LISÄTIETOA:

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Videovilkaisu menneeseen

Toukokuu 2012
Kuva: Satu Österman
Huomenna, sunnuntaina, kisataan. En itse, mutta maailman mahtavin Maija luotsaa Voittoa nuorelle hevoselle sopivassa HeB:3 -luokassa.

Paljon on yhteisiä elämän kilometrejä tullut tämän hevosen kanssa kolmen vuoden aikana: paljon työtunteja, paljon pohdintaa, paljon murheita ja jokunen onnistuminenkin. On kuitenkin aina yhtä hauskaa vilkaista ajassa taaksepäin. Ensimmäisessä videossa Voitto 3vee opettelee ratsuna olemisen aivan ensimmäisiä kirjaimia ja toisessa ollaan jo opiskeluissa edettynä tämän vuoden toukokuun lopulla.



KIITOS KAIKILLE KISATSEMPEISTÄ! 
Jos ei muuten, niin tämä jännittävä täti-ihminen tarvitsee niitö säilyttääkseen edes pienen mielentyyneytensä...

perjantai 29. toukokuuta 2015

Starttilistoilla!


Meri-Teijon kisojen lähtölistat löytyvät KIPAsta ja Voiton nimi komeilee siellä! Wuuuuhuuuu! Eli mukana ollaan sunnuntaina 2-tason koulukisoissa. Loistavaa!

Maija treenasi ruunaskalla keskiviikkona ja hienostihan se taas sujui. Lisättiin satulan alle karvaromaani ja se tuntui olevan sellainen pieni puuttuva palanen matkalla aina vain parempaan suoritukseen. Ruunalla selkä toimi paremmin ja se oli alusta alkaen hieman rennompi.


...ja laukkaa, hiiop!

Puomeista teimme "kouluaidat" kentän toiseen päähän.


Voiton ja Maijan työskentelyä on mahtava seurata. Meinaan välillä oikein pakahtua siihen onnentunteeseen, joka leijailee ympärillä. Keskiviikkona keli oli mitä kaunein ja ratsukko näytti aivan mahdottoman hyvälle!!! Voittokin kimaltaa auringossa ja on hienossa sporttisessa kunnossa. Katse lepää!


Huomenna viimeistellään maastolenkin merkeissä ja kiillotetaan sekä puunataan. Sunnuntaina iltapäivällä kello kolmen jälkeen onkin sitten suoritus ohi ja joko tuuletetaan riemunkiljahdusten kera tai pohditaan mitä tapahtui ja mitä vielä korjataan.

Jännittää!

lauantai 23. toukokuuta 2015

Eteen ja ylös - jeeeeeee!


Maija ratsasti lähes kahden kuukauden tauon jälkeen Voitolla treenit. Tähän väliin on mahtunut muutama kipulääkekuuri, klinikkareissu, maastokävelyitä aikasten monta ja treenitaukoa. Eipä ole aivan turhaan ruunaa hoidettu ja yritetty saada treenikuntoon - Voitto on nyt aivan super!!!


Voiton laukka oli erittäin hyvää ja nuorukainen oli muutenkin todella hyvä, notkea ja toimelias. Mahtavaa!!! Maijalla oli hymy herkässä eikä kameran takanakaan tarvinnut tekovirnettä viritellä. Just tällä hetkellä on säädöt kunnossa ja maailma meille avoinna. Jes!

Ravilisäystä

Mitäs nyt sitten? Kisoihin tietysti! Heti ensi viikolla ja ns. aluekisoihin sitten samantien. Kisojen viimeinen ilmottautumispäivä on vasta tulevana keskiviikkona ja tänään, lauantaina, ilmoitin Voiton. Luokkaan otetaan 40 ratsukkoa ja mää ilmoitin Voiton mukaan numerolla 41 !!! Ei oo todellista!! Nyt sitten vaan peukut pystyy, että päästään starttilistoille!

Lisää ravilisäystä

Tämmöiset treenihöpinät ovat kuulemma aivan turhia sekä kuivia kirjoituksia eikä näitä kukaan jaksa lukea. Ponipulinat ja muu päätön hömppä kiinnostaa vissiin enemmän, joten lyhyesti virsi kaunis. Kiitos ja hei, heh heh.

