LISÄTIETOA:

tiistai 28. helmikuuta 2012

Voiko hevonen olla masentunut?

Kysymys on hieman outo, mutta sitä jouduin kolme peräkkäistä päivää miettimään huolestuneena. Kalileilla ei ollut lämpöä normaalia enempää, mikään paikka ei turvotellut, ruokakin maistui eikä mikään viitannut sairauteen. Kuitenkin ruunan yleisilme oli nuutunut, oikeastaan jopa hapan. Tarhassa se seisoi lähes viimeisessä nurkassa pää roikkuen eikä viittinyt jahdata yhtään edes tarhakaveriaan Porrea. Illalla sisälle haettaessa ei tullut yhtään vastaan vaan piti oikein hakemalla hakea tarhasta pois.
Edelliset päivät olivat olleet todella kevyitä liikutukseltaan eikä (liika)rasittuminen ainakaan pitäisi olla syynä.

Syytä tähän käyttäytymiseen en keksinyt, mutta sunnuntaina aamusta hevonen oli taas aivan normaali pirtsakka itsensä. Aivan kuin Herra Hevosen ketutus olisi päättynyt ja ruuna noussut makuulta oikealla jalalla!
Sunnuntaina kävin kevyellä n. 7 km maastolenkillä Kalilein kanssa ja ruuna oli normaali reipas itsensä.
Eilen teimme lauantain tulevia kisoja silmällä pitäen 11 km laukkalenkin ja vauhtia riitti!

Sen verran paljon kuitenkin mietitytti tuo käyttäyminen, että piti tehdä maanantain kunniaksi pieni retki Ypäjälle verikokeeseen. Kalilein labra-arvoissa kaikki oikein ok, joten nyt on taas mieli kevyt! :)

Samalla reissulla vein lantanäytteitä tallin aikuisilta hevosilta tutkittavaksi. Aamulla sujui yllättävän nopeasti tuoreiden pipanoiden pyydystys! Shettisorhi meinasi olla ainoa hankala. Ei auttanut traileriin lastaus, ei juoksutus eikä vieras tarha. Ajattelin fiksuna, että tuollainen orihevonen menee tietty kakkimaan heti vieraiden hajujen päälle... Ja mitäs vielä, Polle nuuskutteli Vellerin ja Voiton tarhan kaikki kasat moneen kertaa tekemättä yhtään pipanaa! Mutta kyllä ne vaaditut palleroiset siltäkin sitten lopulta kuitenkin saatiin.
Viidestä testatusta hevosesta vain yhdellä on madotukseen tarvetta eli näytteiden otto (vrt rutiinimadotus) oli tässä(kin) kohtaa oikea ratkaisu!

perjantai 24. helmikuuta 2012

Maija ja Kalilei 22.2.2012

Keskiviikkona oli Ratun tallin maneesissa Kalilein koulupiperrys-päivä. Meikäläinen ei ollut aivan timanttisessa kunnossa, joten Maija Heikkinen ratsasti ruunan. Edellisestä maneesikerrasta oli taas ehtinyt vierähtää muutamia viikkoja (meillähän ei sitä kenttää ole) ja se näkyi hieman taas.

Ihan perusjuttuja menivät, ravia ja laukkaa ympyrällä ja käyntiväistöjä. Kalilei on todella laajaliikkeinen sivusuuntaan, jalat menevät väistössä erittäin paljon ristiin. Ei paljoa paikat kiristele. :D Muutenhan ruunaskan liikkeissä ei mitään kovin mainittavaa lennokkuutta tai hehkuttamista ole. Mutta niillä töppösillä ja liikkeillä on kuitenkin raveissa pistelty menemään 26-aikaa (se on suomenhevoselta jo KOVAA!) ja matkaratsastuskisoissakin on maisemat vaihtuneet oikeinkin hyvin.

Luulin kuvanneeni video-materiaalia pidemmänkin pätkän, mutta eipäs näyttänyt olevankaan kuin 10 sekuntia. Kuvista ei ikivanhalla pokkarillani tullut mitään, joten kiinnostuneet voivat nyt vain keskittyä nauttimaan liikkuvasta kuvasta.

