LISÄTIETOA:

torstai 28. marraskuuta 2013

Ikävä

Suru... Kaipaus... Hämmennys... Epäuskoisuus...


Aamun vasta valjetessa hevosen kanssa samoilua metsässä. 
Illan pimeydessä terapiaratsastuksella hyvän ystävän seurassa. 
Laukkaa niin että tuuli suhisee korvissa. 
Suomenhevosen paksukarvainen kaula poskea vasten. 

Pieniä hetkiä.


Ystävät, tuttavat... Te uteliaat anonyymit. 
Ottakaa yhteyttä soittamalla, viestillä tai tulkaa käymään. 
Mielelläni juttelen teidän kaikkien kanssa.
Blogini ei ole asioideni puimista varten.
En kaipaa hetkiä parrasvaloissa tälläkään kertaa.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kun ei ole sanoja


Ken ymmärtää vois kaiken tarkoituksen. Me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.

"Tallipoika" Jesse
17.3.1990 - 23.11.2013

perjantai 22. marraskuuta 2013

Päivän mietepähkinä, osa 3

Tai tämähän on vain matematiikkaa

Porren kanssa helmikuun hangilla 2010

Illan pimeydessä, maastolenkillä kolmen ratsukon porukalla, tepastellessamme tajusimme yhtäkkiä erään äärettömän jännän asian.

Porre on yhtä vanha yksinään kuin kaikki muut tallin hevoset yhteensä!

Porre on 16-vuotias.
Voitto 4 v + Stimir 9 v + miniponi 1 v + miniponi 2 v = yhteensä 16 vuotta.

...ja mistä tämä ajatus lähti liikkeelle? Siitä, että papparainen käyttäytyi lenkillä (taas) kuin kuriton kakara ja tepasteli tiputanssia pitkin tietä, röhki ja suunnitteli nostavansa etuset irti maasta.

torstai 21. marraskuuta 2013

106 478

Yli 106 000 sivulatausta, 316 julkaistua kirjoitusta ja 126 seuraajaa

Porre, ei tänään vaan, 28.11.2010

Näiden lukujen kunniaksi voisin kirjoitella jostain mistä te, arvoisat blogini seuraajat, haluaisitte lukea!

Toivepostauslistalla on tällä hetkellä "jonossa":
- Vahvuutesi ja heikkoutesi ratsastajana/hevosen käsittelijänä
- Sinun ja Porren alkutaival, mitä vaikeuksia oli hepan kanssa aluksi? Mikä sujui heti hyvin?
- Vanhojen hevosten (Viile, Arsi, Porre) tarinat
- Oman hevosharrastuksesi alkutaival
- Mitä haluaisit muuttaa hevosissasi?
- Millaisia vinkkejä antaisit aloittelevalle matkaratsukolle?
- Miksi juuri ratsastus? Onko ollut minkäänlaista ratsastustaipaleesi aikana?
- Toivoisin postausta niistä sinun lämppäreistä
- Aikataulutus (miten yhdistät useamman hevosen valmentamisen ja "muun" elämän kuten työt ja kaverit)
- Motivaation ylläpito (oman ja hevosen)
- Miniponit ja niiden kanssa harrastaminen
- Miten olet päätynyt matkaratsastuksen pariin?
- Miten oot saanut yhdistettyä kouluratsastuksen ja matkaratsastuksen? Helppoudet ja vaikeudet, varsinkin kisakaudella?
- Postaus varustemerkeistä joita suosit
- Ruokintaesittely
- Miten ja mistä syistä päädyit pitämään hevosia kotona omassa tallissa?
- Olis kiva kuulla mitä mieltä olet raviurheilusta ja uskotko sillä olleen yhteyttä siihen, että omat hevosesi ovat niin toimivia
- Kisavarusteet

Aikasmoinen lista, heh heh. Postausehdostukset on poimittu arvontantavastauksista blogini olemassaolon ajalta.

