Käännä kyljen kautta

* * * Joo, tosi helppoa! * * *

Kuvituskuva: Porre 28.3.2014

Aira Toivolan ratsastuspilatestreeneissä Koivumäen tallilla 11.4.2014

Taas törmäsin kysymyksiin, joita olen ennenkin pohtinut. Miksi ratsastaminen on vaikeaa? Miksi ei ole oikotietä onneen? Miksi pitää opetella asiat monen toiston kautta eikä lyhyempää reittiä ole? Miksi ratsastustaito- taikaloitsua ei ole keksitty?

Perjantai- iltana oli hyvinkin sateinen keli, joten en laittanut ollenkaan pahakseni treenejä maneesilla. Varsinkaan kun ne tapahtuivat Airan katseen alla parempaa istuntaa etsien. Sain Airan jakamattoman huomion yksityistunnin merkeissä aiheena kääntäminen.

Aloitimme hyvinkin alkeista. Paikallaan olevan hevosen etuosan kääntämisellä yhden askeleen verran. Tämä tehtiin ohjalla ja istunnalla. Jep, osaan mää ohjasta vetää ja hevosen pitäisi siirtää etupäätään sen seurauksena. PITÄISI. Toispuoleinen ratsastaja saa hevosen tekemään jänniä asioita. Porren ja itseni tapauksessa toiseen suuntaan kääntymään etuosalla ja toiseen suuntaan siirtämällä takaosaa nököttäen päättäväisesti paino etusilla.

Vatsalihaskytkennän kautta kyljet haltuun ja ylävartaloon kiertoa. Kyllä mää ne löysin! Ja sitäkin nopeammin hävitin. Käynnissä ratsastimme kulmia, pohkeenväistöjä ja avoa. Miten paljon sujuvammin toiseen suuntaan asiat voikaan tehdä? Miten paljon helpompaa hevosen on suorittaa asiat kun ratsastaja ei laita vastaan kaikella mahdollisella keinolla? Ei se autokaan liiku, jos samaan aikaan painaa jarrua ja kaasua.

Päivän päätteeksi vielä hieman visaisempi pähkinä. Laukkakahdeksikkoa! Eikä millään isolla pääty-ympyrällä, vaan 10 metrin kaarilla. Nosto, kaari hallittua laukkaa kyljen kautta kääntäen, suoristus, laukan kasaaminen, sujuva siirtyminen raviin, puoli pidäte, uusi laukka ja kyljen kautta kääntäen uuteen suuntaan. Tuli hiki. Tuli Porrelle ja tais tulla sille kypäräpäisellekin.

Kotitehtäviä saimme ja niitä työstetään hurjan motivaation siivittämänä täällä kotona tulevat viikot.

Turhautumista

< valitus alkaa >

Eilen oli muutaman kuukauden tauon jälkeen treeniohjelmassa Airan istuntatreenit. Kasassa oli hyvä maneesi, hyvä motivaatio ja usko siihen, että jotain olen saanut työstettyä sitten viime kerran.

...ja sanonko mitä?! Hah hah. Siellä me taas pyörittiin reilun tunnin verran ympyrällä. "Ylä- ja alavatsan tuki, käännä jalat ulkokiertoon, rintakehä lantion päälle..." Samaa toistoa kerrasta toiseen. Toki kehujakin tuli, että kahdessa vuodessa on puolierot pienentyneet ja istunta parantunut huomattavasti. Toki tajuan sen itsekin, mutta. Niin. MUTTA.

Aira videoi ratsastustamme ja näytti pätkät sitten meille. Menoni näytti kamalalle. Jalat heiluivat ja kädet olivat tönkköinä. Karmeaa! Hyi! Miksi ei kahdessa vuodessa saa istuntaa kasattua kuntoon?! MIKSI?! Lihaskytkennän löydän ilman hevosta, mutta satulassa- ja varsinkin liikkeessä- se on yhä sekä edelleen hukassa.

Airan treeneissä tehtiin käynnistä pysähdyksiä ja olen ajatellut aina, että Porre on hyvä hidastuksissa ja pysähdyksissä. Väärin! Taas! Pörri valahtaa etupainoiseksi ja töksähtäen jarruttaa. Tässäkin kohtaa toki sitä vikaa on siellä satulan päällä... Ei voi korjata sellaista, missä ei ole huomannut olevan korjattavaa. Varsinkaan näin paljoa!

