LISÄTIETOA:

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Oho, nähty true dressagehorse!


Tässä ne nyt ovat! Meitsin kankisuitset tositoimissa!
Maija ja Vode tekivät tänään ensimmäisen kankisuitsitreeninsä ja eihän se nyt kovinkaan huonosti mennyt.

Tässä teille pidemmittä löpinöittä pieni pala videon muodossa.

torstai 28. huhtikuuta 2016

Auringonpaistetta ja arjen askareita


Täällä ei tapahdu mitään ja samaan aikaan täällä tapahtuu ihan kauheasti! Kuvat kertovat meidän touhuista kovasti paljon, joten tehdäänpäs pieni vilkaisu Tarulandian arkijuttuihin.

Ensimmäisessä kuvassa lienee se mikä on tämän harrastuksen ydin: Lapata kakkaa. Ponipoikakin, 2 ½ vee, tietää sen ja osaa erittäin pätevänä olla lapioimassa papanoita peräkärryn kyytiin tarhasta. Ja jotta homma ei olisi liian yksinäistä, on laaduntarkkailukolmikko hyvissä asemissa aina työsuoritteen aikana.



Voitto on erinomaisen mahtava monitoimisuokki ja ruuna vetää tietysti mielellään myös kärryjä. Eilen, keskiviikkona, kävimme köröttelemässä reippaan 11 km kärrylenkin. Selvästi huomaa lenkin jälkeen miten eritavalla hevonen käyttää itseään kärryjen edessä kuin ratsain.  Joutuu putte ponnistamaan kun on painoa takana eikä päällä ja sitä pienen pientä hikikarpaloa löytyykin sitten myös takaosasta eikä vain kaulalta.

Tuommoinen ratsu on kyllä hupaisa ajettava. Mennä viipottaa nenä nyökyssä ja välillä niin syvässä muodossa että säkä on se korkein kohta. Korvia ei näy, harjaa ei näy eikä kyllä yhtään mitään muutakaan silojen etupuolelta.


ILOUUTISIA! Tässä ne nyt ovat! Meidän uudet kankisuitset! Ne ovat mustat, ne sopivat budjettiin ja ne mahtuvat Voiton päähän! Wuuuuuhuuuu! Tähän kohtaan kuuluu tehdä aaltoja, päästellä riemunkiljahduksia ja tanssia riehakkaasti. Löysin siis mr. Jättipäälle sen mitä etsinkin!


Eihän ne ole kaikkea sitä mitä etsin, mutta menevät nyt ainakin toistaiseksi vähintäänkin loistavasti. Hinta oli kohdillaan ja huikeaa oli myös se, että suitset löytyivät läheltä ja pääsin autolla hurauttaen ne iltapuhteina hakemaan. Eivätkä ole mitkään vinkuintiaanit! Vanhempaa Kiefferin tuotantoa!



..... ja samat riennot jatkuvat päivästä toiseen. Kakkan lappausta. Taas. Kyllä.
Tehotrio on tietysti menossa mukana. Yks kattoo, toinen kattoo ja kolmas rahnuttaa per... siis pyllyään kottikärryihin. Reilu kaveri.


Lapsien kuviahan ei vissiin saa julkaista missään ilman lapsen lupaa. Joten tätä kuvaa ei sitten ole tässä. Sulkekaa silmänne ja unohtakaa. Ihan silleen hiljaa kuiskaan vaan, että tuossa kuvassa on mun ponipoika ja poikaponi. On muuten aikas söötti parivaljakko. Ponin korvista en tosin tiedä, että missäs ne taas on. Varmaan jääneet tarhaan.



Tätä hommaa olen kriisittänyt aikaisemmin. Voden tukka kiinni vai auki? Nyt se on auki - nyt se on kiinni.
(Vai mites se parin vuoden takainen tyhmä Putous-hokema menikään.)



Tänään virittelin Herra Kouluratsulle kanget ensimmäistä kertaa päähän ja lähdettiin hieman maastotepastelemaan. Ei ruuna noista uusista systeemeistä mitään välittänyt. Ihan samalla tapaa mennä puksutti kuin aiemminkin.

Itseäni tosin ihan pikkuisen huvitti True Koulutuuppari -asuni. Rikkinäiset tallikengät, villasukat, ruutusukat ja ylöspäin hivuttautuvat kahisevien tuulihousujen lahkeet. Onneksi asutaan täällä landella! Muutenhan joku voisi vaikka nähdä! Onneksi sentään villasukat mätsää noihin ruutusukkiin!