Höpisenkö jostain näistä (mistä?) vai onko joku muu ehdotus mielessä?

tiistai 19. marraskuuta 2013

Klippaus ja loimitus kylmän tallin asukilla


Aivan oikein, meillä on kylmä, eristämätön talli. Karsinat ovat tuulelta suojatut ja kaikinpuolin asialliset, mutta lämpötila tallissa on suunnilleen sama ulkoilman kanssa. Lähinnä tästä syystä haluankin klipata käyttöhevoseni. On aivan mielipuolinen homma kuivatella loimia vaihtamalla täydessä villaturkissaan olevaa mammutti-suomenhevosta hikitreenien jälkeen. Juuri kun olet saanut hevosen kuivaksi, koittaa seuraava päivä, seuraava liikutus ja seuraava loimiralli. Pahimmillaan hevonen on koko ajan pohjakarvaltaan kostea ja saa iho-ongelmia sen takia.

Klipattu hevonen - aina siisti, aina kuiva ja aina suht puhdas. Ja mistä pidän? Siisteydestä, puhtaudesta ja silmää miellyttävästä ulkomuodosta!

Miten loimitan? Erittäin yksinkertaisesti.


Klippauksen jälkeen talliloimena on Weatherbeetan 100 g ohut toppaloimi. Kiiltävä ulkopinta ja hyvä istuvuus takaavat sen, että näitä löytyy loimipinosta kaksi kappaletta.


Talliloimen päälle tulee "kurapuku" eli ts. sadeloimi. Näistä on erilaisia variaatioita, on kaulakappaleella, fleece-vuorella, vuorittomana ja eri väreinä.


Kun ilmat kylmenevät reippaammin, n. -5 asteen tienoille, kuvioihin astuu ehdoton lemppariloimeni! Weatherbeetan kaulakappaleellinen paksu, pinkki toppatakki. Tämän alle en laita mitään, jos keli on tuuleton ja suht vähän pakkasasteita. Kun kelit kylmenevät entisestään, n. -10 astetta, laitan ensimmäisenä esittelyssä olleen WB:n 100 g ohuen toppiksen tämän alle.

Periaatteessa yhdistelen koko talven vain kolmea loimea: ohutta talliloimea, sadeloimea ja paksua toppapukua. Sadeloimia toki on enemmän, aina saa kuivan päälle monen päivän sadekelinkin jälkeen.

Maastolenkillä käytän ratsastusloimea ilman ja lenkin vauhdikkuuden mukaan. Maneesitreenien alku- ja loppukäynneissä sekä kuljetuksessa on tietysti myös omat loimikuvionsa. Traikkumatkoja varten olen parhaaksi todennut kaksi fleece-loimea päällekkäin. Yksi hevosvoima lämmittää koppia sen verran, että tarkenee... Eikä erittäin kovilla pakkasilla tulekaan lähdettyä mihinkään treenaamaan, itse en tarkene, hih.

Klipperin terätkin vein tänään teroitettavaksi. Klippaustarina saanee päätöksensä loppuviikolla...

maanantai 18. marraskuuta 2013

"Minä olen maailmanmestari"

- Alitajunta ei tunnista ei- sanaa. Negatiivisesti ajattelemalla vahvistamme juuri sitä mitä emme halua. Jos asetat tavoitteeksesi esteradalla ’Tavoitteeni on että hevonen ei kiellä’, niin mitä todennäköisesti juuri silloin tapahtuu? Eikö olisi kannattavampaa ajatella ’Tavoitteenani on ratsastaa puhdas rata?


Sattumalta klikkasin itseni facebookin linkin kautta kuvan yläpuolelle linkitettyyn blogikirjoitukseen. Miten sopivasti - olen samantapaisissa ajatuksissa pyörinyt jo muutaman päivän.

Olen ratsastus- ja treenitauon aikana saanut paljon lisää motivaatiota tavoitteelliseen hevosharrastamiseen ja siinä ohessa myös tervettä etäisyyttä omiin taitoihini ja puutteisiini. Tai tässä tapauksessa pitää ehdottomasti sanoa, että olen tutustunut vahvuuksiini. 

En ole paras ratsastaja - olen matkalla sinne.
Istuntani ei ole täydellinen - olen menossa sitä kohti.
Hevoseni ei ole huippuhyvä - koulutuksen jälkeen se on sitä.