Videopätkä on kuvattu aivan ensimmäisistä raviympyröistä alkuverryttelyssä.


Viikon tapahtumia

Alina ja Kalilei 18.2.2012
Viimeinen viikko on mennyt aikasten matkaratsastuspainotteisesti.
Hyvä ystäväni Alina Garcia- Huovinen saapui viime viikon torstaina meille muutaman päivän kyläreissulle monen vuoden tauon jälkeen. Kotimaassaan Espanjassa Alina kasvattaa, kilpailee ja valmentaa työkseen matkaratsastusarabeja omalla 20 hevosen tilallaan lähellä Barcelonaa.
Viimeisin FEI-tulos on Ranskan Tartasista, jossa Alina 23.10.2011 Vadiva-ratsullaan selvitti CEI2* 130 km:n luokan huimalla keskinopeudella 18,2 km/h. Uran ehkä huimin ja sijoitukseltaan paras FEI-tason kilpailu on vuodelta 2008, jolloin Alina ratsasti viidenneksi 2-päiväisessä 200 km:n CEI3*-kilpailussa ratsunaan Zeus.

Alinan vajaan viiden päivän vierailun aikana imin tietenkin kaiken mahdollisen tiedon häneltä auttamaan omaani ja Kalilein matkaratsastusuraa. ;)
Teimme mm. heinäkuulle asti ulottuvan valmennus- ja kilpailusuunnitelman. Omat tavoitteeni olivat kuulemma aivan liian helpot ja jo nyt toteutettavissa. Hevonen on terve ja erinomaisessa kunnossa, joten nyt sitten vaan rima korkealle ja tiukasti katse kohti tavoitteita. Täytyy toki myöntää, että pieni toteuden siemen taisi Alinan puheissa olla... Muutama viikko sitten ollut 62 km kisamatkakin kun oli aivan leikittelyä Kalileille.

Kerran pääsimme käymään maastossa Alinan kanssa, loman sisältö kun oli pikkuisen muutakin kuin heppojen kanssa touhuamista. Alina otti ratsukseen Kalilein ja itselleni otin Porren. Kävimme hölköttelemässä reippaassa ravissa 11 km lenkin. Lenkillä on loppupäässä 1,5 km pätkä hieman vilkkaammin liikennöityä maalais-asvalttitietä. Yleensä keskipäivän aikaan tiellä ei kohtaan ainoatakaan autoa. Mutta tietenkin nyt kun mukana oli autoja hieman jännittävä Porre, autoja kulki lähes letkassa ohi molempiin suuntiin! Eikä siinä vielä kaikki... Lisämausteeksi saimme vielä ohitettavaksi tietä auraavan traktorin! Kaikkien kulkupelien ohitus sujui kuitenkin hyvin ja Pörriäinenkin otti autot erittäin iisisti. Tainnut vanhuus vaikuttaa tässäkin kohtaa tai sitten vanha herra on miettinyt asioita pienessä päässään. Meidän nämä lähiteiden maastolenkit ovat lähes täysin autovapaat, eihän täällä landella nyt kukaan minnekään kulje. :)
Alinalla ei Kalileista ollut mitään ihmeempää sanottavaa. Kehui satulaa hyväksi hevoselle sekä itselle (Albion koulupainotteinen yleissatula K2) ja naureskeli Kalilein lyhyttä ravia. Eihän tuo tappijalka tokikaan ole mikään liitoravi-arabi. ;) Kalilein lihavuuskunto sai myös erikoiskiitokset, on kuulemma hienon sporttisessa kunnossa ja näyttää aivan urheilijalta!

