LISÄTIETOA:

torstai 31. heinäkuuta 2014

Jälkiviisautta?

Kuva: Jaana Vuola

Tässä on viime päivinä mietitty ja pohdittu, ihmetelty ja hämmästelty, arvuuteltu ja keskusteltu. Mikä Voitolla on? Onko se kipeä? Mistä se on kipeä? Ja eniten ajatukset ovat varmasti laukanneet kysymyksen ympärillä "MIKSI se on kipeä?"

Jälkiviisaus yrittää nostaa päätään, kun olen kuunnellut viisaampiani. Yksi asia taitaa olla selvillä kipeytymisen suhteen: arvatenkin syy liittyy esteisiin. Iso hevonen, heikko lihaskunto ja rankat valmennukset, joissa erittäin haastavia tehtäviä nuorelle kokemattomalle hevoselle.

Voitosta ei ole tulossa estehevosta. Miksi sitten olen vienyt tätä nuorukaista estevalmennuksiin? Eikös tavalliset helpot puomiestetehtävät olisi riittäneet? Olisivat erittäin todennäköisesti. Suhteutettuja välejä, kolmoissarjoja, pitkiä puomi- sekä estejumppasarjoja ja erittäin paljon hyppyjä sisältäviä ratoja. Ei näitä tarvita laatuarvostelussa. Siellä riittää, että laukkaa eteenpäin ja hyppää ennalta tiedossa olevaa lyhyttä rataa. Miksi sitä emme ole harjoitelleet? Kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, sanotaan.

Minkälaisella suunnitelmalla olemme ajatelleet edetä? Tällä hetkellä ruuna on lomalla. Maija ratsasti tiistaina Voitolla 15 minuuttia ja katsoimme liikkumista. Ravi ei ollut parasta mahdollista, mutta laukka näytti aivan hirmuisen hyvälle! Tämä sekoittaa ajatuksia tietysti lisää... Ensi viikolla mennään taas vartin lyhyt tsekkausratsastus, muuten kävellään ja ollaan täysin vapaalla.

Tänään kävin puolen tunnin kävelylenkillä. Askel ei ollut kovin vetävä ja käynnissä ominaisuutena oleva super elastisuus oli hukassa. Seuraavalle kävelylenkille otan vanhan koulusatulan selkään ja tunnustelen onko meno samanlaista vai tuleeko puuttuvaa keinuntaa takaisin.

Metacam- tulehduskipulääkekuurin ajattelin startata huomenna. Ei se ainakaan pahaa tee. Tänään ruunan ruokavalioon on lisäksi lisätty greenline. Voitto tuntuu kuihtuvan taas silmissä. Laitumella ei mitään syötävää enää ole, mutta silti ei lisäheinä uppoa vaikka miten maanittelisi ja pyytäisi. Jotain olematonta kuivaa kortta tonkivat ojien pohjilta ja aitojen alta.

Pääseekö Voitto osallistumaan laatuarvosteluun, se selvinnee vasta tapahtumaa edeltävänä viikona. Kovasti tehdään taikoja, jotta olisimme starttilistalla! Estetreenausta ei ole luvassa enää ennen syyskuun alkua. Yhden kerran teemme matalilla korkeuksilla saman radan kuin laatareissa on luvassa , mutta vaikeiden estevalmennustehtävien eteen ei Voitto enää mene. Ei nyt eikä tuskin tulevaisuudessakaan.

Harmittaa. Harmittaa muuten sitten ihan mahdottoman paljon! Miksi piti tämäkin juttu kokeilla kantapään kautta? Nyt olen viisaampi tottakai, mutta oppirahoja joutuu tässä maksamaan Voitto!

Näillä mietteillä taas eteenpäin.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Matkaratsastuskisakuulumisia - vihdoin!

Matkaratsastuksen seurakilpailut 
Sastamala, Myllymaa 19.7.2014 
Sisu-cup 1. osakilpailu 
luokka: 21,9 km
 
Tiimipalaveria ennen lähtöä, Porre ei jaksa innostua.

Team Oranssi pakkasi viikko sitten perjantaina illalla traileriin kaiken tarvittavan, kiillotti hevoset edustuskuntoon, teki viime hetken varmistukset ja kasasi eväät odottamaan seuraavaa päivää. Lauantai aamun koittaessa kahden hevosen, yhden ratsastajan, yhden huoltaja-autonkuljettajan ja pienen ponipojan porukka lähti oransseihin pukeutuneena kohti Sastamalaa ja matkaratsastuksen seurakilpailua.

Matkaratsastus lajina on meille hyvinkin tuttu ja nyt oli loistava hetki kiikuttaa myös Voitto 5vee ensimmäiseen starttiinsa tutun mr-ystävän hihkaistessa tulevansa toiseksi ratsastajaksi suokeilleni. Tavoitteena oli saada tasaisen rauhallisella vauhdilla tehtyä kisalenkki ja napata hyväksytty suoritus molemmille hevosille.




