LISÄTIETOA:

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Tarinoita tosielämästä, osa 768


Kilpailuihin valmistaudutaan huolellisesti. Hyvissä ajoin tutustutaan kilpailukutsuun, valitaan sopiva kilpailuluokka, harjoitellaan tehtäviä, suunnitellaan miten valmistaudutaan viimeiset päivät ja miten kilpailupäivänä toimitaan. Mukaan kisareissulle otetaan riittävästi apukäsiä ja valmistetaan tietysti herkulliset kisaeväät. Edellisenä iltana mennään ajoissa nukkumaan ja aamulla ollaan virkeinä oikeassa aikataulussa lähdössä reissuun. Kisapäivä sujuu iloisesti ja kotiin tullaan tyytyväisinä.

Vai mites se menikään?

Kisoihin muistetaan ilmottautua ja ihme kyllä kipakin toimii. Ponia ei treenata sen enempää valmentajan katseen alla kuin kentälläkään pyörimällä. Osallistujakirjettä tavataan viimeisenä iltana lasten iltapalan aikaan kauheassa möykässä ja koulurataa kirjoitetaan ruutupaperille saman aikaisesti. Lasten nukahdettua poni kaivetaan pihan perältä talliin ja hännästä pestään suurimmat liat pois. Kello 22.10 on hyvä aika käydä ajamassa ponilla hiukan ja todeta videolta ponin näyttävän aivan jäätävän kamalalta. Lähellä puoltayötä trailerin ja vetoauton yhdistyttyä, vetoauto alkaa kirkua punaista airbag-valoa. Hienoa. Kouluradan kulusta ei vieläkään ole mitään tietoa, ehtiihän sitä autossakin opetella kisapaikalle körötellessä. Eikä mitään eväitäkään tietenkään tarvita, matkalta sitten vaan jostain jotain, ehkä.

Herätykseen aikaa alle kuusi tuntia ja sen jälkeen poni kärryyn, ipanat autoon ja peukut pystyyn että kaikki tarvittava on mukana. Huomenna VOVMP (= vakavasti otettava valjakkominiponi) starttaa 1-tason valjakkokisoissa. Ilman apulaista ei sentään tarvitse tällä kertaa lähteä reissuun. Yksi rohkea vapaaehtoinen on uskaltautumassa lastenhoitaja-poninhoitaja-maagroomi-kartturi-jokapaikanapu -rooliin.

Nyt virittelemään riittävä määrä herätyskelloja että on edes teoreettinen mahdollisuus herätä ajoissa. Huomenna mennään! Huiiiiiii!


torstai 26. heinäkuuta 2018

Kun rämmit suolla ponisi kanssa klo 4.00


Toisinaan sitä huomaa päätyvänsä paikkoihin missä ei ole ennen vieraillut. Tai tilanteisiin, jotka eivät ole tuttuja tai joiden syitä voit vain arvailla. On siis aivan mahdollista tajuta seisovansa Varsinais-Suomalaisella Kurjenrahkan kansallispuiston suoalueella eräänä kesäkuisena yönä kello neljä pidellen alle metrin korkuista poniasi narun päässä.

Olimme etsimässä täydellistä valoa.


Lienee jonkinlainen kohtalon oikku että tapasin useita vuosia sitten näiden kuvien ottajan, Jaana Vuolan. On ollut huikeaa seurata (ja olla hevosteni kanssa osana) Jaanan kehittymistä kuvaajana ja siinä ohessa nähdä sitä työtä mikä pitää tehdä ennenkuin on ensimmäistä kuvaakaan napattu kameraan.

Nämä kuvat liittyvät Jaanan pitämään kuvauksen workshoppiin, minne Miniponiani pyydettiin kameran eteen kuvausmalliksi. Siellähän me sitten törrötettiin upeassa aamuauringossa järven rannalla, suolla, pitkospuilla, pumpulipellolla ja polulla.