Enkä nyt tiedä edes mistä olen näin turhautunut? Siitä, että olen surkea? Siitä, että istunnan kehittäminen jauhaa paikoillaan kerta toisensa jälkeen? Siitä, että Porressa on jotain pielessä? Eilen oli lämmin päivä ja maneesissa oli suorastaan kuuma. Porre on täydessä talvivillassa ja jos itselleni tuli liian vaatetuksen vuoksi tuskaisen kuuma, ei tainnut Porre olla yhtään paremmassa hapessa. Ainakaan ruunan otsaltakin vierivistä karpaloista päätellen. Joka tapauksessa, papparainen ei liikkunut mihinkään. Ei askeltakaan oma-alotteisesti. Kannus naputti naps naps ja pakko oli alun jälkeen ottaa raippakin, että ravi säilyi edes jotenkin. Yritäppä siinä sitten hengitellä ja etsiä tasaista istuntaa.

Kumpi oli ensin? Huono istunta, jonka takia ei hevonen halua liikkua vai Huono istunta, koska hevonen ei halua liikkua? Yhtä kaikki, Porren tämän ja tulevan viikon ohjelmaan kuuluu ruuan lisäys, maastokävelylenkit ja vapaapäivät. Katsotaan, jos vanhus saa näillä eväillä kerättyä voimia kasaan ennenkuin jatketaan koulupiiperryksiä.

Huh, helpotti hieman.

< / valitus päättyy >

Treeniä... Treeniä... Treeniä...

Tässä on oikein tullut ryhdistäydyttyä. Treenin määrä hevosilla on kuluneen viikon aikana ollut suurempi kuin ...öööö... edellisen puolen vuoden aikana melkein yhteensä?

* * * * *

Ensimmäistä kertaa Airan istuntaopissa kesäkuussa 2012

 
Perjantaina 20.12. pääsin piiiiiitkästä aikaa Aira Toivolan ratsastuspilatestunnille Porre- papparaisen kanssa. Ihanaa! Tai siis kamalaa! Edellinen kerta istuntaoppien parissa on ollut ystävänpäivänä ja sen jälkeen olen mennyt takapakkia suunnilleen valovuoden. Ah, mitä super-mahtavaa istunnan vinoutta ja jaloilla rutistusta. Pakko todeta, että raskaus tekee kropalle ja keskivartalon hallinnalle tietynlaisia asioita, vaikka ei haluaisi sitä myöntää.

"Kevennätkö etu- vai takareidellä?" Vaikea kysymys vastata kun kehonhallinta ja -tuntemus ovat hukassa. Tätä korjattiin ilman jalustimia keventämällä (kts. videot: vuoden takaisesta Aira -postauksesta), jotta se takareisi sieltä löytyisi ja etureisi pääsisi rennoksi.
Lisäksi vasen kylki piti lyhentää ja kääntää koko yläkroppa oikealta vasemmalle. Unohtamatta takareiden tukea ja pohkeiden oikeaa suuntaa hevosta vasten.

Paljon haettiin taas uutta asentoa ja jonkun verran ahaaaa -elämyksiä tulikin. Oma ratsastuskunto on vielä heikko, lihasväsymys tulee nopeasti ja sitä myöden asioiden korjaaminen vaikeutuu entisestään. Pieniä pätkiä - paljon ja usein - siinä treeniajatusta tästä eteenpäin.

Unohtamatta ryhdin korjausta jokapäiväisessä elämässä! Pitää seistä kahdella jalalla, keskikroppa tiukkana ja olkapäät samalla tasolla rintakehän osoittaessa suoraan eteenpäin. Helppoa? Ei, todella vaikeaa! Mun kropalla on aivan eri tahto kuin sillä päänupilla mikä keikkuu siellä korkeimpana. Ja joka ratsastaessa nököttää väärällä tavalla, mutta sitä(kin) korjataan myöhemmin...

* * * * * 

Minin treeneissä Kalilein kanssa kesäkuussa 2012

Lauantaina 21.12. oli vuorossa nuoren herra Voitto 4veen kanssa Mini Wahlbergin Minimoi- treenit. En ole Voitolla aidatulla alueella ratsastanut viime kevään jälkeen ja tämä maneesitreeni oli katastrofi. Teimme yksinkertaisia asioita (hevosen suoruutta), mutta meillä ei Voiton kanssa natsannut ollenkaan yhteen.

Ruuna sai valtavasti kehuja ja lienee oikeastikin todella potentiaalinen. Mutta ei tämän allekirjoittaneen kanssa, ei ainakaan vielä pitkiin aikoihin. Sain Voiton aivan pois itsestään ja hätääntymään huonolla ratsastuksellani. Nuorukainen paineli liian reipasta vauhtia koko ajan, yrittäen rullata itseään kuolaimen taakse. Plus painoi ohjalle silleen puolireippaasti.

