LISÄTIETOA:

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Voitto 3vee ja Ypäjän laatuarvostelukarsinnat 26.4.2012

Voitto ei jättänyt Ypäjällä mitään toivomisen varaa! Esiintyi täydellisen hyvin ja käytös 10 +++ ! :)))
Liikepisteet jäivät odotettua heikommaksi, mutta estepisteisiin voi olla hyvinkin tyytyväinen.
Jossiteltavaa toki jäi hieman; mitä JOS ruuna olisi esiintynyt jossain muussa kohtaa ryhmää kuin numerolla YKSI? Minkälaiset pisteet olisi silloin saanut? Pisteskaala laajeni 10 hevosen jälkeen huomattavasti.

ASKELLAJIT:
Tuomari: Anne-Mari Pekonen

Käynti: puhdasta, melko aktiivista ja matkaa voittavaa, saisi kävellä vielä paremmin selän läpi. 7,0
Ravi: puhdasta, saisi olla joustavampaa ja koukistaa niveliä enemmän. Selkä saisi toimia joustavammin. Pystyy pidentämään hieman. 7,0
Laukka: on eteenpäin pyrkivää, saisi olla pyöreämpää ja käyttää enemmän selkäänsä. Oikea laukka parempi. 7,0


IRTOHYPYTYS:
Tuomari: Arto Vahtera

Tekniikka: melko hyvä etujalka - takajalka - tekniikka, avaa melko hyvin takaa. Saisi pyöristää selkäänsä. 8,25
Kapasiteetti: melko suuri 8,5
Asenne ja Yhteistyöhalukkuus: peloton, riittävä eteenpäinpyrkimys, hyvin valmisteltu. 8,75


Keskiarvot: liikkeet 7,0 - esteet 8,5
Yhteispisteet: 15,50
Sijoitus: 20/29




tiistai 24. huhtikuuta 2012

Mistä on viime aikojen hevoshommat tehty?

... Koko päivän kestävästä kaatosateesta ...
... Talutuksesta karkailevista hevosista ...
... Rikkinäisestä karsinan ovesta ...
... Todella mutaisista tarhoista ...
... Aivan liian aikaisista aamutalleista ...
... Suur-siivouksen kaipaavasta varustehuoneesta ...
... Varsan sädemädän hoidosta ....
... Haravointia välittömästi kaipaavasta piha-alueesta ...
... Kesärenkaiden vaihtoa odottavista autosta ja hevostrailerista ...
... Vuorokausista, jolloin ei tunnit meinaa riittää millään ...
... Läheisriippuvaisista hevosista ....
... Pahasti ontuvasta suokki-papparaisesta ...
... Väsymyksestä ja univelasta ...
... Kuraisten jalkojen pesusta ...
... Talvikarvojaan karistavista hevosista ...
... Likaisista tallivaatteista ...
... Märistä työhanskoista ...
... Kaatuvista kottikärryistä ...
... Hevosmotivaation puutteesta ...

Foreca lupailee seuraavalle 10 vuorokaudelle aikasten kivaa keliä, vois olla että tähänkin risukasaan paistaa taas kohta aurinko?

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Voitto ja laatuarvostelun viimeistelyharjoitukset

Kuva: Satu Österman

Voitto 3vee on ilmoitettu Ypäjälle torstaiksi suomenhevosten laatuarvostelu-karsintaan ja tänään oli maneesissa viimeiset harjoitukset. Ruunalla oli todella paljon energiaa ja Voitto innostuikin ensimmäisenä pukkilaukkailemaan vinkumisen säestyksellä ympäri maneesia.
Hypyt menivät erittäin mallikkaasti ja homma toimi muutenkin toivotunlaisesti. Nyt vain odotellaan jännityksellä torstaita ja toivotaan, että varsa näyttää Ypäjälläkin kaikki taitonsa!