Ps. Olin mää eilen SD-Teamin Super-Salama neljäveetäkin treffaamassa.



torstai 21. toukokuuta 2015

Kesän tuntua


Se olis kesä. Tai ainakin melkein-kesä.  Mää alan olla aikas vakuuttunut, että pikku hiljalleen vois uskaltua jättämään pipon sisätiloihin mennessään tallihommiin ja vaihtaa toppatumput ohuempiin hanskoihin. Toppatakkia en kyllä pakkaa mihinkään. Sitä tarvitaan kuitenkin tämän Suomen vähälumisen kesän aikana.


Mutapeltosuokit ovat saaneet luvan siirtyä tarhastaan mutustelemaan tarhojen välejä siistiksi. Eipä siellä paljoa mitään kaluttavaa ole, mutta hieman ajanvietettä Neiti Tallinpitäjän odottelun ajaksi sentään. Tarttis aidata pieni lohko naapurin tontilta pojille syötäväksi, mutta kun tarttis niin paljon kaikkea muutakin. Jos huomenna ehtis.

Yks vihreä pienimies, kaks mutapeltosuokkia ja yksi hölmö tallikissa.



Täällä on tapahtunut todella outoja juttuja jo pari viikkoa! Suomenhevoset Pörri ja Vode ovat alkaneet rapsutella toisiaan! Yhteistarhausta on takana lähemmäs KAKSI VUOTTA ja nyt ruunat koskevat toisiinsa. Mikään muu ei ole muuttunut kuin heinäruokinnan sijoituspaikka. Ennen laitoin heinät aina heinäkaukaloon ja nyt olen jonkun aikaa vipannut läjän hieka-alueelle valtoimenaan. 

Heinähävikki on vähentynyt huomattavasti. Eihän se heinä siellä kaukalossa pysy, joten se on talloutunut kuraan. Lienevätkö hevoset nyt vähemmän nälkäisiä tai saavatko vain toteuttaa itseään paremmin? En tiedä, mutta paljon läheisempää ja tyytyväisempää sakkia asustelee nyt suomenhevosten tarhassa!


Miniponitkin ovat saaneet ulkoiluluvan. Kääpiöt asustelivat viikon verran karsinassa karkailtuaan jatkuvasti tarhasta ja ulkoilivat vain tarkan katseen alla jonkun aikaa. Nyt on väliaikainen laidun karvapalloille tehty ja aidassakin lienee sähköä sen verran kulkemassa, että uskalsin jopa jättää orhit yöksi ulos. Saas nähdä, mistä aamulla nuoret herrat löydän...


Tiedättekös muuten mitä? Huomenna on Maijan ja Voiton ensimmäiset treenit sairastauon jälkeen! Jännää!!


lauantai 16. toukokuuta 2015

Vieraissa


Super makeeta! Pääsin kokeilemaan SD-teamin suokkivahvistusta ratsain. Super kaunis ilma, super kiva ratsun alku, super seuraa ja superia kaikki muutenkin!!



Mukava päästä muidenkin kuin omien kaviokkaiden kyytiin. Eikä yhtään pahitteeksi ollut saada myöskään reissusta kuva- ja videotodisteita. Itsekritiikki oli aikasmoista näiden materiaalien parissa, hahaha.

Salama neljävee oli oikein miellyttävä kaveri. Yritteliäs ja hyvin toimiva! Eikä tuo pieni väribonuskaan hevosta huononna!


torstai 14. toukokuuta 2015

Kanootin kapean vesille työnsin


Mikäs juttu tää oikein on? Milloin toukokuusta on tullut uusi lokakuu? Tai marraskuu? Keli on hienoa kolmiodraamaa sataa-tuulee-viilee. On niin märkää, että tuo ylläoleva kuva on eiliseltä napattu. Ainoa vaan, että se hevosten ruokinta vaihtui ponien perässä kanootilla melomiseen. Älkää kysykö enempää.

Mutta jos joku on varmaa, niin se, että ponit ulkoilevat jatkossa vain valvottuina ja vain nälkäisinä ja vain vihreän äärellä pieniä pätkiä. Ainakin siihen saakka kunnes toimiva sähköaita meidät erottaa...

Ruohonleikkurit työssään 14.5.2015

Tänään ei onneksi satanut. Mutta oli kyllä kylmää ja tuulista. Siitäkin huolimatta käynnistin tänään ruohonleikkurit ensimmäistä kertaa. Säätiedotusta katsomalla seuraavaa kertaa saaneekin odotella. Saatankin huomenna käyttää vapaapäiväni hyödyksi jatkaen Nooan Arkin rakentamista. Tai jotain.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Sirkushuveja


Istun toista tuntia Ponipojan sängyn vieressä ja odotan, että Nukkumatti tulee heittämään unihiekkaa taaperon silmiin. Tänään uniukko vierailee muissa kodissa ennen meitä, en voi olla huomaamatta. Lopulta kuitenkin uni voittaa hyydyttäen tehotuhon tuhisemaan vaakatasoon peiton alle. Pääsen suoristamaan luuni jakkaralla istumisen jäljiltä ja siirtymään iltaheppahommien pariin ulkoilmaan.

