isojen poikien juttujakin, kuten mm. pohkeenväistöt.

Koska aikaa jäi ratsastukselta, innostuin tekemään pienen tutkimustyön ja mittaamaan paljonko tallihommat vievät päivästä aikaa. Reilussa tunnissa pystyy hoitamaan kesäaikaan täällä seitsemän hevosen, osittain laitumella vielä olevan, lauman. Ei paha!

Miniponirintamalla tapahtui taas muutama näyttelyvisiitti. Rotuorimme 2 vee näyttäytyi Hippoksen tamma- ja varsanäyttelyssä saaden toivomamme II -palkinnon sekä kävi hakemassa Kirkkonummelta Eliitti- kutsunäyttelystä valtavan ison rusetin.

Syksyn / talven ensimmäinen ähkykin osui syyskuulle, kun Porre sairastui.

Tallin hevosasukkaat vähenivät kahdella yksilöllä syyskuun lopulla Kalilein muuttaessa ylläpitoon Porin tienoille ja tallipaikalla olleen minishettisori- Pollen vaihtaessa omistajaa. Molempien kuulumiset ovat olleet uusista paikoistaan hyviä, joten kaviokkaille löytyi täysin sopivat uudet omat ihmiset!


Hevosjuttuja lokakuussa ei oikeastaan tapahtunut yhtään mitään. Itse en enää hevosen selkään mennyt ollenkaan mahani kanssa (kärryillä toki ajelin muutamia kertoja) ja lopulta olin vuorotellen viettämässä laatuaikaa kotisohvalla ja TYKSissä osastolla raskausmyrkytyksen vuoksi. Tämän myötä Voitonkin treenit tyssäsivät taas. Hummalauman hoitivat ihanat tallityttöset ja -pojat. Kukaan ei ole täysin korvaamaton, edes minä, sen verran upeasti hommat hoituivat!

Ihan joka kerta ei kuitenkaan mennyt kuten piti, joten CSI Auralle oli tutkittavaa tultuani eräs kerta kotilomalle TYKSistä.

Hevosten treenijuttujen puuttuessa mm. kävin hevostarvikekutsuilla, esittelin varustehuoneemme, kerroin tarhojen aidoistamme, jaoin elämänohjeita, höpisin slowfeedingistä (kerran ja toisen kerran), tein ennen-jälkeen -kuvakollaasin ja kirjoitin selvityksen pihattojen ovisuikaleista.

Lokakuun lopulla syntyi Tarulandiaan uusi tulevaisuuden tallipoika (samana päivänä toisaalla esitettiin Miniponia rotunäyttelyssä...). Kaikki ei mennyt aivan kuin Strömsössä, joten meni marraskuun puolelle ennenkuin pääsimme kotiutumaan.


Musta marraskuu. Niin musta, ettei siitä koskaan tule täysin toipumaan. Marraskuun lopulla Jesse kuolee yllättäen. Blogiin näytän höpisseen alkukuusta kaikenlaista, mutta ainoa mitä muistan on eräs hämmentävä seikka. Viikkojen täyden hämäryyden jälkeen Jessen kuoleman jälkeisinä kolmena päivänä paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta ilman pilven hattaraakaan. Ei tuule, ei sada, ei ole pimeää. On vain aurinko ja sen silmiä siristävä kirkkaus.

Ei ole sanoja kertomaan siitä tuskasta, ikävästä ja kaipauksesta mikä on jäänyt jäljelle. Siitä miten musertavalta tuntuu pahimpina hetkinä. Tai kuinka paljon aamusta iltaan pyörivät ajatukset ympyrää keskipisteenään ihminen, joka reilussa vuodessa muutti elämäni aivan täysin.


Joulukuu otettiin päivä kerrallaan, hetki hetkeltä selviytyen. Etsin jokaisena päivänä jonkin asian, joka toi arkeeni iloa ja kokosin ne joulukalenteriksi.

Voitto keräiltiin, taas kerran, tarhan porukoilta työntekoon ja Maijan opetukseen. Nuori Suokkiherra aiheutti täällä myös CSI Auran tutkimukset.

Toivuin raskaudesta nopeasti ja itsekin pääsin taas osallistumaan hevosten liikutukseen. Joulukuussa tulikin treenattua sekä Minin, Airan että Maijan katseen alla maneesilla. Kotona tepasteltiin maastossa eikä raskauden vuoksi ratsastustaukoa lopulta tullut kuin 55 päivää.

