Mitä blogissa voi julkaista? Mistä on hyväksyttävää kirjoittaa?

Olen tässä pienen hiljaiselon aikana, taas kerran, pohtinut sitä mikä ja mitä tämä blogi on. Kirjoitanko tätä siksi että tykkään (tykkäsin?) tästä touhusta? Kirjoitanko nykyään niistä aiheista joista itse haluan vaiko vain niistä joista tiedän ettei lukijakunta todennäköisesti innostu heittämään näppäimistön täydeltä p*skaa kommenttien muodossa takaisin?

Kirjoitan iloisia höpöhöpö-juttuja - Blogini on kiiltokuvablogi

Kirjoitan asioista, joista haluan ja jotka kuuluvat meidän arkeen - Saan läjän 

negatiivisia kommentteja anonyymeiltä

Olen pitänyt blogia omaksi ilokseni ja jakanut tarinoita sekä kuvia ajatellen, että niistä saattaisi olla jollekin jopa jotain hyötyä ja vertaistukea. (Siksi muidenkin blogeja kiinnostuneena luen!) Olen jossain kohden ollut paljon aktiivisempi julkaisemaan ja höpinäni ovat olleet paljon monipuolisempia. Harmittaa, että tämä on nykyisin vain tätä samaa diipadaapaa.

En ymmärrä miksi täällä käydään tirkistelemässä ja jättämässä kommentteja, jos hevosenpitoni lähentelee eläinrääkkäystä, hevoseni ratsuttaja on kiduttaja ja blogissa esiintyvä kaakki ylipäätään on pelkkä luuska. Jos ei kiinnosta, miksi käydä lukemassa? Jos koko blogi on täysin vastenmielinen, miksi hukata aikaansa tämmöiseen turhakkeeseen? Kyllä minä niin mieleni pahoitin mm. tämän kirjoitukseni kommenteista. Perusteluille ja asialliselle kritiikille nostan aina peukkua, mutta ilkeälle näppäinoksennukselle en. Mikä ihmisiä vaivaa? Tuleeko niistä huuteluista hyväkin olo kirjoittajalle?

Mihin suuntaan blogin kanssa mennä jatkossa? Kirjoittelenko vaan aivotonta linnutlaulaajaperhosetlentää -pölinää höystettynä kuvilla joissa ei ole mitään ihmeempää.

Voitolla on sinisiä timantteja kankisuitsien otsapannassa.

Lokakuussa HorseShowsta ostettu Equilinen huopa on vihdoin päässyt ensikertaa hommiin.

Ratsu valmiina treeneihin, valitettavasti kampaaja oli kiireinen ja kampaus on muutaman yön yli nukkunut.

Mää en haluaisi kirjoittaa vain tämmöistä mölinää! En halua! Mää haluan kirjoittaa myös siitä miten täällä menee asiat välillä todella ankeasti, siitä miten arjessa tapahtuu jotain outoa ja  välillä esitellä vaikkapa meidän varustehuoneen satulahuovat! (Niitä on muuten vissiin ihan hurjat viisi kappaletta, btw.) Olkoonkin niiden hintana sitten ne anonyymit kommentaattorit. Toisinaan saan päivän naurutkin niistä, joten, sori vaan, en ole ottamassa kommentointia nimettömiltä puskista huutelijoilta pois. (Vaikka on käynyt välillä mielessä.)

Joten... Huutakaa nyt sitten vaikka kilpaa. Aion julkaista nyt ja jatkossa materiaalia myös siitä miten hevosellani ratsuttaja treenaa (ja menee ilman kypärää). En näistä reissuista ole tänne ihan toviin mitään julkaissut aiemman pienen pyörremyrskyn takia. Ratsastan ja ajan itse aina kypärä päässä. Kypärättömyys ei siis edusta omaa mielipidettäni, mutta tässä kohden asia ei oikeastaan ole päätettävissäni. En aio luopua ammattiavusta tämän asian vuoksi ja ymmärrän ja tiedostan riskit. Se että en julkaisisi täällä kuvia tai videoita kypärättä ratsastamisesta, ei poista sitä tosiasiaa etteikö niin tapahtuisi (aivan varmasti myös muualla kuin täällä). Jos roskat lakaisee maton alle, tekeekö se ne olemattomaksi?

Tässä siis pieni hieno kännykkävideopätkä siitä miten meillä mennään kanget soiden alitempoisen elukan kanssa. Anonyymejä lainatakseni.

Mutta kuitenkin. Huomenna (tai siis tänään, lauantaina) starttaa Kaarina Dressage Weekend ja Vodekin tanssahtelee kisakentällä aluetason suomenhevosluokassa ratsuttajan kanssa. Purtava pähkinä on Kenttäkisaohjelma nro 6 ja starttipaikka on luokassa aivan ensimmäisenä. Ei kovin kiitollinen paikka, mutta sillä mennään mitä on annettu.

Annettu on myös litratolkulla vettä taivaalta ja sitä myöden laitumelta löytyy aivan ihania mutalammikoita. Tästä aihiosta aloitetaan huomenna raaputtelemaan ja pesemään esiin sitä kilpahevosta. Kauhian kiva.

