LISÄTIETOA:

perjantai 30. marraskuuta 2012

Pikkujouluyllätys!

Pörri marraskuussa 2010


Blogin yhteistyökumppani 1Hevosvoima.com tarjoaa Tarulandian lukijoille pikkujouluyllätyksen!

Kaikki 1. - 9.12.2012 tehdyt tilaukset toimitetaan  ILMAN POSTIKULUJA ja yli 100 eurolla tilanneet saavat kaupan päälle "joululahjaksi" Borstiqin hevosharjan (arvo n. 14-15 €)!  

Tarjouskoodi on JOULUBLONDIT. 
Täyttä laukkaa siis tutustumaan valikoimaan ja katsomaan sopivat joululahjat niin tallinomistajalle, hoitajatytölle kuin hevosystävällekin!

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

ARVONTA!



Yli 60 rekisteröityneen lukijan ja 30 000 sivulatauksen kunniaksi, luvassa on nyt blogin historian ensimmäinen arvonta!

Osallistut arvontaan ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi ja antamalla postausehdotuksen kommenttina.

Palkintona on Kingslandin Summer 2012 -collectionin sininen Marble Arch t-paita (koko S).
Voittaja arvotaan sunnuntaina 2.12.2012!

Koulutreeniä pienellä lisämausteella 26.11.2012


Miksi ratsastaminen on niiiiiiin vaikeaa? Tai miksi se oli niin vaikeaa taas maanantaina? Eipä ollut Airan opeista paljoakaan enää lihasmuistissa, kun yritin pitää lantion alla, polvet irti ja varpaat eteenpäin. Kuvaajana ollut avomies- Upikin kommentoi hirmuisen kannustavasti ratsastustani: "sun jalat heiluu ihan kamalasti"!

Enkä voi edes sanoa, että ratsastus olisi koulutreeniä nähnytkään. Enemmän se taisi olla epämääräistä humputtelua ympäri kenttää. Tähän tulokseen ainakin tulin, kun jäin seuraamaan kentälleen ratsastamaan tullutta super-pro-Terhiä poninsa kanssa.

Pienen pientä ratsastusmasennusta on taas havaittavissa... Onneksi Voitto 3vee ja Kalilei 13vee lomailevat loppuvuoden ajan ja ratsastukset painottuvat vain Porreen. Saan siis kohtalaisen rauhassa synkistellä vielä yli kuukauden, heh heh.

"Loppukevennykseksi" vielä pieni videonmallinen lisämauste treenipäivästä. Wannabe- kouluratsastaja ja kouluhevonen hurjan suurella ristikolla... Iiiiiik ja kääääääk!



maanantai 26. marraskuuta 2012

Matkaratsastuksen lajiseminaari 24.11.2012


Yhtä asiaa pitää hiukan ihmetellä jo heti aluksi. Lajissa on tämän vuoden aikana kilpaillut yli 150 ratsukkoa, mutta tänne lajiseminaariin saapui paikalle hädin tuskin kourallinen väkeä?! Missä kaikki olivat???

Etukäteen tiedossa ollut ohjelma näytti allaolevalta ja suunnilleen sen mukaan homma etenikin.
• Seminaarin lajiosuuden avaus Ben Simonsen
• Toimintakertomus – ja suunnitelma Ben Simonsen
• v. 2013 ( kohokohtia, kilp.määriä, kilometrit ym) Heidi Laurinen
• Tiedotus v. 2013 Heidi Laurinen
• Koulutukset v. 2012-2013 (Sanna Vesto)
• Kilpailujen järjestäminen, kilpailut 2012-2013 Tanja Lampinen
• Valmennus 2012-2013 Nina Mickelsson
• Rankingpisteet, valiomerkit – miten ne kertyy? (Olli Tahkokallio)
• Yhteiset pelisäännöt – vastuut, valtuudet ja säännöt Nina Mickelsson
• Pukukoodi – mitä se tarkoittaa? Heidi Laurinen
• komitea 2013 ja palkitsemiset Ben Simonsen
• Vuoden 2013 teema – Lajin kehitys ja statuksen nostaminen?

MR-tiedottaja Heidi varmasti tekee sähköpostitiedotteeseen hyvän katsauksen seminaarista, mutta mitä tästä tilaisuudesta jäi itselleni mieleen? HUOM! HUOM! Nämä ovat omia huomioitani, eivätkä edusta mitään virallista tahoa!