Mitä alkanut vuosi tuo tullessaan, sen aika näyttää. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma! Kukapa tietää, jos Tarulandian pääpahis toteuttaakin vuosien takaisin ajatuksensa ja muuttaa Espanjan auringon alle? Työpaikka tiedossa ja kontaktit hallussa. Elämä on täynnä yllätyksiä.

* * * 



Liian usein kaikki kaunis, päättyy kyyneliin
liian paljon kesken jää
pitäis elää niin kuin jokainen päivä ois viimeinen
paljon kaunista sanomatta jää,
kun toisen menettää.

XL5 - Paljon kaunista sanomatta jää

lauantai 15. helmikuuta 2014

Bingo?!

Terveisiä Tarulandiasta. Juuri kotiuduin avustuskeikalta... Kävin "naapurissa" (= muutaman kilometrin päässä täältä) sijaitsevalla kaverini tallilla jeesaamassa erään kipeän tamman kanssa. Arvaatteko mikä tammalla oli? Jep, ÄHKY!


Mietin tässä vain viittaakohan Anonyymi tällä kommentillaan meidän tarhoihin? Onhan tässä totta toinen puoli. Kuten myös siinäkin, että kuun ja tähtien asento toisiinsa nähden voi olla syynä ähkyilyyn.


Tässä viime vuoden maaliskuussa otetussa kuvassa näkyy meidän pienin talvitarha. Onko se pieni vai suuri, sehän riippuu täysin vertailukohteesta. Se on pieni, jos vastassa on hehtaarien kokoinen ulkoilualue. Se on valtava, jos verrataan kaupunkialueen kääpiöpostimerkkinökötystarhoihin.

Sain hyvältä ystävältäni tänään facebookissa viestiä koskien tätä ähky-pohdintaani. Mielestäni siinä oli hyvinkin looginen päätelmä näille ongelmille:  "Heinän korkeat sokerit. Ravintoa suoliston bakteereille, myös huonoille -> pääsevät lisääntymään ja voivat aiheuttaa kipuja. Siihen vielä päälle lämmin talvi -> ympäristössä enemmän pöpöjä = bingo?"

On toki myös muistettava, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Hiekkaa saattaa löytyä suolistosta. Vesi ei ehkä ole maistunut riittävästi. On mahdollisesti ollut hieman kylmäkin tässä kosteudessa, nihkeydessä ja viimassa. Muutama matokin mönkii suolistossa.

Nyt vain peukut pystyssä, että nämä ähky-tarinat ovat kaikki koettuna hyvin pitkältä aikajaksolta.

* * *

Tämän päivän biisi on pelkkää hiljaisuutta. Unisaldo viime yöltä on neljä tuntia. Nyt olen todella loppu, ollut kiireinen vuorokausi nopein muutoksin. Huomenna on uusi päivä, uudet höpinät ja uusi kappale soitettavaksi.

perjantai 14. helmikuuta 2014

14.2.2014



Ystävyys auttaa jaksamaan
kun elämä on pirstaleina
ja tuntuu, että jäljellä on
pelkkää murujen keräämistä.

Hyvää ystävänpäivää!

Mikä mättää?

... kun täällä ähkyiltiin TAAS ?!


Tällä kertaa ähkyvuorossa ei ollutkaan Porre, vaan vanhempi miniponimme. "Heheheee, kylläpä tuo poni pyörii notkeasti ympäri. Hih, nyt se jäi kyljelleen makaamaan. Jännä, että makaakin noin märässä hiekassa".

Jep, eipä tarvinnut montaakaan minuuttia tuosta eteenpäin asiaa ihmetellä, kun karu totuus valkeni. Ne neljä ihanaa kirjainta sisältävä vaiva: Ä H K Y. Tätä piehtaroimista oli edeltänyt juuri ennen ponin harjaus tallin ketjuissa ja talutuslenkki läheisellä peltotiellä. Ihmettelin jo taluttaessani, että miksi poni on hivenen nahkea ja kävelee (yleensä ravaa vierellä). Sitten soi kännykkä ja ajatukset katkesivat siihen höpistessä.

Seurailin ponin vointia pihalla touhutessani ja pähkäilin seuraavaa siirtoa. Mitään ruokaa miniponi ei halunnut ottaa ja piehtaroi suht reippaalla temmolla eripuolella tarhaa. Välillä jäi seisomaan mahaansa potkien ja kuopien.