Irtohypytyksen jälkeen Voitolla oli kunnia aloittaa ratsu-uransa. Kiipustin kyytiin ja taluttajan avustuksella kiersimme pari- kolme kierrosta maneesia ympäri tehden muutaman pysähdyksen ja liikkeellelähdön. Ruunaa ei pelottanut yhtään ja vaikutti tyytyväiseltä. Tästä on hyvä jatkaa! :)

Terveisiä Tampereen hevosmessuilta!

Vapaalipun innoittamana piti ehdottomasti lähteä ihmettelemään Tampereelle hevosmessuille.

Aloitin aamuni vilkuilemalla hieman Nina Fagerströmin esteratsastusdemoa. Hyvin pian alkoivat katsomo ja kentänlaidat olla niin ähkytäynnä, että koin parhaaksi siirtyä expon pariin.

Yhtään mitäänhän en tietenkään tarvinnut, mutta jotain kivaa löytyi!

Heti ensimmäisenä oven vieressä oli Agri-marketin iso osasto ja sieltä bongasin, tutun myyjän lisäksi, uuden uutukaisen värisiä sähköaidan kahvoja porttiin! Väreinä mahtavan ihanat vaaleanpunainen, oranssi sekä limen vihreä. Kahvat ovat kulutustavaraa, ja koska hintakaan ei ollut liian paha, muutti meille tulevaa käyttöä varten näitä herkullisen värisiä pinkkejä kahvoja!
Pieniä ilonpilkahduksia harmaaseen arkeen. Miksi muuten niiden kahvojen pitäisikin aina olla perus-tylsiä mustia?

Porrella ei ole vieläkään sopivaa riimua, joten NYT piti ostaa Eskadronin tämän kevään mallistosta herran jättipäähän (toivottavasti!) sopiva ulkoiluväline. Koko on XF ja väri teak - white - aqua. Tämä löytyi sopuhintaan Hevosväylän myyntipisteestä.
....ja koska riimua ja satulahuopaa käytetään hyvin paljon samaan aikaan (tai sitten ei), piti Reunokselta ostaa samaa väriä edustava Eskadronin perus-kouluhuopa riimun kaveriksi.

Viimeisenä heräteostoksena matkaan lähti vielä Horzelta Equilinen Hello Kitty- ratsastussukat. Nyt on sitten ratsastussukkia moneen menoon ja huopaan sopivaksi.

Päivän viimeisen visiitin tein seminaaritilaan ja menin kuuntelemaan Anna Andersenin luentoa "Hevosen biomekaniikka ja huomiotekijät ratsastuksessa". Luento oli Suomen Islanninhevosydistyksen järjestämä ja asiaa mietittiin islanninhevosen töltin kautta. Valitettavasti puoli tuntia meni todella nopeasti ja asiaa raapaistiin pinnasta hyvin kevyesti. Olisin mielelläni kuullut asiasta paljon lisääkin!

Toki päivällä piti, suomenhevosten suurena ystävänä, katsoa tarkalla silmällä näytösareenalla Suomenratsut ry:n ja Mansen Puttejen järjestämä suomenhevosesitys. Kivan näköisiä putteja areenalla pyöri, mutta yksi oli aivan ylitse muiden! Ravikärryjen edessä esitetty voikko-ori Elovalkea oli upea näky!

Ilokseni sain kotiin luettavaksi lehtiäkin, HU, ProHevonen ja Hevosenomistaja -lehdet pitävät seuraavina iltoina seuraa sohvalla.

PS. Hevosmessuilta saadulla motivaation puuskalla kävin jopa iltatuimaan vielä ratsastamassa maastolenkin. Kalilei tuntui parin viikon loman jälkeen hivenen "viritetyltä"...
Paria ensimmäistä laukka-askelta seurasi pukittelua pää alhaalla, ja kun aivan viereisestä ojasta lehahti lintu lentoon, meni ruunan jalat solmuun. Tuloksena soratiellä kaatuminen laukassa vasemmalle kyljelle. Auts, ei kannata kokeilla, voin kertoa. Ruhjeita lukuunottamatta ei tainnut käydä kovin pahasti onneksi kummallekaan. Ohjatkin sain pidettyä kädessä (ei mennyt tallusteluksi kotio ilman hevosta) ja lenkki jatkui suunnitellusti loppuun saakka.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Mää en kestä.... Arg!!