Kello lähestyy puoltayötä ja hämärä on laskeutunut. En laita ulkovaloja päälle, koska minähän vain nopeasti nappaan hevoset tarhoista karsinoihin. On satanut ja sitä on luvassa lisää. Maa on märkä ja ilma kolea, kaviokaslauma on siis ansainnut unet tallissa kuivalla olkipedillä. Totesinpa kuitenkin iltapäivällä, että taitaa olla kesä niin lähellä, että lienee aika sammuttaa ulkoverannan räystäässä kulkeva valosarja. Saattaisipa joku niitä jouluvaloiksikin kutsua.

On tuuletonta. Huomioin asian kävellessäni varustehuoneeseen hakemaan hevosten lisärehuja sekä ruokkiakseni kissat. Napsautan talliin valot ja rapistelen jyvät kuppeihin sekä poneille rehupipanat lattialle karsinan vakionurkkauksiin. Kaikki valmista, sitten vain hevoset sisään.

Otan aina ensin sisälle suomenhevoset. Täytän tallia periaatteella takaa-eteenpäin eli viimeisissä karsinoissa asuvat tulevat ensin. Puttejen tarhan luona seisahdun äkillisesti. Portilla toljottavat kaksi liinakkoa suomenjupotinta - ja yksi poni. Niin. Siellä on poni.

Toisen ponin bongaan hetipian tämän jälkeen pienen matkan päästä pellon puolelta. Väsyneet aivoni raksuttivat pienen hetken miettien seuraavaa siirtoa. Päädyn aloittamaan ruohon puolella hengailevasta läsipääotuksesta. Käyn hakemassa nuoremman miniponin riimun tarhan naulakosta ja saapastelen ponin luo. Riimu sujahtaa vastaankävelevän orin päähän ongelmitta. Siihen se ongelmitta -lisämaininta sitten jääkin.

En tiedä miten poni on peltokaistaleelle päätynyt, koska aidat ovat sinne suuntaan ehjät. Aidatonta aluetta reunustavat ojat ja yhden pienen sarkaojan yli kulkemalla pääsee erittäin helposti tallin suuntaan. Aivosoluton poni saa muuliaivoihinsa päätöksen, että ei tule ojan yli. Ei hyvällä eikä pahalla. Noh, eipä mitään, saapastellaan toki aivan toiselle puolelle kaistaletta, minäpä venytän noita alimpia lankoja ylöspäin, jotta poni pääsee puikahtamaan niiden alta tarhan puolelle. Buahahahahhahaaaaa, niin varmaan. Juuri tällä kertaa hysteerikkoponi tekee stopit eikä suostu siirtymään tarhan puolelle lankojen alta.

Suunnitelma B, C tai D tai jotain, käyttöön ja ajattelenpa sitten avata liitoskohdasta aitalangat toisistaan. Sateesta märkä nurmikko, kosteat hanskat ja pitkän juupas-eipäs -kitkuttelun jälkeen otan langoista kiinni. Ai s*****a. Kyllä kulkee sähkö. Jätän ponin peltoon ja saapastelen monen monta ärtynyttä askelta toiselle puolelle ranchia ottaakseni sähköpaimenen töpselin irti seinästä. Johan sen jälkeen aitalangat saa auki, ponin tarhan läpi kulkemalla karsinaan ja vain kolme otusta on enää ulkona.


Seuraavana suuntaan puttejen tarhalle vanhemman miniponin riimu kädessä keikkuen. Ameebalima-idiootti, alias Rakas Näyttelytähteni, haistattaa pitkät ja poistuu pukkilaukalla paikalta sillä sekunnilla kun lähestyn viittä metriä lähemmäs arvon jalostusorhia. Jääköön sinne. Juoskoon vaikka koko yön pitkin maita. Toivottavasti yöllä lehdenjakaja ajaa ihan vahingossa ja huomaamatta läskipalleron yli. Tai lähimetsän harventaja seuraavana päivänä luulee ruskeaa ponia vaikkapa männyksi ja pätkii sen metsäkoneella sopiviksi pölleiksi.