(Etkö vielä ole matkaratsastuksen sähköpostilistalla? Laita Heidille viestiä heidi@suonpaa.net ja näin olet aina tietoinen lajin viimeisimmistä tuulista!)


KISAT:

Tällä kisakaudella ovat sekä kisaaja- sekä kilpailumäärät olleet kasvussa ja laji on selvästi nousujohteessa. Kansainvälisiä kisoja järjestettiin peräti kolmet, kansallisia kuusi ja aluekisojakin 16 kpl. Kovasti toiveissa olisi, että harrastajamäärän kasvaessa aluetasolta nousisi paljon uusia ratsukoita kansalliselle tasolle ja ratsukot myös pysyisivät siellä. Matkaratsastus on maan kolmanneksi suurin laji, koulu- ja esteratsastuksen jälkeen, joten aivan pienestä lajista ei enää voi puhua.

Kauden kisoissa osallistujamäärät ovat olleet jopa yli 30 ratsukkoa ja sen myötä tulee tarve etsiä uusia toimivia kisakeskuksia. Tilaa pitää olla tarpeeksi huoltamiselle, parkkipaikalle ja ennen kaikkea yleisön pitää pystyä liikkumaan turvallisesti (ts. yleisö ja hevosalueet suositellaan erottamaan toisistaan). 

Pienenä knoppitietona muuten kerrottakoon, että tällä kisakaudella matkaratsastuskilpailuihin on osallistunut 174 hevosta ja niistä on ollut suomenhevosia 31 % ja arabeja 11 %.

Tulevalla kaudella 2013 tavoitteena on järjestää vähintään yhdet kansainväliset kilpailut, lisätä harrastajamäärää entisestään ja koulututtaa toimihenkilöitä, kilpailijoita sekä huoltajia entistä enemmän. Koulutukset ovat hyviä ja aina ajankohtaisia jokaikiselle lajissa mukana olevalla, mutta osallistujamäärät näissä tilaisuuksissa ovat silti harmittavan alhaisia.

Tulevalle kaudelle väläyteltiin mahdollisuutta hankkia ajanotto / GPS -järjestelmä kisakäyttöön tuomaan lajille yleisöystävällisyyttä ja sitä kautta myös näkyvyyttä. Laitteisto oli käytössä  NBCH- kilpailuissa kesällä hyvillä tuloksilla. GPS-järjestelmän avulla kisan kulkua ja ratsukoiden etenemistä reitillä on mahdollista seurata reaaliaikaisesti sekä kisakeskuksessa että internetissä.

Aivan hiukan tähän GPS- seurantaan liittyen, oli myös puhetta, että ensi kaudella kisareitin varrelle sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan tuomareita ja / tai stewardeja valvomaan sääntöjen noudattamista ja asiallista käytöstä.

PALKITSEMISET:

PARAS SENIORI: Olli Tahkokallio (valiomerkki)
PARAS JUNIORI: Nea Mickelsson
ENITEN KILOMETREJÄ: Nea Mickelsson (hyväksyttyjä kisakilometrejä 695,7 km)
VUODEN TULOKAS: Mira Syrjänpää (nousujohteiset suoritukset sekä aluemestaruushopea)
VUODEN SEURA: Riemuratsukot


UUDET SÄÄNNÖT:

Syksyn aikana sääntöjä on hiukan muokattu ja uudet säännöt ovat voimassa 1.1.2013 alkaen. Kokonaisuudessaan säännöt tulevat luettavaksi SRL:n nettisivuille kohtalaisen pian, mutta tässä ehkäpä ne oleellisimmat muutokset:

~ Kilpailuissa ratsastettavien lenkkien pituuksiin on tulossa tarkennuksia. Osuuksien pituus saa olla alle 80 km tasolla 28-32 km ja yli 80 km tasolla 38-42 km.

~ Ensi vuoden alusta alkaen sykeraja on JOKAISESSA LUOKKA 64, tasosta riippumatta! Tämä on mielestä erittäin hyvä uudistus! Aikaisemmin lyhyemmissä luokissa oli sykerajana 56.

~ Pakollinen lepotauko kilpailujen välillä tulee jatkossa olemaan tasolla  2.1. ja 2.2. vain 6 vrk (ennen 13 vrk). Pidemmillä matkoilla (taso 2.3. ja 2.4.) pysyy voimassa 13 vrk ja tason 1.1. ja pidemmillä matkoilla 20 vrk.