Kouluvalmentajani Maija on kiteyttänyt suurimman ongelmani jo viime talvena. "Vaadit itseltäsi aivan liikaa". Tämän voi ajatella positiivisena, mutta liian pitkälle vietynä vaativuus kääntyy itseään vastaan. Pitäisi muistaa kehua itseään hyvin tehdystä työstä, eikä vain takertua epäonnistuisiin asioihin.

Hevoselta siedän virheitä paljon itseäni helpommin. Kehun oikeansuuntaisesta reaktiosta, kiitän onnistuneesta suorituksesta ja palkitsen hyvin tehdystä työstä. Miksi en osaa siirtää tätä itseeni? Olemme ratsukko - minä ja hevonen. Jos ratsuni tekee hyvää työtä, olenhan itse osana siinä.


Olen aina pitänyt suurimpana puutteenani ratsastajana istuntaani. Katselin avoimin mielin näitä tänä kesänä otettuja koulukisakuvia ja pakko myöntää: ei näytä yhtään pahalta! Töitä istunnan eteen on tehty (suunnattoman suuri KIITOS Aira Toivola!) ja tullaan tekemään, mutta tällä "välipysäkillä" voin pienen hetken olla tyytyväinen itseeni.

Eikä Kalileikaan näytä hullummalta, noh, ollakseen Kalilei. Kuvat on otettu kesäkuussa Hessi-tallin aluekoulukisoista, joista uhkasin jättää postauksen kirjoittamatta, jos kisat menevät huonosti. Eivät ne aivan toivottomasti menneet, mutta silloin oli mieli maassa ja jätin kisapäivän täysin noteeraamatta täällä. Fiilistellään siis vain kuvien merkeissä.


- Tavoite kannattaa asettaa myös preesensiin. Ajattele mieluummin ’Minä olen maailmanmestari’ kuin ’Minusta tulee maailmanmestari’.  Ajattelemalla tavoitteen jo tapahtuneeksi, siihen on helpompi uskoa. Uskomalla itseensä pääsee helpommin oikeaan tunnetilaan, ja taas oikeassa tunnetilassa suoriudumme paremmin esimerkiksi kouluradalla.

Kuvista KIITOS Marjut !!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ei menny niinku Strömsössä

Päivä 1, vaihe 1: Likainen hevonen vaatii ennen klippausta pesun

Päivä 1, vaihe 2: Pesu suoritettu, kuivatus alkakoon

Päivä 1, vaihe 3: Puhtaan hevosen yritys likastua välittömästi uudelleen

Päivä 2, vaihe 1: Totea hetken jyrsimisen jälkeen klipperin terät toivottoman tylsiksi

Jatkuu....

perjantai 15. marraskuuta 2013

Miksi?


Miksi aamulla Voiton kanssa laukkamaastossa ollessani paistoi aurinko ihanasti eikä tälläkään kertaa ollut kukaan ottamassa hienoja kuvia?

Miksi sadepäivät eivät enää haittaa kuin minimaalisesti, kun suokkien tarhan edessä oleva lätäkkökin on peitetty?


Miksi tarhojen hiekkaosuudet ovat niin pieniä ettei niitä voi käyttää ratsastuskenttänä?

Miksi en voita lotossa, jotta voisin rakennuttaa tiluksille kentän?


Miksi miniponin suklaarusina on aivan minipieni Porren peruspapanan rinnalla?

Miksi olen niin hölmö, että kuvaan pipanoita ja julkaisen niitä otoksia vielä blogissanikin?


Miksi iltaruokinnan tapahtuessa miniponit ovat tarhassaan mutaisen alueen viimeisessä kulmassa?

Miksi erityisesti sateisen ja tuulisen iltatallin aikaan minitermiitit eivät vahingossakaan voi tulla askeltakaan vastaan sisälle hakiessa?

torstai 14. marraskuuta 2013

Viisikymmentäviisi

* * * Jos asiayhteys raskaus ja ratsastus eivät kiinnosta, hyppää tämän höpinän yli * * *

Takaisin satulassa! Porrella maastoilemassa 11.11.2013

Kovin moni, itseni mukaanlukien, miettii lasta odottaessaan, miten pitkälle raskautta voi ratsastaa. Toiset lopettavat heti alussa ja toiset, noh, kiikkuvat hevosen kyydissä vielä hyvin myöhäisessäkin vaiheessa. Hevoset ovat suuressa osassa elämässäni, joten satulaan kiipesin niin pitkään kuin se oli mahdollista. Mikään paikka ei krempannut, mutta raskausmyrkytys pakotti pois hevoshommista reilua kuukautta ennen laskettua aikaa.