Ehdin jo ottaa viime viikon ähkystä jääneet parafiiniöljyt esille ja kaivella ison ruiskun valmiiksi. Lähdin hakemaan ponia tarhasta talliin, mutta toimeni keskeytti ponien tarhakaveri issikkaruuna Stimir. Islanninihme oli taikasana tällä kertaa!! Stimppa ei enää antanut ponin maata tai piehtaroida, vaan jahtasi termiittiä ympäri tarhaa pidemmän aikaa ja haastoi nuoren orhin kanssaan matsiin.

Tämän session jälkeen poni olikin parempi ja pikku hiljaa lopetti levottoman käytöksensä kokonaan ja siirtyi natustamaan heinää.

Huh huh, tälläkin kertaa! Tein iltatallihommia (lue: yöhommia) puolen yön jälkeen ja silloin poni näytti aivan omalta itseltään ja söi halukkaasti. Toivottavasti selvittiin nytkin vain parilla ylimääräisellä sydämen tykytyksellä.


Sitten se suurin ja tärkein kysymys: Mikä täällä on vialla? Vai onko tämä vain huonoa tuuria? Vettä on saatavilla koko ajan, samoin heinää. Miksi täällä ähkyillään? Madotukset on kunnossa, hampaat on katsottu, tarhausajat ovat todella pitkiä...

* * * 

Päivän ajatukset biisin muodossa:



I work all night, I work all day, to pay the bills I have to pay
Ain't it sad
And still there never seems to be a single penny left for me
That's too bad
In my dreams I have a plan
If I got me a wealthy man
I wouldn't have to work at all, I'd fool around and have a ball...

ABBA - money, money, money

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Hidasta Elämää

Zen Garden

Ilta on pimentynyt yöksi, tuuli on tyyntynyt. 
On hiljaista - niin hiljaista että voi kuulla hengityksenkin. 
Talikko käteen ja töiden aloitus.

Olki kahisee lapaa vasten ja rapisee pudotessaan lattialle. 
Koukkaus, kevyt ravistus, papanoiden erottelua olkien joukosta. 
Viimein vaimea kolahdus saaliin mätkähtäessä kottikärryjen kyytiin.
Uudestaan. Uudestaan. Ja uudestaan.

Aika pysähtyy.
Mielen solmut aukeavat.
Toisina päivinä itketään, toisina nauretaan.
Toisinaan väsyneenä ei ole voimia kummallekaan.

Kuivikkeiden huolellinen läpikäyminen. 
Nautinto rauhallisesta hetkestä.
Olkien kasaaminen karsinan reunoilta keskemmälle.
Vielä uudelleen pöyhintää.
Olkien asettelua paremmin silmää miellyttäväksi.

Talikko, olkikarsina ja hevosen kakkapallerot.
Minun Zen- puutarhani.
Sielun rauhani.

* * *

Kappale, joka on soinut kuluneina kuukausi paljon.
Todella paljon.


Rihanna - Stay (ft. Mikky Ekko)

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Apassionata - unelmien aikaa


Muutaman vuoden tauon jälkeen olin taas katsomassa Apassionataa. Show oli aivan yhtä upea, aivan yhtä fantastinen ja aivan yhtä valloittava kuin aiemminkin!

Kaikki näytti niin kovin helpolle! Piffit, paffit, laukkapiruetit, espanjalainen käynti... Hevoset tanssivat kevyesti ja tahdikkaasti vaativiakin askelkuvioita läpi. Tyytyväisiä, hienoja hevosia! Wau! Ja taitavaa ratsastusta!

Suurimman vaikutuksen tekivät kuitenkin maasta ohjatut hevoset. Se lähes uskomaton sanaton viestintä. Parhaimmillaan viisi hevosta vapaana ja jokainen niistä oli tarkkana ja valmiina näyttämään pienimmästäkin pyynnöstä taitojaan.

Hevostelumotivaatiota sain tämän ansiosta taas suuren annoksen lisää, joten aamulla aikaisin Rangerin nokka taas kohti maneesia!

Tästä pääset lukemaan Hippolan jutun "Apassionatan kulissien takana"


* * *

Apassionata- matkasta jäi mieleen autossa radiosta kuulunut kappale:


Emmelie De Forest - Only Teardrops

perjantai 7. helmikuuta 2014

Mitä nuoren suomenhevosen tulee olla?