~ Raipan käyttö on jatkossa kielletty koko kilpailualueella.

Lisäksi SRL nostaa, erittäin ystävällisesti, myös kilpailulupamaksuja. Alueluvan hinta nousee 10 eurolla, kuten myös hevosten vuosimaksuun on tulossa korotusta. Kansallisen luvan hinta pysyy ennallaan.
SRL:n perimään starttimaksuun alue- ja kansallisissa luokissa oli ehdotettu 100 % nostoa (kahdesta eurosta peräti neljään euroon), mutta tämä jäi toteutumatta. Ehkäpä tämä on luvassa kaudelle 2014?

* * *

Tästä jutusta löytyvät kuvat on otettu Punkalaitumen hellekisoista 17.7.2012.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Slowfeeding - nyt se on tulossa meillekin


Kesällä on oikeastaan kaikki helppoa ja kivaa - esimerkiksi heinät pysyvät hienosti kaukaloissaan eikä heinähävikkiä juurikaan ole kuivan maan takia. Meillä on kuormalavoista tehdyt siirrettävät heinäastiat kaikissa tarhoissa ja nämä ovat olleet oikein hyvät käytössä! Helpot tehdä, kestävät, siirrettävät ja bonuksena myös huippuhalvat.


Syksyn ja "talven" kurakeleillä heinän likastuminen ja talloutuminen on kuitenkin aikasmoisen paha ongelma kaukaloista huolimatta. Heinää sotkeutuu kuraan suuret määrät ja hävikki on valtavaa, suoraan sanoen menee siis rahaa aivan hukkaan. Hevoset pöyhivät heiniä aikasten railakkaastikin välillä laitojen yli (parhaat korret ovat mukamas aina alimpana) ja toisinaan sapuskaa nyhdetään myös poikkipuiden välistä. Meillä syötetään heinää hyvinkin reilusti, oikeastaan niin paljon vain kun hevoset haluavat, joten tuntuu siltä että pojat ovat ruuan suhteen aikasten huolettomia...

Olen nyt tilannut meille ison slow feeding -verkon kahden suomenhevosen ja minishettiksen tarhaan ja katson, jos tämä olisi apuna tähän heinäongelmaan. Yhtään en myöskään laita pahakseni, jos tuolla porukalla pysyisi linjat kunnossa eivätkä ne talven helpomman liikutusjakson aikana tursua ja pursua muodottomaksi.

Heinäverkon toimitus kestänee jonkun aikaa, joten nyt odottelen innolla postia saapuvaksi ja sen jälkeen jatkoa tähän asiaan on luvassa!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Miniponimietteitä

Miniponilapsemme 1,5 v ja 0,5 v.

Suunnilleen kaikki valveutuneet hevosihmiset varmasti tietävät, että hevosen ruokkimisesta on tehty suunnilleen avaruustiedettä. Jokainen hyvä hevosenomistaja viljelee puheessaan hienoja sanoja, kuten "rehuanalyysi", "sokeripitoisuus", "D-arvo" tai "hehtolitrapaino". Heinäanalyysia tutkitaan suurennuslasin kanssa ja ruokinnan tasapainoisuutta lasketaan tarkasti esimerkiksi netistä löytyvillä ruokintalaskimilla. Omasta syömisestä ei niin väliä, kunhan omalla mussukalla on sopiva määrä purkkeja annosteltavaksi ja erilaisia papanoita kupin pohjalle kaadettavaksi. 

Jos hevosen ruokinta on vaikeaa, miten vaikeaa se onkaan minishetlanninponivarsan kohdalla? Todella vaikeaa! Netistä tietoa löytyy hyvin vähän, facebookin minishettisryhmässä en ruokintakysymykseeni saanut vastauksia ja kasvattajillakin tuntuu olevan yhtä paljon ruokintatapoja kuin ponejakin. 

Päädyin lopulta pohdiskelun jälkeen ostamaan meidän miniponilapsillemme heinän kaveriksi Pavon täysrehupellettiä. Tämä on tarkoitettu syötettäväksi kahden ensimmäisen ikävuoden ajan ja valmistaja lupaa "tasapainoista kasvua varsasi hyvään alkuun". Huomenna alkaa rehuun totutus, toivottavasti pipanat ovat lapsien mieleen! Syöttömäärä on ainakin varsin maltillinen, noin 0,2 kg päivässä!