Vasenta laukkaa ei löytynyt mistään. Voittis nosti oikeaa laukkaa kerta toisensa jälkeen. Oma istuntani kertoo, että oikeaa ja Voitto tekee työtä käskettyä. Porrehan korjaa tätä virhettä monien yhteisien vuosien kokemuksella ja erittäin hyvällä tasapainollaan... Eilen Airan treeneissä yritettiin tätä vinouttani korjata, mutta ei näköjään yhdessä treenikerrassa + yössä tapahdu ihmeitä. (Ei mikään yllätys tietenkään)

Harjoitusravissa pystyin olemaan alkutunnista pieniä pätkiä suht sivistyneesti, mutta sitten tuli lihasväsy. Homma levisi lopullisesti ja hevonen oli entistäkin vähemmän hallinnassa. Ei ruuna mitään pahaa tee, mutta venyi kilometrin mittaiseksi ja painoi kuolaimen taakse.

Voi Voittoa. Ja voi Tarua.

* * * * * 

Maija ja Voitto maneesilla 20.12.2013

 

Torstaina 26.12. treenit jatkuivat maneesilla. Treenailin Porren kanssa istuntaani (löytyi muutama "ai tälleen" -ajatus) ja hevosammattilainen maailman-paras-Maija piipersi Voiton kanssa. Maija kiteytti Voiton ajatukset hyvin ratsastuksen päätteeksi: "Voitto oli aivan sekaisin aluksi". Ai oliko? En ihmettele lauantain räpellyksen jälkeen yhtään.

Viimeiseksi niitiksi mut lykättiin Voiton selkään ja Maija huuteli muutaman kierroksen ajan ohjeita. Ei saa päästää pitkäksi, ei saa päästää kuolaimen taakse virkkuukoukuksi eikä saa ylitaivuttaa. En osannut, en pystynyt, ei oikein onnistunut.

Luvassa siis LISÄÄ TREENIÄ! Ei tässä ratsastusmasista ole tullut, enemmän on taistelutahtoa ilmassa!

* * * * *

...ja koska tämä blogi on myös treenipäiväkirjani, kirjoitin tällä kertaa näitä höpinöitä pidemmän kaavan kautta. Sen kaikkein pisimmän, luulen.

Koska olet viimeksi keventänyt ilman jalustimia?

Jep jep, minäkin olin edellisen kerran muksuna, kunnes Airan ratsastuspilatestunnilla 3.1.2013 olin uudelleen, 
vuosien jälkeen, tämän tehtävän edessä.

Kirjoitin edellisten Airan treenien jälkeen marraskuun puolessa välissä tänne blogiini: "Lisättäköön listaan myös, että takareiden tuen kautta polvi pois puristamasta, varpaat menosuuntaan ja eteenpäin pyytävät avut pitäisi tulla pohkeesta eikä rumasti kantapäällä kaivelemalla". Viittasin tässä listaan, joka sisältää istuntani parannuskohteita ja juurikin näihin edellä mainittuihin ongelmiin keskityimme tällä kertaa.

Aluksi menimme käyntiä ilman jalustimia ja jalkojen oikean asennon etsimistä... etsimistä... ja lisää etsimistä. Sen jälkeen sama harjoitusravissa. Jalkani heiluvat todella paljon eikä pohjetuntumaa hevosen kylkiin löydy. Harjoitusravin jälkeen pieni haasteen lisäys ja kevyttä ravia ilman jalustimia. Tämä sentään sujui kohtuullisesti!



Lopuksi sain ottaa jalustimet takaisin jalkoihin. Lähes koko treeni on videoituna 25 erimittaiselle pätkällä ja vaikka vielä tässäkin otoksessa jalat heiluvat ja keikkuvat, on se sentään hivenen siedettävämmän näköistä kuin ensimmäisissä pätkissä! Porrestakin tosin huomaa, että ruuna lähtee liikkumaan paremmin heti kun siirryn harjoitusravista keventämään...

Jatkossa luvassa on ilman jalustimia ratsastusta, lonkankoukistajien venytystä, pohkeen paikan etsintää ja näiden myötä toivottavasti joskus tulevaisuudessa myös heilumattomat jalat! Taidan lisäksi nauhoittaa Airan väsymättä toistamia neuvoja ("avaa lonkat takareiden kautta, varpaat eteenpäin, ylä- ja alavatsa töihin.") ja laittaa nauhan pyörimään soittimeen ratsastuksen ajaksi.

Kalilein kanssa maneesilla sunnuntaina jo palasinkin näihin torstain oppeihin, mutta Airan taika oli taas päässyt haihtumaan jonnekin. Ei oikein treenaus onnistunut ruunan käydessä isoilla kierroksilla, mutta viimeiset minuutit treeneistä uljas matkaratsuni kulki sentään todella hienosti (nyt ei siis puhuta ratsastajasta).

Treeniä, treeniä, treeniä, treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä lisää! Kyllä tämä tästä. Joskus. Ehkä. Toivottavasti!

Airan ratsastuspilatestreeneissä 17. - 18.11.2012

Missä on mun vatsalihakset? Ahaaaa, täällähän ne!