Sunnuntaina Alina piti Auran ABC:llä luento- ja keskustelutilaisuuden matkaratsastushevosten valmentamisesta ja treenaamisesta heillä Espanjassa. Kymmenisen innokasta kuuntelijaa oli paikalla ja yli neljä tuntia saimme erittäin helposti kulutettua höpinöihin.
Espanjassa matkaratsastus on erittäin suosittua ja siellä on normaalia, että aivan tavallisten kisojen 90 km kisamatkalla on osallistujia yli 60!! Lajin harrastajien määrä on hieman eri luvuissa siellä kuin täällä. Lisäksi täällä tuntuu pitkä kisamatka olevan jo 50 km. Alina sanoi, että heillä kaikki omat hevoset pystyvät suorittamaan 160 km kisamatkan, mutta kaikki eivät vain pääse matkaa läpi riittävän suurella keskinopeudella eli osallistuvat mielummin "vain" silloin 120 km luokkiin. Kisoissa voidaan keskinopeus-tavoitteeksi laittaa esim. 20 km/h. Tuntuu todella huimalta ja tietysti onkin myös sitä! Tokikaan KUKAAN ei tuolla keskinopeudella pistele kisaa läpi SUOMENHEVOSELLA... Mitenkään Kalileitakaan väheksymättä. ;)

Alina & Kalilei ja Taru & Porre 18.2.2012
Alina ja kisaratsu Tinka 4.12.2011 Santa Susanna ESP CEI*** 2x100km, tulos 13,9km/h

tiistai 14. helmikuuta 2012

14.2.2012

Tallin asukkimme minishettisori Emporio Arman "Polle" ja kesän 2011 morsian minishettistamma Netta.
Kuvasta kiitos Aaro Varjonen.

Ystävän kanssa kulkiessa matka on määränpäätä tärkeämpi.


♥ ♥ ♥ HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ! ♥ ♥ ♥




sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Päivä lukuna: 61,9 km


Tursa 11.2.2012
Matkaratsastuskisakauden avaus Sisuratsukoiden kansallisissa kisoissa, Tursa 11.2.2012, 
kisamatka 61,9 km

Aamulla herätyskellot pimpottelivat suloisia herätyssävelmiään klo 5.00 ja innokas matkaratsastuskisaaja, huoltajansa kera, lähti suorastaan riehakkaasti lämpimästä sängystä uuteen päivään (tai sitten ei... :D). Illalla olin jo pakannut Kalilein kisakamat varustehuoneeseen kasaan odottamaan autoon nostoa, joten aamutuimaan jäi vain omien evästen pakkaaminen ja tallin hevosten aamutoimet.
Tarkoitus oli kuuden aikaan olla heppa kärryssä ja auton nokka suuntaamassa kohti kisapaikkaaa. Melkein olimme aikataulussa ja klo 6.20 olimme suorittaneet lähdön.

Matkaa kisapaikalle oli meiltä mukavan vähän, vain n. 90 kilometriä. Matka sujui perinteiseen tapaan, meikäläinen jatkoi kesken jääneitä prinsessaunia auton penkissä ja mies ajoi yhdistelmän kisapaikalle. Kisakuntoni ei ollut mikään kovin kehuttava, joten aamupalaksi nautittiin apteekin voimajuomaa ja muutamat aspirin zipit.

Perillä, kansliassa käynnin jälkeen, ruunaska pois trailerista, kamat huoltoalueelle kasaan, Kalilein pientä notkistavaa kävelyä ja sitten ell-tarkastukseen. Alkutarkastuksessa syke 36 ja juoksutuksessa etenemisvauhti todella hidas.

Meitä osallistui luokkaan vain kaksi rohkeaa, mutta silti olimme sopineet keskenämme kotipalaverissa, että lähden Kalilein kanssa ensimmäisellekin lenkille aivan omassa rauhassa. Lähtömerkki kajahti jo ennenkuin olimme lähtövalmiit ja jo tämänkin syyn takia startin sain tehdä omalla vauhdilla. Tai siis korjaan... Olisin halunnut lähteä MINUN määräämälläni vauhdilla ja Kalilei tietysti halusi lähteä HÄNEN määräämäänsä tahtia.