Tämän kesäisellä miniponilapsella oli maanantaina tärkeä päivä! Lapsokainen tunnistettiin kirjoihin ja kansiin sekä mikrosirutettiin. Verikoekin onnistui erinomaisen hyvin! Edes klipperin surina kaulalla ei hetkauttanut yhtään, kädestä saadut porkkanat olivat paljon kiinnostavammat.
Miniminiponista kuvailtiin seuraavaa: vaaleanpunarautias, liinakko harja, liinahtava häntä. Läpikäyvä läsi, vasemman sieraimen alapuolella musta luomi, kaikissa jaloissa kirjokaviot.
Nyt odotellaan vain passia saapuvaksi!

maanantai 19. marraskuuta 2012

Airan ratsastuspilatestreeneissä 17. - 18.11.2012

Missä on mun vatsalihakset? Ahaaaa, täällähän ne!

Viikonlopun täydeltä Airan ratsastuspilatesoppeja Loimaalla, mahtavaa! Sekä lauantaina, että sunnuntaina oli ohjelmassa pilatesta mattotunneilla ja keskivartalon hallinnan harjoittelua ratsailla Loimihaan maneesissa. 

Lauantaina ratsastustunti oli perusasioihin palaamista. Olin samalla tunnilla "ensikertalaisen" ratsukon kanssa ja teimme töitä pysähdysten sekä siirtymisten parissa. Ei ollenkaan huonompi aihe treeneihin, sen verran pahasti on oma istunta päässyt kuukaudessa leviämään! Olen huomaamattani onnistunut valumaan kohti vanhaa, huonoa istuntaa, joiden tunnuksena on takakeno ja jännittynyt niska-hartiaseutu. 

Lauantain treenit koostuivat alkukäynnistä ja siitä seuranneesta lähes 45 minuutin ravityöskentelystä. Aira korjasi istunnassani lantiota paremmin alle ja rintakehää suoremmaksi lantion päälle. Polvien puristuskin on palannut eli isona korjauskohteena on jatkossa myös jalkojen ulkokierto. Helpommin sanottu kuin tehty, onhan kyseessä pieni tyttö ja leveä hevonen. Venytystä ja venytystä vaan, kyllä se sieltä sitten ajan kanssa helpottuu. Tai olisiko oikotie onneen ratsastajan leveämpi lantio tai XW- levyisen suomenhevosen kaventaminen?

Sunnuntaina aamun pilatesmattotunnin jälkeen olin itse lämmennyt mukavasti ja edellisen päivän opit olivat hautuneet yön yli pään sisällä. Kasassa oli siis kaikki palikat hyvälle treenille ja suurille onnistumisen tunteille. Niitä myös saatiin, wau! 

Nyt löytyivät ne kadoksissa olleet vatsalihakset! Sain harjoitusravissa mahtavan fiiliksen, nyt tiedän mitä haen ja miten on mahdollista päästä kohti sitä! Paras mielikuva on ajatella vatsan alaosaa ylöspäin ja vatsan yläosaa alaspäin, eli karkeasti leikitellen keskelle vatsaa pitäisi tulla selvä ruttu. Jokaisella askeleella lantion pitää liikkua eikä hetkeksikään saa jäädä vain matkustelemaan. Jos lantion liike päättyy ja keskivartalon tuki katoaa, alkaa liike purkaantua vääristä kohdista ja tämä tarkoittaa kohdallani kipeää niskaa, jännittyneitä käsiä ja heiluvia jalkoja.

Alla olevissa videoissa on pari pientä palaa sunnuntain treeneistä. Klikatkaa suuremmaksi ja kuvan laatu paremmaksi.
Videoissa ratsuna on Porre 15vee. Treeneissä tehtiin töitä ratsastajan kanssa, puolipitkällä ohjalla löntystelevään hevoseen ei yhtään ajatusta uhrattu ratsastuksen aikana.


Tätä ravivideota on tullut pyöritettyä paljon sunnuntai-iltana ja maanantaina koko lähes koko päivän. Mitä näen? Näen kohti parempaa istuntaa matkalla olevan nuoren neidon! Mutta näen myös puristavaa polvea ja istuntaa, jossa ei jokaisella askeleella jaksa pysyä se kuuluisa keskivartalon tuki!


