LISÄTIETOA:

tiistai 31. joulukuuta 2013

Se tunne kun...

... yhtäkkiä hevostalli.netistä on liikennettä blogiin huomattava määrä. Linkin klikkaamisen jälkeen eteen avautuu, yllätys yllätys, erittäin epä-informatiivinen viesti. Pyh ja Pöh. Tälläkin kertaa.


Näillä ajatuksilla kohti uutta vuotta. Älkää juhliko liian rankasti!

Valoilmiö


Eilen ja osittain tänäänkin aurinko näyttäytyi. Ei tuulta eikä sadetta, suorastaan hämmästyttävää tämän kestosateen ja -tuulen jälkeen! Tuli itsellekin virtapiikki ja into tehdä ulkohommia.


Seija- myrskyn jäljiltä on aitalankoja poikki reippaanlaisesti. Olen tehnyt tarhoihin silloin seuraavana päivänä vain pikakorjauksen ja nyt vietin pidemmän tovin aitoja korjaten kuntoon. Laitumen aitalangat ovat vielä pitkin peltoa (kts. ylempi kuva), mutta tarhat on nyt fiksattu!


Uskollisesti vuosia ja vuosia ja vuosia kanssani viettänyt ämpäri mukana työssä. Ämpärissä lukee Arsi. Tämä vaaleanpunainen ihanuus oli ex-lv-ruunallani aikoinaan käytössä iltaruokaämpärinä ja kys. hevonenkin on lopetettu jo kesällä 2009. Nykyisin sanko pitää sisällään aidan korjaustarvikkeita. Kaikki korjauspalat yhdessä ja samassa paikassa! Helppo ja nopea napata mukaan lankojen paikkaamiseen.


Porre ja Voitto ottivat keskenään leikkimielistä matsia tarhan kuninkuudesta. Kuvassa Voitto on juuri laskeutunut korkeuksista. Nuori herra tykkää seistä takasillaan kuin kovempikin ori!


Miltäs teillä näyttää tarhoissa parin kuukauden tauottoman sateen jälkeen? Meillä on tämmöistä. En kaipaa mutatarhoja, älkää edes kysykö...

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Lisää treeniä!

Päivä lukuina (28.12.2013)
 
Voitto 4veellä (ja Porrella) treenit ovat jatkuneet viikonloppuna. Eilen, lauantaina, kävimme kolmen ratsukon voimin pidemmällä maastolenkillä. Tämä oli Voiton ensimmäinen näin pitkä lenkki! Voisi melkein sanoa, että ensimmäinen virallinen matkaratsastusharjoite! Siitä innostuneena kaivelin sykemittarin sekä GPS-rannekkeen reissuun mukaan. Ensin mainittu ei ottanut ollenkaan kontaktia lenkin aikana, joten siitä ei mitään iloa ollut. Garmin Forerunner toimi sentään, tapansa mukaan, erittäin hyvin!

Voitto oli syönyt kyttäkauraa ja teki jo heti alkumatkasta täyden käännöksen ja yritti poistua paikalta. Aikansa pöristyään uskalsi ohittaa tien ulkopuolella kerällä olleet salaojaputket. Kaverinsa Porre ja Stimir ohittivat nämä korvaakaan heilauttamatta...

Teimme hitaalla vauhdilla maastoretkemme eivätkä ruunat kovinkaan nuutuneita olleet kotiin tultuamme. Porren syke oli 3 minuutin kuluttua pihaan saapumisesta 54 ja Voitolla 7 minuutin kohdalla 36 ! Sykekahva löysi välittömästi Porren sykkeen litimärästä talvikarvasta, mutta Voiton klipatusta kyljestä ei lukemia meinannut saada mitenkään. Lopulta vesikastelu ja kahvan "nitkuttelu" avittivat sykelukeman saamisessa.