Elellään sopuisasti ja annetaan kaikkien blogien kukkia rauhassa! :)

Kun oot synnyttänyt 955 päivää sitten ...

* * * 2 vuotta 7 kuukautta 1 viikko ja 5 päivää siitä kun olen jakaantunut. * * *

...ja tajuut että nyt vasta oot oikeesti back in business. Kun olin TYKSistä päässyt vauvakäärön kanssa kotiin, niin olinhan mää hetimiten takaisin hevosen kyydissä. Itseasiassa varmaan kahden viikon päästä siitä kun oli muksu puskettuna ulos. Mutta niin se vauva-, taapero- ja lapsiarki vaan veivät (ja vievät edelleen) meikäläistä eikä tavoitteellinen (tai edes kovin tavoitteeton) treenaus meinannut sopia kuvioon.

Olin raskauden aikaan, ja sen jälkeen, yhteensä viisikymmentäviisi päivää ratsastamatta. Vaikuttihan se raskaus tottakai kroppaan, keskivartaloon, lihaskuntoon, yleiskuntoon ja ylipäätään ihan kaikkeen korvienvälistä lähtien. Kropan ja pääkopan puolesta olisi varmasti ollut paaaaaljon tätä nopeammin iskussa vaikka ja mihin, mutta ei totaalinen yh-mutsi niin vaan pysty ja kykene repeämään hevosen kyytiin ihan vaan koska mää-haluuuuuun. Lapsi vaikuttaa harrastuksiin ja elämään, vaikka miten sitä itselleen uskottelisi jotain aivan muuta ennen.

Ratsastin tietysti aina kun mahdollisuus oli ja välillä vaikkei oikein olisi sitä ollutkaan. Oli tosi tärkeää päästä hevosen selkään ja ihan vaikka vain vähän pellonkulmaan pyörittämään ympyrää käynnissä. Nauttia vaikka siitä vartista.

Taaksepäin katsottuna ihmettelen todella lujaa miten Maijan kanssa saimme Voden viritettyä viime syksyksi kasvattajakisaan täyteen iskuun. Jotain kun haluan ja tahdon, niin taistelen sen eteen. Periksi en osaa antaa ja sitkeys meinaa kääntyä välillä negatiiviseksi. Monen monta kertaa tuli ratsastettua itkuhälytin taskussa makuuhuoneen ikkunan alla kulkevaa tietä edes-takaisin, pyörittyä kotipellon nurkassa keskiyöllä ipanan nukkuessa tai keksittyä mitä ihmeellisimpiä taikoja, että hevonen pysyi liikkeessä Maijan ratsutusten välissä. Eikä tarvitse lapsen puolesta pelätä: ilmoitin kyllä aina viestillä kaverille, että kiipeän hevosen selkään ja laskeudun sieltä aikaan X. Hevosen selästä poistuttuani ilmoitin tietysti kaiken olevan OK. Jos tätä jälkimmäistä viestiä ei olisi kuulunut ennalta sovittuna aikana, olisi ystävä ymmärtänyt huolestua ja tulla katsomaan.

Tämä kuvio olisi tietysti ollut helpompi, jos olisivat mm. asiat Y, Z ja F olleet toisin. Täällä Tarulandiassa ei ole kenttää eli se karsii monia mahdollisuuksia. Toisekseen kävin koko tämän kasvattajakisakuvion ajan töissä. Kolmannekseen sitä ulkopuolista lastenhoitoapua ei ollut rajattomasti. (Tai en kyllä tiedä onko oikein kellään muullakaan.) Tokihan niitä syitä keksisi vaikka ja miten, mutta pääasiassa yritän aina keskittyä siihen mikä ja miten on mahdollista kuin siihen miksi se ei olisi.

Mikä tilanne on nyt? Se on aikasten huikea! Täällä asuu MIÄS. Enkä nyt tarkoita ponipoikaa, vaan sellaista lähempänä kahta metriä, kuin yhtä metriä, olevaa, harteikasta ja avuliasta yksilöä. On muuten sitten sellainen mies, joka ymmärtää mikä on tyttöystävälleen (ja ehdottomasti myös itselleen) parasta ja järjestää asiat niin että neito pääsee riittävän usein ratsastamaan tai mitäpä sitten haluaakaan otustensa kanssa puuhastella.

Herra ottaa ponipojan haltuun ja kehoittaa olemaan varovainen. Mää pääsen nykypäivänä heppailemaan useamman kerran viikossa ja treenaamaan myös ihan kunnolla. En tiedä olenko koskaan ennen ollut näin taitava ratsastajana. Ainakin Voiton kanssa on asiat nykypäivänä helppoja. Olen löytänyt istuntaani oikeansuuntaisia juttuja, tehnyt aivan hillittömän vaikeita juttuja (mm. laukkasulkuja) ja ratsastinpahan viime viikolla elämäni ensimmäisen valmennuksenkin kankisuitsituksella!