Oikeassa laukassa löytyi myös hyvää fiilistä! Paikoitellen tuntui, että laukkaaminenhan on helppoa! Harmittavaisesti vain kädet ovat rumasti lukittuna aivan satulaan kiinni, tässäpä yksi korjauskohde lisää "paremmaksi ratsastajaksi"- listallani. Lisättäköön listaan myös, että takareiden tuen kautta polvi pois puristamasta, varpaat menosuuntaan ja eteenpäin pyytävät avut pitäisi tulla pohkeesta eikä rumasti kantapäällä kaivelemalla. (Toimiiko video? Vai tökkiikö muidenkin koneella tämä?)

Tunnin jälkeen vatsalihakset tuntui selvästi töitä tehneiltä ja reisissä hivenen kipinöi myös. Vatsalihakset eivät tuntuneet aivan symmetrisesti kipeytyneen, joten ongelmanratkaisua istunnassa on luvassa vielä pitkään. Mutta onneksi on mahtava Aira, ei ole enää ratsastusta ilman hänen neuvojaan!

Edellisistä Airan ratsastuspilatestunneista pääset lukemaan:
- 06/2012 Ratsastuspilates - super-mahtavaa
- 07/2012 Tiistai oli toivoa täynnä
- 08/2012 Airan ratsastuspilatesopissa 18. - 19.8.2012
- 10/2012 Ratsastuspilatestreenit 22.10.2012

perjantai 16. marraskuuta 2012

Miksi miehet eivät ratsasta?

Ensimmäistä kertaa ratsailla - syyskuun alkupäiviä 2012.

Meillä on kotitallillamme käynyt syyskuun alusta alkaen erittäin katoavainen luonnonvara: tallipoika. Hetkinen! Kyllä vain, TALLIPOIKA. Hevosista kiinnostuneita tyttöjähän on joka tallille riittämiin, mutta tällaista helmeä ei ihan jokaiselle hevostilalle riitäkään. Eikä varsinkaan sellaista, joka on kiinnostunut hevosen käsittelystä, hoidosta, ruokinnasta ja kokonaisvaltaisesti kaikesta hevosiin liittyvästä ratsastuksen ohella.

Olen muiden hevosihmisten ohessa hieman ihmetellyt hevospoikien vähäistä esiintyvyyttä ratsastuspiireissä. Miksi miehet, tai pojat, eivät ratsasta? Maailman huippuratsastajista suuri osa on miehiä, miksei se näy Suomessa? Onko liian noloa myöntää harrastavansa ratsastusta? Onko harrastus liikaa neitien hommaa? Eikö nämä karvapallerot kiinnosta, koska ne eivät ole mekaanisia koneita? Lieneekö tähän mitään järkevää vastausta edes? Tai vastauksia taitaa olla yhtä monta kuin on vastaajiakin.

Miksi innostuin tästä aiheesta tänne kirjoittamaan? Lähinnä sen vuoksi, että olin tänään seuraamassa tallipoikamme ratsastustuntia läheisessä ratsastuskoulussa ja olin aivan sanaton hämmästyksestä nähdessäni huimaa kehitystä! Tallipoika on aloittanut ratsastuksen täällä meillä syyskuussa Porren kanssa ja muutaman satulassa käynnin jälkeen ratsastusharrastus jatkui hyvässä opetuksessa, hyvillä opetushevosilla, ratsastuskoulun kentällä.

Muistatteko itse ensimmäiset ratsastustuntinne? Muistatteko miten vaikeaa kaikki oli? Osaatteko kuvitella, että kahden kuukauden ratsastamisen jälkeen on mahdollista hallita hevonen kaikissa askellajeissa ja tehdä ravipohkeenväistöä myöden kohtalaisen vaikeita tehtäviäkin? Laukannostot käynnistäkin menivät aivan suoriltaan ja pienet esteetkin ylittyvät. Urheilija lienee aina urheilija - hyvällä kropan hallinnalla varustettu nuori ihminen pystyy selvästikin omaksumaan suuret määrät tietoa ja taitoa lyhyessäkin ajassa.

Olen erittäin onnellisessa asemassa: saan motivoitunutta ja päivä päivältä yhä vain osaavampaa hevosteluapua ja vastapainoksi apulaiseni saa hevosteni kanssa rutiinia arkipäivän hevosaskareissa. Ratsastuskoulussa oppii toki ratsastamaan, mutta miten on muiden hevostaitojen kanssa? Oppiiko siellä tavallinen tuntiratsastaja tulkitsemaan hevosten erilaisia mielentiloja? Ruokkimaan? Tunnistamaan vaivoja? Tai vaikkakin vain siivoamaan karsinoita tai tarhoja taikka pesemään sekä kokoamaan puretut suitset?