Otan kiltisti edelleen tarhan portilla nököttävät suomenhevoseni sisälle. Sen jälkeen mr. Tukkaponikin alentuu saapumaan vastaanottamaan riimunsa ja jolkottelemaan polleasti sisälle kuljettaen mielestään typerän tallinpitäjän narun jatkeena perässään. Kysymysmerkiksi jää edelleen, miksi ja miten toinen poni oli uusien kaveriensa reviirillä ja toinen pellolla...

"Miten niin sää et pääse nukkumaan ajoissa? Kyllä mää olen joka ilta viimeistään kymmeneltä sängyssä." Niin, mää tarjoilen täällä kansalle sirkushuveja. Katsomossa on vain kovin hiljaista.

perjantai 8. toukokuuta 2015

Sankariainesta


8.5.2015

Mää jo tuossa yks päivä katselin, että toinen poneista työnsi tukallaan aitanauhoja kauemmaksi ja imuroi herkullisia ruohonkorsia uusilta apajilta. Tänään sitten oli se päivä, kun ei enää venyttäminen riittänyt, vaan niistä langoista piti puskea läpi.

Oli oikein arjensankari- fiilis, kun oli ponipyydystys hoidettu. Tilanne sai alkunsa siitä, että vilkaisin ikkunasta ulos todeten ponien siirtyneen tarhasta pellon puolelle. Ipana haltuun, kakkavaipan vaihto kaikkine toimenpiteineen, vaatteet päälle (1,5 veen pukeminen on suorastaan lennokasta) ja pihalle lompsiminen. Sähköt pois aidasta ja ponien luo samalla ipanaa samaan suuntaan houkutellen.

Ponien hätistäminen takaisin tarhaan oli helppo rasti. Sinne ne suoraan kipittivät kun hieman meni käsiään heiluttelemaan. Eivät sentään mokomat ojan yli loikanneet suuremmalle alueelle... Tämän jälkeen alkoikin se superhero- vaihe. Yritin kuroa katkenneita aitalankoja yhteen samaan aikaan kun läsipää-Hurmas kiertää ympärillä aivan kierroksilla ja valmiina poistumaan uudestaan herkuttelemaan. En meinaa millään saada lankoja solmittua ja ipana hyppii mutalammikossa. Tsadaa! Kohta tyyppi hyppii lammikossa ilman toista saapasta - oho, hups, se tais jäädä jumiin. Arrrrrrg.

Mut olis pitänyt monistaa. Pelastanko ipanan lätäköstä vai huolehdinko, ettei ponit karkaa aivan heti uudelleen. Sain lopulta solmittua langat hätäisesti sekä liitettyä muksun ja saappaan takaisin yhteen. Hurmas mittaili yhä kohtaa mistä rysäyttää aidan läpi, joten tuli pieni hoppu hakea riimut ja narut sekä lassota ponit kiinni.

Sain ponit riimuihin, ei ongelmaa. Ongelma alkoi siinä kohtaa kun piti poistua portista ja suunnata talliin. Rakas lapseni oli jostain taikonut pitkän kepin ja tuli sitä heiluttelemaan siihen samaan plänttiin meidän kanssa. Eikä tietenkään näe eikä kuule mitään käskyjä ja kehotuksia, kun on hyvä draivi päällä... Panikoivat ponit sain muutaman (kymmenen) ylimääräisen volttikiemuran jälkeen karsinaan ja oven kiinni. Huh. Sitä ennen toki kaatui karsinan vesiastia ja kuulin karsinalle, miten kakara lätki kepillään meikäläisen autoa.

Arjen ihania hetkiä. Ja silleen.

torstai 7. toukokuuta 2015

Kesäkuntoon


Se olis nyt Voitolla otettuna yksi harppaus kesäkuntoa 2015 kohden. Kerroin kuukausi sitten Maijan ja Voiton treeneistä, jolloin ruuna oli tosi huono laukaltaan ja muultakin liikkumiseltaan. Tilannetta yritettiin ratkaista tulehduskipulääkekuurilla ja lomailulla. Taaksepäin on helppo katsoa, mutta oikeastaan koko kevään on hevosen ratsastettavuus huonontunut. Välittömästi loman jälkeen Voitto oli parempi, mutta nopeasti muuttui taas entistäkin huonommaksi. Katsoimme Maijan kanssa viikko sitten Voittoa yhdessä maneesissa hyvällä pohjalla ja totesimme muutaman ravikierroksen jälkeen, että treenit ovat nyt tässä ja klinikkareissu edessä.