En mää ratsastajana mikään virheetön ole tai ettenkö kauhistelisi videolta miten järkyttävältä meidän meno Voiton kanssa näyttää. Fiilis on vaan ollut tosi hyvä ja ratsastamiseen on tullut uudenlainen tunne. En enää vain kellu kyydissä vaan pystyn vaikuttamaan hevoseen ja olemaan yhdessä hevosen kanssa menossa samaan aikaan ja samaan suuntaan. Toki edelleen vasen käteni jäykistyy, helposti puristan ohjia liian kovaa nyrkkiin, jatkuvasti roikun oikeassa ohjassa tai nostan leukaani ylös, mutta en niistä niin murheissani ole. (Tai niistä kovasti monesta muusta ongelmasta, joita en vaivaudu luettelemaan.)

Reilu puoli vuotta olen nyt epäsäännöllisen säännöllisesti ratsastanut valmentavan silmäparin alla ja kyllä sen huomaa! Sen tietysti huomaa ratsastuksessa, mutta itse huomaan sen myös erittäin hyvin siitä minkälainen tuuli käy blondin korvien välissä. Mitä enemmän hevosterapiaa, sitä lempeämmin ja tyynemmin käy tuulenvire pään sisällä.

Kehtaan jopa täällä vaaleanpunaisella pilvelläni liidellen julkaista ratsastusvideon. Se on kuvattu reilu viikko sitten. Tämän höpinän kuvat ovat edellispäivältä.

Linkki videoon

Ei kaikki tietysti ole niin mutkatonta, hattarapilveä ja pelkkää korkealentoa. Tässä kuvatodiste, jotta jalkani toisinaan edes hieman hipaisevat maanpintaa. :)

Elämä on ihmisen parasta aikaa

... ja alkukesän laidunherkuttelu varmasti hevosen parasta aikaa!

Tuskin yksikään heppa on asiasta toista mieltä, uskallan väittää. Mehevän vihreää ruohoa, vielä ötökkävapaata eikä paahtava hellekään piinaa (ainakaan koko aikaa).

Täällä kaviokaslauma aloitti 24/7-laidunaikansa toukokuun lopulla. Oikeasti olin taas aivan liian myöhässä... Laitumen ruoho ehti kasvaa aivan liian pitkäksi! Hienoa jälkiviisautta, johon törmään jännästi kohdallani oikeastaan joka ikinen vuosi. Milloin mahdan oppia?

Voitto on ainakin pyöristynyt aivan silmissä. Kaikki se laihuus, kulmikkuus ja omistajan jatkuva tuskailu ovat taas kaukaisia ajatuksia. 

...ja koska meitsin rantchilla laiduntavat kaksi hurjaa oria, on ohjekyltit viritettynä laitumen lähelle. Aidassa kulkee sähkö ja tien ja laitumen välissä on oja, mutta siltikin on pienen pieni jännitys siitä miten orhit reagoivat kun harvakseltaan kulkee toisia hevosia tietä pitkin ohi. (Aidan taakse pysähtyneet ja seisoskelemaan jääneet tammat ratsastajineen saivat varsinkin allekirjoittaneen sykkeen nousemaan yli terveellisen rajan.)

Koska mää olen mää, niin mää olen tosi iloinen välillä hölmöistäkin asioista! Kuten siitä, että bongasin tänään Prismasta aivan super ihanan värisiä ämpäreitä!! Ikinä koskaan milloinkaan meitsillä ei ole ollut keltaista ämpäriä!! Mutta nyt on!! Huippua!! Sininen tarttui myös mukaani ja ämpärifriikkinä (miten enemmän eri värejä - sitä parempi) jäi sitten lopulta harmittamaan, etten samantien ottanut mukaani vihreää ja pinkkiäkin sankoa. Pitänee vielä korjata tilanne kun näitä värejä on saatavilla!

Loppuun tarjoilen vielä videonmuodossa riemunhetkiä siitä kun pojat pääsivät laitumelle. (Yksi on hieman hitaampi toisia, hih.)

Linkki videoon

Ohjasajo - jotain uutta ja vaikeaa, mutta niiiiin koukuttavaa!

* * * Kello 21.30 piippaa kännykkä. 

"Huomiselle vapautui paikka ohjasajotunnilla. Tuletko?"

Ööööö, tota, odotas. Jooo! Kyllä mää tulen! * * * 

Niin siinä tosiaan kävi, että vastasin myöntävästi ja reilua 12 tuntia myöhemmin olinkin lähipitäjässä Voiton kanssa kasa nahkaohjia kädessäni ja pörräämässä kenttää ympäri ohjasajon merkeissä. 

Opettaja Charlotta Turku ajoi Voittoa ensin hetken aikaa kokeillen ruunan toimivuutta ja neuvoen alkuun. Tämä kyseinen treenausmuoto on itselleni tähän saakka ollut aivan vieras ja pääsin nyt ensimmäistä kertaa kokeilemaan tätä. 