Minivirtahevot 5.8.2013 (rv 28)

Viimeisen kerran ennen synnytystä olin ratsailla Voiton kanssa maastokävelyn merkeissä syyskuun puolessa välissä. Ravia, laukkaa ja kevyttä kenttätyöskentelyä tein vielä viikkoa tätä ennen Kalilein kanssa. Pitää myöntää, että oma tasapaino ei muuttuneen painopisteen myötä ollut enää kovinkaan vakaa eikä loppuvaiheessa käyntiä nopeampi vauhti tuntunut kovinkaan turvalliselta.

Mitä synnytyksen jälkeen? Kaksi viikkoa myöhemmin löysin itseni jälleen ratsailta! Otsikkoon viitaten, viisikymmentäviisi (55) päivää oli taukoa. Ei kovin paha, sanoisin. Huolimatta synnytyksessä tulleista kolmannen asteen repeämisestä tai siitä seuranneista tikkauksista, hyvinkin nopeasti pääsin palaamaan rakastamani harrastuksen pariin.

Ensimmäinen, viimeinen ja ainut mahakuva tässä blogissa.
Synnytyksestä aikaa 2 vko, vauvan syntymäpaino 4140 g.

Jotain on kuitenkin muuttunut matkan varrella! En tarkoita hieman hukassa olevia vatsalihaksia, enkä huonontunutta kuntoa. Ensimmäistä kertaa sain Porrella pohkeet kiinni hevosen kylkiin! Ruuna on ollut seuraavaksi kahdeksan vuotta ratsunani, joten havainto on positiivisessa mielessä hämmentävä. Olen hyvin tyytyväinen tästä!

Olen varannut Airan ratsastuspilatestreeniajan itselleni joulun tienoille ja odotan sitä innolla! Tuntuu, että nyt ovat kaikki jumit hävinneet ja ratsastuksen voi aloittaa puhtaammalta pöydältä. Jos nyt saisi palikat koottua kasaan sopivasti ja pääsisi vanhoista ongelmista edes hieman eroon.

Tiistaina Porren kanssa maastoilua ja tänään Voiton kanssa yli tunnin maastolenkki kuutamossa. Ihanaa!
Videossa pieni pala maastolenkistä Porren kanssa. Vanhuksella oli kiire ja hoppu. Hassu, rakas papparainen.


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Mistä on siedettävät sadepäivät tehty?


Vettäpitävistä sadeloimista, katoksista tarhoissa, hiekkapohjaisista tarhoista ...


Ehjistä saappaista, kunnollisista sadeasuista, lämpimistä vaatteista, pehmeistä villasukista ...

 
Kumisista kalastajan hanskoista, tehokkaista loimien kuivatuspuhaltimista, lohduttavasta suklaasta ...

Niistä on siedettävät sadepäivät tehty!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Ajatuksia arjen askareissa


Mikä on tallinpitäjän päivittäinen perushomma? Jep, karsinoiden siivous. Kakkaa lapatessa on tietysti aikaa viiltävälle analyysille ja palleroiden tuotostelijan profiloinnille.

Meillä on käytössä tällä hetkellä neljä karsinaa. Niissä asuvat:

Tarkka-ampuja: Porre kakkii erittäin täsmällisesti karsinassa vain yhteen kohtaan kekoon. Karsinan siivous vie aikaa enintään viisi minuuttia ja se onnistuu loistavasti myös pilkkopimeässä (Kokeiltu tällä viikolla. Sähköt katkesivat kesken tallihommien). Vanhuksella on aina aamuisin olkia tukassaan, joten todistetusti papparainen viettää yöllä aikaa vaakatasossa. Oljet ovat kuitenkin lähes koskemattomat eikä niitä tarvitse yhtään pöyhiä tai siirrellä. Kakkakasa vaan kulmasta veks - valmista!