Viikonlopun täydeltä Airan ratsastuspilatesoppeja Loimaalla, mahtavaa! Sekä lauantaina, että sunnuntaina oli ohjelmassa pilatesta mattotunneilla ja keskivartalon hallinnan harjoittelua ratsailla Loimihaan maneesissa. 

Lauantaina ratsastustunti oli perusasioihin palaamista. Olin samalla tunnilla "ensikertalaisen" ratsukon kanssa ja teimme töitä pysähdysten sekä siirtymisten parissa. Ei ollenkaan huonompi aihe treeneihin, sen verran pahasti on oma istunta päässyt kuukaudessa leviämään! Olen huomaamattani onnistunut valumaan kohti vanhaa, huonoa istuntaa, joiden tunnuksena on takakeno ja jännittynyt niska-hartiaseutu. 

Lauantain treenit koostuivat alkukäynnistä ja siitä seuranneesta lähes 45 minuutin ravityöskentelystä. Aira korjasi istunnassani lantiota paremmin alle ja rintakehää suoremmaksi lantion päälle. Polvien puristuskin on palannut eli isona korjauskohteena on jatkossa myös jalkojen ulkokierto. Helpommin sanottu kuin tehty, onhan kyseessä pieni tyttö ja leveä hevonen. Venytystä ja venytystä vaan, kyllä se sieltä sitten ajan kanssa helpottuu. Tai olisiko oikotie onneen ratsastajan leveämpi lantio tai XW- levyisen suomenhevosen kaventaminen?

Sunnuntaina aamun pilatesmattotunnin jälkeen olin itse lämmennyt mukavasti ja edellisen päivän opit olivat hautuneet yön yli pään sisällä. Kasassa oli siis kaikki palikat hyvälle treenille ja suurille onnistumisen tunteille. Niitä myös saatiin, wau! 

Nyt löytyivät ne kadoksissa olleet vatsalihakset! Sain harjoitusravissa mahtavan fiiliksen, nyt tiedän mitä haen ja miten on mahdollista päästä kohti sitä! Paras mielikuva on ajatella vatsan alaosaa ylöspäin ja vatsan yläosaa alaspäin, eli karkeasti leikitellen keskelle vatsaa pitäisi tulla selvä ruttu. Jokaisella askeleella lantion pitää liikkua eikä hetkeksikään saa jäädä vain matkustelemaan. Jos lantion liike päättyy ja keskivartalon tuki katoaa, alkaa liike purkaantua vääristä kohdista ja tämä tarkoittaa kohdallani kipeää niskaa, jännittyneitä käsiä ja heiluvia jalkoja.

Alla olevissa videoissa on pari pientä palaa sunnuntain treeneistä. Klikatkaa suuremmaksi ja kuvan laatu paremmaksi.

Videoissa ratsuna on Porre 15vee. Treeneissä tehtiin töitä ratsastajan kanssa, puolipitkällä ohjalla löntystelevään hevoseen ei yhtään ajatusta uhrattu ratsastuksen aikana.

Tätä ravivideota on tullut pyöritettyä paljon sunnuntai-iltana ja maanantaina koko lähes koko päivän. Mitä näen? Näen kohti parempaa istuntaa matkalla olevan nuoren neidon! Mutta näen myös puristavaa polvea ja istuntaa, jossa ei jokaisella askeleella jaksa pysyä se kuuluisa keskivartalon tuki!

Oikeassa laukassa löytyi myös hyvää fiilistä! Paikoitellen tuntui, että laukkaaminenhan on helppoa! Harmittavaisesti vain kädet ovat rumasti lukittuna aivan satulaan kiinni, tässäpä yksi korjauskohde lisää "paremmaksi ratsastajaksi"- listallani. Lisättäköön listaan myös, että takareiden tuen kautta polvi pois puristamasta, varpaat menosuuntaan ja eteenpäin pyytävät avut pitäisi tulla pohkeesta eikä rumasti kantapäällä kaivelemalla. (Toimiiko video? Vai tökkiikö muidenkin koneella tämä?)

Tunnin jälkeen vatsalihakset tuntui selvästi töitä tehneiltä ja reisissä hivenen kipinöi myös. Vatsalihakset eivät tuntuneet aivan symmetrisesti kipeytyneen, joten ongelmanratkaisua istunnassa on luvassa vielä pitkään. Mutta onneksi on mahtava Aira, ei ole enää ratsastusta ilman hänen neuvojaan!

Edellisistä Airan ratsastuspilatestunneista pääset lukemaan:
- 06/2012 Ratsastuspilates - super-mahtavaa

- 07/2012 Tiistai oli toivoa täynnä
- 08/2012 Airan ratsastuspilatesopissa 18. - 19.8.2012
- 10/2012 Ratsastuspilatestreenit 22.10.2012

Ratsastuspilatestreenit 22.10.2012

Mikä on ratsastuksen "suola"? Se on ehdottomasti Airan ratsastuspilatestunnit!

