LISÄTIETOA:

lauantai 28. helmikuuta 2015

Mitä hevosen pitäminen maksaa kotitallissa: Helmikuu

Miniponit esittelevät 6.2.2015 Hööksin tuliaisia eli uusia riimujaan.

Faktatietoa sisältävä laskelma kotitallin pyörittämisestä kahdella hevosella ja kahdella ponilla.
Osa 2/12: Helmikuu.

- Heinä: koko porukalle 4 paalia / kk = 228 €
- Kaura: suomenhevosille yhteensä 93 litraa / kk = n. 10 €
- Kuivikeolkipaali: 20 €
- Maneesimaksut: 32  €
- Voiton ratsutukset ammattilaisella: 100 €
- Diesel-kulut trailerinvedosta: yhteensä 393 km = n. 60 €
- Uuden satulan vuokra: 186 €
- Varusteostot Hööksin alennusmyynnistä: 75 € (josta lahjakortin osuus 70 € )
- Miniponin osallistumismaksu match showhun: 15 €

Lisäksi vielä ratsastusseuran jäsenmaksu:
* Auran Seudun Hevosharrastajat: 57 €

YHTEENSÄ: 783 €

Kuvaajan hanskalle kyytiä.

(Huom! Laskelmassa ei ole huomioitu vesi- ja sähkökuluja. Kuluja ei myöskään ole tasattu kuukausittain, vaan ne ilmoitetaan sen kuukauden kohdalla, jolloin raha vaihtaa omistajaa. Tästä poikkeuksena kaurat sekä heinät, ne on ostettu jo syksyllä koko talven tarpeiksi. Myöskään auton kuluja ei trailerinvetoon käytettyjen dieseleiden lisäksi ole huomioitu. Täällä periferiassa on jokatapauksessa pakko olla auto - oli hevosia tai ei.)  

Pörröisin Poni

Kuva: Kimmo Karvinen

Auran Seudun Hevosharrastajat
Match show Auran Nuortentalolla 22.2.2015
Tuomari: Roger Lumberg

Meidän oman seuran ensimmäinen tapahtuma! Wuuuhuuuuu! Tietysti piti itsekin olla osallistumassa ja vanhemman miniponin kohdalle napsahti arpa esiintyä mätsärikehässä.


Jouhia on orhille ainakin suotu riittävästi.

Mukavahan tuollaista hyvin käyttäytyvää nuorta ponia on esittää tuomarille eikä hymy hyytynyt märästä kelistä huolimatta.

Miniponin parina oli islanninhevosruuna ja tuomari arvio sen punaisella rusetilla ja miniponin sinisellä rusetilla.


Hyvin käyttäytyvä? Aina!

Miniorin kanssa kaikki on aina hauskaa!!

Mini oli kuitenkin sinisten paras ja lisäksi tuomari palkitsi orin erikoispalkinnolla "Pörröisin Poni". Valintaperusteena oli, että näyttää ihan kuin olisi sähköiskun saanut. Kiitti vaan, hah hah!



Emme pyydystäneet BIS- titteliä näistä kekkereistä, mutta saimme sen sijaan paria päivää myöhemmin aivan mahtavan tarjouksen tämän reissun seurauksena! Se keikka on nyt hoidettu ja palaan astialle ensi viikon aikana. Joudun vielä hieman aikaa pitämään teitä uutispimennossa asian tiimoilta, mutta voin kertoa, että juttu oli SUPER MAHTAVA ja kohtalaisen ainutlaatuinen!

perjantai 20. helmikuuta 2015

Kohti ponioripäiviä: askel 1

* * * Askel 1: PÄÄTÖS * * *


Ensin oli pohdintaa: Miten ensi kesän Ypäjän kansainväliseen shetlanninponien näyttelyyn voi osallistua orinumeroton yli 3-vuotias poni? Vastaus: Ei mitenkään, sille ei ole luokkaa.


Sitten kuului Tarulandian ulkopuolelta kysymys: Oletko ajatellut kantakirjata keväällä ponisi? Enpä kyllä ollut ajatellut, mutta kun kysymystä hetken aikaa mutusteli, ei se enää tuntunut aivan mahdottomalta idealta. Kantakirjauksen jälkeen olisi näyttelynkin portit avoinna!



Päätöstä pompoteltiin hetken aikaa molempien poninomistajien välillä ja vastauksessa päädyttiin lopulta hyvin nopeasti yhteisymmärrykseen. Kyllä, kantakirjataan poni nyt!


Tehdään sekin sitten hieman suuremman maailman tyyliin! Viedään se oripäiville Ypäjälle! 



En ole milloinkaan ollut oripäivillä katsojana enkä ponin omistajana, joten reissusta tulee todella jännittävä. Toivottavasti kysyvä ei tieltä eksy. Niitä kysymyksiä on tulossa vielä paljon vastaan, tiedän sen!



Ponioripäivät Ypäjällä 17.04.2015 - 19.04.2015! 
Me osallistumme! Kääääääääk! Tarulandian kaksijalkaiset ja vanhempi miniponi Not At All Lu Art.
Tämä, joka näissä 4.2.2015 otetuissa postauksen kuvissa on tuo tummempi tyyppi.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Sitä oikeaa etsimässä - edelleen

* * * Terveisiä blogihiljaisuuden ja viiden päivän kuumeen tältäpuolen! * * *

Yksi satsi satuloita on taas tovi sitten käyty Voitolle hakemassa kokeiltavaksi. Sain taannoin katsojilta maneesilla kommenttia Amerigon suuresta takaosan heilumisesta. Ensin kielsin ongelman, mutta sitten aloitti ruuna jalanpolkemisen satuloidessa ja ratsastaessa ilmeni pientä kiukuttelua.