Kisapaikalla hoidimme kansliassa paperijutut kuntoon ja otimme hepat pois trailerista. Super- Kengittäjämme Tapsa oli toisena huoltajana oranssissa tiimissämme ja hänelle lankesi heti työtehtävä. Porren kengitys katsottiin läpi (aivan syystäkin) ja molempiin takakenkiin vaihdettiin nauloja.

Notkistavan kävelytyksen sekä paikkojen ihmettelyn jälkeen oli vuorossa eläinlääkärin tekemä lähtötarkastus. Molemmat suokkiruunat läpäisivät tarkastuksen ilman huomautuksia. Eläinlääkäri teki normaalia hieman laajemman tarkastuksen, joka oli mielestäni vain erinomainen juttu!


Kisareitti oli meille aiemmista kisoista tuttu ja kuulimme muutaman sanan mittaisen reittiselostuksen. Sitten vain varusteet hevosille ja itselle. Pääsimme ratsujemme selkään hyvissä ajoin, joten ehdimme lähtölinjan tuntumassa kävelellä hyvän tovin.

Lähtökäskyn kajahtaessa lähdimme kolmen ratsukon voimin kävellen reitille. Porre ja Voitto saivat kaverikseen tumman virolaisen tamman. Luokan kaksi muuta ratsukkoa kulkivat omia vauhtejaan meiltä erossa.

Alkumatka lenkistä oli jonkun verran kiviä sisältävää sepelitietä. Kiire meillä ei ollut, joten kävelimme lenkin ensimmäiset pari- kolme kilometriä ja siirryimme hölkkään tien pinnan parannuttua. Tekisi mieli sanoa ruunien edenneen rentoa ravia eteenpäin, mutta totuus tässä kohtaan oli, että Porre esitti korkean koulun liikkeitä ja Voitolla oli kiire kahden edellä menevän luokkamme ratsukon perään. Kesti jokunen tovi saada vanhukselle sopiva määrä jalkoja takaisin maahan ja Voitto jarruttamaan vauhtia meidän ajatustemme mukaiseksi.


Kaksi suomalaista mieshevosta ja yksi virolainen tammaneiti.

Meillä oli paras mahdollinen kisaporukka kasassa! Meidän neljän tiimi; minä, Upi, Voiton lainaratsastaja Teija ja hänen miehensä kengittäjämme Tapani, on vuosien varrella yhdessä kolunnut monen monta mr-kilpailua ja ajatuksemme ovat yhtenäiset siitä miten kisahommat hoidamme. Ei meidän Teijan kanssa tarvinnut varmaan kolmea sanaa enempää vaihtaa tulevan kilpailun kulusta ja veikkaan, että miesporukan huoltokuviot olivat selvillä ilman yhtäkään asiaan liittyvää sanaa.

Huolsimme normaaliin tapaan n. 5 km välein ja koska keli oli polttavan kuuma, viilennettiin hevosia kastelemalla niitä runsaasti. Kummallekaan puttelleni tämä toiminta ei ollut ennestään tuttua, mutta eipä ruunia hetkauttanut yhtään ratsastajan kädessä olevasta pullosta kaulalle kaadettu vesi. Luulen, että hyvin nopeasti ainakin huomasivat, että se jäähdyttävä vesi on mukavan virkistävää!



Matka eteni sutjakasti ja ravailimme puolessa välissä lenkkiä peräkkäin tien reunaa pitkin. Porre kompuroi ja yhtäkkiä toinen etukenkä olikin irti! Kääk! Kenkä oli aivan mutkalla ja kavio kauniilla pitsikuviolla koko reunastaan. Puhelin käteen ja apua-hätä-iik -puhelua soittamaan huoltojoukkojen suuntaan. Vaihtoehtoina oli lyödä kenkä alle reitin varrella tai keskeyttää kisa ja kuljettaa papparainen trailerilla kisakeskukseen ja siitä kotiin.

Nopean tilannekatsauksen jälkeen huoltojoukkojen avolava- Ranger lähti etenemään reitin huoltopisteeltä putki punaisena kohti kisakeskusta ja kengitysvälineitä sekä kenkiä sisältävää pakettiautoa. Jatkoimme käynnissä matkaa ja talutin Porrea. Välillä annoin puhelimella tietoja sijainnistamme ja siitä, kumpi etukenkä on kyseessä. Ehdimme taittaa matkaa kolmisen kilometriä, kunnes huoltomiesten ajamat autot tulivat pölypilven saattelemana vastaan.

Soratien varrelle ilmestyi sekunneissa ulkoilmassa oleva kengityspaja. Vanha kenkä oli aivan ässämutkalla, joten helpommaksi havaitaan välittömästi uuden kengän allelyöminen. Kavion nopea siistiminen ja uusi kenkä alle - aikaa kului aivan enintään viisi minuuttia! Eikä tässä kohtaa mennä edes pahasti kalavaleen puolelle!

Huokaisin helpotuksesta, vaiko enemmän siitä miten kuuma kävellessä on tullut, tilanteen selvittyä ja kiipesin takaisin satulaan. Vilkaisin GPS- rannekettani ja iloksemme olimme alkumatkasta pitäneet sen verran reipasta vauhtia, että keskinopeutemme oli edelleen yli 8 km/h pitkästä kävelystä ja ylimääräisestä kengityspaussista huolimatta. Tämän ihanneaikaratsastuksena toteutetun luokan keskinopeus oli 8-12 km/h.