Ensimmäisellä Airan istuntunnilla 14.6.2012

Parin kuukauden tauon jälkeen pääsin jälleen Airan istuntaoppiin. Mahtavaa! Keli oli syksyisen aurinkoinen ja ratsunani oleva Porre-papparainen hyvällä tuulella. Tällä kertaa teemana oli jalat ja niiden oikea asento. Yläkroppani alkaa pikku hiljalleen löytää oikeaa suuntaa, joten nyt on korjaamiskohteissa siirrytty hivenen alemmas.

Teimme käynnissä pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä ja siirryimme sen jälkeen kevyeeseen raviin. Tämä on aina ollut hyvin vaikeaa, mutta nyt pitää myöntää että edistystä on tullut! Istunnassani korjattiin tällä kertaa varpaita osoittamaan eteenpäin ja polven puristus satulaan piti saada loppumaan. Keventäessä jalkani helposti hytkyvät ja keventelen liikaa satulan takakaarella.

Vasen jalkani on helpommin hallussa, oikea jalkani elelee ihan omaa elämäänsä toisesta riippumatta. Kun varpaat oli saatu oikeaan suuntaan ja takareiden tuki pitämään polvi irti, huomasin selvästi miten kevennys tuli vakaammaksi ja koko istunta pystymmäksi. Suurimpana yksittäisenä korjauksena oli siirtää jalustinta jalan alla hivenen syvemmälle, sen jälkeen jalkojen heilunta rauhoittui selvästi. Nyt tiedän lisäksi mitä on harjoitusravissa nilkan jousto!

Jatkossa pitää muistaa tarkkailla, että polvet eivät purista, jalustin on sopivassa kohdassa jalan alla ja varsinkin, että pohkeilla vauhtia pyydettäessä kantapää ei nouse "koukkimaan". Porren kanssa jään myös helposti puristamaan ja naputtelemaan lisää vauhtia, kun jalan pitäisi pyytää vauhtia lisää ja sen jälkeen jäädä kylkeä vasten rentona.

Ihania pieniä, mutta niin olellisen suuria, "AHAA" -elämyksiä!

Airan ratsastuspilatesopissa 18.-19.8.2012

Edellinen viikonloppu kului hyvinkin hevospainotteisissa merkeissä. Yläneellä, lähellä meitä, järjestettiin Hevosanttilassa Aira Toivolan ratsastuspilates- viikonloppu, johon osallistuin Porren kanssa.

Lauantai alkoi teoriatunnilla ja sen jälkeen jatkoimme pilates-mattotunnilla. Kerta oli itselleni ensimmäinen ja tuntui hiukan vaikealta päästä juttuun sisälle. Osassa liikkeitä keskivartalontuki ei pysynyt ja sitä myöden koko homman juju tietysti puuttui. Tätä olisi hyvä kotonakin treenata ja saimme kirjallisessa muodossa "kotiläksyjä".

Ratsastus kentällä sujui sentään hyvin! Tämä oli kolmas kerta Airan katseen alla ja edistystä tulee kerta kerralta pienin askelin. Emme tehneet mitään "ihmeellistä" (tuntikaverini oli ensimmäistä kertaa mukana), vaan keskityimme aivan perusasioihin. Teimme pysähdyksiä, siirtymisiä sekä harjoitusravia ja keventämistä. Jälkimmäisessä on ollut eniten ongelmia ja niitä oli yhä edelleen. Jalkojeni asentoa korjattiin ja sitä myöden niiden heiluminenkin toivottavasti vähenee. Porre ei omalta osaltaan tehnyt treeneistä kovinkaan helppoa, vaan oli todella haluton liikkumaan eteenpäin, syystä tai toisesta.

Sunnuntai alkoi sisällä taas mattotunnilla, oli suunnilleen yhtä vaikeaa kuin edellisenäkin päivänä. Airan ohjatessa liikettä vierellä tuli onnistumisentunteita, mutta yksin yrittäessä oli hyvin hankalaa.

Kovin tuntui laimealta myös kentällä ratsastus. Lauantaisen kaatosateen jäljiltä kenttä oli todella märkä eikä sitä ainakaan yhtään kuivattanut jo alkutunnista alkanut uusi vesisade.
Porre sentään liikkui edellispäivää reippaammin eikä tarvinnut koko aikaa kiinnittää huomiota hevosen etenemiseen.

Harjoituksena olivat tällä kertaa siirtymiset, ympyrät ja kevytravi. Menimme harjoitusravia uraa pitkin ja pitkien sivujen keskelle tuli käyntiin siirtyminen. Porre hidastaa erittäin helposti, mutta raviin palaaminen vaati hiukan enemmän. Pitää varoa ettei ylävartalo raviin siirtyessä kellahda taaksepäin ja näin hidasta entisestään hevosta.