Kerran kun on alamäki alkanut, niin suuntahan on selvä.

Porre on treenannut viime aikoina oikein kivasti ja
meinasinkin maksaa Porren vuosimaksun aluekisoja varten. Olin jo kilpailukalenterinkin avannut sekä poiminut sieltä hyviä kisapäiviä.

Tänään kuitenkin Porre ontui reippaanlaisesti maneesilla.

En siis maksa vuosimaksua ja suljen kilpailukalenterin toistaiseksi.

Lomailkoon ruunaska nyt ainakin loppuviikon ja katsellaan sitten tilannetta uudelleen. Vieläkään en luovuta, en varmasti! Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!!

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

AURA: etsitään talli- ja hevosten liikutusapua

Etsin apua tallihommiin sekä innokasta maastoilijaa hevoselleni / hevosilleni.
Hevoset ovat maastovarmoja sekä järkeviä käsitellä, eivätkä aiheuta turhia ongelmia.

Lisää voi kysellä: lively@suomi24.fi / Taru

lauantai 14. huhtikuuta 2012

SM-kisahaaveet muuttuivat taisteluksi leukemiaa vastaan


Kirjoitin viikko sitten kisaraporttiin Upi-huoltaja-avomiehestäni, että "- Huoltaja kiroili ja kiukutteli, vaikka oli hyvin ruokittu. Harkitaan jatkotoimenpiteitä. ;)"
Jatkotoimenpiteitä on harkittu ja niihin on myös ryhdytty. Valitettavasti vain ne tapahtuvat TYKS:n vuodeosastolla pidemmän kaavan mukaan.

Meille tulikin nyt aivan uudenlainen taistelu. Uskallan väittää, että matkaratsastuksen Suomen mestaruudet ovat ihan lasten leikkiä tähän verrattuna. Mutta yhtä lailla vaaditaan SISUa, kestävyyttä, tiimityötä ja vähän tuuriakin! Vastus on kova, mutta niin on meidän tiimikin - matka jatkuu!!

Varustetestausta mr-kisoissa 7.4.2012

Jokunen aika taaksepäin 1hevosvoima.com:n Susanna otti facebookin kautta yhteyttä ja kyseli haluanko testata heidän valikoimastaan löytyviä Equetech-alushousuja "tositoimissa". Myönnyin erittäin mielelläni, koska olen huomannut, että pidemmillä matkaratsastustaipaleilla, treeneissä ja kisoissa, toisinaan saattaavat hangata vaatteiden saumat aivan mistä tahansa.

Equetech-alushousuja löytyy valikoimasta erilaisia, pehmusteilla sekä ilman, mutta kaikkia yhdistää se, ettei istuinosassa ole saumoja, erilaisille vartaloille on hyvin sopiva leikkaus ja sekä mukava vyötärönauha. Equetech- tuotemerkin alta löytyy laajasti myös muita alusvaatteita, esim. paitoja, sekä ratsastusvaatteita.

Testissäni olevat housut olivat Equitechin "soft seat"- mallia. Näissä pöksyissä on pehmuste sekä haaroissa että istuinosassa.
Kuoriessani housut paketistaan, repesimme mieheni kanssa molemmat nauramaan oikein makeasti! Housuissa on meinaan todella paljon yhdennäköisyyttä TENA-housujen kanssa! Mutta eihän ulkonäkö tietenkään käyttömukavuutta pahenna.