Kotimatkalla käytimme vielä harvinaislaatuisen tilaisuuden hyväksemme: kuvia palaneessa metsässä. Palopaikka oli tuore, vain muutamia päiviä vanha, ja ehkäpä sen hengitystä vaikeuttavan, pistävän tuoksun voi melkein kuvastakin haistaa.

Paljon on blogihiljaisuuden aikana ponin ja Jaanan kanssa seikkailtu kamerat mukanamme. Mutta näistä muista retkistä sitten jonain toisena kertana lisää, lupaan laittaa niistäkin kuvia näytille.


Kuvista iso kiitos taitava Jaana Vuola.
Instagram: photosby_jaana/
Facebook: photosbyjaana

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Kuuma - kuumempi - kuumis


* * * Ettei tulis kuuma - kuumempi - ruumis? * * * 

Ootteko huomanneet? Tällä viikolla on tarkentunut ulkoilla ilman toppatakkia! Ja ilman pipoa! Oooooo, luxusta! Ponitkin ovat tarkentuneet. Jopa siinä määrin että olen vasta tänään ensimmäistä kertaa tälle viikkoa liikuttanut Miniponin. Lomaviikko sinne tai tänne ei tätä meidän treenaamattomuutta treenausta mihinkään hetkauta.

Uusi treenijuomaresepti.

Eikun oikeasti. On tuolla ulkona sen verran tukalaa ollut että en ole suoraan sanoen jaksanut mennä höykyttämään itseäni ja ponia helteeseen.  Sen sijaan olen tehnyt mitä tehtävissä on ponien hyvinvoinnin eteen.

Kohta 1) Mainittu jo. Eli vapaapäivät superhelteellä. Mielummin ajan vesisateessa kuin helteessä - ja koska vuodessa on ensin mainittuja enemmän, ei mitään hätää.

Kohta 2) Uusi drinkkiresepti. Käytössä on ennen ollut melassivesi. Tämä melassivesi-elektrolyytti-coctail, mikä on matkakisatreenissä olevaan suomenhevoseen uponnut vuosia, ei ole ihan kehuttavasti maistunut sitten taas poneille. Kuvassa oleva elektrolyyttijauhe (palkinnoksi kisoista saatu) on muodoltaan myös sellaista joka tuntui aina jäävän ämpäriin pohjalle.

Mutta tsadaa! Pari desiä Racing Mashia (ihan eka säkki meillä nyt kokeilussa), kolme mittaa elektrolyyttiä, 15 litraa vettä ja lopputulos on alla todettavissa. Tehoimu kimpassa ja lopuksi vielä sangon nuoleminen puhtaaksi. Sinne uppoaa nesteet ja jauheet erittäin sutjakkaasti.


Lopuksi vielä kohta 3) Lepo. Haluatko seistä koko päivän auringonpaahteessa paarmojen ruokana? Et varmasti. Eikä halua ponitkaan. Keskipäiväksi olen siirtänyt orhit tarhaan ja ne menevät portilta aivan suoraan mökin suojiin eivätkä poistu sieltä ennen iltaa. Laitumen puolella on koko päivän myös tarjolla varjopaikka, mutta selvästi se ei aivan riitä.

Siesta-aika.
Ja koska tirkistelypostaus pienen ajan takaa kirvoitti sen verran huvittuneita hymähdyksiä, laitetaas tähän loppukevennykseksi vielä "tapahtui Tarulandiassa tänään".

Lämpötila on laskenut takaisin työskentelyasteisiin ja varustan ponin ohjasajotamineilla. Totuttuun tapaan lapset ovat tietysti kotona ja tehtävänäni on handlata samaan aikaan sekä poni että perilliset. Pikku-tirriäisen sijoitan vaunuihin valjaisiin ja parkkeeraan menopelin tallin eteen. Isomman jätän pihalle vapaaksi, liki viisivuotiasta kun ei oikein enää ole korrektia sitoa odottamaan haluaansa paikkaan.