Tänään sitten treffasimme hevosklinikka Hippomedin poppoota. Yleiskatsauksessa ruunassa ei ollut mitään suurempaa huomautettavaa eikä ympyrällä eikä suoralla juoksuttaessa ontunut. Taivutuksissa tuli takaraajoihin hyvin lieviä sekä lieviä taivutusreaktioita.

Sitten laitettiinkin ruunalle ratsastuskamppeet päälle ja täti puntattiin kyytiin. Alkoivat ne ongelmatkin näkyä... Ruuna oli todella hyvän tuntuinen ratsastaa (!!!) pitkästä aikaan, mutta ontumaa oli toisessa takasessa ympyrällä 1/5 ja toisessa 2/5. Puudutusten jälkeen ontuma "pahemmassa" oikeassa takasessa poistui kokonaan ja Neiti Raatotallinpitäjä sai fiilistellä aivan kympillä ratsunsa selässä aurinkoisella kentällä. (Voitto meni muuten ihan sikamakeeta laukkaa!)

Ruuna kävi hammashoidossakin samalla ja nyt kelpaa mutustella jyväsiä.

Voittis sai droppia niveliin ja luvassa on viikko kävelyä. Sen jälkeen sitten vaan ruunalle latua ja turvat tötteröllä kohti syksyn kasvattajakisaa. Tai toivon ainakin, että tämä suunnitelmani on toteutuskelpoinen tämmöisenään eikä mitään lisäongelmia tule eikä vanhat vaivaa enää. Mietin, että uskaltaisikohan sitä maksaa hevosen vuosimaksunkin ja vilkaista varovasti Kipasta kisavaihtoehtoja...

KIITOS Hippomedi ja ELL Jaana Paija!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Miks päivittelet blogia niin harvoin nykyään?

Kraaps kraaps 1.5.2015

Anonyymi- lukija lähestyi muutama päivä sitten otsikon mukaisella kommentilla. Olen pahoillani, että blogi on jo viikkoja viettänyt totaallista hiljaiseloa. Syitähän on monia. Vanha rintamamiestalo, työt kaupungissa 40 km päässä kotoa, pakolliset pihahommat, hevosten päivittäinen hoito, super-tehotuho-ikäinen lapsi, suuri univelka ja valtavan pitkä rästityölista. Näin vaikka muutaman syyn mainitakseni. Toivottavasti tämä tästä taas hieman rauhoittuu ja aikaa on istahtaa koneen eteen blogin päivitykseenkin.

Ponioripäivähöpinät ovat rästissä - tiedän! Paljon muutakin on kerrottavaksi, mutta aloitetaan nyt viime kuukauden kululaskelmasta.

* * *


Mitä hevosen pitäminen maksaa kotitallissa: Huhtikuu

Faktatietoa sisältävä laskelma kotitallin pyörittämisestä kahdella hevosella ja kahdella ponilla.
Osa 4/12: Huhtikuu.

- Heinä: koko porukalle 4 paalia / kk = 228 €
- Kaura: 44€  (75 l tynnyri x 7 kpl x 0,604 kg/l x 0,14 €/kg)
- Maneesimaksut: 18 €
- Voiton ratsutukset ammattilaisella: 50 €
- Diesel-kulut trailerinvedosta: yhteensä 230 km = n. 40 €
- Voiton hieronta: 40 €
- Voitolle Metacam- tulehduskipulääkepullo: 58 €
- Miniponin ilmottautumismaksu elokuun kv- näyttelyyn: 55 €
(tämä unohtui maaliskuulta!)
- Hurmaksen match show- osallistuminen: 18 €- Porren ontuman selvittelyä kengittäjän kanssa: 15 €

YHTEENSÄ: 566 €


(Huom! Laskelmassa ei ole huomioitu jäte-, vesi- ja sähkökuluja. Kuluja ei myöskään ole tasattu kuukausittain, vaan ne ilmoitetaan sen kuukauden kohdalla, jolloin raha vaihtaa omistajaa. Tästä poikkeuksena heinät, koska ne on ostettu jo syksyllä koko talven tarpeiksi. Myöskään auton kuluja ei trailerinvetoon käytettyjen dieseleiden lisäksi ole huomioitu. Täällä periferiassa on jokatapauksessa pakko olla auto - oli hevosia tai ei.)