Vetäisin kunnon kisalenkin (80 km) heti ensimmäisellä kerralla näillä housuilla ja ei voi kun kehuja antaa! PALJON! Aluksi housut tuntuivat hieman oudon paksuilta jalassa, mutta ratsailla tuntuma oli erittäin hyvä. Jalkaan nämä istuivat hyvin ja pitkän kisapäivän jälkeen oli kiva huomata, että käyttömukavuus oli alusta loppuun saakka ensiluokkaista! Ei mitään hankaumia eikä edes istuinluiden kohdalla tuntunut kipeytymää! Suosittelen näitä housuja kaikille ratsastusta harrastaville!
Ainoa mitä itse jäin hieman toivomaan, oli väri. Mielummin värinä olisi musta kuin valkoinen.

Helmikuussa ostin samaisesta 1hevosvoima.com:n nettikaupasta Polypad-satulahuovan. Höpisin ostoksestani jo aiemmin (löytyy täältä), mutta vasta nyt näissä kisoissa oli huopa ensimmäistä kertaa käytössä. Ei pysty tästäkään tuotteesta kuin kehuja kirjoittelemaan! Huopa oli käytössä erinomainen! Siihen eivät karvat tarttuneet, se ei imenyt hikeä itseensä aivan lits-läts-märäksi asti, kuivui kevätkelissäkin kisojen tauon aikana valmiiksi käyttöön jälleen seuraavalla lenkillä ja pysyi hyvin paikoillaan satulan alla ilman kiinnikkeitäkin. Aivan varmasti tämä padi tulee olemaan ahkerassa käytössä jatkossakin!

maanantai 9. huhtikuuta 2012

SRL - matkaratsastuksen kilometriranking

Kisakaudesta on takana vasta neljäsosa, ja tilanteet ehtivät moneen kertaan vielä muuttua, mutta tällä hetkellä näyttää SRL rankingtilasto meidän osalta erittäin hienolta! :)

Linkki tilaston lähteeseen: http://www.ratsastus.fi/lajit/matkaratsastus/kilpailukalenteri_ja_tulokset/kilometriranking

TOP10 Ratsukot
1 Ritva Lampinen El Pedro 378,1
2 Tanja Lampinen El Sahram 261
3 Taru Pentikäinen Kalilei 182,6 km 
4 Johanna Vehmanen Handsome S 176,6
5 Olli Tahkokallio Alea SE ox 161
6 Noora Myllymäki Paketas LT ox 127
6 Tanja Lampinen Kuvaharjun Andorra 127
8 Riitta Ariluoma Patino 122,6
9 Marjut Toivanen Export 122,6
10 Sonja Halme Zodina 117

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Ensimmäinen kansallisen tason matkaratsastusstartti: CHECK!


Ensimmäisellä lenkillä saapumassa huoltoon

Kisakauden kolmannet kisat, SISUratsukot, Sastamala, Heinoo 8.4.2012
luokka: 80,7 km (taso 1.1, kansallinen)

Tietääkö kukaan muu kilparatsastaja miten kisapäivän aamu alkaa? KYLLÄ! Aikaisella tai vieläkin aikaisemmalla aamuherätyksellä!!! :D Tällä kertaa kellot pirisivät puoli viisi heti aamutuimaan ja siitä sitten vaan väkisin (myönnän... yhden torkkusoiton jälkeen!) peitto pois, varpaat kylmälle lattialle, seisomaan nouseminen ja silmien avaus. Taisi jopa tapahtua tässä järjestyksessä.
Illalla valmiiksi valittuihin vaatteisiin pikainen pukeutuminen, ruokaa hiukan masinaan, jääkaapista kylmätavarat kassiin ja loput kamppeet vielä pikaisesti auton kyytiin. Tämän jälkeen pihalle ja siellä tallin ovi auki, valot päälle, Kalilei karsinasta, tallin valot pois ja ovi perästä kiinni. Traikkukin oli jo luukku auki odottomassa, joten aamulämmön mittauksen jälkeen ruuna sai pyynnön kiivetä kyytiin. Sinnehän se innokkaasti kiipesikin, naru kaulalla ilman taluttajaa.
Suunnitelman mukaisesti auto lähti kotipihasta liikkelle trailereineen, kisapaikkaa kohden, klo 5.15.