Vode meni ihan pätevänä askellajit läpi ja teki molempiin suuntiin väistöjä. Kovin oli ruunalla kiire (ratsastustreenien tapaan) ja herra yritti olla edestä vahva. 

Näytti kovin helpolle, mutta ei siellä ohjien päässä ollut ollenkaan yhtä helppoa! Tasainen tuntuma oli vain haave ja hevosen muodon, vauhdin, suoruuden tai edes metrin tarkkuudella oikean tien kulkeminen oli todellisen työn takana. Eikä näistä edellämainituista kaikki osuneet samaan aikaan hevoseen ollenkaan.

Oli vaikeaa pysyä oikeassa kohdassa hevosta, oli vaikeaa olla jäämättä jälkeen, oli todella vaikeaa saada hevonen kulkemaan suorana ja mikä vaikeinta, oli lähes mahdotonta olla vetämättä ulko-ohjasta. Siinä ulko-ohjassa killuminen on yleistä kokemattomilla tässä touhussa, joten näin ensikertalaisena voin ilmeisesti hieman siitä antaa itselleni anteeksi.

Videoita on treeneistä mukava määrä ja olen niitä tässä ihmetellyt (ja ollut ärtynyt itselleni, kun toisinaan teen aivan älyttömiä ratkaisuja). Hevonen liikkui näissä treeneissä aikasten pitkänä ja edestä raskaana (koska annoin sen tehdä niin, haloo...) ja innostuksen tähän hevosen työstämismuotoon saaneena, toivon oppivani korjaamaan tilanteen. Paljon pysähdyksiä ainakin! Muutaman kerran sai lyödä kantapäät maahan todella terhakkaana, kun Mr. Mää-menen-nyt ei hidastanutkaan ihan pienestä pidätteestä ja yritti tietää ohjastajaansa paremmin minne on matka.

Kärsivällinen ja taitava opettajamme Charlotta kehui Voittoa, mutta sanoi ettei se ole helpoimmasta päästä ajaa. Osaa olla kovin velmu ja vaatia ohjastajaltaan paljon. Sain Voiton kanssa tehtyä kuitenkin väistöntapaista ja ihan suht siivoja erikokoisia ympyröitäkin. Ravissa oli käyntiä helpompaa ja laukkaa emme tällä kertaa kokeilleet, tässäkin oli ihan riittävästi sulattelemista sille kaksijalkaiselle.

Loppua kohden tuntui, että homma alkaa paikoitellen sujua eikä ollut ollenkaan niin uuvatti olo. Tämä oli huikean kivaa! Oikeasti! Ehdottomasti haluan jatkaa näitä treenejä kotona ja opettajan kanssa! Voitollekin tuli hiki hommissa, joten ihan tämäkin kävi työnteosta.

Tässä nähtäville vielä pieni videopätkä meidän touhuista. Huudelkaa vaan anonyymit mitä haluatte, mutta muistakaa, että mää olen ihan ekaa kertaa tekemässä tätä hommaa. En ole seppä syntyessäni. :) 

Linkki videoon

Oho, nähty true dressagehorse!

Tässä ne nyt ovat! Meitsin kankisuitset tositoimissa!
Maija ja Vode tekivät tänään ensimmäisen kankisuitsitreeninsä ja eihän se nyt kovinkaan huonosti mennyt.

Tässä teille pidemmittä löpinöittä pieni pala videon muodossa.

Linkki videoon

Fiilispohjalla

Mää olen kauhistellut, hieman järkyttynyt, surkuhupaisasti naureskellut ja melkein jopa muutaman kyyneleenkin poskelle tirauttanut, kun olen katsellut Maijan treeneistä otettuja videoita. Ei se meno nyt joka kerta ole miltään täydelliseltä ja helpolta tuntunut, mutta aivan karmeaa nähdä miltä se hölskyminen siellä laahustusravissa oikeasti näyttää!

Välillä on tuntunut, että me ollaan Voden kanssa tämmösiä:


Linkki videoon

... mutta sitten tajuaakin, että totuus on tämä:

Linkki videoon

Siitäkin huolimatta, että totuus on tuo, aion jatkaa tavoitteetonta tepsuttelua hevoseni kanssa. Sunnuntaina keventelin ilman ohjausta kentällä pimeässä, sateessa ja tuulessa ja oli (niistäkin huolimatta!) aivan kauhian ihanaa! Näytin varmasti quasimodolta kamelin kyydissä, mutta fiilis oli mahtava! Jos harrastus tuottaa hyviä tuntemuksia, aurinkoisia ajatuksia ja hilpeää mielialaa, ei voi olla aivan pielessä.

Kaksi päivää kasvattajakisaan!

* * * IIIIIIIIIIIIIIIIIK !!! * * *

Lähtölistat Ypäjän viikonlopun puttekarkeloihin ovat tulleet! KAKSI PÄIVÄÄ KASVATTAJAKISAAN!!! Iiiiiik ja käääääk ja silleen!