Kalilei oli heti traikusta tultuaan täysin tietoinen mikä on päivän tehtävä ja lähtölinjan ylitettyään malttoi kävellä sentään muutaman sataa metriä. Sen jälkeen lähdimme taittamaan ravissa matkaa ohjat erittäin pinkeinä. Ensimmäiset viisi kilometriä sain pidätellä vauhtia pois ihan tosissani ja sykkeet tietysti hakkasivat vauhdin hitaudesta huolimatta hyvinkin korkealla. Jokaista postilaatikkoa, männyn käpyä, lepattavaa reittimerkkiä ym. mukavaa piti lisäksi kytätä ja pöristä. Jossain kuuden kilometrin kohdilla pystyin jo hieman antamaan löysää ohjaa ja hyvin pian sen jälkeen päästämään ohjan jo täysin löysäksi.
Tässä vaiheessa pääsimme siis tavoiteltuun tilaan, missä matkavauhti on ravilla yhtään pitelemättä n. 15 km/h ja sykkeet mukavan alhaiset.

Ensimmäisellä lenkillä oli pituutta 23 km ja maasto oli hyvinkin tasaista. Reitti kulki metsätietä sekä pieniä hiekkateitä pitkin. Ilma oli muutaman asteen pakkasella, mutta viima oli paikoitellen hyvinkin pureva. Pohjat olivat erittäin hyvät ja pitävät, yhtään lumessa tarpomista ei reitille osunut.

Ensimmäisen lenkin huollot otettiin n. 5 km välein ja silloin annettiin ratsastajalle vakiona nenäliina ja hepalle porkkanaa tai omenaa.  
Lenkki meni helponlaisesti 14,1 km/h vauhtia ja tauolle tultiin loimi päällä viimeiset n. 500 m taluttaen. Taukoviivan ylityksen jälkeen omalle huoltopaikalle, satula pois, sykekahva kylkeen ja välittömästi ell-tarkastukseen. Ilmottautuminen ensimmäiseen taukotarkastukseen 2 min tauolle saapumisen jälkeen ja syke 52. Kalilei ei tosin oikein halunnut edetä juoksutuksessa mihinkään...
Lenkin keskisyke oli Polarin mukaan 117 ja lähtöviivästys + ell-aika huomioon ottaen "virallinen" keskinopeus etapille oli 13,5 km/h.

Ensimmäinen tauko meni aivan käsittämättömän nopeasti... En ehtinyt syödä enkä yhtään mitään. Hain hevoselle juotavaa ja sitten pitikin olla jo satulaa virittämässä takaisin selkään. Vaikka miten yritimme olla nopeita, myöhästyin tauolta lähdön kanssa TAAS varmaan kolme- neljä minuuttia...
Lisäksi märkien hanskojen kanssa leikkiminen meinasi koitua koko kisan kohtaloksi... Tauolla en ehtinyt vaihtaa kuivia hanskoja ja vetäisin uuden hanskaparin käsiini vasta aivan lähtötohinoissa. Seuraus siitä oli tietysti jääkylmät kädet, mitkä eivät kuivissa (todella surkeiksi nyt todetuissa) talviratsastussormikkaissakaan sulaneet. Kylmyyteen ei ainakaan auttanut Kalilein piteleminen reippaammanlaisella ohjasotteella taas ensimmäisten kilometrien ajan...
Toinen lenkki oli täysin sama ensimmäisen lenkin kanssa, eli 23 km. Nyt oli alun jälkeen pakko ottaa huollot jo n. 3 km välein. Ei tokikaan hevosen takia, vaan ratsastajan. Alkoivat yksin taivalletut kilometrit vaikuttaa vissiin sen verran mielenterveyteen jo tässä kohtaa ja syväjäätyneet sormet sattuivat aivan tolkuttomasti.
Toinen lenkki ei tuntunut etenevän yhtään mihinkään ja GPS:n näyttämä kokonaiskilometrimäärä ei lisääntynyt ollenkaan. Jossain 15 km kohdalla pitelin ohjia jo kyynärpäiden kohdilla koukussa olevissa käsissä ja mietin miten selviän ikinä hengissä siltä tuskaiselta lenkiltä pois... ONNEKSI autosta löytyi villasormikkaat sekä isot fleece-tumput, jotka sain käsiini. Tämän jälkeen sormet pikkuisen sulivat ja väkipakolla vaan eteenpäin kohti taukoa ja sen tarjoamaa lämmintä tilaa!!