Kääntymistä ja keventämistä harjoittelimme tekemällä pienen ympyrän kentän päätyihin. Kevennyksessä eivät vatsalihakseni pysy tiukkana, vaan keventelen liian ylös ja kenottaen milloin mihinkin suuntaan. Yritin kovin korjata asentoani, mutta tuntui tosi surkealta enkä saanut mitään onnistumaan. Meitä oli kolme samaan aikaan kentällä ja tuli tunne ettei Airasta riittänyt meille kaikille. Lopulta n. "sadan" kevytravikierroksen ja Airan väsymättömien neuvojen jälkeen alkoi vihdoin kevennys olla kohdillaan!

Todella märän kentän takia laukat jäivät lyhyeksi. Vasemmalle otimme muutaman noston lyhyelle sivulle ja laukkasimme vain pitkän sivun päähän saakka. Oikealle teimme Porren kanssa ainoastaan yhden noston, koska siinä vaiheessa raskaalla pohjalla tehty pitkä harjoitus alkoi näkyä vanhuksen liikkeissä ja ruuna meni epäpuhtaaksi.

Koska tuntui, että treenit jäivät jotenkin "kesken", menin sunnuntai-illalla vielä Kalilein kanssa Airan silmien alle "extra-tunnille" Pöytyälle. Istuntani Kaltsunkin kanssa on hyvä, olen edistynyt paljon siitä mitä olin ensimmäistä kertaa Airan oppiin tullessani. MUTTA. Niiiiin, mutta käsien ylhäällä pysymisessä on suuria ongelmia (kts. kuvat) eikä muutenkaan tunnu siltä, että saisin tehtyä niin kuin pitäisi. Kovin Aira yrittää auttaa, mutta en meinaa mitenkään löytää kropastani pyydettyjä lihaksia ja korjauksia.

Iltatunnilla Kalilein kanssa ratsastimme kulmia, harjoittelimme peruutusta ja menimme laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin. Aikasten hyvin menivät, istunnan korjaamisen jälkeen laukkakin pyöri molempiin suuntiin suorastaan erinomaisesti ja mikä parasta; hevonen tuntui tyytyväiseltä!

 

Eipä se haluttu istunta aina vaan pysy...

Miksi ratsastus on näin vaikeaa? Tieto lisää tuskaa ja arvaisittepa vain miten tuskainen nyt olen? Etsin samanlaisia WOW- elämyksiä kuin ensimmäisellä ratsastuspilatestunnilla viime kesäkuussa, mutta kuten Aira sanoi, ei istunnassani ole mitään niin suurta korjattavaa enää. Nyt keskitytään pienempien palasten oikeaan asetteluun ja tämä vaatii vain treeniä ja aikaa. Haluaisin kaiken nyt heti ja tuskailen yksin ratsastaessani ongelmieni kanssa. Sen verran pitää kuitenkin myöntää itselleen, että olen parissa kuukaudessa jo aikasten hyvin sisäistänyt tämän keskivartalon tuen merkityksen ja sitä myöden muita ongelmia on hävinnyt. Eipä ole esim. hartiat ja olkapäät olleet jumissa enää kertaakaan ratsastuksen jälkeen!

...ja tiedättekös mitä?! Opin tämän viikonlopun aikana vihdoin keventämään OIKEIN. Kalilein kanssa tehdyt kevytravi-pätkät olivat suorastaan hallittuja ja itsellekin syttyi kirkas lamppu palamaan! Mahtavaa!!!

Airasta oli Aamulehdessä viime tiistaina 21.8.2012 kivasti kirjoitettu lehtijuttu, sen pääsee lukemaan tästä linkistä.

Edellisistä ratsastuspilatestunneistani pääset lukemaan:
- 06/2012 Ratsastuspilates - super-mahtavaa
- 07/2012 Tiistai oli toivoa täynnä


Kuvat on otettu sunnuntai-illalla ja ratsunani on Kalilei.
Kuvista SUURI KIITOS Terhi Lehtimäki isänsä kanssa!

TULOSSA: Aira Toivolan ratsastuspilateskurssi Yläneellä 18. - 19.8.

Laitan ilmoituksen tänne(kin), jos joku on innostunut osallistumaan. Suosittelen tätä kaikille erittäin lämpimästi!

* * *

HevosAnttilan pilatesistuntakurssi (Aira Toivola) 18.-19.8!


Ilmoittautumiset sähköpostiin mirva(a)hevosanttila.fi viimeistään ke 18.7. Ilmoittautuessa kerro syötkö eväät vai ruuat meillä (ruuat n.25e/vkonloppu), yövytkö (siskonpeti omilla petivaatteilla) ja tuotko oman hevosen vai menetkö lainahevosella (hevosvuokra/tallipaikka 20€)!