Voitto piipertää lauantaina ensimmäisen osakilpailun klo 13 juhlakentällä alkavassa luokassa. Starttinumero on seitsemän eli suht alkupäässä luokkaa. Hiukan epäilytti, että osuukohan meille taas ensimmäisten joukkoon lähtöaika edellisvuosien tapaan, mutta eipä sentään tällä kertaa. Sunnuntaina mennäänkin käännetyssä paremmuusjärjestyksessä radalle eli lauantain ykkönen starttaa viimeisenä.

Starttiviivalla on tässä 6-vuotiaiden kasvattajakilpailussa yhteensä 32 koulusuokkia. Jos joku on varmaa, niin se että kisasta tulee kova! Toinen toistaan laadukkaampia nuoria hevosia tavoittelemassa muikeita voittorahoja eikä joukossa varmastikaan ole yhtään vaatimatonta maneesilanaa.

Voitolla alkaa olla treenit tehtynä ja enää pidetään peukkuja pystyssä ettei mitään yllättävää tapahdu ennen viikonloppua. Huomenna vielä Maija ratsastaa viimeiset säädöt kohdilleen ja se on sitten siinä. Kaikki on tehty mitä tehtävissä on. Enää ei voi kun toivoa hyviä ratoja ja sijoitusta mahdollisimman ylös tuloslistassa. Viimeinenkin sijoittunut kuittaa kuitenkin 300 € rahaa!

Tässä vielä lopuksi viime maanantailta videokuvaa.

Liikkuvaa kuvaa

Tässä Ypäjän sunnuntaiselta kisareissulta vielä videomateriaalia radan verran. Radalla mentiin varman päälle ja riskejä välttäen. Kasvattajakisassa lyhennetään ruunaa puol metriä, otetaan raviin ilmaa enemmän alle ja nostetaan panoksia. Nyt on kokeiluluontoinen eka HeA-luokka kokeiltu!

Kahden viikon päästä on isot rahat jaossa!

Kohti kasvattajakisaa

4.8.2015

Kukkuu! Hengissä! Vieläkin!

Voiton kanssa me ollaan täällä kovasti oltu kiireisiä ja hirmuisella tohinalla tehty treeniä sekä valmistautumisia kahden (!!!) viikon päästä olevaan kasvattajakilpailuun. On kokeiltu erilaisia suitsia, hieman uudenlaista kengitystä taakse, piiperretty niin paljon kauheasti kentällä ja oltu oikeastaan aikasten tyytyväisiä siihen, että oikeanlaiset säädöt alkavat löytyä.

14.8.2015

Koulukisat 3-tasolla 23.8.2015

Ypäjän hevosopisto

He A:2 2009

Tänään oli viimeistelykilpailu ennen kasvattajakisaa. Voitto starttasi Ypäjän nuorten hevosten festareilla ensimmäisen HeA- luokkansa! Ihan kelvollisesti meni, suorastaan oikeastaan hyvin! Ollaan koko väki oikein tyytyväisiä! Rataan ei tullut rikkeitä ja tuloksena oli 62,328 % sekä sijoitus luokan puolivälissä. Tuomarit toivoivat lisää voimaa sekä kantokykyä - eli ei mitään yllättävää.

Tilanne on kasvattajakisaan aikas herkullinen. Tässäkin luokassa oli useampia kyseisessä kilpailussa starttaavia ratsukoita ja mitä äsken tuloksia ihmettelin, niin näyttipä olevan ainakin kuusi suomenhevosratsukkoa yhden prosentin sisällä! Todella tiukka kilpailu tulossa!

Ypäjällä 23.8.2015

Toinen tuomari toivoi käyntiin vapain ohjin lisää rentoutta. Ei tämä nyt niin kovin jännittyneeltä näytä, hih.

Tämän päivän kisaratakin on videolla ja se saattaa tulla tänne nähtäville jossain kohtaan. Voin teille vilauttaa sitä ennen treenivideon laukasta kuukauden takaa. Näyttäähän tuo hevonen jo hiljalleen ihan aikuiselle eikä vain varsalle.

Videovilkaisu menneeseen

Toukokuu 2012
Kuva: Satu Österman

Huomenna, sunnuntaina, kisataan. En itse, mutta maailman mahtavin Maija luotsaa Voittoa nuorelle hevoselle sopivassa HeB:3 -luokassa.

Paljon on yhteisiä elämän kilometrejä tullut tämän hevosen kanssa kolmen vuoden aikana: paljon työtunteja, paljon pohdintaa, paljon murheita ja jokunen onnistuminenkin. On kuitenkin aina yhtä hauskaa vilkaista ajassa taaksepäin. Ensimmäisessä videossa Voitto 3vee opettelee ratsuna olemisen aivan ensimmäisiä kirjaimia ja toisessa ollaan jo opiskeluissa edettynä tämän vuoden toukokuun lopulla.

KIITOS KAIKILLE KISATSEMPEISTÄ! 

Jos ei muuten, niin tämä jännittävä täti-ihminen tarvitsee niitö säilyttääkseen edes pienen mielentyyneytensä...