Perillä oltiin jo ennen seiskaa eikä paikalle ollut vielä ehtinyt toimihenkilöitäkään aivan mainittavaksi asti. Kilpailutiedotteesta oli selvinnyt traikkujen parkkipaikka, joten koppi parkkiin, kaikki kamat satulakaapista auton lavalle ja Kalilein kanssa talsittiin rauhallisesti kohti ell-tarkastuspaikkaa. Kilpailuiden eläinlääkäri oli avustajansa kanssa jo valmiina vastaanottamaan meidät, joten suunta oli suoraan alkutarkastukseen. Lähtölupa saatiin sykkeellä 36 ja innosta tärrellään oleva ruuna esitti hienot reippaat ravipätkät asvaltilla.

Ennen lähtöä Kildekalde ehti vielä hyvän tovin mutustella heinää ja hörppiä muutamat desit vettä kaveriksi. Olimme erittäin hienosti suunnitelmissa kiinni ja tasan klo 8 ylitimme lähtölinjan suorastaan kylmässä pakkaskelissä.

1. lenkki:
Lenkki (28 km) alkoi kilpailupaikan treenilenkin kiertämisellä ja löntystelimme radan ympäri kävellen. Kierroksen kohdalla olivat just sopivasti kaksi joutsenta parkissa pienessä ojan tapaisessa ja lähtivät kovalla äänellä sekä vauhdilla kiihdyttämään itseään lentoon aivan edessämme. Tästähän Kalilei sai syyn innostua esittämään hieman jotain passagen tapaista. Hyvin pian tämän jälkeen toinenkin luokassa startannut ratsukko oli saanut ratsunsa varusteisiin, ylittänyt lähtöviivan onnistuneesti, kiertänyt radan kerran ja ohitti nyt ravaten meidät. Tästä Kalilei innostui lisää ja hetken aikaa keskustelimme lähdemmekö riistolaukalla perään vai jatkammeko keskenämme mateluvauhtia. Tilanne päättyi Taru 1 - Kalilei 0, joten vauhdin lisäys tapahtui käynnistä nöpöhölkkään hieman myöhemmin.

Tiet olivat ensimmäisellä lenkillä aivan betonia yöpakkasen takia. Alkuun kävelimme paljon, mutta sitten oli pakko luovuttaa ja jatkaa ravilla. Jokaisella askeleella kuului klip - klop, vaikka miten yritti hakea edes hieman pehmeämpää linjaa etenemiselle.

Pitkä ja kivinen pätkä pidempää lenkkiä
Varsinainen riemunhetki koettiin ennen lenkin puoliväliä. Tie muuttui kovuuden lisäksi myös erittäin teräväkiviseksi. Taas ensin alkuun kävelin pidemmän matkaa ja odottelin pinnan paranemista. Ei näyttänyt tienpinta miksikään muuttuvan, joten otin pikaisen soiton huoltajalle huoltoautoon (oli odottamassa huoltopaikassa edelläni). Oli tosi kiva kuulla, että ainakin hänen paikassaan oli edelleen sitä samaista kiveä.
Eipä auttanut siis muu kuin ravia mars ja yritys pysytellä ajourissa. Paikoitellen oli lumipätkiä ja se auttoi helpottamaan etemisestä sentään pieninä pätkinä kerrallaan. Mäkiä tarjoiltiin matkalle pieniä ja suuria vuorotellen, mutta sykkeet pysyivät oikein kivoina niistä huolimatta. Karkea kivilouhekin onneksi loppui ainakaan ja loppulenkki edettiin reippaassa ravissa.

Tauolle tultiin taluttaen, meinasi vaan pieni harha tulla viimeisillä metreillä. Lähtö/maalilinja oli tarhojen välisen tien päässä ja meinasin kiipustaa taukopaikalle väärästä tarhavälistä. Oikeaan välikköön kuitenkin toimihenkilöiden huutojen avustuksella löydettiin.
Eläinlääkäriin ilmottauduttiin välittömästi satulan poisoton jälkeen (2 min) ja syke oli sallittu 48. Näillä pidemmillä matkoilla sykeraja on 64 lyöntiä minuutissa, lyhyemmillä (alle 60 km) se on 56. Raviesittäminenkin meni ihan kohtuu ok, kaikista kohdista tuli arvioinniksi A (hyvä).