Toiselle tauolle siis ihme kyllä pääsimme ja viimeiset 500 m fleece-loimen kanssa talutusta varmistivat hevosen palautumisen. Kuvio oli toisto ensimmäisestä, eli auton luo - satula pois - sykekahva kylkeen - ell-tarkastukseen. Taas oli hevonen 2 minuutissa ilmoitettu eläinlääkärille ja hyväksytty sykkeellä 56. Juoksutuksen näyttäminen meinasikin sitten aiheuttaa hylkäyksen... Kalileilla on hirmuinen kiire lenkillä, mutta ell-tarkastuksessa muutaman raviaskeleen näyttäminen on aivan ylivoimaisen oloista! Ruuna ei meinannut ravata MILLÄÄN, ei sitten todellakaan... Ei paineella ohjissa, ei maiskuttamalla eikä millään hyvällä. Pahalla oli vaikea koittaa, kun raippa on mr-kisoissa kielletty. Pelkkä raipan näkeminen toisesta silmäkulmasta jollain ulkopuolisella, olis tasan varmasti tuonut tuohonkin papparaiseen ne vaaditut raviliikkeet.
Lenkki meni oman GPS:n mukaan vauhtia 13,1 km/h ja hitaan tauolta lähdön sekä ell-ajan huomioiden nopeus oli 12,8 km/h. Keskisyke 115.

Tällä toisella tauolla otin jokaisen mahdollisen minuutin aikaa itselleni. Hevonen sai haaleaa melassivettä ämpärissä eteensä ja jäi natustamaan huoltaja- Upin pitelemänä heinää. Itse sulatin ensin sormeni ja sen jälkeen menin kisakeskuksen lämpimään kanslia/puffettitilaan 10 minuutiksi pötköttämään pirttipenkille. Hiukan ruokaa vielä sisuksiin ja taistelutahto alkoi taas nousta!

Kolmannelle lenkille pääsimme YLLÄTTÄIN lähtemään oikeastaan aivan ajassa! Tai no, ehkä aivan maksimissaan minuutin jäljessä, mutta paremmin kuin kahdella ekalla kerralla. Ensimmäiset kilometrit menivät Kalileillakin jo pikkuisen maltillisemmissa merkeissä ja oikeastaan koko lenkki oli mukava ja helppo pieni rupeama enää. Yhtään ei ruunaa tarvinnut patistaa etenemään, hölköttelimme mukavan rauhallisesti tämän 16 km lenkin läpi. Lenkki kulki samoja teitä kahden edellisen kanssa, joten oli jotenkin hupaisaa todeta Kalilein katsovan vielä kolmannellakin kerralla samaa pudonnutta männyn oksaa tien varrella. Ja sitähän piti siis aivan pysähdyksiin asti toljottaa jokaisella kerralla...