Kerro mitä kaikkee nuoren suokin tulee olla
Mitä nuoren ratsun tulee olla kerro beibi mulle
kun en usko hevoslehtiin
haluun olla oikee sulle
komeaa ja kaunista
samaan aikaan kilttiä ja tuhmaa
hoikkaa ja lihasta
ilmeessä älyä ja uhmaa
kokemusta täytyy olla
mutta sopivasti poikamainen
eksotiikka plussaa on
kunhan on suomalainen


Päivän biisi, vain ja ainoastaan Voiton videon vuoksi.
Videolla 3.2.2014 Maija, Voitto ja ruunan toiset vastalaukkatreenit.


Suurlähettiläät - Mitä miehen tulee olla

torstai 6. helmikuuta 2014

Videot - ihanan armottomat totuudenkertojat

Porre selvisi ähkystään tällä(kin) kertaa. Ruuna oli hengissä ainakin vielä tuossa jokunen tovi sitten, kun kävin iltatallihommat tekemässä. Mistä tuo kaasuähky tällä kertaa johtui - paha mennä sanomaan. Yhtään mikään ei ole muuttunut, joten taisi olla kuun ja tähtien asennot toisiinsa nähden vain epäsuotuisat.

Katselin videoita maanantain maneesikeikalta ja näytti olevan aikasten karua materiaalia omalta osaltani. "Parempaa istuntaa etsivä tallinpitäjä" on hyvinkin viiltävästi luonnehdittu. Sitä parempaa istuntaa meinaan saa ihan vielä jokusen hetken etsiä ja treenata. "Taru, kanna kädet". Mitä, mikä se semmoinen juttu oikein on... Koskaan ole sellaisesta kuullutkaan.

Tämä nyt ei kuitenkaan ollut asian pointti ollenkaan. Se oli Porren laukka! Mitä on tapahtunut?!



18.11.2012 vs. 3.2.2014


Tiedän oikean vastauksen. Vaikka ikää on tullut ruunalle lisää videoiden välissä, on terveydentila papparaisella tällä hetkellä suorastaan loistava. Ei rikkinäisestä saa ehjää, mutta käyttökelpoisen kyllä. Olen niin iloinen, että Porre ei ole tällä hetkellä kovinkaan vaivainen ja näyttää uudemmassa videossa samalta miltä tuntui selkään!!

* * * 

Päivän biisi:



Enemmän kuin milloinkaan
Nyt tunnen sen
Käydä voisin uudestaan taa vuosien
Sieltä alkaa voisin
Enkä eläis toisin
Miettinyt niin mä oon
Selvemmin kuin milloinkaan
Nyt nähdä voin
Paljon antoi tullessaan
Se minkä koin
Useinkaan ei rahat maineet
Oo onnen alkuaineet
Siihen riittää kun
Päivän taas sain elää

Finlanders - Enemmän kuin milloinkaan

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Ettei totuus pääsisi unohtumaan

* * * Eilen kivaa hevostelua, tänään taas kompurointia positiivisuuden ylläpitämisessä * * *


Maneesireissu meni super hyvin maanantaina. Porre liikkui äärettömän hyvin ja tuntui paremmalta kuin moneen vuoteen! Ylämäkeä seuraa yleensä alamäki, niin tälläkin kertaa. Tänään bongasin alkuiltapäivällä keittiön ikkunasta tarhassaan, litimärässä lumessa, kyljellään makaavan vanhus-ruunan. Ähky. Jes!

Kävin käskyttämässä hevosen jaloilleen ja katselin muutaman hetken Porrea. Puhelin käteen ja soitto lähikunnan eläinlääkärille. "Moi. Täällä olisi tämä vanhempi suomenhevoseni taas ähkyssä. Ai, pääset heti? Hyvä juttu. Tiedätkin osoitteen..."

Seuraavan puolen tunnin aikana ruuna koki pienimuotoisen parantumisen ja näytti hyvinkin pirteältä eläinlääkärin kurvatessa pihaan. Perustutkimukset ja kipulääkettä suoneen. Letkutuksesta luovuttiin yrittämisen jälkeen, Porre kun oli sitä mieltä ettei häneen kärsäänsä kosketa.

Melassivesi maistui, leivänpalat upposivat ja heinääkin kävi mutustelemassa. Iltaruokinnan aikaan kaikki näytti ihan normaalilta. Toivottavasti vielä aamullakin!