Matka jatkui ja vaikutti siltä, että voimme edetä rauhallisin mielin kilometrejä eteenpäin. Ylimääräisiä minuutteja ei mahdottomasti ollut käytettäväksi, mutta toisaalta ei ollut ollenkaan toivotonta ehtiä ihanneajassa maaliin. Edessä ei ollut hitaita metsäpolkuja ja aivan lopussa oleva asvalttipätkäkään ei tulisi olemaan edes kilometrin pituinen.

Kisamatkaa oli jäljellä alle 10 km ja hevoset tuntuvat hyvävoimaisilta. Ravailimme eteenpäin pitäen peukkuja pystyssä kenkien pysyvyyden suhteen. Sykemittarit ranteessa esittivät ruunien sykelukemiksi matalia numeroita, joten kaikki vaikutti olevan ok. Huolsimme muutamia kertoja ja vakaasti askelsimme kavion isku kerrallaan kohti maalia.


Viimeisillä kilometreillä hevosilta tuntui loppuvan mielenkiinto tätä juttua kohtaan. Samanlainen sepelitie jatkui ja jatkui ja hikikin oli jo tullut aikaa sitten. Voitto eteni sentään korvat hörössä eteenpäin kilttinä poikana, mutta Porren jolkottelu kaverinsa perässä tuntui vastentahtoiselta. Vanhus oli haukannut sitruunasta eikä tapansa mukaan ujostellut näyttää sitä.

Naureskelimme selässä vanhoja muistellen, miten sitä ratsastajakin voi olla näin väsyneen oloinen tälläisen lyhyen lenkin jälkeen! Ennen vanhaan kisattavat matkamme olivat kaksi eri kisalenkkiä sisältävä 40 km luokka tai vielä yleisemmin pidemmät matkat 50 tai 60 km! Onpa allekirjoittanut startannut hyväksytysti talven pakkasilla 80 km kansallisenkin luokan, en enää itsekään meinaa uskoa sitä todeksi! Toki kisaratsunakin oli silloin lajiin treenattu todella kisakireä Kalilei ja oma kunto samaa luokkaa.

Lopulta kilometrit yksi toisensa jälkeen oli taivallettu ja asvalttipätkälle saapuessamme tiesimme vauhtimme riittävän. Tallustelimme viimeiset metrit kisakeskukseen ja ylitimme hymyillen maalilinjan.  Mutta vielä oli jäljellä yksi jännä osuus - eläinlääkärin tekemä maaliintulotarkastus!

Porren sykkeet näyttivät hyvin maltillisilta heti selästä pois hyppäämisen jälkeen. Arvelin vanhuksen olevan hyvässä kunnossa ja sen selviävän tuon mittaisesta lenkistä helposti. En ollut ollenkaan väärässä! Varusteiden riisumisen, maltillisen kastelun ja sykkeen tarkastuksen jälkeen lähdin ilmoittamaan Porrea eläinlääkärin tarkastukseen.

Eläinlääkäri katseli ja kuulosteli Porrea jokaiselta suunnalta. Syke oli 46 - loistavaa! Sykelukema saa olla enintään 64 tarkastuksessa, jotta se on hyväksyttävä. Raviliikkeet ruuna esitti täysin puhtaasti, joten saimme hyväksytyn tuloksen!! Fiilis oli hyvä, mutta vielä piti hieman jännittää Voiton tarkastusta.

Voitto meni eläinlääkärin katsastettavaksi hyvin pian Porren tultua sieltä pois. Syke 48 - hienoa! Raviliikkeet puhtaat! Leveän virneen saattelemana voimme todeta tavoitteen tulleen saavutetuksi! Molemmat hevoset selvisivät kisasta puhtain paperein ja saaden hyväksytyn tuloksen!



Palkintojen jako oli yhtä juhlaa! Saamme rusetit, pienen tuotepalkinnon ja kunniakirjat. Niiden lisäksi eläinlääkäri palkitsi Voiton hyvin hoidettuna ja käyttäytyvänä nuorena hevosena!! Kisapaikalla tuntui esiintyvän pientä hämmennystä siitä, että nuori hevonen voi käyttäytyä rauhallisesti ja turhia liikkeitä tekemättä. Itse taidan olla vain tottunut tähän, Voitto olisi samanlainen ollut, vaikka olisin sen jo kaksi- tai kolmivuotiaana orina kiikuttanut vastaavaan tilanteeseen! Iloisena yllätyksenä, kirsikkana kakun päällä, meidän oranssin teamin super-huoltajat palkittiin luokan parhaana huoltoporukkana autoaiheisin tuotepalkinnoin!

Mahtava reissu kokonaisuudessaan!! Homma vaan toimi! Keli oli suotuisa, seura erinomaista, hevosten toimivuus kiitettävää ja tulos paras mahdollinen! Kilometrinopeudeksi saimme 8,3 km/h, se ei ole hurjaa vauhtia, mutta ei me sellaista lähdetty hakemaankaan. Porre ilmottautui ell-tarkastukseen maalissa 8 minuutin kuluessa saapumisesta eikä Voitollakaan mennyt kuin alle 13 min. Aikaa olisi kuitenkin ollut käytettävissä kokonaiset 30 minuuttia!