Lenkin aikana parilla huollolla oli annettu ruunalle vain porkkanaa ja omenaa eikä ollenkaan juotavaa. Ruuna ei mitään näin nopeasti juo, joten turha edes tarjota.
Tauon aikana Kalilei mutusteli tyytyväisenä heinää ja hörppäsi laimeaa melassivettä ehkä just ja just litran.

2. lenkki:
Tauolla (30 min) meni hommat oikein putkeen, joten olin siis hepan selässä takaisin just oikealla kellonlyömällä. Toinen lenkki oli sama kuin ensimmäinen, mutta tällä kertaa emme aluksi kiertäneet treenilenkkiä.
Tiet olivat jo auringossa hieman sulaneet ja paremmalla mielellä taitoimme matkaa. Tiesin jo, että kamala kivikkosepeli-osuus odottelee meitä ja alkumatkan pistelimmekin reippahasti.

Kivikko-osuus tulikin meitä taas vastaan ja piti oikein laittaa mieleen kilometrilukema siinä kohdassa. Mahdollisuuksien mukaan etenimme ravia, mutta todella paljon myös kävelimme. Tie ei vain ollut siinä kunnossa, että olisi mieli tehnyt rallatellen edetä laukassa.

Muutamia kilometrejä kivikon alkamisen jälkeen Kalilei lähes pysähtyi. Ei halunnut ravata, eikä oikein kävelläkään. Ilman jatkuvaa patistamista etenimme just ja just 4km/h -vauhtia. Ymmärsin erittäin hyvin, että kavionpohjat olivat kipeytyneet kivistä ja jokainen askel sattui ruunaan, eihän meillä mitään pohjallisia kengissä ollut. Pikku hiljalleen ei enää kehottaminenkaan meinannut auttaa, pohkeen puristukseen ei tullut yhtään minkäänlaista vastakaikua. Kalilei käpertyi täysin itseensä ja laittoi korvatkin osoittamaan taaksepäin. Huoltotauolla ei maistunut omena eikä porkkana ja siinä vaiheessa olikin erittäin suuri huoli jo.
Päätimme kuitenkin jatkaa, yhtä nopeasti ratsin taukopaikalle kuin Upi noutaa trailerin auton perään ja noutaa meidät.
Lumisilla tienpätkillä ruunan vauhti kiihtyi aivan oma-alotteisesti ja vastaavasti meno tökkäsi kivikossa taas täysin.

Huonoa kivistä tietä oli lopulta 9 km verran (!) ja jumantsuikka miten ruuna suorastaan riistäytyi hallusta, kun huomasi että jalkojen alle ilmestyi tavallinen pehmeäkö sorahiekkatie! Jätkä ampaisi välittömästi laukalle ja hyvä ettei pukittanut mennessään!!! Seuraavalla huollolla juomaa upposi melkein ämpärillinen ja mieliala tuntui huomattavasti parantuneen.

Loppulenkki taas reippaasti tauon suuntaan ja aivan viimeiset sadat metrit käyntiä taluttaen.
Perille päästyä satula selästä pois ja ilmottautuminen ell-tarkastukseen. Täysin samat rutiinit kuin viimeksikin, mutta silti nyt tuli "palautumisajaksi" 4 min. Outoa.
Lenkki oli selvästi ollut raskas Kalileille. Syke meni kerralla läpi (60), mutta vaadittavien raviaskeleiden tiristäminen ell-tarkastuksessa tuotti taas vaikeuksia. Vaadittiin muutama lähtöyritys ja innokkaita maiskuttajia, jotta saatiin raviliikkeet näytettyä. Eläinlääkärin suuntaan löytyi suoralla sentään hivenen liikkumisinnokkuutta. Liikkeestä tuli ansaitusti B (tyydyttävä), mutta muuten kaikki kunnossa.