Koska poni on pieni, on mahdollista tehdä asioita jotka eivät isolla hevosella ole mahdollisia. Kuten ohjasajaa tallin eteen jäävässä tyhjässä tilassa. Siinä me ponin kanssa pyörimme. Suoraan, kulma, suoraan, kulma, ympyrä ja niin edelleen. Samaan aikaan vahdin ettei yksivee karkaa vaunuista ja pidän silmällä vanhemman touhuja. Sekä tietysti noin vähintään joka toinen minuutti käyn keskustelua, joka alkaa "äiti, äiti, äitiiiiiii".

Neljävee vetelee tapansa mukaan työskentelytilan läpi fillarilla, sitten poljettavalla traktorilla ja kun alkaa sataa vettä, myös ison sinisen sateenvarjon kanssa. Ponin kunniaksi pitää sanoa että sen hermo kestää kaiken tämän.


Ja koska tämä on tämmöinen sirkuksen ja eläintarhan risteytys, kukaan tuskin yllättyy kun kerron että ponin pysähdyksen aikana paikalle kaahaa kissa puskemaan oria turpaan... Toisinaan on semmonen olo että tämä ei ole enää todellista!


Samaa taisi ajatella nuorempi ponipoika ja päätti piiloutua. (Ja sen jälkeen poistua valjaista)


Se on syksykin jo tulossa. Hurmas-poni ei ainakaan aio palella vaan on jo aloittanut kesäkarvan karistamisen ja kovasti suunnittelee talvikarvaan siirtymistä. Shettikset ja suokit on kyllä aikas sankareita: juhannukseen saakka pudotetaan talvikarvaa, sitten ollaan enintään kaksi viikkoa kiiltäviä ja lyhyessä turkissa ja sitten alkaakin taas talvipalttoon rakentelu.

Mutta nautitaan nyt kuitenkin vielä kun lämmintä riittää!


torstai 12. heinäkuuta 2018

So far so good

12.7.2018

Tällä kertaa ei tirkistellä tämän rantchin arkeen sen erityisemmin. Pitää tuottaa pieni pettymys, koska luvassa on (taas) vaan ponin kesäkutinapäivitys. Ehkä eniten itselleni muistiin ja toiseksi eniten siksi ettei mitään korkealentoisempaa juttua oikein nyt irtoa. (Kirjottaiskos joku nuo mun luonnokset valmiiksi?)


Täällä joka tapauksessa on ponilla asiat hyvin edelleen. Tänään oli pesu- ja hoitopäivä eikä ponin käytöksessä ollut mitään moitittavaa! Aivan mahtavaa että tämän ponin hoito on nykypäivänä ihan kuin täysjärkistä otusta käsittelisi! Edes harjamarton pesu ei aiheuttanut mitään (ei yhtään mitään!!) turhaa liikettä ponin suunnalta.

Asiat eivät ennen ole olleet ihan näin yksinkertaisia. Kannattanee lukea vaikka tämä vertailukohdaksi: Kun et tiedä pysyykö ponisi ruokintalistalla vai siirtyykö ruokalistalle?


Päivän tarveaineet olivat häntään Vetramilin shampoo(n loppu), harjaan Hieno suomalainen koivushampoo (koska sitä nyt sattui löytymään) ja hännän yläosan rasvaukseen punainen Bepanthen.



Silmien ympärillä ei ole mitään ihorikkoa (vielä) ja korvissakin vähänlaisesti. Ori antaa koskea niskaan ja otsaan eikä riimunlaitto aiheuta silmien pyörittelyä.

Loimikin kävi pesussa ja puhtaan palttoon kanssa oli mukava palata laitumelle. Ponit ovat nyt olleet yötäpäivää heinäpellolla, mutta luulen että ovat tyytyväisempiä jos otan herrasväen keskipäivän ajaksi pihattomökilliseen tarhaan.