Tämän kisan myötä muisti taas miksi on aikoinaan lajiin hurahtanut enemmänkin. Lähdimme reissuun rennolla mielellä ja tavoitteena pitää hauskaa. Jätimme kokonaan turhat kireydet ja tosimielellä kisaamisen kiireyden pois. Ei ollut paniikkia saada hevosta ell-tarkastukseen mahdollisimman nopeasti eikä ollut tarkoitus istua montaa lenkkiä ja koko päivää satulassa. Tämä vauhti ja matka oli meille tätiratsastajille ja pullaponeille oikein sopiva!

Aionko jatkossa kilpailla taas matkaratsastuksessa? Tuskin - ainakaan tätä pidemmällä matkalla.

* * *

Kisojen kaikki tulokset syke- ja aikatietoineen löytyy Sisuratsukoiden nettisivuilta!

Kisakuvista SUURI KIITOS Tapani Immoselle!
Ainoastaan kengityskuvat ovat kännykkälaatuisia tilanneotoksia ja ne olen itse räpsäissyt.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Oliko ensin muna vai kana?

Tänään aamutuimaan kävi Jaana Vuola hieromassa Voitto 5 veen.
Kyllähän sieltä jotain löytyikin...


Lavassa on vamma. Ei potkuvamma, vaan liukastunut, astunut huonosti, kompastunut tai - mikä todennäköistä - esteillä tullut. Huono hyppypaikka tai vastaavaa. Tästä samasta etujalasta puuttuu myös kenkä. Oliko lapavamma ensin ja sen seurauksena jalka oli hitaampi ja kenkä jäi matkasta. Vai irtosiko kenkä ja lapa meni siinä samalla? Tuoreesta jutusta kuitenkin kyse.

Isolle ja raskaalle sekä kömpelölle hevoselle tälläinen ei ole mikään erikoinen vamma estetreenien yhteydessä. Notkea kuin norsu ja ketterä kuin .... vai-mites-se-meni?


Selästä puolestaan (myös vasemmalta puolelta) löytyi kuoppa. Tämä jäi mietintään, että onko uusi vai vanha juttu. Takapolvissakin on nestettä, mutta sitä on ollut vuosia. Näillä helteissä toki sitä nestettä on enemmän, myös jaloissa. Oliko selässä kuoppa ennen takapolvien nestettä vai onko takapolvet alkaneet vaivata kun selkään on tullut vamma?

Vai voisiko kuvio ollakin niin, että ensin on ollut pieni kipeytymä takapolvissa, se on sitten siirtynyt muuttuneen liikkeen myötä selkään, jonka seurauksena vasen etunen on jäänyt hitaaksi ja kenkä irronnut saaden aikaan lapavamman? Oliko ensin muna vai kana?

Kaikki on vain arvailua. Näiden lisäksi oikealta puolelta bongattiin kireyttä lavan tienoilta. Ei mitään erikoisempaa, johtuu todennäköisesti vasemman puolen jutuista. Satulan, tai satuloiden, epäsopivuutta tässä kuviossa ei löydetty.

Jatko menee aiemman suunnitelman mukaan. Pieni loma ja ihmetellään muuttuuko tilanne suuntaan tai toiseen. Eipä tuo ruuna kovinkaan kipeältä vaikuta kuorsatessaan kyljellään päivällä tallin viileydessä olkipedillä tai, kuten tällä hetkellä, lampsiessaan laitumella ja mutustellessaan vastaantulevia herkkuruohoja.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Haaveet kaatuu?

"Haaveet kaatuu
niitä nousemaan en saa
haaveet kaatuu
tahdoin paljon kauniimpaa
haaveet kaatuu
varjot saapuu"

24.7.2014

Se kuuluisa DejaVu -olotila, "olen kokenut tämän ennenkin".

Ja tunne kuin kaadettaisiin ämpärillinen kylmää vettä niskaan. Tai läimäytettäisiin avokämmenellä poskelle.

"Tämä nuori hevonen ei ole ollenkaan oma itsensä. Sillä voi olla nyt sellainen kasvuvaihe vain tai sitten se on saattanut kipeytyä takapolvistaankin. Voitto on iso ja se on kiltti sekä nöyrä, nyt sille pitää antaa breikki. Ei rikota sitä eikä treenata kipeänä, jottei sille tulee tunnetta että esteistä pitää alkaa mennä ohi." Anna Kärkkäinen oli tänään estevalmennuksen jälkeen kovin vakavana.

Se mitä itse näin näitä sanoja edeltävän tunnin aikana, oli hämmentävää. Puomien lentelyä, ristilaukkoja, takapään useampia kompurointeja, holtittomia hetkiä... Irtosipa toinen etukenkäkin lopputreeneissä kesken tehtävän.