Kurssimaksu (Airan osuus) 165€ maksetaan ennakkoon tilille ke 25.7, sitovana varauksena (palautetaan vain lääk.tod.vastaan).
Kurssi suosittu ja tehokas! Tervetuloa!

Tiistai oli toivoa täynnä!

Toivoa siitä, että ehkäpä opin vielä istumaan ja ratsastamaan paremmin!



Viime tiistaina olin toista kertaa Porren kanssa Aira Toivolan ratsastuspilatestunnilla. Ensimmäinen kerta Airan katseen alla kuukautta aikaisemmin oli erittäin haastava uusien istuntaohjeiden vuoksi, mutta ilmeisesti näiden viikkojen aikana on tapahtunut aikasten paljonkin edistystä. Tällä kertaa oli nimittäin huomattavasti helpompaa! Istuntaa toki korjattiin edelleen, mutta "palikat" alkoivat olla jo toivotulla tavalla päällekkäin.

Airakin totesi, että "olet mennyt valovuoden eteenpäin siitä kun viimeksi täällä olin". Olen itsekin huomannut, että olen vihdoin saanut polvet ja reidet pois satulaa puristamasta, istunnan suoristumaan ja pikku hiljalleen ranteetkin alkavat pysyä pystyssä. Jokaikinen ratsastuskerta olen toki näiden korjaamiseen huomiota kiinnittänytkin.

Ratsastus tuntui paikoitellen todella helpolle! Porre liikkui tyytyväisenä eteenpäin, melkein voisi jopa sanoa lennokkaalla askeleella, eikä aiemmin pienenä ongelmana olleita liikkeen sisällä tapahtuvia "töks-töks"- jarrutuksia tapahtunut!

Tällä kertaa päästiin laukkaamaankin. Oikea laukka meni erittäin hyvin! Askeleet seurasivat toisiaan säännöllisesti, laukka pyöri kauniisti ja muoto säilyi. Vasemmalle ei sitten sujunutkaan, aivan vastakohta toiselle kierrokselle. Siinäpä sitä korjaamisen aihetta seuraaville (kymmenille) kerroille.

Seuraavalla kerralla keskitytään suoristamaan vinouttani ja purkamaan laukan ongelmia. Laukassa jään lähes poikkeuksetta jännitämään jaloilla ja lukitsen käteni joustamattomiksi (tätä voisi auttaa toki käsien nostaminen sieltä harjan juuresta hivenen ylemmäs).

Porre sai paljon, todella paljon, kehuja. Ruuna on vaan niiiiin PRO! Onhan se vinha tunne kun hevonen vatsalihaksia käyttämällä pysähtyy välittömästi tai suorastaan YLIJARRUTTAA siirtymisessä ravista käyntiin, ilman että ohjaan edes hipaisee.

Kuvista suuri KIITOS Terhi Lehtimäki!

Ratsastuspilates - super mahtavaa !

Torstaina pääsin (vihdoin!) Aira Toivolan ratsastuspilatestunnille. En oikein tiedä mitä kirjoittaisin... Olen aivan sanaton! Todella paljon olen kehuja kuullut Airan treeneistä ja nyt itse sellaisessa oltuani, janoan LISÄÄ, PALJON ja NOPEASTI! Aivan mahtavaa!

Meitä oli tunnilla kaksi ratsukkoa ja ennen tunnin alkua ehdimme kävellä ja hieman ravaillakin alkulämmittelyksi. Opetuksen aluksi Aira katsoi menoamme muutaman kierroksen ympyrällä käynnissä, harjoitusravissa sekä kevyessä ravissa molempiin suuntiin. Sen jälkeen pysäytimme hevoset ja hän tuli korjaamaan asentoamme. Ensin piti istua normaalisti ja Aira kiskoi ohjista nähdäkseen miten vakaa istuntamme on. Piti tehdä myös pari puolipidätettä, jotta hän tietää millainen käsi ratsastajalla on. Aira kertoi, että istun hieman takakenossa (kyllä!), selkä notkolla (kyllä!) ja voisin istua syvemmällä satulassa (kyllä!), koska nyt olen hieman takakaaren suunnassa liikaa. Suurin ongelmani ovat ratsastuksessa kipeytyvät hartiat. Tämä johtuu siitä, ettei liikkeeni lähde lantiosta, vaan yläselästä, ja käteni ovat epävakaat. Pienikin nykäisy ohjasta saa ylävartaloni heilahtamaan ja tiiviin istunnan leviämään. Olen pyrkinyt istumaan ryhdikkäänä ja tämän seurauksena olen onnistunut saamaan liikettä vastaan olevan yliryhdin.