Loppuun vielä pari kuvaa eiliseltä Porista, ihanan ystäväni luota. Kävimme pienellä maastotepastelulla ja ensimmäistä kertaa hevoshistoriani aikana samalla lenkillä hevosten kanssa on koira ja lampaat! Oikein lammaspaimenia!





tiistai 10. heinäkuuta 2018

Tirkistelynhaluisille

5.20 Vauva (pari päivää vailla 1 v) herää itkemään. Otan pinnasängystä viereeni.

6.20 Havahdun kun esikoinen (4,5 v) kolistelee makuuhuoneen lipaston laatikoita. Etsii tablettia. En anna lupaa ohjelmille vaan kehoitan tulemaan viereen jatkamaan uniaan. Tottelee, ihme kyllä.

6.25 Vauva herää uudelleen. Palautan hukkapätkän pinnasänkyynsä ja annan lelupussin viihdykkeeksi. Jää tyytyväisenä rapistelemaan ja joku mielikuva on jäänyt, että kellahtaa maate liki heti ja jatkaakin nukkumista.

8.15 Saan silmäni auki ja näen kuopuksen leveän virneen kera seisomassa pinnasängyssä. Esikoista ei näy missään. Löydän jätkän keittiön pöydän äärestä hörppimästä Bonaquaa suoraan 1,5 litran pullosta.

8.25 En ole edelleenkään ihan varma olenko herännyt. Tarjoilen aamupalan meille kolmelle ja yritän saada taas elämästä kiinni. Puurolautasten tyhjennyttyä koittaa hämmentävä hetki. Molemmat pojat poistuvat keittiöstä olohuoneen puolelle leikkimään sovussa. Ehdin hiippailla pakastimelle ja huitaista Mars-jätskin näkymättömiin ennenkuin normaali älämölö ja äitiäitiäitiiiii-jankutus ottaa taas vallan.


10.42 Keittiö on raivattu, tiskit vaihdettu koneessa puhtaista likaisiin ja pyykkikone hurisee. Siirrän vanhemman ponipojan kanssa orit yölaitumelta päivätarhaan.

10.50 alkaa aitahommat. Eilen omalta pieneltä pellolta on tehty heinäpaalit ja olen niistä niin innoissani että voisin mennä paaleja halaamaan ja silittämään. Muut tekevät 20, 200 tai 2000 paalia. Täällä tehtiin KAKSI! Mutta omasta pellosta omille poneille heinää hei! Kaksi miniponia mutustaa näitä paaleja kolme kuukautta eli liki puolet talvesta. Nyt kun heinä on paalattu, orit saavat mennä laiduntamaan heinäpellolle.

Esikoinen leikkaa saksilla ruohoja.

Äitiiiii, ota kuva leppäkertusta.
12.00 Isompi pojista on sujuvasti keksinyt puuhaa pellolla itselleen ja pienempi on tukevasti sidottu valjailla vaunuihin, joten aita on käyttövalmiina yllättävän kivuttomasti.


12.16 Ruoka-aika. En jaksa tehdä mitään sen ihmeempää murkinaa, joten tarjolla on kuuluisaa "mitä kaapista löytyi". Huomioikaa erityisesti valmis vauvanruoka suoraan lasipurkista lusikalla lapioituna.

12.33 Vauva nukahtaa syöttötuoliin ennen kuin ruokapurkki on tyhjä. Siirrän pikku isännän ulos vaunuihin unille. Isompi poistuu leikkeihinsä ja saan melkein kolme minuuttia syödä rauhassa. Tämän hartaan hetken jälkeen hätistelenkin esikoista pois häiritsemästä samalla kun yritän haarukoida lautasen tyhjäksi.

13.08 Esikoinen lähtee edeltä ulos. Jään tyhjentämään pyykkikonetta koriin.



13.13 Astun puhtaita vaatteita sisältävän korin kanssa ovesta ulos. Ponipoika tepastelee tallipihalle poikaponi narun päässä. Hämmästyn. En tiedä miten on ponin tarhasta saanut ilman että toinen karkaa eikä tämmöiseen hommaan edes lupaakaan ole ollut. Toiminnanmies on ehtinyt hakea varusteitakin valjastuspaikalle valmiiksi.