Lenkki kipiteltiin läpi n. 12 km/h ja kilometrinopeudestakin päätellen otimme muutaman pienen käyntipätkän matkan aikana huollon yhteydessä. Maalia kohti hidastimme entisestään ja mukava olikin huomata että autolle päästyä satulan poisoton jälkeen syke oli enää reilu 50. Lenkin keskisyke 99.
Otimme kuitenkin aivan varman päälle sykkeen kanssa ja rauhassa laittelin tavaroita pois, loimitin hevosta ja annoin sen syödä heinää. Pienen ajan päästä sykekahva näyttikin lukemaa yli 70?!! Uusintamittaus tovin kuluttua oli edelleen sama!! Kävi jo mielessä sykekahvan luotettavuus ja vanhat kunnot stetarit käyttöön... Valitettavasti niistä en vain saanut mitään kuulumaan. Johtuikohan Kalileista, mittaajasta ja stetareiden melkeimpä hangessa viettämästään melkein 7 tunnista... :D
Onneksi matkaratsastuspiireissä apua saa, jos sitä vain uskaltaa pyytää ja pelastava Joona tulikin paikalle viralliseksi tarkastusmittaajaksi! Hän löysi sykkeen ja lukemat edelleen samoissa... Hui... Pienen vinkin jälkeen tilanne saatiin kuitenkin pelastettua hyvinkin toivotunlaiseksi. En ollut koskaan tajunnut että hevosen sykkeeseen voi ruokailu vaikuttaa niiiiiiin paljon. Kalileinkin kärsän nostaminen heinäkasasta ja sykkeen mittaaminen muutaman hetken päästä uudelleen, antoikin enää tuloksen 56... Ei muuta kuin ell-tarkastukseen päin, viimeinen nopea tarkastusmittaus vielä aivan hollilla ja näin sai ell myös mittauksessa sykelukemaksi oikein kivat 44. :D
Juoksutus aiheutti edelleen suurta ongelmaa. Joona hätisti toisessa päässä, minä toisessa ja huoltaja-Upi juoksi. Hyväksytty räpellys-juoksutus saatiin kuin saatiinkin ja siis HYVÄKSYTTY tulos 61,9 kilometrin luokasta kilometriajalla 12,5 km/h!!!!! JEEEEEE!!!! Ja kaikki arvostelukohdat läpi kisan A:ta!!! Ensimmäinen startti meillä tältä tasolta ja mahtavan super hienosti Kalilei sen suoritti!!

Palkintojen pokkaamisen jälkeen hepalle jäät jalkoihin ja humma traileriin odottelemaan kotiinlähtöä. Kamat vielä kasaan, pieni hetki kansliassa rupattelua ja sitten kohti kotia raskaan päivän jälkeen.
Kotona ruuna tarhaan loppukävelemään villapintelit jaloissa ja tavarat jaksoimme just ja just vielä siirtää autosta varustehuoneen puolelle. Sitten kutsuikin sohva erittäin kovalla kutsuhuudolla ja pakko myöntää, että uni korjasi tämän tytön jo ennen Putouksen alkamista. ;)
Puoli kymmenen piti vielä käydä tekemässä iltatalli ja sen jälkeen takaisin uneen, ihanaa.

Tänään tutkailtu tarkkaan erityisesti ruunan jalat läpi rasituksen jäljiltä ja hyvin vaikutti palautuneen kaikin puolin. Hoitajatyttö-Elisa kävi Kalilein kanssa noin tunnin maastoköpsyttelyn ja hiukan vaisulta oli herra vaikuttanut. Kotiopäin oli kyllä kiirettä tuttuun tapaan riittänyt.

Nyt onkin Kalileilla pienen loman aika palautellen itseään eilisestä suorituksesta.
Uutta opimme tältäkin reissulta paljon ja kotitehtävänä on pakko, siis todellakin PAKKO PAKKO PAKKO, harjoitella hevosen raviesittämistä. Ei tätä ongelmaa ennen ole ollut, mutta nyt se oli kyllä näissä kisoissa erittäin hävettävän paha!!

Tärkein huomio oli kuitenkin Kalilein hieno kisasuoritus!! Tätä hevosta ei pidä aliarvoida, siitä on vaikka mihin!! <3

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Kyllä nyt tallikissojen kelpaa...

... ostin meinaan meidän kahdelle hiirestäjälle aivan ikioman raksukupin!
Eilen kävin Bilteemasta hakemassa talliin tarvikkeita ja tätä en voinut enää vastustaa. Koska en ole mikään himoshoppailija tai turhuuksien ostelija, ovat meidän kissaneidot tähän asti rouskutelleen ruokapapanoitaan vanhasta raejuusto-muovipurkista.... :D


Kuva kopioitu Bilteman nettisivuilta.


Osaavia suomenhevosia

Voitto irtohyppää. Kuva: Satu Österman




Meillä asuu kolme erittäin taitavaa suomenhevosta!!! Tai näin ne puttepojat ainakin ovat kovin viime päivinä todistaneet. :)

Sunnuntaina olin Kalilein kanssa Maija Heikkisen koulutunnilla Ruontien maneesissa Piikkiössä. En edes muista milloin olen edellisen kerran ollut Maijan tunnilla! Varmaan pitää myöntää että loppusyksystä joskus... Maija on toki puoli-aktiivisesti Kalileita ratsuttanut läpi talven ja tuloksiakin on selvästi tullut!!

