Toisinaan asiat alkavat rullata aivan pienestä viattomasta kysymyksestä kauhealla vauhdilla eteenpäin. Kuten vaikkapa "onko sun minillä ne ajovaljaat pienimmillään vai suurimmillaan"? Vastausta varten kaivelin valjaat pölyn alta, pullean ponin laitumelta ja yhdistin nämä asiat ottaakseni kuvan. Kun ne valjaat jo olivat valmiiksi siinä päällä, niin mikäpäs sitä estää menemästä samantien pienelle ajolenkillekin.
Miniponi on ajo-opetettu kolmevuotiskeväänä ajolle ja silloin kärryttelin nuorukaisen kanssa sen verran että homma tuli tutuksi. Seuraavat pari vuotta ajotouhun määrä on ollut kerran tuolloin, toinen tällöin. Eli epäsäänöllisen säännöllisesti muutaman kerran joka vuosi. (Tekisi mieli sanoa, että muutaman kerran kuukaudessa, mutta huijaisin tosi rankasti ainakin itseäni, hah!)
Kun sitä yhden kerran oli käynyt kärryttelemässä ponin kanssa, huomasi sitä lähtevänsä lenkille toisen kerran, kolmannen kerran ja sitten jo istuvansakin tietokoneen edessä ihmettelemässä milloinkas se laatuponikisa järjestetäänkään. Tämä karvapallohan voitti kaksi vuotta sitten koko homman 2- ja 3- vuotiaiden päivänä ja oli Junior Champion. Se tarina olikin aikasmoinen myrsky vesilasissa ja naurattaa vieläkin miten Miniponin voitto meni joillakin niin kovasti tunteisiin. (Vuoden 2014 laatuponikisahöpinöitä näet TÄSTÄ KLIKKAAMALLA)
Tässä kohtaa, kun tämä ajatus laatuponikisaan osallistumisesta päässäni syttyi, elettiin elokuun alkua ja kilpailuun oli aikaa kaksi kuukautta. Lähtötilanteena oli täysin ajokunnoton paksu poni, joka ei osannut kääntyä kärryjen edessä. Tai siis tottakai osasi kun tuli tiehaara vastaan, mutta mitenkään valjakkoajomaisesti ja fiksusti ei kääntyminen onnistunut. Ei ollut mitään syytä ollut opetella. Tietä oltiin menty suoraan ja sitten käännytty 180 astetta ympäri ja puksuteltu samaa reittiä takaisin.
Soitin pienen puhelun ammattiauttajalle heti kun tajusin että nyt tätä neitiä vissiin vietiin kohti tavoitetta ja hänen rohkaisemanaan uskalsin lähteä tekemään tätä pientä kesälomaprojektiani. Tämä HHH - Hullun hauska hanke - on oikeasti ollut aivan hillittömän vinkeä ja palkitseva! Alkuun tein todella lyhyitä treenejä ponin kanssa aloittaen erittäin alkeista. Kärryjen veto oli tuttua juttua orhille, joten siitä seuraava askel oli kuntoa ylös ja käännöksiä erisuuntiin.
Monen monta ensimmäistä viikkoa kävelin kärryjen vierellä menemättä ollenkaan kyytiin ja opetin ponia kääntymään. Siitä sitten kyytiin ensin yhdeksi pellon pitkäksi sivuksi ja sitten pikku hiljaa matkaa lisäten. SportTracker on välillä ollut päällä ja perustreeni on ollut 15 min ja n. 1,2 km. Siitä voin sanoa istuneeni kärryillä kuukauden treenin jälkeen viitisen minuuttia. Nyt viimeiset treeniviikot olenkin jo nököttänyt kyydissä kotipihasta lähtien ja kotipihaan kyydissä palaten.
 |
| 18.8.2016 |
Kuukauden kotipyörimisen jälkeen lähdettiin ensimmäistä kertaa valvovan katseen alle. Jännitti muuten ihan kauheasti! Oltiin poistumassa mukavuusalueeltani enkä tiennyt yhtään mitä odottaa. Treenattiin Hessitallin valjakkokentällä kääntymistä ja varsinkin se kärryillä kököttävä blondi sai todella paljon opastusta. Ei tuollainen valjakkoajo olekaan mitään helppoa! Jokainen askel pitää ajaa, koko ajan pitää kuskin pää olla kasassa ja jokaikisessä kurvissa pitää itsensäkin kääntää sinne minne mennään eikä vain nykiä ohjasta.
 |
| Hessitallilla eka treeni opettajan kanssa 3.9.2016 |
Poni sai valtavasti kehuja opettajalta ja itselleni tuli varmuutta siitä, että kyllä tässä taidetaan oikeilla jäljillä olla ja samaan suuntaan jatketaan matkaa. Hiukan ollaan tämän jännän ensimmäisen valmennuspäivän jälkeen käyty naapuritallin kentällä pyörimässä, mutta pääasiassa ollaan edelleen vaan kuivan syksyn mahdollistamana hyödynnetty kotitallin viereistä peltoa.
 |
| Miniponilla on käytössä Ideal Harnessin synteettiset valjaat koossa minishettis. |
Valmennuskertoja Hessitallin kentällä on tullut kaksi vielä lisää, varustemuutoksia on tehty, valjaita fiksattu ja lopputulos on se, että ensi sunnuntaina Miniponi 5vee esiintyy Aulangolla laatuponikisassa. Luvassa on rakennearvostelu ja ajokoe.
En tiedä miten tulevana sunnuntaina käy. Menee sitten hyvin tai huonosti, on tämä kahden edellisen kuukauden mittainen matka kohti tavoitetta ollut todella mahtava! Kesä on vaihtunut syksyksi, poni on laihtunut, saanut lisää lihasta ja olen oppinut erittäin paljon uutta. Olen suurella motivaatiolla edennyt hitaasti hiiruhtaen kohti määränpäätä ja olen nauttinut jokaikisestä ajotreenistä!
Siinä missä elokuun alussa poni veti tyhjiä kärryjä muutamia satoja metrejä, ollaan nyt tilanteessa missä pohditaan ponin asettumista ympyrällä, korjataan ajurin yläkropan asentoa ja ihmetellään naureskellen sitä miten kentällä tehdyn intensiivisen valjakkokoulutreenin jälkeen on vatsalihakset hellänä! Tai otetaan kuvia lenkin jälkeen miten ponilla on kirjaimellisesti munahiki. Lienee pieni todiste siitä, että hommiakin on tehty eikä vain laahustettu laamana.
Tämä kaikki on ollut aivan huikeaa! Olen jokseenkin sanaton. Enää en ponia valjasta ennen kisapäivää vaan kaikki on tehty mikä tehtävissä on. Sunnuntaina sitten tiedetään miten meni.