13.32 Pyykit ripustettu kuivumaan samalla kun seuraan pojan harjaustouhuja ponin kanssa ja huutelen vastauksia päättymättömään kyselytulvaan. Vauva höpisee vaunuissa, olen varma että herää ennen aikojaan.



13.47 Poni valjaissa ja kärryjen pyörät pyörimässä. Suunnataan omalle pellolle. Yksivee jatkaa vaunuissa uniaan.

13.49 Lapsi haluaa ohjata. Ei osaa ja harmistuu. "On ihan tyhmää vaan istua täällä kärryissä!"

13.56 Lapsi hakee polkupyörän ja alkaa rässiä sen kanssa pellolla.

14.08 Kännykkä pirisee. Yritän ohjata ponia ympyrällä ja hallita kärryille palannutta lasta samalla kun koitan keskittyä puhelimessa kuulemaani.


14.41 Poni on treeninsä kipitellyt ja siirtyy kokovartalosuihkuun. Esikoinen menee rämpyttämään fillarinsa soittokelloa vaunujen viereen ja tahallaan herättää pikkuveljensä.


14.55 Parkkeeraan vaunut tienpientareelle ja nostan toisen muksun ponin kyytiin. Käydään pieni kävelylenkki ja lapsi pyytää lisää. Tepastellaan vielä toiseen suuntaan hetken aikaa. Vauva huutelee päteviä ohjeita veljelleen, joka ei oikein kykene tällä kertaa keskittymään siihen mitä on tekemässä.

15.15 Käyn pikaisesti sisällä ja ulos palattuani (noin 2,54 minuutin jälkeen) isompi on irroittanut pienemmän vaunujen valjaista ja nostanut maahan. Kuopus istuu nokkospuskassa aivan liki aitalankaa ja parkuu naama punaisena kitarisat vilkkuen. Lieneekö ottanut lisävirtaa sähköpaimenesta, nokkosesta vaiko nauttinut tuplat, en tiedä. Pelastan mitä pelastettavissa on.

15.25 Kamat kasassa ja ohjelmassa ruokatauko.


16.55 Lähtö kotipihasta. Puoli viisi piti olla maalausapuna, mutta koska kristallipallo ei etukäteen näyttänyt erityisen esikoisen syövän yli tuntia ruokaansa, ollaan reippahasti myöhässä. Haetaan kuitenkin matkalta laatikollinen mansikoita.

20.50 Kotona jälleen. Isoveli sammuu hammaspesun jälkeen sänkyynsä alle kolmen minuutin ja tästä ilahtuneena pikkuveli on tietysti äärettömän energinen ja touhukas.

21.30 Perunat ja porkkanat porisevat kattilassa ja kala on siirtynyt uuniin ottamaan lämpöhoitoa. Talon pienin sitkeästi potkii pinnasängyn laitaa, pyörii, hyörii ja lopulta innostuu repimään verhoakin.

22.25 Taistelen väkisin unta vastaan. Hukkapätkä ei edelleenkään nuku. Muistan käydä ottamassa ruuat pois liedeltä ja totean kalan olleen vahingossa liian kauan kypsymässä. Pikkusen tuli kuivaa, hupsis. Ajattelen blogin päivittämistä, mutta jumitan aivottomana selaamaan ensin facebookkia ja sitten hevostalli.nettiä.


23.27 Talossa vihdoin off-asentoon siirtyneitä lapsia. Syön iltasapuskaa, rouskuttelen menemään päivän kolmannen jätskin ja laahustan ulos.


23.55 Eläinkunta ruokittu, pyykit kerätty narulta pois ja hengitetty pari kertaa syvään todeten että jälleen yksi päivä takana ja ihan hyvin sujui. Pääsen jopa saman vuorokauden puolella sisälle. Saavutus kai sekin.