Aloitimme treenit kävelemällä ohjat tuntumalla ja etsimällä rauhallista, mutta aktiivista käyntiä muodossa ympyrällä. Kalileilla on helposti hirmuinen kiire tepastella eteenpäin ja pullistella alakaulaansa. Tehtävä ei siis ollut ollenkaan niin helppo kuin kuvitella saattaa.
Muutamat käyntiväistöt tehtiin pituushalkaisijalta uralle molempiin suuntiin. Ruuna väistää pohjetta hyvin, mutta ylireagoi mielellään heittämällä takaosan johtamaan liikettä ja tekemällä väistöstä todella jyrkän.
Ravissa Kilikali oli heti ensiaskelista alkaen paljon parempi ja malttoi edetä maltillisessa vauhdissa sekä yllättävänkin syvässä muodossa. Ympyrää menimme molempiin suuntiin ja menimme voltteja ympyrältä sisään- sekä ulospäin. Ennen laukkaa teimme oikeassa kierroksessa "penni-kuviota" eli neliönmuotoisella uralla jokaiseen kulmaan voltti ulospäin. Kalilei on todella notkea! Mennä ravaili huomattavasti 10 metriä pienempää volttia erittäin näppärästi!!
Laukan kanssa on vielä suunnilleen valovuosi hommia edessä. Nostaa hienosti, mutta laukkaa vielä puoli-reippaasti eikä kovinkaan tasapainoisesti. Treeniä vaan lisää... Kyllä se siitä! :)
Laukan jälkeen maneesiin tulivatkin uudet tuntilaiset hevosineen ja Kalilei ryhdistäytyi tosissaan (halusi varmaan näyttää muille miten hieno on! ;)). Kulki erittäin hyvässä tasaisessa, RYHDIKKÄÄSSÄ, muodossa aktiivisella askeleella ja oli täysin kuulolla! Jokaisen askeleen pystyi ratsastamaan haluamallaan tavalla ja nuolemaan jokaikisen kulman viimeistä senttiä myöden.
Kalilei on talven aikana saanut lisää voimaa taakse ja reisissäkin alkaa näkyä lihaksia minkä olemassa olosta ei ole ollut mitään viitteitä ennen. Näyttää liikkuessaan kuulemma jo ihan suomenhevosratsulta, sanoi Maija! :)

Sunnuntaina illalla oli Voiton vuoro lähteä maneesin pehmeille puruille liikkumaan. Luvassa oli varsojen irtohypytystä ja nuori orhi pääsi muiden tapaan suorittamaan laatuarvostelu-irtohypytyskujaa.
Kuja sisältää puomin jälkeen apuesteinä ristikon sekä pystyn ja arvosteluesteenä nousevan okserin. Voitto on oppinut talven aikana suorittamaan kujan hyvässä rytmissä ja nyt ensimmäistä kertaa nostimme viimeistä okseria ihan kunnolla. Matalilla esteillä varsa on hieman huolimaton ja kolistelee puomeja. Okseri nostettiin ns. tappiin eli 95 cm ja siinä vaiheessa alkoi Voitoltakin löytyä ponnua!! Eipä enää kolistellut tai ollut löysä. ;)

Varsan pitäisi olla mukana 26.4. Ypäjällä 3-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelussa. Siellä on varsan askellajien arvostelu sekä irtohypytys. Okseri nostetaan enintään 95 cm korkeaksi ja sen Voitto tänään jo selvitti hienosti!

....ja sitten on vielä kolmas oma suomenhevonen eli Porre... Pörriäinen on ollut vain oma ihana itsensä. <3 Eilen kävimme 6 km ravimaaston täysikuun paisteessa iltamyöhällä. Oli todella kirkasta!

lauantai 4. helmikuuta 2012

Koskaan ei ole huono keli, on vain vääränlaista pukeutumista!