Mikä on tapahtunut yhtäkkiä? Lauantaina matkakisoissa kaikki oli paremmin kuin hyvin, Maija ratsasti ruunan tiistaina eikä sanonut mitään erikoista. Enkä itsekään nähnyt tavallisuudesta poikkeavaa. Olinko taas kuitenkin alitajunnassa jotain yhdistellyt? Oli huono fiilis jo kotona kun otin Voittoa karsinasta ja aloin tehdä lähtövalmisteluita. "Tämä ei pääty tänään hyvin", hakkasi ajatus pään sisällä.

Ylipäätään saan olla kovin tyytyväinen, että sain hevosen ilman suurempia vammoja kotiin. Oli aivan viis-vaille, ettei treeneistä kaupan päälle tullut vielä ruunalle lämpöhalvaustakin. Huh huh! Valmennuksen aikana käveltiin, Voitto on treenannut (sekä kilpaillut) kuluneen viikon helteissä useasti, sille on tarjottu elektrolyytti-juomaa ja kuumimmat paarma-ajat hevoset ovat olleet tallissa suojassa. Kuitenkin tänään oli lähemmäs puolen tunnin homma saada hevosen puuskutus loppumaan ja hieman edes "heräämään henkiin". Taisin 80 litralla kylmää vettä viilentää ruunaa!

Voitto jää nyt pienelle lomalle. Koko vuosi on tehty hommia tähtäimenään yksi kisa: Viisivuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelut Ypäjällä syyskuun alussa. Viime vuonna päästiin niin kovin lähelle, mutta jäätiin kuitenkin kovin kauas! Emme päässeet osallistumaan ollenkaan. Toivottavasti tämä vuosi ei ole uusinta viime vuodelta. En halua haaveiden kaatuvan tälläkin kertaa.

Tämän päivän kunnossa Voitto ei tule selviämään estekokeesta laatuarvostelussa. Ei ole reilua viedä ruunaa estetehtävien eteen, varsinkaan kipeänä, ja ottaa viimeistä sijaa. Pahimmillaan kolauttaa nuoren hevosen luottoa esteratsastustakin kohtaan.

Olo on kovin mietteliäs.

Mietin: Mitäs nyt?

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Rakkaudesta oranssiin


Lauantain matkaratsastuskisat lähenevät nopeaa vauhtia ja kisavalmistelut ovat täällä jo käynnissä. Matkaratsastustiimimme väri on oranssi ja tänään tarttui kauppareissulta kaikkea kivaa mukaan... Joku pienen pieni mielenhäiriö taitaa taas vaivata, mutta onhan tämä värihifistely hauskaa!


Tämän päivän saalis oli kaksi jännää oranssia ämpärin tapaista kahvallista muovisankoa, kisahuoltaja- Upille sopiva pikee- paita ja sekä Upille, että itselleni iloisen oranssit fleece-takit. Varsinkin noista takeista olen niiiiiiin innoissani! Ne olivat edulliset, täydellisen väriset ja tosi kivat päällä! Crocsit muuttivat tänne jo kaksi päivää sitten, mutta tottakai nekin ansaitsivat tulla kuvatuksi ryhmäpotrettiin.


...ja sattumaa tai ei, vaatteet löytyivät kaupoista, joissa ostokset pakataan oranssiin pussiin!

Työn alle jäi vielä löytää itselleni kisaan sopiva lyhythihainen ratsastuspaita. Erivärisiä paitoja kyllä kaapista löytyy, mutta juurikin se oikean oranssi paita puuttuu! Matkaratsastuskilpailuissa pukeutumisetiketti vaatii, että paidassa on kaulus ja hihat eli ts. lähinnä pikee- paita tulee kysymykseen lämpimällä kelillä.

Viime syyskuussa olen edellisen kerran tohinoinut oransseista asioista. Jos haluat vilkaista kyseistä höpinää, löydät sen TÄSTÄ.

Lisää oransseja asioita - kuva syyskuulta 2013.

Kevyin askelin

Askeleeni ovat kevyet, kuljen pää vaaleanpunaisissa hattarapilvissä. Tapahtui kovin miellyttävä asioiden yhteensattuma tänään. Pääsin ratsastamaan! Eikä siinä koko totuus. Pääsin ratsastamaan molemmat hevoset, erinomaiselle kentälle ja lapsenvahti järjestyi talon puolesta! Ihanaa! Eikä iltatreeneissä yksikään ötökkäkään erehtynyt rikkomaan täydellisyyttä.

Mäntymäen Voitto 5vee
En ole Voiton selässä itse ollut kentällä työskentelemässä sitten viime vuoden kevään (kuka uskoo?!)! Sisäänratsastin nuorukaisen itse aikoinaan, mutta sen jälkeen annoin ammattilaisille ratsukoulutuksen jatkoratsutukset hoidettavaksi. Olen toki koko ajan hoitanut maastoilut, joten hevonen ei varsinaisesti kovin vieras ole.