Kelin suhteen kävi tosi hyvä tuuri! Ei tippaakaan vettä koko lenkin aikana! Lenkin jälkeen pisaroita tarjoiltiinkin sitten taas taivaan täydeltä koko loppupäivän...

* * * * *



Sunnuntaina, eli tänään, Voitto teki palauttelun eilisestä irtohyppäämällä melkein vuoden tauon jälkeen! Hyvin sujui! Kovinkaan montaa kertaa ei kujaan ruunaa viety ja lopetimme kun okseri oli 110 cm korkea. Leikitellen tuo sellaisia korkeuksia hyppää. Videolla okseri on metrin.

Ei Voitolla eilinen painanut töppösissä yhtään. Vinkui, kaahasi ja pukitteli maneesissa sielunsa kyllyydestä!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Treeniä... Treeniä... Treeniä...

Tässä on oikein tullut ryhdistäydyttyä. Treenin määrä hevosilla on kuluneen viikon aikana ollut suurempi kuin ...öööö... edellisen puolen vuoden aikana melkein yhteensä?

* * * * *

Ensimmäistä kertaa Airan istuntaopissa kesäkuussa 2012
 
Perjantaina 20.12. pääsin piiiiiitkästä aikaa Aira Toivolan ratsastuspilatestunnille Porre- papparaisen kanssa. Ihanaa! Tai siis kamalaa! Edellinen kerta istuntaoppien parissa on ollut ystävänpäivänä ja sen jälkeen olen mennyt takapakkia suunnilleen valovuoden. Ah, mitä super-mahtavaa istunnan vinoutta ja jaloilla rutistusta. Pakko todeta, että raskaus tekee kropalle ja keskivartalon hallinnalle tietynlaisia asioita, vaikka ei haluaisi sitä myöntää.

"Kevennätkö etu- vai takareidellä?" Vaikea kysymys vastata kun kehonhallinta ja -tuntemus ovat hukassa. Tätä korjattiin ilman jalustimia keventämällä (kts. videot: vuoden takaisesta Aira -postauksesta), jotta se takareisi sieltä löytyisi ja etureisi pääsisi rennoksi.
Lisäksi vasen kylki piti lyhentää ja kääntää koko yläkroppa oikealta vasemmalle. Unohtamatta takareiden tukea ja pohkeiden oikeaa suuntaa hevosta vasten.

Paljon haettiin taas uutta asentoa ja jonkun verran ahaaaa -elämyksiä tulikin. Oma ratsastuskunto on vielä heikko, lihasväsymys tulee nopeasti ja sitä myöden asioiden korjaaminen vaikeutuu entisestään. Pieniä pätkiä - paljon ja usein - siinä treeniajatusta tästä eteenpäin.

Unohtamatta ryhdin korjausta jokapäiväisessä elämässä! Pitää seistä kahdella jalalla, keskikroppa tiukkana ja olkapäät samalla tasolla rintakehän osoittaessa suoraan eteenpäin. Helppoa? Ei, todella vaikeaa! Mun kropalla on aivan eri tahto kuin sillä päänupilla mikä keikkuu siellä korkeimpana. Ja joka ratsastaessa nököttää väärällä tavalla, mutta sitä(kin) korjataan myöhemmin...

* * * * * 

Minin treeneissä Kalilein kanssa kesäkuussa 2012

Lauantaina 21.12. oli vuorossa nuoren herra Voitto 4veen kanssa Mini Wahlbergin Minimoi- treenit. En ole Voitolla aidatulla alueella ratsastanut viime kevään jälkeen ja tämä maneesitreeni oli katastrofi. Teimme yksinkertaisia asioita (hevosen suoruutta), mutta meillä ei Voiton kanssa natsannut ollenkaan yhteen.

Ruuna sai valtavasti kehuja ja lienee oikeastikin todella potentiaalinen. Mutta ei tämän allekirjoittaneen kanssa, ei ainakaan vielä pitkiin aikoihin. Sain Voiton aivan pois itsestään ja hätääntymään huonolla ratsastuksellani. Nuorukainen paineli liian reipasta vauhtia koko ajan, yrittäen rullata itseään kuolaimen taakse. Plus painoi ohjalle silleen puolireippaasti.