Pieni rapsakka pakkanen jatkuu... Mutta niin kuin otsikkokin jo kertoo, pakkasesta selviytyminen on kiinni lähinnä oikeanlaisesta pukeutumisesta (ja toki pienesti asenteestakin!). :D Ainakaan itse en ole vielä aivan mahdottoman paljoa pakkasen antanut vaikuttaa tekemisiini (vaikkakaan en siis ole koko viikkona kertaakaan ajanut tai ratsastanut hevosia).
Eilenkin iltapäivästä Salaman omistajaneiti Marjut kaarsi pihaan ja touhuili hetken varsansa kanssa. Tämän jälkeen innostuimme siivoamaan tarhoja... Marjut enemmän ja meikäläinenkin aikas kohtuullisesti! Mittari näytti ulkolämpötilaksi -23,1 ja ihan lämmin oli heilutella talikkoa ja lapioa. Uusien kenkien myötä varpaatkin olivat suorastaan tulessa!!

Paljon on hevostenkin pakkasen kestävyydestä ollut juttua esim. hevoskansan raamatussa eli hevostalli.netissä. Meillä ovat pojat olleet pihalla aivan normaalimittaisen päivän eli n. klo 06 - 20. Heinää olen antanut niin paljon kuin syödä haluavat ja lämmintä vettä on tarjoiltu juotavaksi useampaan kertaan päivässä. Kovin ovat jätkät tyytyväiseltä näyttäneet ja aktiivisesti touhuilleet keskenään.


Salama 3.2.2012, kuva: Marjut Myller
Salama ja Polle 3.2.2012

Porren ja Kalilein keppileikit 3.2.2012

Voitto ja Veller, aamutuimaan 4.2.2012

Mittarinäkymä lauantaina 4.2.2012 klo 8:30...
(ja kyllä, vanhassa talossa on sisälläkin joskus hieman viileää...)




torstai 2. helmikuuta 2012

Hyvää huomenta Arktinen Aura...

HYRRRRR.... Aamulla klo 6 olikin sitten rapeat -26 astetta. Mutta heppalikkahan ei pienestä pelästy, joten toppavaatteet ylle ja heppoja ruokkimaan. Eikä oo tämän ponitytön polletkaan aivan sokeria, tarhaan menivät normaaliin tapaan aamuheiniään natustamaan lämpimän veden kera.




Eilen illalla meille tuli uusi asukas tallipaikalle, suokkiorivarsa Salamasankari. Nyt on tallissa asukkaana ensimmäistä kertaa MUSTA ORI, wau!! Jätin aamulla työmatkalla trailerin ja Kalilein kaverini Marjutin luo Ruskolle "päivähoitoon" ja työpäivän jälkeen tehtiin varsan hakureissu. Nuori herra noudettiin Kalilei matkaseurana ja alkumatkan kolisteluiden jälkeen matka sujui oikein hyvin.

Lapsi pääsi heti uuden tarhakaverinsa kanssa tutustumaan tarkemmin. Salama ja minishettisorhi Polle viettävät yhteiselämää tästä eteenpäin. Kunhan nämä pahimmat pakkaset helpottavat, pojat saavat jäädä pihattoasukeiksi. Toistaiseksi kuitenkin yöpyminen tapahtuu karsinoissa olkipedeillä.






Tälle(kin) viikolle olin laatinut hienot treenisuunnitelmat hevosille, mutta voin suoraan myöntää etten ole yhtään ainutta hevosta tällä viikolla a) ajanut tai b) ratsastanut. Ei tarkene eikä kyllä ole mitään järkeäkään heppoja liikuttaa. Liikkukoon tarhassa halunsa mukaan, eilen illalla jätkät ainakin pistelivät reipasta ravia menemään. Ja eikös se mennyt niin että "kunto kasvaa levossa". ;)

Loppuun vielä eilinen pusukuva Marjutin luota.
Vasemmalla pinkissä Weatherbeetan toppaloimessaan Kalilei ja oikealla Marjutilla ylläpidossa oleva suokkitamma Haagan Sofia.