Suklaarusinan tehtailijat: Kaksi miniponia ja suklaarusinan kokoiset pienet ponin pipanat. Millä ne pitäisi saada siivottua tarkasti pois? Keittiöstä löytyvällä siivilällä kenties?!


Sotkija-jemmaaja-kastelija: Islanninihme Stimir on karsinan siivoajan painajainen. Karsinaa käytetään koko rahan edestä yön aikana. Kuivikkeena olevat oljet ovat aina märät, saappaan alla kuuluu vaan lits-läts, kun tämän herran asumukseen kävelee. Vaikka karsinan tyhjentää kokonaan ja lisää paljon uusia, kuivia alusia, on aamulla taas meno hyvinkin kosteaa. Ja se tunne, kun luulet siivonneesi karsinan ja päätät vielä hieman pöyhiä olkia ilmavammaksi. Siellä ne odottelee... Piilopapanat! Taitavasti jemmattuna, aivan näkymättömissä.

Kakkiainen: Tiedättehän sellaisen hevosen, joka on aina likainen? Voitto on sellainen. Aamuisin kyljet likaiset, kankut märät ja tyynynä on käytetty sopivan muhevaa sontaläjää. Karsinan likaisuusaste voi olla yöstä riippuen järisyttävä tai suht siedettävä. Voiton eduksi pitää lukea, että miinoitettu alue on suht helposti havaittavissa ja märät läiskät herra on jättänyt ystävällisesti näkyviin. Pienenä pikanttina lisämausteena Voitto muistaa joka yö tyhjentää vesiämpärinsä, irroittaa sen seinätelineestä ja kolistella sitä ympäri karsinaa.

Yksi pääpahis onneksi vielä puuttuu tästä meidän porukasta! Ruokakuppiin sontija!


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Sadetta ja aurinkoa




Marraskuu. Vesisadetta, märkää, pimeää.
Olen luovuttanut. Crocsit on ensin vaihdettu vaelluskenkiin ja nyt saappaisiin.
Silti kastuu sukat. Uudet, ehjät saappaat? Pitäisikö ne kuoria kääreistä ja ottaa käyttöön?




Seuraava aamu. Tyytyväisiä ilmeitä vastassa tallissa. Olkia jouhissa.
Niin hiljaista, että tikan puun nakutus melkein sattuu korviin. 
Hevosten aamuheinien rouskutus kaikuu pihalla.
Hiljaisuuden rikkoo vain kottikärryjen kirskunta työnteon tiimellyksessä.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Kuinka omistaa hevonen ilman avioeroa?

* * * Teksti kopioitu * * * 

Arkistojen kätköistä: elokuu 2007
Kuvan hevonen on Porre.

Monenlaisia selityksiä esitetään syiksi nykyään niin yleisiin avioeroihin. On hieman aihetta epäillä, että monissa kodeissa aviolliseen epäharmoniaan löytyy aika yllättävä ja tähän asti tuntematon syy… hevonen.

Ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä avioliittoon aikovan morsiamen tulisikin varmistua siitä, että sulho tutustuu seuraavaan sopimukseen.

Sulhasen tulee allekirjoittaa se (hevos-/poni-) tuomarin läsnäollessa ehdottomasti ennen vihkimistä.

* * *

SOPIMUS

Minä, täysissä sielun ja ruumiin voimissa, suostun seuraavaan sopimukseen:

1. Hankin asunnon alueelta, jossa hevosenpito käy päinsä, enkä kiinnitä huomiota henkilökohtaiseen epämukavuuteen.

2. Huolehdin siitä, että rahoitus tulee ehtymättömästä lähteestä (luottokortti, laina).

3. En hanki pientä taloudellista autoa. Sen sijaan ostan maasturin tai vähintään farmariauton, joka soveltuu trailerin vetämiseen.

4. Odotan saavani ruokaa vasta kun hevoset on ruokittu, jos keittiövälineitä ei käytetä rehujen mittaamiseen, ohran tai pellavansiementen keittämiseen tms. En kuvittelekkaan saavani Wieninleikettä (yli jäänyt leipä syötetään ainoastaan hevosille).