Voitto oli aikas... hmm... jännä ratsastettava. Tänään se oli edestä hidas ja jopa raskas, mutta samaan aikaan pohkeelle todella herkkä. Tuntui, että takapää potkii vauhtia voimalla mahan alle ja liikelaajuutta oli liikaakin. En saanut pakettia ollenkaan kasaan ja taisimme ruunan kanssa olla molemmat yhtä pihalla. Puolen tunnin perustyöskentelyn jälkeen hevosta tallissa riisuessani päällimmäinen ajatus oli hämmennys. Ei ollut ollenkaan helppoa eikä sujuvaa. Joku on joskus kehdannut vieläpä kysyä miksi en itse kisaa tällä hevosella. (Niin, noh, miksiköhän... Hah hah.)

Koeratsastin tässä samalla suosikkiestesatulani meillä olevista ehdokkaista; CB:n VVS Jumpin! (Kts. edellinen kirjoitus) Satula oli mitä parhain! Kyllä tuommoisen kanssa kelpaisi kevennellä maastossa ja aidatulla alueella! Luulen, että kauppoja aloitetaan hieromaan tästä penkistä!

Porre 17vee

Porre oli tänään aivan super mahtava! Tein alkuun paljon temponvaihteluita lyhyin välein ja sain papparaisen heräämään hienosti pohkeelle. Sen jälkeen kaikki olikin kuin tanssia! Laukkakahdeksikko, toisen kaaren ollessa vastalaukkaa, meni hienosti ja vanhus oli aivan liekeissä. Porre osaa kaiken sen mitä osaan siltä pyytää, olo satulassa on aivan mahdottoman tuttu ja turvallinen, kenttätyöskentely Pörrillä on jotain niin parasta!

Tämän reissun jälkeen on taas akut ladattu täyteen. Porren tuoman mahtavan fiiliksen voimalla suorittaa arkea taas monen monta päivää naama virneessä ja vastoinkäymiset täydellä tarmolla selvittäen. Hevosterapia on todella voimaannuttavaa - sitä ihmettelee itsekin jokaisena kertana!

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Sitä oikeaa etsimässä

* * * Estesatulaa nimittäin! * * *

Viime viikon tiistaina huristelin Voiton kanssa Paimioon Satula.comin toimipisteeseen etsimään sitä oikeaa estepenkkiä ruunalle. Monen monta vaihtoehtoa kävi selässä ja karsinnan jälkeen kotisovitukseen matkasi neljä satulaa. Voitolla on isot lavat ja se eniten karsi ehdokkaita. Toinen suuri haaste oli löytää satula, joka ei jää "kellumaan" selkään vaan istuu tasaisen tiiviisti koko paneelien matkalta.

Voiton koulusatula Albion K2 W/17,5"
Eipä tämänkään istuvuus enää aivan kymppi ole... Valitettavasti.

Viime vuoden keväänä Voitolle sovitettiin koulusatuloita ja etsittiin nuorikolle oikeanlaista ihka-ekaa-omaa-satulaa. Valinta kääntyi tuolloin Albion K2 -koulupenkkiin leveydellä W ja sen kanssa on näihin päiviin saakka piiperrelty.

Estetreenien myötä toisen satulan hankkiminen tuli ajankohtaiseksi. Esteratsastaja- Iiris on monta kertaa vihjaissut Voiton hyppyharjoitusten jälkeen, että voisiko pikku hiljalleen etsiä ruunalle jonkun satulan, jonka kanssa olisi miellyttävämpi hypätä. Nyt on sitten koittanut, ja ohitettukin, se päivä!


Vaihtoehto 1:
Passier Pegasus
17" / W

Tämän satulan hylkäsin ensin värin vuoksi, koska ajatus vaaleanruskeasta satulasta ei tuntunut ollenkaan omalta. Lopulta kokeilimme kuitenkin tätä selkään ja oho - sehän sopi! Paneelit tulevat koko matkalta tasaisesti selkää vasten ja penkki istuu paikoilleen erinomaisesti. MUTTA. Värin lisäksi tässä on huonoa vastinhihnojen asento. Ne osoittavat eteenpäin ja jää mietittäväksi, tuleeko se vetämään satulaa eteenpäin vyön ollessa kiinni. Tietysti S-mutkavyö auttaa asiassa. Oman pepun alla tämä satula oli oikein kelpo!


Vaihtoehto 2:
SeaBis Utah
17,5" / MW

Tämä satula näyttää selässä jotenkin erittäin pienelle?! Ja ainakin ylläolevassa kuvassa myös hieman takakenoiselta. Vai olenko väärässä? Muuten oikein passeli penkki ja istuintuntuma oli erittäin hyvä - oikein yllätyin!


Vaihtoehto 3:
Presence Passion Jump
17" / MW

Väri punaiseen taittuva ruskea: Ei kiitos. Satulan merkki luokkaa neverhöörd: Ei kiitos. Epämukava istua: Ei kiitos. Tätä me ei haluta.


Vaihtoehto 4:
Cliff Barnsby VSS Jump
17" / XW (leveys 5)

Ylläri ylläri, budjettia kalliimpi satula sopi kuin nenä päähän tähän selkään... Tästä penkistä en löytänyt hinnan lisäksi valittamisen aihetta. Näyttää nätiltä, kaunis katsella, istuu ihanasti, pehmeä pepulle - hinta hirvittää! Tällä penkillä Iiris hyppäsi viime viikon torstaina estejumppatehtävää ja oli kovin myötämielinen juurikin tälle satulalle.