* * * 

Päivän biisi:



Vieläkään en aio luovuttaa
En milloinkaan, milloinkaan

Haaveeni ovat suuria satuja,
tarinoita huomisen hienoista hetkistä

Sadetanssi - Suuria satuja

tiistai 4. helmikuuta 2014

Hyvän maneesireissun resepti

* * * Super, super, super hyvä resepti !!!! * * * 


Tarvittavat ainekset:

- 1 kpl liinakoita, hyvin kypsyneitä suomenhevosruunia
- 1 kpl ruskeita, nuoria kouluhevosen alkuja
- 1 kpl taitavia ratsuttajia
- 1 kpl parempaa istuntaa etsiviä tallinpitäjiä
- 1 kpl talvilomalla olevia hyviä ystäviä
- huutavia vauvoja oman maun mukaan


Ota kaikki tarvittavat ainekset samaan aikaan esille. Työskentelytilaksi suositellaan valoisaa, hyväpohjaista maneesia, jossa on riittävän suuret peilit.

Aloita yhdistämällä riittävän kypsään ikään varttunut suomenhevonen tallinpitäjän kanssa. Suomenhevonen pidetään aloillaan työskentelytilassa, kun tallinpitäjä istutetaan varovasti hevosen satulaan. Toista sama työvaihe kouluratsun alun ja taitavan ratsuttajan kanssa.


Yhdistämisen onnistuttua voidaan syntyneitä ratsukoita liikuttaa työskentelytilassa halutunlaisesti.

Nuori kouluhevosen alku vaatii jonkun verran työstöä ollakseen parhaimmillaan. Vaikeimpia variaatioita ei tämän kanssa vielä kannata tehdä, mutta keskiravin alut, vastalaukkaharjoitteet ja laukan parantaminen ovat soveltuvia harjoituksia.


Liinakko suomenhevonen on herkempi menettämään ominaisuuksiaan, joten sen kohdalla suositeltavaa on kevyehkö läpiratsastus. Laukan kokoaminen ja lisääminen ympyrällä, muutama vastalaukka sekä ravityöskentely tuntuivat tällä kertaa olevan sopivia työstämismuotoja.


Työskentelyrauha suositellaan takaamaan yhdellä hyvällä ystävällä. Hyvän ystävän tehtävä on lopputuloksen kannalta suorastaan välttämätön! Ystävä tuo lopputulokseen kuvamateriaalia, videokuvaa sekä huolehtii ettei tuotokseen tupsahda vahingossa liikaa huutavia pieniä vauvoja.


Riittävän monta kertaa reseptiä kokeilleena oppii tietämään milloin aineksia on työstetty riittävän kauan. Yleensä sopiva aika on noin 60 minuutin kieppeillä. Toisinaan aikaa kuluu enemmän ja toisinaan vähemmän. On hyvä varata riittävästi aikaa myös mukavista asioista puhumiseen sekä työskentelyjälkien siivoamiseen.


Aineksien sekoituttua ja hauduttua keskenään tarpeeksi, voi lopputulosta muistella ja maistella hymy huulillaan.

Erittäin mukavaa viikonjatkoa kaikille!!

* * *

Päivän biisi:

 

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea

Tehosekoitin - Hetken tie on kevyt

maanantai 3. helmikuuta 2014

Kaksi vuotta blogihöpinöitä

Hyvää syntymäpäivää Tarulandia!

Synttäreiden ja blogin uudelleen henkiin heräämisen kunniaksi luvassa kevyitä tilastotietoja.

Miniponi 2vee 20.1.2014

Tarulandiaan on kahden vuoden aikana kirjoitettu niin iloja kuin surujakin, höpisty aivan pehmeitä ja taiottu välillä tarinaa aivan olemattomastakin tapahtumasta. Pienelle piirille tarkoitetusta matkaratsastusblogista on ajan kuluessa tullut hieman suuremmankin lukijakunnan tavoittama, parhaiten ehkäpä diipadaapa -kategoriaan kuuluva blogi.

Sivulatauksia on kertynyt 3.2.2013 klo 00.25 mennessä 135 632 kpl. Vastaava luku oli vuotta aiemmin 40 676. Vuoden aikana latauksia on siis aikasten mainiot 95 000! Yli tuplaten edelliseen vuoteen verrattuna!

Rekisteröityneitä lukijoita on 132 kpl (vuosi sitten 76). Kirjoituksia olen julkaissut keskimäärin 15 kpl kuukaudessa. Vuoden 2013 aikana julkaisin yhteensä 198 kirjoitusta (vuonna 2012 niitä oli 155 kpl).