Satularumbaa

* * * ...ja mitäs kaikkia muita lajeja sitä onkaan...? * * *

Ei nämä iänikuiset satulahöpinät jaksa kiinnostaa varmaan yhtään ketään muuta kuin itseäni, mutta kirjoitan niistä silti - taas kerran. Sovitaan vaikka, että nämä ovat julkisia muistiinpanojani.

Vajaa kuukausi sitten pähkäilin kahden uuden satulaehdokkaan kanssa. Sovitukseen tuli Prestige D1 Zero ja Passier Corona. Ensiksi mainittu osottautui aivan valtavan hyväksi! Voitto liikkui tämän satulan kanssa erittäin tyytyväisenä ja teki parempaa vastalaukkaa kuin ikinä! Kaksi viikkoa satulaa testailtiin ja ihasteltiin ja sen jälkeen kyynel silmässä jouduin palauttamaan sen. (Ai miksikö? En saanut taiottua mistään kahta ja puoltatuhatta euroa. Satulat eivät kelvanneet osamaksuna.)

Bates.

Milläs nyt sitten on menty Prestigen palauduttua satulakauppiaalle? Kaverilta lainaan tulleella Batesilla. Muutenhan tuo ylläolevissa kuvissakin oleva satula on ihan jees, mutta Voitto on sen kanssa hieman hapan ja takaa satulan takakaari saattaa osua selkään saakka liikkeessä. Se ei ole suotavaa...

Prestige Doge 34/17"

Tänään kävin hakemassa sovitukseen Prestigen edullisemman hintaluokan koulusatulan: Prestige Dogen 34/17". En päässyt tätä ratsain kokeilemaan, mutta hieman negatiivinen olo jäi tästä jo pelkästään maastakäsin ihmettelemällä. Epäilen satulan olevan liian kapea. Lisäksi se ei oikein löydä paikkaansa, vaan asettuu outoon kohtaan.

Seuraava siirto on huomenna kokeilla erästä yksityisen myymää Prestige D1- satulaa. Se ei ole Zero- mallia, mutta leveys on sama kuin aiemmin kokeillussa ja hyväksi todetussa.

Maijallekin ääneen ihmettelin, että ei voi olla pelkästään sattumaa, että Voitto on tehnyt parhaat treeninsä juurikin niillä kahdella kerralla, kun se D1 Zero oli käytössä... Se satula olisi vielä myynnissä. Mutta mistä rahat? Halukkaita sijoittajia? Ketään? Missään?



Videolla Maija ja Voitto helmikuussa 2015. Satulana Prestige D1 Zero MW/18".

Se pysyy sittenkin!

Siis Satula! Se pysyy paikoillaan! Meidän uusi aivan-liian-arvokas-Amerigo. Paikoillaan!!! Jeeeeeee!!! Tuskailin tuossa kuukausi sitten sen valumista aivan tosissani ja nyt näyttää tilanne päättyneen onnellisesti.

Voitolla oli Maija- ratsuttajan kanssa treffit maneesilla torstaina kuukauden tauon jälkeen. Loman aikana on otettu, noh, loman kannalta ja syöty ja lihottu. Kovasti toiveikkaana kysyin heti Maijalta, että onko ruuna hänen mielestään pyöristynyt vai näenkö harhoja. Emmää ole liian vaaleanpunaisten lasien läpi maailmaa katsonut! Kyllä hänenkin mielestään lisää painoa on kertynyt! Loistavaa!

Satulakin sen kertoo. Eipä valu enää! Otin karvaromaaninkin satulan alta pois, kun nyt se tuntui aivan turhalle. Ehdin ostaa Mattesin palaromaaninkin kirppikseltä ja hain sen tänään postista. Hutiostos näillä näkymin, mutta laitetaan se sitten vaan uudelleen myyntiin.

Voittoa ei loman jäljiltä prässätty mitenkään tiukalla treeniruuvilla. Hiukan raviväistöjä, keskiaskellajeja ja vastalaukkaa rennon keventelyn lisäksi. Ei kasattu laukkaa eikä piiperretty mitään pientä. Kaikki vaikuttaa hyvältä ja nuorukainen liikkuu terveenoloisesti! Suunta on siis eteenpäin, kohti syyskuun kasvattajakilpailua.

Ei pelkkiä synkkiä pilviä, sittenkään!

Täällä ollaan yllättävän positiivisella mielellä! Tänään meni maneesitreenit Voiton kanssa hyvin. Ruuna liikkui lennokkaasti verrattuna edellisiin treenikertoihin eikä ilme ollut ollenkaan hapan. Ainuttakaan terävää hännän huiskautusta ei näkynyt ja laukannostot olivat sulavat. Jes!

Jaanan käsittely auttoi eilen erittäin selvästikin. Vieläkin on toki epäselvää, missä on se perimmäinen syy näihin ongelmiin. Selkä? Takapolvet? Kintereet? Oliko muna vai kana ensin?

Mikään hätä ei ainakaan nyt ole. Katsellaan rauhassa miten tilanne kehittyy. Jos suunta on ylöspäin, tästä ei tehdä suurta numeroa eikä klinikkareissua. Jatketaan rentoa jumppaa ja annetaan ajan kulua.