5. En kiinnitä huomiota vaatteisiin, joissa on hevosenkarvoja (satulahuovat ja loimet pesty samassa koneessa ennen vaatteita).

6. Leikkaan nurmikon sillä aikaa kun hevonen tuhoaa puutarhaa (syö kukat).

7. Raskaus vain näyttely-/kilpailukauden ulkopuolella !

8. Sallin työkalupakkia käytettävän harjoille ja vajaa rehuille.

9. Maksan eläinlääkärin laskut ennen lääkärin laskuja.

10. Huolehdin siitä, että kengitysseppä ja rehukauppias saa VIP -kohtelun samalla, kun oma pomo on ei-toivottu vieras.

11. Jätän katsomatta uutiset TV:sta, jos toiselta puolelta tulee ratsastusta.

12. Maksan mielettömät puhelinlaskut.

13. Kestän hiljaa kaikki hevosjutut, -ystävät ja –kokoukset sekä kotona että muualla.

14. En valita heinänkorsista sängyssä.

15. Kykenen huolehtimaan hevosista puolison poissa ollessa.

16. Hyväksyn mukisematta sen, että puolisolla on pysyvästi lainassa seuraavat tarvikkeet: auto, kengänkiillotusaine, vaseliini, pyyhkeet, puutarhaletku, kaikki köydet, maalipensselit, puhdistusrätit, aurinkovarjo, kokoontaitettavat tuolit, vaateharja, paras solmio.

17. Hyväksyn sen, että varusteet rahdataan keittiön pöydälle puhdistettavaksi näyttelyä/kilpailua edeltävänä iltana.

18. Näyttely-/kilpailupäivän aamuna toimin halukkaasti käskyjen mukaan ja vältän antamasta neuvoja erityisesti silloin, kun hevosta lastataan autoon.

19. Näyttelyissä/kilpailuissa
A. Kannan vettä
B. Pidän seuraa lapsille, jotka eivät vielä ratsasta
C. Rahoitan kaikki päivän aikana ilmenevät yllättävät kulut
D. Pidän seuraa tarpeellisilla ja tarpeettomilla WC-käynneillä
E. Keitän kahvia/teetä
F. Arvostelen tuomaria
G. Pysyn selvänä

20. Ymmärrän, että huolimatta yllämainituista uhrauksista ja nöyristelyistä HEVONEN voi äkäisenä osoittaa kiintymyksen puutteen ilman rangaistusta.

Mr-kisat 11.5.2013, Sastamala
Kuva: Suonpaa.net

Kuulostaako tutulle? Ei yhtään, hihihihiiiii.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Kotona jälleen!

TYKSissä nauttimassa ruoka-, pyykki-, siivous- ja hoitopalveluista yhdeksän päivän ajan ja lauantaina pääsimme vauvan kanssa vihdoin kotiin! 

Onpa ihanaa olla taas omassa mökissään karvakorvien ympäröimänä! Arki kotona ei laitoshoidon aikana ole muuttunut mihinkään, joten hommat piti ottaa haltuun ja tallinomistajan elkein tartuin välittömästi toimeen.

Ensimmäisten muutaman päivän aikana on:

Yllätys, yllätys: Siivottu karsinoita

Tilattu ja vastaanotettu uusi olkipaali

Otettu haltuun sateessa kastuneita kakkakasoja tarhoista

Todettu, että Voitto on tosi likainen ja Slow Feeding on heinähävikistä päätellen
ollut taas enemmänkin FAST FEEDING.

Korjattu SF- heinäverkon reikiä

Ihmetelty, miten paljon lisää karvaa puttet voivat reilussa viikossa kasvattaa

Lisäksi on ainakin pyyhitty kuraiset kissantassunjäljet varustehuoneen pöydältä pois, raaputettu haravan kanssa nautinnollisesti pihaa, palautettu talliin silmää miellyttävä feng shui ja laskostettu loimet paikoilleen just-silleen-oikealla-tavalla.

Pitää vielä julkisesti antaa SUPER SUURI KIITOS Upille ja tallilaisille Tarjalle ja Elisalle hevosten erittäin hyvästä hoidosta poissaoloni aikana! KIITOS!