Tauolla juomaa meni heppaan 10 litraa yhdellä imulla ja heinä maistui siihen päälle oikein hyvin. Ruuna vaikutti hyvinvoivalta ja uskalsimme jatkaa kisaa hyvällä mielellä. Minkäänlaista akuuttia hätää ei hevosella tuntunut olevan.

Kalilein "tyttöystävä", suokkitamma Hessin Pirpanakin, tuli huoltopisteemme viereen porukkansa kanssa ja oli todella hellyttäävää huomata miten hevoset tunnistivat toisensa! Kalileikin nosti kärsänsä heinäkasasta, hörisi tammalleen iloisena ja jatkoi sen jälkeen ruokiaan. Normaalisti Kilinä ei ikinä milloinkaan hörise kenellekään tai millekään.

Kalilei toisella lenkillä kivikko-osuudella.
Kuva otettu täysin samasta kohdasta kuin tämän jutun ensimmäinen kuva.
Verratkaa hevosen ilmettä, se kertoo paljon!

3. lenkki:
Taas meni tauolla (40 min) aikataulutus kohdilleen, uskomatonta! Kolmannelle lenkille (12,5 km) lähdimme täynnä voitontahtoa. Edessä oli enää muutama pieni lenkki - eivät ne tuntuneet kahden pitkän tuskalenkin jälkeen enää miltään!!

Tälle lyhyelle lenkille oli haastetta tuomassa metsäautotiet/ -polut. Paikoitellen oli tie kapea, paikoitellen oli lunta ja paikoitellen oli molempia yhdessä. Toki mukana oli aivan tavallista tietäkin ja (tietenkin) myös sitä terävää kivikkoa. Tällä kertaa onneksi vajaan kilometrin pätkässä ja siinäkin matkalla oli suurimmaksi osin lunta. Edelleen edettiin lenkki maltilla ja hyvinkin paljon kävellen.


Iloisella mielellä kolmannella lenkillä.
Kuvasta KIITOS http://www.suonpaa.net!

Nelisen kilometriä ennen taukoa saimme matkaseuraksemme luokan toisen ratsukon, joka tosin oli jo lopettelemassa urakkaansa yhden lenkin meitä enemmän kiertäneenä, ja loppumatka sujuikin yhdessä. Kalilei tykkäsi seurasta ja etenimme n. 15 km/h- ravivauhtia pirteästi.
Huoltoauto seikkaili jossain omissa kuvioissaan ja tämän lenkin, ensimmäinen ja ainoa, huolto tehtiin 3 km ennen taukoa. Tässä kohtaan ensimmäisen kerran heitimme kastelupullosta pikkuisen vettä kaulalle.

Allaolevissa kuvissa olemme tulossa kolmannelta lenkiltä tauolle. Valkoinen hevonen ylemmässä kuvassa on samassa luokassa startanneet Kari Kärkkäinen ja tamma Seljanka. He siis tulivat maaliin samaan aikaan kun me kolmannelle tauolle. Kuvista SUURI KIITOS http://www.suonpaa.net/!



Viimeiset metrit tauolle taluttaen, kohtalaisen hitaasti ja jotain outoa säätöä sisältäen satula pois ja sykekahva kylkeen. Sykekahva ei tuntunut näyttävän yhtään mitään, mutta ihan randomina vaan ell-tarkastukseen (kuten kaksi ekaakin kertaa). Kaikesta sähläyksestä huolimatta "palautumisaika" oli 4 min. Todella outoa, ois luullut että on enemmän. Viimeksi kun oltiin nopeita, oli sama aika.
Syke sallituissa rajoissa (56) ja pienellä (okei, aikasten suurella) avustuksella ravipätkäkin saatiin aikaiseksi. Liikkeestä edelleen B, mutta viimeiselle lenkille tuli lupa lähteä.