Uutena muutoksena vaihdoimme nyt myös käyttöön Albionin koulusatulan sijasta CB:n esteflättärin. Tämän jälkimmäisen satulan pitäisi ainakin istua hevoselle hyvin ja siinä on toppaukset asialliset.

Nyt uskaltaa hengittää taas hieman vapaammin! Huh huh!

Ylpeä omistaan!

Porre 11.10.2014

Montakos kertaa mää olen tästä aiheesta rivejä naputellut? Monta! Ja näin tapahtuu varmasti vielä useasti myöhemminkin! Olen niin mahdottoman ylpeä ja tyytyväinen kahteen omaan suomenhevosherraani, etten vaan voi olla hiljaa! Olen niin iloinen, että juurikin nämä kaksi liinakkoa töpselikärsää ovat omiani! Tänään(kin) meni treenireissu aivan mahdottoman upeasti!

Maailman mahtavin Maija ratsasti aamutuimaan lähikentällä Voitolla ja nappasin vanhus- Porren samaan kyytiin mukaan lapsenhoitajankin järjestyttyä. Voitolla treeni kulkee loistavasti ja ahkerasti treenatut vastalaukat sekä ravipohkeenväistöt paranevat aivan käsittämätöntä vauhtia!

Kotipiiperrystä Voitolla 24.10.2014

Pörriäinenkin oli herännyt oikealla jalalla ja oli terveydentilaansa ja ikäänsä nähden suorastaan TOTILAS!! Fiilisteltiin vastalaukan parissa ja naureskellen liideltiin ilmavaa ravia ympäri kenttää. Jos tätä hevosta ei itselläni olisi tullut vastaan silloin lähemmäs yhdeksän vuotta sitten, en välttämättä tietäisi hyvästä hevosesta mitään! Kaikista hevosista saa kouluttamalla kivoja, mutta jokaisessa hummassa ei ole sitä liikkumisen laatua ja helppoutta kuin tässä ruunassa (on ollut)! Kuten kuuluisa Kyrakin on todennut: ei voi tietää miltä mansikkahillo maistuu, jos ei koskaan ole päässyt maistamaan sitä!

Porre on käyttöuransa ehtoopuolella hyvin vahvasti, mutta onneksi tuoretta kalustoa on tulossa remmiin. Voitolla on edellytykset kaikkeen siihen mihin Pörrilläkin - ja paljon enempäänkin!

Kaiken tämän huutomerkkeihin päättyneiden hehkutusten jälkeen halukkaat voivat vilkaista ennen julkaisematonta videomateriaalia parin viikon takaa. Videon nimi voisi olla vaikkapa "Babysteps: pienin askelin kohti ensiluokkaista raviväistöä"! Tähtinä ratsuttaja Maija Heikkinen ja suomenhevosruuna Mäntymäen Voitto (5vee).

Muilla mailla

Kun kotona on maastot tahkottu ees-taas ja edestakaisin, on aika pakata hevonen traileriin ja hurauttaa lokakuisena aamuna kaverin luo läheiseen pitäjään uusiin maisemiin.

Luvassa oli hyytävän siperialaisen jäätuulen siivittämänä kiipeilyä hiekkakuopalla sekä hölkkäilyä metsäteillä. Lopuksi tarjolla oli vielä muutama kierros kentällä.

Marjut oli varustautunut hienolla kameravirityksellä, joten mikäli haluat hypätä hetkeksi reissuun mukaan, klikkaa alla olevaa videota! Pääosassa on tamma Toini, mutta vilahtaa Voittokin aina välillä kuvassa.

SD-porukalle kiitos maastoreissusta!

Ponitätien syyspäiväponeilua

Tänään oli mahtava päivä! Paljon aurinkoa, lämpöä ja naurua. Sekä pari pomppivaa ponia.

Tein vanhemman miniponin kanssa retken Marjutin luo ja suoritimme irtohypytystreenit laatuponikilpailua ajatellen. Laatuponikisa on jo muutaman viikon päästä, joten ei tässä enää kauaa tarvitse odotella. Kisareissuun on lähdössä vanhempi Miniponi ja Marjutilta samanikäinen normishettis Duke.

On tuo aikasmoinen pallero kun mennä loikkii!! Ihan kelpoja hyppyjähän se tekee, poni on 80 cm korkea ja videon viimeisellä hyppykierroksella okserilla korkeutta 65 cm. Mutta eihän tuota nauramatta pysty katsomaan! Tuollainen karvapölypallero... Voi apua!

Hyppyjen jälkeen vielä poseerattiin ja mutusteltiin omenia lämpimästä ihanasta ilmasta nauttien.