Muutama ratsastustunti jo takanapäin - lokakuun alkupäiviä 2012


... Jotakuta tietysti kiinnostaa, että mistäs tällainen meille yhtäkkiä pöllähti? Tuosta meidän ainokaisesta naapuristahan hän tänne ilmestyi ja pyysi päästä kokeilemaan ratsastusta!

tiistai 13. marraskuuta 2012

Hiljaiseloa


12.9.2012 - syksyn ainoaksi jäänyt sänkipeltolaukka

Täällä elellään kisakauden jälkeistä lomajaksoa ja päivät rullaavat eteenpäin tasaisesti, ei ole syysmasennusta eikä sen enempää harmita pimeyskään. Ratsaille en ole viime kisojen jälkeen kiivennyt ennen kuin vasta eilen, jolloin varustin Porren suurella heijastinmäärällä ja lähdimme nauttimaan marraskuisesta iltapimeydestä. Tiet olivat sateiden jäljiltä pehmeät ja kevyemmällä käytöllä viime viikot ollut ruuna eteni pirteästi.

Tässä hevosessa tiivistyy kaikki se miksi tämä elämäntapa kiehtoo päivästä ja vuodesta toiseen. Kaikki se Porreen käytetty työ, aika ja raha palaa takaisin korkojen kanssa, kun etenee täydellistä, ilmavaa, hienosti pyörivää laukkaa innosta puhisevan hevosen kanssa. Tasaisesti maata rummuttavat askeleet, pieni paine ohjissa ja tunne siitä, miten me kuulumme yhteen.

Yhteiseloa on meillä takana seuraavaksi seitsemän vuotta. Seitsemän erittäin aaltoilevaa vuotta. Porre on suurten tunteiden hevonen; ilot ovat isot ja suuret ovat surut. Kaikesta olemme selvinneet ja tulemme myös jatkossa selviämään.

20.9.2008, kuva: Siina Kinnunen


"Sinä oot se, mihin loppuu kohtuus
Mistä alkaa hulluus

Järjetön rakkaus"

tiistai 6. marraskuuta 2012

Mr-kisaamista: kisakauden päättävä startti Jokioisilla 3.11.2012

Epävarmuudesta kohti hyvää fiilistä!


Kisakauden kymmenennet mr-kisat
Kisakauden päätös
aluekisat, Jokioinen 3.11.2012
luokka: 22 km (ei tasoluokitusta, seuraluokka)

Kisareissua varjosti pitkään pelko epäonnistumisesta ja asioista, jotka voivat mennä pieleen. Järjellä kun asiaa ajattelin, sain tsempattua itseni sellaiseen muotoon, että uskalsin lähteä Kalilein kanssa mukaan kisaamaan lyhyen luokan.

Lyhyen kisattavan matkan vuoksi vältyin jopa täysin aikaiselta aamuheräämiseltä! Humma oli trailerissa vasta klo 10.30 ja silloin lähdin huristelemaan meiltä kohti Loimaata sekä sieltä kyytiin hyppäävää Katri- lainahuoltajaa. Mitenkään sen ihmeemmin en edes yllättynyt, kun selvisi, että The Huoltaja -Upi tulisi hengailemaan taas kisojen ajan TYKSissä osastolla.


Olimme kisapaikalla sopivasti ennen reittiselostusta ja kartan käteen saatuani tunnistinkin heti reitin "vanhaksi tutuksi". Kisareitti on selkeä ja siinä on paria asvalttipätkää lukuunottamatta hyväpohjaista hiekka- ja soratietä sekä jonkun verran mäkiä. Matkalle osuu muutama silta sekä kaksi kertaa junaradan ylitys.
Eläinlääkärin tekemä alkutarkastus sujui ongelmitta: syke 39 eikä huomautettavaa. Ehdimme rauhassa laittaa ratsun varusteisiin ja kiipesin kyytiin hyvissä ajoin ennen starttiluvan kajahdusta. Matkaan lähdimme maltillisesti käyntiä ja annoimme kiireisempien mennä edeltä. Olin etukäteen päättänyt tähdätä 10 km/h -vauhtiin ja huomasin jo ennen ekaa huoltoa (5 km kohdalla), että ompas sellainen vauhti hidasta! Edelliset kisat ollaan pyritty maksimivauhtiin (15 km/h) ja silloin saakin laittaa kaviota toisen eteen ihan reippaanlaisesti.