Tämmöistä täällä. Meidän arkea. (Kännykkäkuvin höystettynä.)

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kankisuitsia mää metsästän!


Mutta mistä löytää sopivat?
 
Mää olen aikas tuskaisena täällä. Selaillut nettiä ees ja taas, kokeillut erilaisia hakusanoja, plärännyt kuvahakua sivutolkulla ja ollut löytämättä sitä mitä etsin.
 
AUTTAKAA ETSINNÄSSÄ! Tuossa yläkuvassa on sellaiset kankisuitset mitkä ovat toivelistalla. Mustat, yksinkertaiset, leveällä turparemmillä ja pehmeää nahkaa. Nuo ovat täydelliset! Ja ne ovat minun. Mutta ne ovat kokoa full ja aivan totaalisen liian pienet Voiton päähän. Tiättekös miten paljon harmittaa! Niinpä! TODELLA PALJON!!!
 
Suomenjupottimen päähän mahtuvia X-Full- kankisuitsia ei vaan näytä olevan jokaisella oksalla. Ei vaikka olen hilannut budjettiakin mielessäni koko ajan ylöspäin. W-Profile on yksi vaihtoehto ja sitä pitää maistella vielä, jos ei muuta ole tarjolla.
 
 
Tässä kuvassa on samat suitset kuin tuossa yläkuvassa. Hööksin mallistossa aikoinaan olleet ihanuudet. Siis aivan täydelliset. Oikeasti. Mutta koska näitä ei enää saa, joten pitää keksiä jotain muuta.
 
 
Schockemöhle Sports Bloomington on niiden jälkeen parasta mitä olen löytänyt. Kokoa X-full valmistetaan, mutta sitähän on paha sanoa, että onko se super-full oikeasti sellainen, että remmien pituus riittää myös Voiton pitkään päähän. Hinta on näissä jo reippaasti kipurajoilla, mutta onhan nämä aikasten kivat!
 
Jos teistä joku tietää mistä löydän Vodelle kankisuitset, niin huutaa HETI hep ja kertoo perään mistä menen etsimään! Kiitos!
 

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kun hevonen on mallia heittoistuin

22.4.2016

En tiedä mikä kevätpörriäinen on Voittoa pistänyt, mutta iloisen railakasta menoa on ollut tarjolla viime aikoina. Se on vinha tunne maastossa(kin), kun hevosella ei tunnu olevan kuin korkeintaan yksi jalka maassa ja kaulalla on pituutta noin 15 senttiä. Ei siinä paljoa muuta kuin pidellä sieltä kuolainrenkaiden tienoilta kiinni, yritetä pitää hevosen korvat pois omasta suusta ja hengitellä rauhallisesti... Siinä kohden kun menet pikkuisen pohkeella hipaisemaan etenemissuuntaa myös kärsän osoittamaan suuntaan (sen taivastanssahtelun sijaan), saat varmasti katapulttipukit kierteellä. Kokeilin. Tyhmä minä.


Näistä Maijan ja Voiton perjantaisista treenikuvistakin sen hyvin näkee. Vode sanoo "mää meen, mää meen" ja Maija mutisee kyydissä, että "et sää mene, yritä nyt malttaa".


Lähtee kuin kuppa Töölöstä. Tai hauki rannasta. Tai telkkä pöntöstä. Tai purkka tukasta. Tai mitäs näitä nyt onkaan.

Vaikka Voitto on kiltti, hyvin koulutettu ja toimiva, on se samalla todella herkkä ja käy kyllä kuumana nopeastikin. Ei vain aina muista, että ruuna on viritetty kisakulkine, eikä pelkästään vain tädin pullamössömaastomopo.

Lupaan teille videoitakin vielä jonain päivä julkaista!
Mutta nyt kohti uutta viikkoa! Olkaahan reippaita! :)



Ps. Tämä oli blogin 600. julkaistu höpinä! Huisia! 


lauantai 16. huhtikuuta 2016

Super Vode !!!

13.4.2016

Mulla onkin sellainen hevonen, joka treenaa salaa! En myönnä, että Vode olisi edellisen kuukauden aikana paljoa muuta tehnyt kuin syönyt ja kakkinut (tai harrastanut ainakaan ohjattua liikuntaa), mutta kyllä niin paljon komiasti laitteli ruuna keskiviikkona töppöstä toisen eteen Maijan kanssa!