* * *

Huomenna pääsen kokeilemaan itsekin näitä satuloita liikkeessä, ensimmäinen tunnustelu tapahtui vain paikallaan seisovan hevosen selässä. Kolmesta pitäisi yksi valita.

Onko teillä lukijoilla ehdotuksia? Jotain ajatuksia? Apua?

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Matkaratsastuskisat - täältä tullaan!

* * * Tai siis: Täältä tullaan TAAS! * * *


Se olis kisailmottautuminen matkaratsastuskisoihin tehty! Avasin suuni kerrankin oikeassa paikassa ja tilanne on nyt sellainen, että tulevana lauantaina molemmat suomenhevosruunani ovat starttiviivalla! Jännää! Itse ajattelin kiipustaa vanhuspapparainen Porren kyytiin ja antaa kaverilleni ratsuksi Voiton, hänen toiveensa mukaisesti.

Kaivelin hieman kuva-arkistojani ja ylläoleva kuva on otettu ensimmäisistä matkaratsastuskisoistani. Olimme Sauvossa elokuun 1. päivänä 2009 kipittelemässä 15 km matkan. Siitäkin on jo niin kauan aikaa - huh! Vasemman puoleinen hevonen, jonka ohjia pidän, on suomenhevosruuna Lahjuspotti ja oikealla puolella on erittäin innokkaalta näyttävä Porre kaverini vierellä.

Silloin aikoinaan molemmat hevoset saivat hyväksytyn tuloksen luokasta ja matkaratsastusinnostus oli kylvetty. Tuon päivän jälkeen on monet mr-kisat ratsastettu ja laji tullut tutuksi todella hyvin.

Ihanaa päästä taas kilpailemaan lajissa yli vuoden tauon jälkeen!

torstai 10. heinäkuuta 2014

Voitto on laadukas suokki, MUTTA ....

"... Sen laadukkuus on aikasten syvällä."

Kiitos Iiris! Nämä sanat yrittävät taas motivoida jatkamaan Voiton kanssa eteenpäin. Lisää työskentelyä, paljon lisää voimaa, jokunen vuosi eteenpäin ja ehkäpä sitten tämä hevonen pystyy näyttämään edes osan siitä mihin pystyy parhaimmillaan. 

Voitto ei ole lapsitähti, se on tullut jo selväksi. Ruunan potentiaalia joutuu selvästi kaivamaan syvältä ja vaatii aikaa, paljon aikaa, että tuloksia tulee. 

Mutta kun mää en malttaisi odottaa. Haluaisin kaiken tänne just nyt ja heti!



Odotellessani kuvasin kuitenkin tämän päivän estetreeneistä teille muutaman loistokkaan kännykkäkamerapätkän kertomaan minkälaista jumppatehtävää tänään loikittiin. Okseri oli viimeisillä hyppykierroksilla 90 cm tienoilla, eihän tuolle korkeus ole ongelma, vaan kaikki se muu.

Seuraava estetreenikerta on parin viikon päästä Anna Kärkkäisen tarkan valmentajan katseen alla. Silloin kokeiltaneen toista kuolainta. Kovasti kaivattaisiin herkkyyttä suuhun, nyt nuorukainen jää raskaaksi edestä hyvinkin usein. Kovaa rautaa suuhun ei laiteta, siihen ei ole tarvetta, enemmänkin etupään raskaus kertoo hevosen heikkoudesta ja vähästä työskentelystä.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Treenihiki


Kello on ylittänyt tovia aiemmin keskipäivän ja keli on lämmin. Sanoisin, että jopa paahtavan kuuma. Hevostalli.netin keskusteluissa pohditaan voiko hevosta liikuttaa tällä kelillä ja jos voi, pitääkö työskentelyn olla vain kevyttä liinassa hölkkäilyä.

Meillä oli maailman mahtavimman, sairaslomalta pikkuhiljaa töihin palailevan, Maijan kanssa treenitreffit eilen ja Voitto sai suorittaa koulupiiperrystä kentällä kelistä huolimatta. Olen sekä ravi- että matkaratsastustreenien myötä oppinut, että ei siellä kilpailuissakaan aina voi keliä valita. Jos startti tapahtuu keskellä kuumuutta - tai kaatosadetta - hevonen ei varmasti suorita parhaalla tavalla, jos se ei milloinkaan ole siinä kelissä treeniäkään tehnyt.



Ei hevosesta - oli se sitten mitä ammattia edustava - oteta kaikkea irti äärikelillä, olipa sitten polttavan kuuma tai jäädyttävän kylmä. Voitonkin treenit olivat suht lyhyet ja lopetettiin ennen hevosten totaallista uupumista. Pieni tuulenvire piti huolen ötököiden poissaolemisesta, joten paarmat eivät olleet hulluna kimpussa.



Voitto sai Maijalta noottia. Mr. Nuori Suomenhevonen on viimeisen parin kuukauden aikana päässyt kouluratsastuksen saralla hieman taantumaan. Oli kuulemma raskas edestä ja jarrut hitaat. Siltä se ruuna kyllä näyttikin... Virittämättömältä.