Vasenta laukkaa ei löytynyt mistään. Voittis nosti oikeaa laukkaa kerta toisensa jälkeen. Oma istuntani kertoo, että oikeaa ja Voitto tekee työtä käskettyä. Porrehan korjaa tätä virhettä monien yhteisien vuosien kokemuksella ja erittäin hyvällä tasapainollaan... Eilen Airan treeneissä yritettiin tätä vinouttani korjata, mutta ei näköjään yhdessä treenikerrassa + yössä tapahdu ihmeitä. (Ei mikään yllätys tietenkään)

Harjoitusravissa pystyin olemaan alkutunnista pieniä pätkiä suht sivistyneesti, mutta sitten tuli lihasväsy. Homma levisi lopullisesti ja hevonen oli entistäkin vähemmän hallinnassa. Ei ruuna mitään pahaa tee, mutta venyi kilometrin mittaiseksi ja painoi kuolaimen taakse.

Voi Voittoa. Ja voi Tarua.

* * * * * 

Maija ja Voitto maneesilla 20.12.2013
 
Torstaina 26.12. treenit jatkuivat maneesilla. Treenailin Porren kanssa istuntaani (löytyi muutama "ai tälleen" -ajatus) ja hevosammattilainen maailman-paras-Maija piipersi Voiton kanssa. Maija kiteytti Voiton ajatukset hyvin ratsastuksen päätteeksi: "Voitto oli aivan sekaisin aluksi". Ai oliko? En ihmettele lauantain räpellyksen jälkeen yhtään.

Viimeiseksi niitiksi mut lykättiin Voiton selkään ja Maija huuteli muutaman kierroksen ajan ohjeita. Ei saa päästää pitkäksi, ei saa päästää kuolaimen taakse virkkuukoukuksi eikä saa ylitaivuttaa. En osannut, en pystynyt, ei oikein onnistunut.

Luvassa siis LISÄÄ TREENIÄ! Ei tässä ratsastusmasista ole tullut, enemmän on taistelutahtoa ilmassa!

* * * * *

...ja koska tämä blogi on myös treenipäiväkirjani, kirjoitin tällä kertaa näitä höpinöitä pidemmän kaavan kautta. Sen kaikkein pisimmän, luulen.

torstai 26. joulukuuta 2013

Tallinpitäjän jouluaattoaskareet


Jouluaattoaamuna kello pirisee aivan liian aikaisin. Tallinpitäjä lätkii maksimaalisen ajan torkkua ja uskaltautuu vasta sitten laskemaan jalkansa kylmälle lattialle sekä kampeamaan itsensä sängyn pehmeästä syleilystä pois.

Sataa vettä. Paljon. Seuraa asiaankuuluvan vaatetuksen etsimistä ja talliin saapastelua. On aika tallinpitäjän aamujumpan! Ensimmäisenä loimitusvuorossa maksimaalisen kokoinen jättisuomenhevonen Porre. Lainapeitteen kokoinen loimi painaa paljon ja pienimuotoinen punttitreeni on tehty loimen ollessa edes osittain hevosen päällä. Venyttelyä... kurottelua... varvistelua... Loimi päällä: CHECK!

Mutta mikäs tuossa silmässä on? Taskulampulla katsomista, puhelimessa konsultointia ja ajatustenjuoksua. Oljenpätkä väärässä paikassa! Vain tallinpitäjälle on suht normaalia tonkia kumihanska kädessä kaviokkaan silmää jouluaattoaamuna ja yrittää vesiruiskua apuna käyttäen saada sieltä väärään paikkaan eksynyt objekti pois. Silmä ei vuoda ja oljenhippu jumittaa. Lopputulos: Porre 1 - tallinpitäjä 0. Olkoot oljenpala siellä.

