* * * My Little Ponyt : hyvis ja pahis * * *
Vanhempi täällä asuva My Little Pony on esiintynyt rotunäyttelyissä edukseen ja tänään posti toi kutsun Eliittinäyttelyyn! Kyseessä on kutsunäyttely, johon kutsutaan näyttely- ja käyttöluokissa menestyneitä poneja.
Eikä muuten ole mikään ihan sellainen farkut ja t-paita -meininki täällä häppeningissä, vaan kuten kutsussa mainitaan "Eliittinäyttelystä pyritään luomaan juhlava tilaisuus, joten sekä yleisöltä että ponien esittäjiltä toivotaan perinteikästä englantilaistyylistä pukeutumista". Saanko sanoa tähän perään yhden sanan: VAATEKRIISI!! Vai onko tuossa jo kaksi sanaa?! iik ja kääk ja apua nyt kuitenkin!
Edellinen Eliittinäyttely oli vuonna 2013 ja silloinkin Mr. Hyvis Poni oli kutsuttujen listalla ja paikalla esiintymässä. Itse en silloin saanut TYKSin väeltä lupaa lähteä mukaan (eikä lähtenyt poppookaan olisi varmaan kyytiin huolinut...), joten nyt on tavoitteena olla Eliittinäyttelypäivänä samassa paikassa ponin kanssa ja erittäin mielellään juurikin tuolla Kangasalalla ja näyttelykehässä!
Tässä oli päivän hyvät uutiset. Tämän jälkeen alkaa ärrinmurrinkiukkupurkaus, varoitan.
Tämän päivän pahis on se toinen poni: My Little Pony numero 2, se nuorempi yksilö. Ja kutiavampi ja aivovammasempi ja kertakaikkisen hermoja kiristävä. (
Edellisestä kesäkutinaotuksestani on aikaa liki kymmenen vuotta eikä ole aika yhtään haalistanut muistoja. Jos ei silloin aiemminkaan ollut suurinta hupia se jatkuva rasvaaminen, peseminen ja loimen korjaus, ei se ole sitä nytkään. Aiemmin oli sentään elämässä vain ne hevoset. Nyt on paljon muutakin ja pitää aivan totaalisen kuolemanväsyneenä vielä viimeisenä yötä vasten jaksaa raahautua ulos huoltamaan sitä yhtä
Mun mielestä seuraponin pitää olla helppo. Tavutanko: HELP-PO! H-E-L-P-P-O! Yksinkertainen, mutkaton ja ongelmaton. Kesäihottumainen ei ole sitä. Eikä myöskään sellainen luonteenlaatu, joka aiheuttaa jatkuvaa hysterisointia, silmien päästä ulos pullahtamista tai vetopaniikkia. Voi v*ttu että otti tänäänkin kupoliin kun pesin ponin häntää ja harjaa (taas kerran) ja olin oikein hilannut otuksen tallin käytävälle enkä vain laitumella touhunnut.
Tarpeeksi kun vettä valuttaa harjaan, saattaa käydä niin että siihen etujalkojen kohdalle tulee pienen pieni LAMMIKKO. Tajuutteko?! Pienen pieni vesilammikko, johon ei voi hukkua edes uimataidoton kiiltomato! Tuommoinen vajaan metrin korkuinen typerys siihen kuitenkin saattaa kuolla, joten kannattaa kesken kaiken vetää hysteriat ja vetopaniikit ja riuhtoa itseään ketjuissa niin että kaikki kymmenenmetrin säteellä olevaa saattaa vaurioitua. Eikä mitään että taaksepäin kiskottaisiin vaan tottakai vedetään eteen, taakse, sivuille ja kiepillä ympäri. On vetopaniikkilukot ketjujen päissä, mutta milläs h*lvetillä semmoset saa auki kun poni sätkii koko 150 kg voimalla (tsekkasin eilen painomittanauhalla, btw.) totaalisen ennakoimattomasti eri suuntiin?! Lopulta sain toisen lukon irti ja paniikki päättyi. Luupää.
Poni on nyt neljä vee. Se on käynyt jokusen kerran match show -näyttelyissä, sitä vuollaan säännöllisesti, sitä siirrellään tallin, tarhan ja laitumen väliä tarpeen mukaan ja ruokitaan asiallisesti. Poni on ns. omakasvatti (= tilausvarsa) ja tullut pihaan suoraan emänsä alta maitovarsana. Sen tehtävä on ollut aivan alusta alkaen olla seuraponi. Sitä ei ole opetettu ajolle eikä yhtään mihinkään muuhunkaan kotkotukseen karvalakkiperustoimintojen lisäksi. Saatan liioitella, jos sanon että sillä on ollut kuolaimet viidesti suussa. Eikä sen tarvitsekaan olla yhtään mitään muuta kuin 1) pysyä hengissä hyväkuntoisena ilman erityisiä hoitoja / ruokia / toimenpiteitä ja 2) täyspäinen!
No mutta. Eipä ole tämä tyyppi sitä sorttia että kesäisin pärjää ilman jatkuvaa extrahuolenpitoa tai että voisin sanoa jotain täyspäisyydestä. Tai ehkä voisin vaan kuivasti todeta että mulla ja tolla pallosilmällä ei ole kemiat oikeastaan ikinä kohdanneet. Mutta koska se on söötti ja tarpeellinen osa laumaa rutiinien toiminnan kannalta, se on saanut olla ruokalistalla.
Tai siis ruokintalistalla. Jos tämä ärtymykseni ei lähitulevaisuudessa helpota, niin poni todellakin on ruokalistalla.
Joo, hiukan jo helpotti angsti. (Sori vaan näppäimet, saattoi olla hiukan raskaita kirjainten painalluksia kiihtymyksen tiimellyksessä) Ja kyllä kyllä ja kyllä! Olen tilannut tuolle raaputtajalle sen ihottumaloimen! Mutta ei sekään ihan samana päivänä taivaasta putoa, vaan pitää mokoma riepu uittaa jostain merten takaa tänne peräpohjolaan. Jos se takki ei ole sopivaa kokoa, pidän loimen (helppohoitoinen ja edullinen ylläpitää) ja postitan ponin takaisin (vaikeahoitoinen ja kallis ylläpitää).