Ruunalla tuntuu terveydentila olevan kymppi plus ja liikettä löytyy! Taisi omistajaneidolla olla kameran takana suurimman osan aikaa taas suu auki hämmästyksestä, kun näki mihin kaikkeen se tädin kultahippunen pystyykään. Mää niin tykkään tuosta mun ruunasta!



Maija hieman vihjaili, että ehkäpä sitä kilpailukalenteriakin voisi sillä silmällä vilkuilla. Tai ainakin maksaa hevosen vuosimaksun, kun en sitä vielä ole tehnyt.

Huomenna onkin omistajatädin vuoro kiipustaa omistamansa karvaooppelin kyytiin ja karauttaa auringonlaskuun. Tai siis valmennustunnille. Saas nähdä miten sujuu, käääääk!

Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Mitä hevosen pitäminen maksaa kotitallissa? Maaliskuu

20.3.2016

Tässä pelkkää faktaa kertova laskelma kotitallin pidosta täällä Tarulandiassa: osa 3/12.

Ruokakuntaan kuuluu yksi treenaava suomenhevonen ja kaksi minishetlanninponia. Selkeästi suurin menoerä on treenihevonen Voitto: lisärehut, maneesireissut valmennuksineen ja ratsutuksineen ovat vain tälle yhdelle hevoselle kohdentuvia kuluja. Kaksi miniponia tästä kolmikosta eivät kovin usein poistu kumipyörin pihasta eivätkä lisärehuja säkkitolkulla mutustele.

- Säilöheinää 2 paalia = 80 €
- Rehut:
* Racing Greenline (2 säkkiä): 37,40 €
- Kengitys Vode ja miniponin vuolu: 120 €
- Maneesimaksut: 26 €
- Koulutreenit Voiton kanssa: 75 €
- Diesel-kulut trailerinvedosta: yhteensä n. 440 km = n. 70 €
- Varusteostot:
* Metacam-kipulääkepullo: 25 €
* Vannenauha x2, päälirengas x2 ja sisäkumi x2 koppakärryihin: yht 81 €
(plus euromäärä YZ kärryjen maaleihin. Ei huomioitu laskelmaan.)

YHTEENSÄ: 514 €

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Vilkaisu vatsaan


* * * Klinikkareissu 6.4.2016 * * *

Tiedättekö miten äärettömän kärttyinen on 16 tuntia paastonnut suomenhevonen? On sitten muuten sitä luokkaa ärsyyntynyt, että tulta syöksevä lohikäärmekin on ihan leppoisa siihen verraten!

Kärtty-Kerttu pakattiin aamutuimaan traileriin ja hurautettiin kiukkuisena kolisteleva kyytiläinen klinikalle vatsatähystykseen. Viime viikon reissun tuliaisina oli hiekkakertymä suolistossa ja nyt tarkastettiin vielä vatsan tilanne vatsahaavaepäilyn vuoksi.


Kaikki oli kuitenkin erittäin hyvin! Ei vatsahaavaa! Ei mitään merkkiä akuutista tai kroonisesta haavaumasta! Pientä punoitusta oli, mutta ne lienevät vain merkkejä edeltävästä pitkästä paastosta. Nyt muutama päivä gastrogardia otukseen ja parin viikon antepsin-kuuri perään. Siinä se. Jes!

Hampaat raspattiin nyt samalla keikalla ja piikkejä oli tosi paljon. Rokotuskin tuli hoidettua, joten kovasti toivon että me emme tämän vuoden puolella enää tarvitse eläinlääkärin palveluita.


Antepsin-tabletit olen antanut laittamalla ne isoon ruiskuun, vettä perään, ravistus ja truutannut suuhun. Tosi kiva yllätys, että tabletit liukenevat erittäin helposti ja heppa ottaa ne mielellään.

Nyt sitten vaan sovittelemaan kankikuolaimia hummalle, tehokasta treeniä ja kohti kesän kisoja!

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Hevosia Tampereella


* * * Retki Hevoset2016-messuille * * * 

Kun matkaseurana on shoppailujarru järjen ääni isännän muodossa ja rattaissa istumassa apinanpoikanen rakas lapseni, ei messuvierailua voi edes villeissä unelmissaan ajatella muutamaa tuntia pidemmäksi. Tein kotona sotasuunnitelman ja suoritimme lauantaina iltapäivällä täsmäiskun messukeskukseen.