Varsinaiset harjoitukset aloitimme etsimällä pysähdyksessä vatsalihakset ja niitä jännittämällä sekä lantiota kääntämällä siirsimme painopistettä oikeaan kohtaan, avasimme kyljet ja kylkikaaret sekä siirsimme rintakehän lantion päälle, lisäksi piti avata lonkkia ja avata jalat ulkokiertoon. Lyhyesti sanoen koko ratsastusasentoa muutettiin hivenen joka kohdasta. Uusi asento tuntui aluksi erittäin oudolle, jotenkin kumaralta ja etukenoiselta. Katselin tuntikaverini uutta asentoa ja se näytti pelkästään hyvälle, ei mitään viittaustakaan kaulalla makaavasta perunasäkistä.

Menimme käynnissä ympyrällä uutta istuntaa maistellen ja yrittäen pitää kroppaa kasassa. Pysähdyksen ja hengityksen kautta piti lähes joka kierroksella etsiä vatsalihakset ja siirtää rintakehä lantion päälle, vanha asento yritti väkisin tulla takaisin. Teimme pysähdyksiä molempiin suuntiin hengityksen avulla ja pikku hiljalleen alkoi oikea asentokin pysyä. Välillä Aira kehotti palaamaan takaisin vanhaan istuntaan, jotta huomaisimme eron, ja täytyy myöntää, että aikasten pahalta takakenolta "normaali" istuntani tuntui. Ala- ja ylävatsalihasten yhtäaikainen ja oikeanlainen käyttäminen, sekä hengittäminen samaan aikaan, oli jo todella haastava yhdistelmä. Siihen lisäyksenä vielä lantion suoruus ja jalkojen ulkokierto, niin voilá! Unohtui täysin eteenpäin katsominen sekä käsien kannattaminen. 

Pääsimme myös kokeilemaan harjoitusravissa uutta istuntaa. Siinä vaiheessa pakka levisi lopullisesti tämän blogin kirjoittajalla... Uuden oppimista ja omaksumista on todella paljon ja oikein harmitti miten huonoa oli oman kehonsa hallinta. Aivot raksuttivat täydellä teholla ja erinomaisesta yrityksestä huolimatta ei vaan meinannut onnistua. Kun löytyi vatsalihakset, jalat karkasivat... Kun jalat olivat hyvin, oli ryhti suoristunut... Ja viimein kun sekä jalat ja vatsalihakset olivat hyvin, katse ihmetteli satulan etukaarta ja kädet pitivät lähes harjasta kiinni suorina.
Paikoitellen uusi asento alkoi tuntua jo luontevalta ja niissä hetkissä olo tuntui täsmälleen samalta kuin GP-tason kouluratsastus näyttää! Hiukan oli edelleen etukenoinen olo, mutta selvästi parempi kuin ensin. Kädet eivät olleet ollenkaan kovat ja jäykät eikä yhtään hartiat kipeytyneet. Porren liikkumisessa en eroa paljoakaan huomannut, oli aivan liikaa säätämistä omissa ruumiinosissa. Jatkossa uskon kuitenkin, että uuden istunnan myötä Porren kanssa tapahtuneet tarpeettomat "töks- töks- jarrutukset" liikkeen sisällä poistuvat!

Päätimme tämän kertaiset treenit kevyeeseen raviin. Siinä on eniten korjattavaa ja vaikeuksia istunnassani. En saa lantiota käännettyä, vaan keventelen pyrstö hiukan ojossa liikettä vasten. Laukkaa emme näin ensimmäisellä kerralla menneet ollenkaan, ratsastajilla oli aivan tarpeeksi sulattelemista jo käynnissä ja ravissakin.

Koko tunti oli uskomattoman hyvä ja tehokas! Olen pitkän aikaan halunnut korjauksen istuntaani ja nyt sain sitä mitä halusin. En olisi ikinä voinut kuvitella miten paljon hyötyä ratsastuspilateksesta voi olla! Tunnin jälkeen vatsalihakset olivat kipeät ja varsinkin reidet ilmoittivat olemassaolostaan. Lonkissani on pahaa jäykkyyttä ja yrittäessäni irroittaa polvia sekä reittä satulasta, saadakseni jalat ulkokiertoon, löytyi syvän ja vakaan istunnan lisäksi myös vähäisessä käytössä olleita lihaksia.

Kuvista huomaa selvästi miten vaikeaa uuden istunnan opetteleminen on, milloin mikäkin uloke on väärään suuntaan. Otoksien teema taitaapi olla: Iloinen mieli korvaa puutuvan älyn - eli väkisin naurattaa kun ei onnistu vaikka miten yrittäisi. Kuvista suuri KIITOS tallityttö- Einille!!

Airan omat nettisivut löytyvät osoitteesta  http://ratsastuspilates.nettiavain.fi/