Loimitusvuorossa seuraavana isoponi -kokoinen issikka. Ah, ergonomista! Mr. Musta loimitettuna nopeasti ja näppärästi: CHECK!

Sitten aamun haastavin puettava. Miniponi. Tiedättekös... Sellainen suuren koiran kokoinen. Loimi on mallia patalappu, luulette siis että helppo homma! Kyykistelyä... Kumartelua... Toisen ponin hätistelyä... Pipon pelastamista ponin riepotuksesta... Riimunnarun kiskomista termiitin suusta... Lisää kumartelua... Näykkivän karsinakaveriponin komennusta... Vielä lisää kyykkimistä... Loimen suoristusta toisen ponin ollessa auttavaisena repimässä helmaa toiselta puolelta... Kumartelua... Sadetakki termiitin päällä: CHECK!

Hepat heinineen sekä juomineen tarhoissa, maailman parhaalle tallilaiselle nakitettuna karsinoiden siivous ja näin tallinpitäjä on valmis siirtymään ranchiltaan ihmisten pariin. Ensin vain joulusaunaan (mikä sauna? ei ollut kukaan lämmittänyt... Lue siis: suihku kylmässä ulkorakennuksessa jostain heränneiden pitkäkoipisten hämiksien kanssa). Suihkussa ollessaan huomaa lattiakaivon olevan tukossa, mutta sen tyhjentäminen onkin sitten taas jo aivan eri tarina.


Tallinpitäjä pakkaa laina-autoon nyssykät, kassukat, jälkikasvunsa, itsensä ja starttaa menopelin. Painamalla nappulaa. Käynnistysnappulaa. Ihmettelee auton nippeleitä ja hienoja systeemeitä. Hämmästelee auton reipasta liikkumista. Ketteryyttä. Piippaavaa varoitusta mahdollisesta liukkaudesta. Tallinpitäjä on ehtinyt unohtaa etteivät kaikki autot ole laiskoja työkoneita täynnä hevosen hajua ja heinän korsia.

Jouluateria sukulaisten kanssa: Paljon ruokaa, kovin paljon paketteja, monta tuntia höpinää ja ajan kiitämistä kovaa vauhtia kohti yötä. Tallinpitäjä starttaa yön pimeydessä autonsa ja kääntää sen nokan kohti kotia. Köröttelee rauhallisesti hiljaisia teitä pitkin kilometri toisensa jälkeen ja kotiin päästyään laskee hevosten lukumäärän. On tyytyväinen saamaansa lukemaan ja lähtee palauttamaan autoa naapuriin huomatessaan sieltä pilkottavan vielä valoa.

Tallinpitäjä pöllähtää keskelle yösyömistä. "Ota sinäkin", kehoittavat ja tallinpitäjä ajattelee istahtaa hetkeksi herkuttelemaan. Aika rientää... Klo 01.10 tallinpitäjä ei enää voi väistää velvollisuuttaan, yhä jatkuvasta kaatosateesta huolimatta, ja kirmaa tallipihalleen. Talliin valot, pihalle valot, hevosten portit auki, karsinoiden ovet kiinni asukkien talsittua sisälle, valot pois ja paluu takaisin iloisesti höpisevän seurueen pariin.

Lähempänä aamua tallinpitäjä tepastelee muksuinensa kotiinsa ja nopean tietokonehetken jälkeen menee unille. Joulupäivän aamulla taas ahkerana ylös ja ulos. Kaatosateessa. Unirytminsä täysin kallelleen kipanneena, mutta kirjoitusinnon saaneena, huomaa hän Tapaninpäivän vastaisena yönä.

....ja mites se Porren silmässä ollut olki? Poistunut itsekseen päivän aikana.

tiistai 24. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 24. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?

joulukorttikuvauksen parhaimmistoa

Asia 24: On tuo oma 2 kk ikäinen minimies aikasten ihana.