Etenimme reittiä eteenpäin välillä yksin ja välillä jonkun toisen kanssa yhdessä, välillä kävellen ja välillä puoli-reippaalla ravilla. Keli oli oikeastaan oikein kiva, ei tuulta eikä onneksi yhtään edes sadetta! Siltojen ylitykset sujuivat rutiinilla ilman epäröintiä eikä junaradan raiteiden yli tepastelukaan aiheuttanut yhtään ylimääräistä sydämentykytystä. Soratiellä vastaan tuli myös iso kuorma-auto ja mietin sekunnin ajan siirränkö ruunan ravista käyntiin. En sitten siirtänyt, ei tuo Kalilei välitä isostakaan autosta mitään.



Reitin varrella teimme kaksi huoltoa; 5 km ja 17 km kohdilla. Ruunaska otti muutaman porkkanan ja siinä kaikki, juomatankkaus kotona oli ollut tällä kertaa riittävää. Ennen viimeistä, alle 1 km mittaista, asvalttipätkää kisakeskukseen, laitoimme Kalileille kaulakappaleellisen fleeceloimen ja samalla tulin selästä alas. Talutin kestopäällystepätkän ja kiipesin vielä selkään ylittääkseni maalilinjan.

Sykkeet näyttivät erittäin kohtuullisille käyntipätkän aikana ja satulan poisoton jälkeen pulssi alkoi jo nelosella. Laitoin rauhallisesti kamat pois ja siirryimme sen jälkeen ell-tarkastukseen. Ilmoitin Kalilein tarkastukseen 7 minuuttia maaliintulon jälkeen ja sykkeeksi mitattiin 45. Liikkeissä tai kuivumisessa ei ollut moitittavaa ja ruuna tuntui yhä hyvävoimaiselle sekä tyytyväiselle.


Tällä kertaa meni kisahommat siis erittäin hyvin! Ei jäänyt mitään jossiteltavaa ja HYVÄKSYTTY tulos tuli keskinopeudella 10,5 km/h! Tähän sujuvaan suoritukseen on mukava päättää pitkä, ja osittain myös erittäin raskas, kisakausi. Kalilei pääsee loppuvuodeksi lomalle ja itse taidan mennä talviunille.

Tai en taida ihan vielä päästä sinne... Ennen talvikoomaa on luvassa vielä ainakin 24.11. matkaratsastuksen lajiseminaari Helsingissä!


sunnuntai 4. marraskuuta 2012

HYVÄKSYTTY tulos!!


Eilen kisakauden päättävistä mr-kisoista tuli HYVÄKSYTTY tulos!!! Kaikki meni erittäin hyvin!!! Hienoa Kalilei!!! Huomenna luvassa pidemmät analyysit ja tarkemmat tuntemukset!

perjantai 2. marraskuuta 2012

Miten yksi epäonnistuminen murtaa itseluottamusta niin paljon?


Kuvasta kiitos Hilla, pumpulienkeli.com !

Huomenna on matkaratsastuskisakauden päätöskisat Jokioisilla. Ilmottauduin Kalilein kanssa luokkaan 31 km, mutta viime kisojen (aluemestaruus 20.10.12) epäonnistuminen painaa yhä vain mieltäni. Kisojen jälkeen Kalilei on ensin viikon lomaillut ja sen jälkeen liikkunut maneesissa pari kertaa kevyesti sekä käynyt verikokeessa klinikalla. Ruuna on ollut hyvin pirteä (huh huh, mitä pukkeja!) ja veriarvoissa kaikki ok. Lämpöä ei ole aamuisin ollut eikä jaloissakaan ole yhtään mitään oireita.

Miksi silti pelkään koko ajan jotain olevan vialla enkä uskalla luottaa ollenkaan huomisen onnistumiseen? Hevosen pitäisi olla vähintään 50-60 km luokkien kisakunnossa, mutta oman epävarmuuteni vuoksi siirsin meidät huomenna starttaamaan peräti seuraluokassa 22 km! Toivottavasti kaikki menee sujuvasti ja saamme kisoista tuloksen sekä varsinkin takaisin kaipaamaani rohkeutta.

Näillä mietteillä kohti huomista!