Treenin jälkeen Voitto kävi viileässä suihkussa, imaisi elektrolyytti- melassivesi- palautusjuomaa 20 litraa ja palasi sen jälkeen kotiin viileään talliin mutustelemaan heinää. Siirtyminen laitumelle ruohon pariin tapahtui vasta illan viilennettyä.


Onneksi Maija alkaa olla taas pikku hiljaa ratsastuskunnossa nilkkamurtuman parannuttua ja lisää koulutreenejä on tällä parilla luvassa jälleen ensi viikolla!

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Matkaratsastuskuumetta havaittavissa!


Menin kanslian tädiksi oman seuramme (Sisuratsukot) matkaratsastuskilpailuihin lauantaiksi. Ajattelin aivan viattomasti viettää mukavan päivän hyvässä seurassa ja nauttia kauniissa ilmassa kisatohinasta. Tietäähän sitä miten tässä taas kävi... Matkaratsastuskuume alkaa nousta!


Kaudella 2012 starttasin suomenhevosruuna Kalileilla alue- ja kansallisia mr-luokkia erittäin ahkerasti. Tuona vuonna mm. voitimme suomenhevosten matkaratsastuksen Sisu-cupin, olimme maanlaajuisessa kilometrirankingissa sijalla 2. ja meidät palkittiin Hämeen alueen (seuramme pääpaikka on sieltä) parhaana mr-ratsukkona.

Sitten tulikin kaikenlaista "muttaa" matkalle. Viime vuonna starttasimme kolme alle 50 km luokkaa ja tälle vuodelle startteja on nolla. En ole rehellisesti sanoen uhrannut ajatustakaan koko lajille todella pitkiin aikoihin! Mutta nyt tuttujen ihmisten ympärillä, samanhenkisessä porukassa pyöriessä tuli tunne, että "jos mää sittenkin vielä".


Kahden viikon päästä on seuramme järjestämät seuratason matkaratsastuskilpailut. Kysymys kuuluu: Nähdäänkö meitä siellä?




Jos olet kiinnostunut lukemaan matkaratsastusaiheisia kisahöpinöitä, klikkaa sivupalkin tunnisteista "mr-kisat"!

torstai 3. heinäkuuta 2014

Ilonhippusia

Tämä viikko on ollut hämmentävä! On tapahtunut ihania asioita toinen toisensa jälkeen!


Miniponit ovat tulleet lainalaitumelta takaisin kotiin ja nauttivat spesiaalipaikasta laiduntaen tontin laitamalla kulkevalla hukkamaalla. Kuvassa kääpiöt ovat menneet lähes päällekkäin viettämään siestaa. 


Emmää tälläiseen hukkapalstan lohkoon laittaisi isoja hevosia, mutta noita kääpiöponeja menee tässä helposti parikin. Mutustettavaakin riittää ainakin viikoksi, jos ei pariksi! Tarhasta on suora kulku vihreälle apajalle.


Välillä pitää toki tulla biitsin puolelle auringon palvontaan.


Pieni poni on joskus niin kovin viisas! Hurmas on varmaan tiennyt, että alkukesästä tulee kylmä eikä ole luopunut villoistaan. Selkä on kesäkarvassa, mutta kyljet sekä mahanalus ei. Eikä muuten irtoa karva vaikka miten raaputtelisi! Sama juttu oli viime kesänä...


Tältä näyttää maisema toisesta "makuuhuoneestani". Maalaismaisema, sanoisin! Tykkään!


Sain kaverilta Ikea- kassillisen vaatteita muksulle ja nämä olivat siellä. Ihanat pienet ratsastushousut!! Aivan super valloittavat ja mikä ihana brodeeraus toisessa takataskussa!


Perinnekasvini pionikin on puhjennut kukkaan. Tämän kesän saldo kaksi valtavan hienoa isoa kukintoa. Kelpaa ihailla!


Nämä kengät olivat sellainen onnenpotku, etten meinaa todeksi uskoa!! Heitin kotona olleet vanhat tallikengät roskiin, koska niissä oli enemmän reikää kuin ehjää kohtaa. Mietiskelin, mistä ja milloin saan ostettua uudet hyvät kengät tallikäyttöön. Ja sitten - TSADAA! Kirppiksellä meikäläistä odotteli Haltin käyttämättömät vaelluskengät. Täydellisen sopiva koko, loistavat jalkaan ja hintaa - arvatkaapas! - KYMPPI! Nämä, jos mitkä ovat kirppilöytö!


...ja ettei totuus aivan unohtuisi, miniponit muistavat tätä tallinpitäjäneitiä suklaarusinoilla. Pysyy talikointiliike vetreänä eikä kottikärryjen pyörä ehdi ruostua liikkumattomaksi.


Mansikkakakkua! Super nam! Sain yllätyksenä kakkulähetyksen suoraan kotiin ja pitää myöntää, että äkkiä oli herkut hävitetty. Tekijälle ISO KIITOS - arvaan, että näet tämän! :)

Tällaista onnellista silppua kuvien muodossa... Ei alkua eikä loppua - ei järjen hiventäkään koko höpinässä, heh heh!