Kun ilta saapuu ylle maan
luoden maahan sinihohdettaan
kuulen laulun hiljaisen
rauha täyttää sydämen

RAUHALLISTA JOULUA JA 
KAIKKEA HYVÄÄ TULEVALLE VUODELLE! 

Toivottaa Tarulandian tontut
 

maanantai 23. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 23. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


Asia 23: Ystävät. 
He jotka pääsevät aina toisinaan yllättämään aivan täysillä. 
He jotka tekevät päivästä paremman. 
He jotka tukevat, auttavat ja neuvovat. 
He jotka ovat menneenä vuotena nousseet niin kovin suureen arvoon.
KIITOS!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 22. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


Asia 22: Kun löytää muistitikulta kuvia joiden olemassaoloa ei edes muistanut.
Kuvassa Voitto tasan vuosi sitten 22.12.2012.

lauantai 21. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 21. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


Asia 21: Sain viikolla ihanan joulukortin Elisalta ja Kalileilta.
Olen todella iloinen, että ruunalle löytyi super-mukava ylläpitäjä!

Valmis!


Postasin kuukausi sitten höpinän Voiton kesken jääneestä klippauksesta (Ei menny niinku Strömsössä). Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten tämän työnäytteen pitäisi sen mukaan olla suht täydellinen? Meni kuukauden verran ennenkuin sain huristeltua nuoren herran loppuun. Terät teroitutin toki heti, mutta innostusta hommaan pitikin sitten etsiä pitkään ja hartaasti. Nytkin meni yötöiksi, klipperi lauloi sellaiseen kellon aikaan jolloin suurin osa normaaleista ihmisistä on jo unimaailmassa...

Nyt se on kuitenkin tehty! Ensi vuonna uudestaan.



Aamutuimaan oli Voitolla maneesitreenit Maijan kanssa. Treenikohteina oli harjoitusravi sekä laukkalävistäjät koko rata leikkaa -linjalla. Molemmat ovat vielä haastavia, mutta katsotaan tilannetta uudelleen parin treenikerran jälkeen. Veikkaan, että kehitystä tapahtuu hyvinkin nopeasti!

Oikea laukka oli alkuun erittäin hyvää. Se pyöri ja kuljetti voimalla eteenpäin. (Nuori raaka hevonen väsähtää nopeasti, joten parasta terää ei enää ylläolevalla videolla nähdä.)



Terhi kirjoitti muutama päivä sitten ajatuksiaan siitä minkälaisessa muodossa hevosia pitäisi treenata. (Lue juttu täältä) Voiton(kin) tämän kerran videoista pystyy hyvin näkemään kaksi erilaista muotoa. Ensimmäisessä videossa olevan ryhdikkäämmän ja lyhyemmän työskentelymuodon ja alemmassa pitkäkaulaisemman loppuverryttelyvenytyksen.

perjantai 20. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 20. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


 Asia 20: Ensi vuodelle on ääreist makee kalenteri!
Ifolorilta tilaamassani kalenterin kannessa poseeraa Porre.

torstai 19. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 19. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


Asia 19: Kun huomaa oppineensa elämästä uusia asioita.

Vein tänään Ranger -kuormallisen vaatteita ja tavaroita Pelastusarmeijan joulupata- keräykseen. Padan hoitaja toivotti hyvää joulua ja kysäisi, olenko ollut kiltti tänä vuonna. Olenko? Sattumalta tänne oli tänään ehtinyt (aina-yhtä-ihana) anonyymi- kommentoija jo kirjoittamaan kärkkäästi.

Tekisinkö jotain menneenä vuotena toisin, jos saisin elää kuluneet hetket uudelleen tietämättä sitä minkä tiedän nyt? Tuskin. Ihminen tekee valintansa sen hetkisten tietojensa ja tuntemustensa mukaan. Elämä on täynnä valintoja, joskus valitsee oikein ja toisinaan menee pieleen. Tärkeintä on oppia virheistään.