1.06 Luovutan ja lähden treffaamaan Nukkumattia. Piti kissa madottaa, ihottumainen Hurmas-poni hoitaa ja kämpästä suurimmat raivata paikoilleen. Tyydyin viemään roskapussin ulos ja sujuvasti siirtämään muut hommat tulevalle päivälle. Tai sitä seuraavalle. Tai sitä seuraavalle. Blogia sentään sain naputeltua tabletin kanssa.

7.40 Hyvää huomenta! Myöhään nukahtaneet lapset nukkuvat pitkään aamulla. Ei käy valittaminen. Yöherätyksiäkin oli tasan nolla, joten voisihan sitä asiat huonomminkin olla.

* * *

Tältä näytti meidän kohtuullisen tavallinen arkipäivä täällä, tällä hetkellä, tässä elämänvaiheessa. Tirkistelynhaluisille tämän blogipostauksen idean tarjosi Penaponi-blogi.

torstai 5. heinäkuuta 2018

Kutinaponin kesäkuulumisia

18.6.2018

Blogin kirjoittamisen parhaimpiin puoliin kuuluu kaikenlaisten olennaisten, ja siinä ohessa epäolennaistenkin, asioiden talteenlaitto. Harmittavaisesti koko viime vuoden kesäkutinamuistelot puuttuvat blogihiljaisuuden vuoksi ja miten kiva niihin olisikaan nyt palata kun hankaussesonki alkaa olla kuumimmillaan. Aiemmat, kesän 2016, kutinahöpinät sentään löytyvät täältä ja niitä kauhuissani tuossa selailinkin.

2.7.2018
Kertauksena alkuun pieni infopaketti: Kutinaotus on pieni risteytysponiori, joka on syntynyt 2012 eli on nyt 6-vuotias. Säkäkorkeus alle 90 cm ja se tuottaa pientä päänvaivaa mm. ihottumaloimien löytymisessä. Kutinaa on takana muutama kesä. Pahiten hankaa häntää sekä silmien ympäryksiä.


Viime kesänä poni pukeutui seeprakuosiseen QHP-merkkiseen kokovartalosukkaan (koko 85 cm) ja tämä takki toimi ihan mainiosti. Mittasuhteet loimessa olivat hyvät ja koko oli sopiva orille. Harmittavaisesti loimi kuitenkin valui korvien takaa keskemmälle kaulaa ja näin poni pääsi aivan esteettä raapimaan niskaansa. Tämän ansiosta riimua ei voinut ottaa moneen kuukauteen pois päästä, sillä sitä ei meinaan enää olisi saanut takaisin ponin kieltäytyessä täysin yhteistyöstä kaikessa mikä liittyi korviin tai niskaan koskemiseen. Parsin loimea vielä kasaan pari kertaa tälle kesälle ja annoin sitten itselleni luvan vaihtaa ponin kesäpalttoo toisenlaiseen.

24.6.2018

Olen Horsewaren loimien fani ja kun tälle kesälle ilmestyi miniponimallisto ihottumaloimista, oli aivan itsestään selvää että sellainen muuttaa meille! Hurmaksen uusi takki on siis tämä Horseware Rambo Petite Hoody, koko 80 cm / 4´0". Loimi olisi saanut olla pienempi, mutta pitkien toimitusaikojen vuoksi en sitä lähtenyt vaihtamaan.

Tämä kesämekko on meillä ollut käytössä nyt vajaan kuukauden ja se on ollut hintansa arvoinen ehdottomasti! Se ei ole sähköinen (mukavampi riisua), tarrakiinnityksellinen kaulakappale on toimiva, "puolihuppu" suojaa niskan hyvin eikä se tarvitse edes riimua pysyäkseen paikoillaan! Loimi ei hankaa mistään eikä se ole vielä yhtään ainutta kertaa ollut kallellaan minnekään suuntaan. Loisto ostos siis! Suosittelen erittäin lämpimästi! (Kotimainen Viljar Shop näyttää myyvän tätä loimea nyt -20 % alennuksella 15.7.2018 saakka. Myös Horzen valikoimista tämä löytyy.)