Pörräsimme halleissa muutamia tunteja myyntikojuja kierrellen, Aira Toivolan ratsastuspilates-esittelyn katsoen sekä kuunnellen ratsastuskentän rakentamisesta tietoiskua. Haluan nähdä -listalla oli suurimpana kohtana suomenhevosorien esiintyminen ja huvittavinta on, että lopulta en nähnyt näistä otuksista hännän huiskahdustakaan. Saavutus varmasti sekin.

Oikeasti olen todella huono ostamaan tavaroita, joita en aivan välttämättä tarvitse. Pyörin ja hyörin sujuvasti messujenkin tavaraviidakossa tarttumatta oikeastaan yhtään mihinkään. Lopulta kotiin muutti muutama ilmaislehti, Roeckelin iloisen pirteän väriset hanskat (mää edelleen sinisilmäisesti uskon, että pääsen ratsastamaan vielä joskus...) sekä tuo kuvassa näkyvä pyöreä nippu. Mikäs se on ja mihin se liittyy, niin selviää kyllä lähitulevaisuudessa! Siihen saakka pidän pientä salaisuutta.


Nyt ollaan kuitenkin kotikolossa eikä Tampereella. Tältä näyttää Voden kuluvan yön karsina. Kuiviketta lapiollinen ja siinä kaikki. Ei heinää, ei olkea eikä herkkuja. Voin kertoa, että pihatossa asuva ja vapaalla heinällä ollut suomenjupotin ei suhtaudu kovinkaan aurinkoisesti 16 tunnin paastoon. Karsinan oven ryskytys ja melkein jatkuva kuoputus kyllä kuuluu... Tulee pitkä yö meille molemmille. Kärsin tästä paastosta vähintäänkin yhtä paljon kuin itse potilas.

Huomenna klinikalla aamulla Voitolla on vatsatähystys. Pitäkää kaikki peukut pystyssä ettei vatsahaavaa löydy!


perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kuinkas sitten kävikään?


* * * Klinikkavisiitillä * * * 

Laihtuva (ja takaisin muotoonsa jo lihonut) hevonen, kaksi lievää ähkyä kuukauden sisällä, joulukuisissa verikokeissa proteiini- ja albumiiniarvoissa pientä huolestumisen aihetta. Siinä syitä tämän päivän klinikkatreffeihin eläinlääkärin kanssa.

Ohjelmassa piti olla tähystys, verikoekontrolli, hiekkaröntgen ja vatsanalueen ultraääni. Kukaan ei ollut pohjustanut ensimmäisestä tutkimuksesta meikäläistä, että sitä tulee edeltää 16 tunnin paasto. Oho. Hupsis. Skipattiin siis tähystys ja parempi onni sen suhteen ensi viikolla.

Mitäs sitten löytyi? Löytyi ainakin hiekkaa suolistosta. Ei paljoa, mutta enemmän kuin oli edellisessä kuvassa reilu vuosi sitten. Se olis ensimmäinen kerta meillä edessä! Nimittäin psyllium-kuurin syöttö. Tarulandiassa ei yksikään öttiäinen ole sitä liisteriä maistellut ennen tätä. Kerron kyllä miten meidän käy, kun kuuri ensi viikolla alkaa... Uppoaako ja jos ei uppoa, niin millä laitetaan uppoamaan.


Vatsanalueen ultraäänessä kaikki jees. Ei merkkejä tulehduksesta. Huh! Se mikä oli hippasen huvittavaa, oli Voden rasvan määrä. Eläinlääkärin paperista kuvailua lainatakseni "reipas rasvakerros". Mun mukalaihalla otuksella on rasvaa kymmenen senttiä!! Kymmenen!! Ei ole ihan heti nälkään nääntymässä tämä yksilö, joten oikein hyvin mielin voin lopettaa jatkuvan murehtimisen lihavuuskunnosta. Karva on kiiltävä ja läskiä on vähintäänkin riittävästi - ihan on se ultraäänellä todistettu.

Verikokeessa arvot paranemaan päin ja se on hyvä!


Tällä setillä mennään kohti kesää. Ensi viikolla alkaa ruokakupin liisteröinti (eikun siis psylliumkuuri) ja sen jälkeen tapetaan madot pihalta ja puutarhasta. Vodelle laajakirjoista ja miniponeille perussettiä.

Tämän päivän saalis oli siis sisäisesti hiekkainen hevonen, jolla ei muita löydöksiä. Ens keskiviikkona saa pitää kaikki peukut pystyssä ja toivoa ettei löydy tähystyksessä mahahaavaa. Se ei oikein millään sovi toivelistalle eikä budjettiin.

Tämmöisiä uutisia täältä. Kivaa viikonloppua kaikille!