Tänä vuonna olen oppinut paljon. Paljon itsestäni, paljon ihmissuhteista ja kaikkein eniten elämästä.



Sitä sanotaan
Mennyttä ei takaisin voi saada
Eikä tulevaa kannata jäädä oottamaan
Jos sulla kerran on joku josta oikeesti välität
Niin pidä siitä kii
Älä usko kyynisiin lauseisiin

Hyvää yötä ja huomenta, ehdit myöhemmin nukkua
24 tuntia, toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta, hei älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa mut mikään ei oo vielä mahdotonta

Mitä on motivaatio?

... ja halu oppia uutta?


Se kiteytyy mielestä erittäin hyvin ylläolevaan kuvaan.

Tallipoika- Jesse oli saanut kouluradaltaan loppukommentin "ohjat paremmin tuntumalle". Mitä tekee motivoitunut ratsastaja kilpailujen jälkeen? Analysoi suoritustaan ja yrittää parantaa. Koulupaperi oli kirjanmerkkinä kohdassa, missä kirjoitetaan ja kuvin havannoidaan hyvää ohjastuntumaa.

Oma motivaationi tulee ja menee, tällä hetkellä eletään taas super-motivaatio -aikaa. Maanantaina on molemmat puttet ratsastettu kentällä, tulevana perjantaina on ensin aamulla Voitolla Maijan ratsutus ja illalla menen Porren kanssa Aira Toivolan ratsastuspilatestunnille. Lauantaina Voitto jatkaa maneesissa piiperrystä Gunilla "Mini" Wahlbergin opissa.

Millä aion pitää motivaatiotani yllä? Tavoitteilla! Mitä ne tulevat olemaaan ensi vuonna, sitä mietin vuoden vaihteeseen saakka.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 18. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


Asia 18: Se pienen pieni fakta: omistan todella hienon suomenhevosen!
Kuvassa Voitto helmikuussa 2013.

tiistai 17. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 17. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


Asia 17: Täysikuu.
(kuva otettu ilman salamaa 29.12.2012 puolen yön aikaan)

maanantai 16. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 16. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?



Asia 16: Hepulin saavat miniponit.

JOULUKALENTERI - 15. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


Asia 15: Päivän sanat: HELPPOUS ja NOPEUS!
 Miten saada reilussa kahdessa minuutissa viisi hevosta tarhoista talliin? 
(Mutta miksi klo 22.32 lumettomana talvena on pimeää...?)

lauantai 14. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 13. & 14. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?






Asiat 13 ja 14: Tarulandia ilmottautuu taas sähköllisten joukkoon! 
Seija -myrsky tuli ja meni... Positiivista: talo ja talli jäivät pystyyn.
Tarhamökin katon rakentaneet jätkät ansaitsisivat pienen nootin, heh... 
Jos on innokkaita vapaaehtoisia korjaamaan aitalangat kolmesta tarhasta ja laitumelta,
saa ilmottautua.
Tää neiti tallinomistaja voi sen ajan makoilla sohvalla. (ai, se ei ole vaihtoehto)

torstai 12. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 12. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


Asia 12: Hevostarvikeliikkeeseen voitettu 100 € lahjakortti!
Olimme eilen Marjutin kanssa ostamassa rehuja Cavalleristista ja osallistuimme arvontaan. Voitin!!
Puolet lahjakortista lahjoitin Marjutille, koska teimme jo nimiä kirjoittaessa diilin voitonjaosta. 
Jaettu ilo on kaksinkertainen!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 11. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?