Päähuppuna meillä on Snuggy Hoods kokoa XXS. Koko on sopiva, mutta tämä ei nyt ole oikein vakiintunut käyttöön. Viime kesänä poni sai hupun hangattua silmiensä eteen ja karautti parien lankojen läpi ja suuntasi naapurin tammojen lähelle. Oli muuten ihan jäätävä tilanne yrittää saada ilman riimua olevaa sokeaa ponia kiinni. (Eikä hommaa ainakaan helpottanut se että itsellä oli painoa +20 kg ja raskausviikkoja takana yli 36.)

Tuon draamakeissin jälkeen letitin hupun hapsut yhteen ja ompelin ne kiinni ylös. En kuitenkaan oikein enää uskaltanut viime kesänä huppua pitää ja tämän kesän aikana olen sen useamman kerran etsinyt pellolta ponin irrottauduttua siitä. Tällä hetkellä orhi on sitten vaan ilman pipoaan.

18.6.2018
27.6.2018
Harjaa olen pitänyt ranskalaisella letillä loimen alla. Harjamarto ei ole rikki eikä tunnu erityisen kutittavalta. Siitä huolimatta kaulan yläosa on kuitenkin täynnä pystyraitaa (kts. ensimmäinen kuva). Otsatukan kanssa kaikki on myös hyvin eikä niskassakaan ole mitään hankaumia. Häntää poni oli jossain välissä päässyt huomaamattamani raapimaan ja sen ulkomuoto olikin tässä eräs päivä luokkaa pulloharja.


Ehkäpä muistatte aiemmat kiukutteluni ponin hoidosta? Nyt voin erittäin iloisena kertoa että "kova työ palkitaan - ei heti, mutta aina"! Tällä hetkellä olen ponin kanssa siinä vaiheessa, että tämä arvon vetopaniikkiponi sietää olla hieman kiinni (naru tallin seinälaudan ympärillä, eli kiristyessään riittävästi lähtee naru löystymään ponin peruutuksen mukana), poni on jopa melkein mielellään pesussa ja hoidossa (ainakin seisoo jokseenkin aina rauhassa paikoillaan) ja kaiken lisäksi meillä on melkeinpä mukavaa keskenämme! Pitää ponia kehuakseni myös sanoa, että eihän se nyt ponillekaan ole ihan helpoin rasti, että tuntuu inhottavalta kun kutiaa ja silti hoidetaan, ja samaan aikaan yksi lapsi mölisee ja huitoo rattaissa ja toinen ipana suhaa vaikka millä kalustolla ees-taas huudellen mennessään.

Harjaan en kajoa tällä hetkellä muuten kuin selvityksen ja uudelleen letityksen verran. Häntää pesen Vetramil-shampoolla (koska sain pari näytepakkausta ja tuote on kiinnostava) ja rasvaan hännän yläosaa jo kaksi kesää sitten hyväksi todetulla punaisella Bepanthenella. Rasvaus on tarpeen mukaan ja pesu samoin. Olisikohan tälle kesälle nyt kaksi pesua takana ja rasvausta jokunen kerta enemmän.

18.6.2018
Hurmas-poni on just nyt oikein hyväkuntoinen ja tosi hienossa karvassa. Sen lihavuuskunto on yllättävän asiallisena pysynyt kesän laiduntamisesta huolimatta ja eilen kengittäjäkin kehui ponin ulkonäköä vuoliessaan orin kaviot. Pahoin pelkään että se pahin jakso tämän inhottavan kutinan kanssa on vielä edessä syksymmällä. Tässä nyt kuitenkin ei-niin-lyhyt höpinä nykytilanteesta ja murehditaan sekä kerrotaan niistä mahdollisista lisämurheista sitten myöhemmin.

Ps. Jos munia kutittaa, aina voi pyytää kaverilta apua!