Olen muuten ajatellut, että tuo poni on ruunaksi syntynyt ja se on aivan eunukki. Mitäpä vielä! Pihassa oli kiimainen tamma ja voin kertoa, että ponin tajuttua asian, se oli puoli sekunttia ja orikaula pullottaen oltiin yhtäkkiä takasillaan! Alkoi ihan hiukan nahkapuku nuorella herralla kiristää! Huh huh, mutta tuli nyt ainakin todettua, että kotona omassa porukassa super-kiltti ori näyttää todellisen miehisyytensä vasta vieraassa paikassa ärsykkeen saatuaan. Toisaalta, tamman poistuttua talliin, laskivat ponin ylikierrokset samantien pois.

Kuvista ja videosta SUURI KIITOS Marjutille!

Tää on parasta just nyt!

"Meil on hyvä jengi koossa taas, 

ei todellakaan olla synnytty oottamaan,

tää on parasta just nyt, 

tää on parasta just nyt 

Huomenna tääkin on jo legendaa, 

ei tartte lähtee ettimään onnea meren taa-a-a,

tää on parasta just nyt, 

tää on parasta just nyt"

Ohi on jännittäminen! Ypäjän laatuarvostelun sunnuntaisesta reissustakin selvittiin oikein mainiosti hengissä, mutta pitää myöntää: kisaviikonlopusta toipuminen vaati 14 h unta ja muutaman kottikärryllisen aivotonta hepankakkan lappaamista tarhoista. Nyt istun kuitenkin tässä ja iloisella mielellä jaan teille toisen laatuarvostelukisapäivän tunnelmia sekä kuvia. 

Kameran itselaukaisin on POP!

Sunnuntaihin valmistautuminen alkoi välittömästi kun päästiin lauantain reissulta kotiin. Kisakamat vaihdettiin koulukokeessa tarvittaviin ja hevosen kumilenkeillä tehdyt räjähtäneet sykeröt saivat häädön. Vietin siis lauantaina rattoisan tovin, jos toisenkin, repimällä kumilenkit pois ja ompelemalla sykeröt kasaan noin metrin mittaisella langalla per sykerö.

Oli erittäin hienoa huomata sunnuntai-aamuna kuuden jälkeen, että jaaaaaaahas, eipäs olleetkaan nykeröt aivan suomenhevosen kestävät huolellisesti ommeltunakaan. Pari palluraista parsittiin uudelleen kasaan ja matka Ypäjälle saattoi alkaa. Jos lauantaina leijaili usvaa, niin sunnutaina sitä vasta olikin!

Taivaallisessa tunnelmassa kohti Ypäjää!

Luokka starttasi sunnuntaina samalla lähtöjärjestyksellä kuin lauantainakin eli Voiton esiintymisvuoro areenalla oli luokassa toisena. Koulukokeessa esitettävä ohjelma on nimeltään "laatuarvosteluohjelma" ja se sisältää keskiaskellajit sekä kolmikaarisen kiemurauran, ei oikeastaan mitään muuta. 

"Tuomari arvostelee laatuarvosteluohjelman aikana hevosen askellajit sekä ratsastettavuuden ja yhteistyöhalukkuuden. Yksittäisiä arvostelukohtia ei siis pisteytetä.

Arvostelukohdat: 1. Käynti, 2. Ravi, 3. Laukka, 4. Ratsastettavuus ja yhteistyöhalukkuus"

Voitto näytti verryttelyssä erittäin hyvältä, jopa paremmalta kuin kotitreeneissä! Ei hävetä tarvinnut ja luottavaisella mielellä odottelin koulukoetta. Voitto ei ole kyttääjä luonteeltaan, joten kisakentällä en uskonut olevan mitään ruunaa jännittävää.

Keskiravia.

Voitto meni hienosti!!! Maija on super taitava ja sai näytettyä Voitosta aivan kaiken tämän hetkisen tasapainon ja liikelaajuuden!! Eikä tuomarikopin täditkään erimieltä kanssani olleet nuorukaisen potentiaalista!

Tämä ylläolevassa kuvassa keskilaukkaa kirmaava puttepoika sai pisterivin: Käynti 7,25 - Ravi 7,50 - Laukka 7,50 - Ratsastettavuus 7,50 = Keskiarvo 7,44. Eikä ollut näillä pisteillä koulukokeessa todellakaan loppupäässä, päinvastoin! 

Voitto oli tasainen suorittaja molempina päivinä, molemmissa lajeissa. Ei huippupisteitä, mutta ei todellakaan myöskään mitään surkeaa räpellystä. Mites sitten lopputuloksissa kävi? Kävi se kaikkein eniten harmittava... Ruuna oli ENSIMMÄINEN EI-SIJOITTUNUT!!!! Rusetti oli niiiiin lähellä, mutta niin kaukana. Rusetin ja meidän välillä oli 0,06 pisteen ero keskiarvossa.

Mutta hei, ei voi olla kuin erittäin iloinen, onnellinen, tyytyväinen ja hieman jopa hämmästynyt!!! Laatuarvostelussa oli mukana toinen toistaan hienompia 5-vuotiaita suomenhevosia 44 yksilöä ja meidän kentättömän maalaistallin kultamussukka oli sijalla 12 !!!!! Aivan huikeaa!!!

Tuntuu hyvältä, en kiellä! :)

Kuvista kiitos Marjut Myller!