Asia 11: "Hyvää Joulua Tarulle, toivottaa Taru" -heräteostos, vieläpä x 2... 
Hiukan turhat, mutta niin suloisen ihanat!
(Viime vuoden vastaavissa ostoksissa ovat yhä laput kiinni, käyttämättöminä, myyntipusseissa. Kröhöm...)

tiistai 10. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 10. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


Asia 10: Se tunne, kun tiedät, että "saat" ottaa käyttöön uuden sadeloimen.
Tänään Voitto ei ansainnut täysiä pisteitä omatoimisesta loimen riisumisesta.

maanantai 9. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 9. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


Asia 9: Minitermiitin palloleikit!
Taitaa joulupukki tuoda mineille uuden pallon, vanha hävisi tuulen mukana.
(Video kuvattu 25.2.2013)

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 8. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


Asia 8: Tämän päivän ehdottomasti parasta antia oli maastokävelylenkki iltapäivän hämärässä, ystävän kanssa jutellen.
(Kuva 13.2.2013)

CSI Auran tutkimuksia, osa 2

* * * Torstain touhuja * * *

Eräs nuori mies, mr. Upi, saapuu autollaan Tarulandiaan torstai-illalla kymmenen aikoihin ja kohtaa tyrmäävän näyn auton valokiilassa. Hän harppoo taloon sisälle ja huhuilee heti eteisestä Neiti Tallinpitäjälle "Tule katsomaan mitä täällä pihalla on!" Neiti Tallinpitäjä löhöää villapeiton alla sohvalla lehti kaverina ja muksu kainalossaan eikä ole kovinkaan innokas siirtymään minnekään. 

Mr. Upin kehotukset ovat kuitenkin sen verran tehokkaat, että Neiti Tallinpitäjä nousee, tepastelee ikkunaan ja mitä siellä näkeekään.. Pihalla on jotain sellaista mikä sinne ei todellakaan kuulu!


Häh?! Siis mitä?! Me väärässä paikassa?
CSI Aura ottaa tapauksen heti tutkintaan. On selvää, että "miksi" -kysymykseen on tällä kertaa helpoin vastata. Koska kyseessä ovat Suomenhevonen -rotua edustavat yksilöt, on motiivina tietysti RUOKA. Saattaa olla, että näillä ahneilla kaviokkailla oli tarhassa olevasta slowfeeding -heinäverkosta korret ehtymässä ja ne olivat halunneet siirtyä pihan heinäpaalille mielessään fastfeeding.


"Missä" -kysymykseen on myös nopeasti löydettävissä vastaus vilkaisemalla ympärilleen. Tarulandian asuinrakennuksen seinustoilla ja pitkin pihaa on helposti havaittavissa isojen hokkikenkien jälkiä. Jos nämä teosta kiinnijääneet yrittivät olla huomaamattomia liikkeissään, epäonnistuivat ne täysin!

Tärkeimmät tiedot ovat vielä selvittämättä: "miten" ja "kuka". CSI Aura kuulustelee Neiti Tallinpitäjää tiukoilla kysymyksillä ja hiillostaa yksityiskohdilla. Pieniä tiedonmurusia yhdistelemällä vastaus molempiin arvoituksiin saadaan pienen hetken kuluttua.


8.11.2012

Neiti Tallinpitäjän kertoman perusteella voidaan juttu saattaa päätökseen. Tarinan pääpahis on 4-vuotias suomenhevosruuna, kutsumanimeltään Voitto, joka on todistettavasti toisen kerran avannut tarhan portin kahvoista turpaansa käyttäen.

CSI Aura suosittelee lämpimästi Neiti Tallinpitäjälle kuulolaitteen ostoa. Olisi hyvä havahtua kahden sotanorsu -kokoluokkaa olevan hevosen rymistelyyn seinän takana tai ikkunoiden kolisteluun nenällä...

Yksi asia jäi kuitenkin lopultakin mysteeriksi. Miten riisuuntua keskelle pihaa loimesta niin että se jää täysin ehjäksi?

Case Closed.

(Jäikö osa 1 lukematta? Löydät sen täältä.)

lauantai 7. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 7. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


Asia 7: "Iltaan asti selviäminen riittää ja sekin riittää, että tietää iltaan asti selviämisen riittävän".
Toisinaan pitää osata iloita niistä pienen pienistä asioista.
(Kuva 27.10.2010)

perjantai 6. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 6. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?