Vaihtoehto 1:
Aivan uusi Passier Corona II

Satula näyttää selässä oudolle, tosi takakenoiselle, joten meni heti hylkyyn. Satulan laatu oli muutenkin pieni järkytys Amerigon jälkeen. Hintaluokka on kuitenkin suunnilleen sama!




Vaihtoehto 2:
Prestige D1 Zero

Tämä oli se vaihtoehto, joka jäi ilmaan roikkumaan Amerigon ohessa. Satulan kanssa käytetään irtonaista trapezium -padia satulan etukaaren kohdalla. Ehkäpä osittain sen vuoksi satula näyttää ensimmäisessä kuvassa hieman hassulle. Vastinhihnat osoittavat siitä huolimatta hieman etuviistoon. 

Vyön kiristyksen jälkeen satula näyttää paremmalta. Se istuu koko matkalta nätisti selkään eikä heilu. Tämän kanssa on nyt tehty pari ratsastusta hyvin tuloksin. Voittis esitti paljon parempaa laukkaakin viime maneesireissulla! Ei jäykistynyt vastalaukassakaan yhtään, tuntui satula antavan hyvin tilaa! Eikä muuten valu!

Huomenna seuraava maneesireissu ja ihmetellään tätä vielä lisää.



Vaihtoehto X:
Amerigo Vega Dressage Special

Tämä penkki on sovitettu sopivaksi joulukuun 2014 alussa ja ollut meillä sen jälkeen vuokrattuna eli parisen kuukautta. Hevonen liikkui alkuun tyytyväisenä tämän kanssa, vaikka satula valui reilustikin. Sitten alkoi se läpsytys takaa, joka selvästi häiritsee ruunaa.

Satula on ihana! Laadukas, mahtava istua ja kaunis katsella. Mutta. Se ei nyt vaan taida olla meidän juttu. Mielestäni alemmassa kuvissa, vyö kiristettynä, satula nousee silminnähden takaa ylös. Ei siis ihme, jos se ei nätisti istu selän mukaisesti liikkeessäkään.

...ja tiedän, tiedän! Tässä on lämmöstä muokkautuvat paneelit, joten satulaa ei pelkästään kylmiltään ja paikoillaan ollessa pitäisi arvostella.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Ylös, alas ja ympäri

2.2.2015
Hengissä ollaan! Minä, ponipoika, kaksi suomenhevosta ja myös kaksi miniponia.

Viime tiistain vastaisena yönä en ollut asiasta aivan yhtä varma. Ähky tuli kylään. Vapaa heinäruokinta, koko ajan sulaa vettä tarjolla sekä hengailua pihattoelämässä kaverin kanssa. Porkkanaa, leipää tai muutakaan herkkua ei oltu tarjoiltu moniin päiviin. Kuitenkin täällä oli maanantaina iltaruokinnan aikaan yksi poni katollaan. Poni näytti ilmapallon nielleeltä ja kipeältä. Tilanne saatiin kotikonstein laukaistua ja sen jälkeen onkin kirmattu entiseen tahtiin. Todella inhoittava tilanne silti!

Kiitos taas teille kaikille monista kommenteista! Tarulandiassa on nyt ollut aikas paljon sutinaa... Blogi herää taas henkiin, kunhan asiat on järjestyksessä! Malttia!







Lisäys 11.2.2015 klo 0.58: Miten täällä kotikonstilla tämä hoidettiin? Epäilin kyseessä olevan kaasuähky, koska poni oli aivan kuin pallon niellyt ja aivan pinkeä. Kilautin kaverille ja yhteistuumin päätimme antaa 1/3 osan Cavalorin Emergency 911- tuubista. Aivan heti ei kipulääkettä haluttu antaa, jos pitääkin kutsua eläinlääkäri apuun.

Poni sai tuubista tahnaa suuhunsa ja päästin sen karsinaan jääden itse myös sinne seuraamaan tilannetta. Ori piehtaroi hieman, mutta pääosin makasi kyljellään ja annoin sen tehdä niin. Kun miniponi nousi ylös, nappasin sen narun päähän ja lähdimme tepastelemaan kotitielle. Oli muuten todella liukasta, huh! Kuu valaisi hienosti reittiä eteenpäin ja näkymistä olisi saattanut nauttia, jos tilanne olisi ollut hieman toinen.

Kotipihaan palaamisen jälkeen miniori näytti suorastaan pirteältä ja hyvältä, joten päästin sen tarhaan kaverin luo. Heinän mutustus oli ensimmäinen ajatus pienellä karvapallolla ja näin pystyi hieman jo hengittämään vapaammin. Vein tarhaan melassivettä, mutta ponit eivät sen makuun ole ollenkaan päässeet ja ämpäri jäi koskemattomaksi.

Yön mittaan seurailin tilannetta ja onneksi tilanne ei pahentunut. Aamulla tarhassa nököttivät kaksi tyytyväisen näköistä ponioria ja olivat oikein pirteinä!