Luetuimpien juttujen TOP5 -listalla keikkuvat vahvasti ei-hevoselämääni liittyvät julkaisut. Listan ensimmäisenä on elämäni eniten pysäyttänyt uutinen. Kun ei ole sanoja -postauksessa kerron  23- vuotiaan "tallipoika- Jessen" äkillisestä kuolemasta. Tämä oli myös painavin syy blogitaukoon. Kyseinen postaus on aivan omalla luvullaan sivulatauksissa sekä kommenttimäärissä. Kommentointi meni paikoitellen jopa niin mauttomaksi, että oli pakko käyttää viestien poistopainiketta pahimmissa kohdissa. Listan toisena on toivepostaus Tallipäivä kuvina, joka lienee pyörinyt myös muutamassa hevostalli.netin topicissa. Kolmanneksi listalla kiipeää lähes tuorein päivitys "Tauko". Vasta neljäntenä on ensimmäinen asiakirjoitus. illan ylimääräiset sydämentykytykset -kirjoituksessa olen muutama kesä sitten kertonut Voiton ruokatorven tukoksesta. TOP5- listan viimeisellä sijalla on myös täysin hevosiin liittymätön höpinä. Kurkistus kulisseihin tarjosi yllättävääkin tietoa monelle, koska Tarulandiaan saapui hieman "takavasemmalta" asukas poikavauvan muodossa.

Pienenä nippelitietona vielä bloggerin tilastoista haun avainsanat:
1. Tarulandia
2. blondiponit 
3. blondiponi
4. blondiponit.blogspot.com
5. blondiponit blogi
6. ratsastuspilates
7. hevosen ruokatorven tukos
8. gpa- kypärä
9. jänispatti
10. minishetlanninponi 

KIITOS kaikille blogini lukijoille kiinnostuksesta hevosiani ja tarinoitani kohtaan! 
Kehitysehdotuksia, postaustoiveita ja kaikkea muuta ideaa sekä ajatusta blogiin liittyen otetaan ilolla vastaan nyt ja jatkossakin!
* * *
Päivän biisi:


Ja tekis mieli luovuttaa 
Ni ei se niin mene
Siit pitää taistella ku huomista ei oiskaa 
Voittajat ei luovuta eikä luovuttajat voi voittaa 
Sama kaava pätee onneen ja iloon 
Haluut sä tehä bankkiin mua tonnin vai kiloon 
Haluut sä laihtuu vai lihoo 
Nauraa vai itkee 
Tää kaikki on kii siit miten valitsee 
Haluut sä menestyy vai kerää pulloi 
Haluut sä kuolla yksin vai elää kunnol 
Ja se valinta on jokaisen oma 
Mut mahdollisuus käy melkee jokaisen kohal 
Ja vaik vaikee me tehää tästä silti


 Mikael Gabriel - Elämästä irti

lauantai 1. helmikuuta 2014

Tarulandia herää jälleen eloon

Maastoreissulla 22.1.2014

Miten olisi, jos blogihöpinöiden kirjoittaminen jatkuisi Tarulandiaan blogin kaksivuotissynttäreiden kunniaksi? Tuntuu, että edellisen vajaan kolmen viikon aikana on aika auttanut hieman eteenpäin aikasten monessakin asiassa ja haluaisin taas naputella hevosmietteitä talteen.

Mitä on hevosrintamalla tapahtunut kolmessa viikossa? Ei mitään. Ja paljonkin. Kohokohtina voinee mainita yöllä karanneen kolmen ponin pihattolauman ja siitä seuranneet sutinat... Tai Voiton maneesitreeneissä tehdyt ensimmäiset vastalaukat!

Ehkä tämä tästä. Tänään on hyvän päivän jälkeen taas sellainen olo, että kaikki on mahdollista. Myös siitä pyöröovesta hiihtäminen, heh.

* * *

Hyvän ystäväni toteuttamaa ideaa lainatakseni, helmikuussa blogikirjoitusten ohessa julkaisen "päivän biisin", joka kuvaa sen hetkisiä ajatuksiani. Tämän päivän biisiin tutustuin, kun jokunen aika taaksepäin sain kaveriporukalta ihanan yllätyksen ja kortin, jossa oli nämä biisin sanat.



Särjetty ja satutettu sinua on monta kertaa
ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa 
yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun 
ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu 

anna minun 
kantaa, auttaa 
anna minun anna minun 

anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa 
hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan 
hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät 
hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa

sama se vaikka sinä rakastuisit johonkin väärään
sama se jos et sinä opi vielä siitäkään
tärkeintä on ettet sinä koveta sun sydäntä 
koskaan jonkunhan on uskottava että vielä rakkaus voittaa

Janna - Sä et ole hullu