 
 Asia 6: Satanut ensilumi toi tänään tullessaan hiljaisuutta ja rauhaa.
(Kuvassa Porre 27.10.2012)

torstai 5. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 5. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


Asia 5: "Muistoista aika rakentaa lohdutuksen".
Tänään olemme hyvästelleet Jessen. Raskas päivä.
(Kuva otettu 14.4.2013, kiitos Satu Österman)

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 4. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?

 
Asia 4: Ajatus siitä, että kesäkuuhun on enää 6 kk aikaa!
(Kuvassa Voitto, Kalilei ja Porre 30.5.2012)

Joululahjavinkki!

Mitä lahjaksi tallin pitäjälle? Hoito- tai vuokrahevosen omistajalle? Hevosystävälle?


Annan hyvän vinkin! POLYPAD - HUOPA!

Meillä on niitä kaksi. Käytetty, pesty, käytetty ja pesty - aina vain uudelleen ja uudelleen muutaman vuoden ajan. Nämä ovat hyviä! Oikeasti! Menevät koulutreeneissä, pitkillä matkaratsastuslenkeillä, ihan missä vaan. Eivät valu, eivätkä hankaa.

Väritkin saa itse päättää. Kirjailukin onnistuu (kts. yläkuva)!

Vasemmanpuoleisin on Polypad

Mistä näitä huopia saa? 1hevosvoiman nettikaupasta!
1hevosvoiman nettikaupassa on nyt löytöjä inventaarioalesta joulupakettiin!

Painetta tasaavat Polypad-huovat nyt -25% !!!
Alennus koskee varastossa olevia tuotteita.

1hevosvoimassa kaikki yli 50 €:n arvoiset tilaukset toimituskuluitta 8.12. saakka. 
Käytä kassalla koodia INVENTAARIO.

...ja ei, tämä ei ole maksettu mainos! Polypad- huopien loistokkuudesta ovat vakuuttuneet ystävänikin. Esimerkiksi team Pumpulienkelillä on lila Polypad ahkerassa käytössä!

tiistai 3. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 3. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


Asia 3: Minitermiitit. Ei tämä enempää selittelyä kaipaa!
Videon ja kuvien takana on Jaana Vuola, kiitos! 
Kuvattu kesällä 2013

maanantai 2. joulukuuta 2013

JOULUKALENTERI - 2. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


Asia nro 2: Se pienen pieni vika päässä, kun on pakko kerätä erivärisiä ämpäreitä
(Kuva otettu 19.10.2013)

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Paluu, taas kerran, koulutreenien pariin

Maija ja Voitto maneesilla 30.11.2013

Elämä jatkuu, vaikka ei aina tunnukaan siltä, varsinkin hevosrintamalla. Puoliksi klipattu Voitto 4vee on liikkunut kotona maastoillen ja nyt myös Maijan ratsastamana maneesin pehmeillä pohjilla.


Kyllähän se treenitauko näkyy (ja tuntuu), edellisen kerran Voitto on treenannut Maijan kanssa syyskuun puolessa välissä. Eiköhän tämä ratsunalun kehittyminen taas tästä etene talven ja kevään mittaan. Pitää vain toivoa terveyttä ja vähäisiä negatiivisia yllätyksiä!

Käynti ja ravi on ruunalla ihan hyvässä hallussa. Laukkaan kaivataan todella paljon voimaa ja rutiinia. Laukka paranee laukkaamalla - toivon ainakin.




Maijan sanoin: "Tämä on nyt hyvä - myöhemmin paljon parempi"

JOULUKALENTERI - 1. luukku

Mitkä pienet (ja suuremmatkin) asiat tuovat arkeen iloa?


Asia nro 1: Tallikissa kuvauksellisessa paikassa saunarakennuksen yläikkunassa
(Kuvattu 26.11.2013)