Tauolla Kalilei imaisi juomaa peräti melkein 15 litraa ja heinää meni entiseen malliin. Liioin ei herraa näyttänyt vielä masentavan tämä aina vain jatkuva työnteko.

4. ja viimeinen lenkki:
Edessä oli enää viimeinen rutistus, n. 12,5 km! Ruunaska lähti hivenen tahmeasti ja jäykästi viimeiselle lenkille (tauko 30 min), mutta kehuin herraa erittäin kovasti ja kerroin miten vähän oli enää matkaa jäljellä. Tiedän Kalilein ymmärtäneen kertomani, sen verran pirteästi, korvat täysin hörössä, taitoimme matkaa.

Pahimmat metsäosuudet kävelimme, muuten matka eteni reippaassa ravissa ja jopa muutaman kilometrin laukassa! Ruunan laukka pyöri hienosti hiljaisessa vauhdissa ja sykkeet olivat todella hämmentävän alhaalla! Aivan uutta meille!

Viimeisen kilometrin talutin ruunaskaa ja vasta aivan maaliviivan tuntumassa nousin vielä kyytiin. Maali- ja lähtölinja pitää ylittää ratsain, tauoille saa saapua taluttaen.
Syke oli siinä vaiheessa jo lähes hyväksyttävissä rajoissa, mutta otimme aivan varman päälle. Taluttelin ruunaa hieman, mittailimme sykettä kahvalla muutaman kerran ja lopulta vielä stetareilla. Kun oli sykkeen laskun varmistuksen varmistuksetkin tehty, ilmoitin Kilden viimeistä kertaa eläinlääkärin tarkastettavaksi. Sykkeeksi mitattiin 17 min maaliin saapumisen jälkeen mukavat 40! Sen suhteen kaikki siis ok.

Viimeinen, vaikein ja jännittävin, asia oli saada ruuna vielä ravaamaan vaadittavat n. 30 metriä ravia asvaltilla eläinlääkärin katseen alla. Ensimmäinen lähtöyritys ei tuottanut tulosta... Toisella lähdöllä saatiin ravia aikaiseksi ja kääntöpaikalta eläinlääkärillepäin tultiin jo niin reippaasti, että meinasi juoksuttajalta loppua töppösistä vauhti!! Liikkeestä edelleen B (olin samaa mieltä), mutta muuten kaikki kunnossa!

Tämä oli ensimmäinen näin pitkä kilpailu meille kaikille tiimiläisille, (ratsastajalle, huoltajalle sekä hevoselle), mutta erittäin hienosti saimme homman hoidettua läpi!! MAHTAVAA!!!
Ensimmäinen kansallisen tason startti oli pituudeltaan n. 80,7 km ja taitoimme sen läpi kilometriajalla 11,05 km/h!

Palkinnot olivat SISU-kisojen tapaan upeat! Saimme palkinnoksi mm. PAVO-rehusäkin mysliä sekä ProHay- heinää 20 kg pikkupaalin. Ei ainakaan yhtään laskenut mielialaa. Eikä sekään, että ennen hevosen kyytiinlastaamista mutustelimme parit letut "päivän ateriaksi".

Yhteenveto:
Reissussa meni oikeastaan kaikki erittäin suunnitellusti, mutta parannettavaakin silti löytyy aina.
+ Ensimmäisenä ja suurimpana plussana saimme HYVÄKSYTYN tuloksen!!!!! :)
+ Hevonen söi sekä joi erinomaisesti.
+ Tauoilta pääsimme lähtemään jokainen kerta ajoissa.
+ Keskinopeus oli tarkoituksella hyvin alhainen, mutta hyvillä (normaaleilla) pohjilla olisimme varmasti  helposti pystyneet nostamaan nopeutta.
+ Ratsastajakin säilyi koettelemuksesta hengissä. Ei ollut kylmä, eikä liioin kuumakaan, ainoastaan häikäisevä aurinko paikoitellen hiukan ärsytti.
+ Kengitys kesti reissun ongelmitta, ainoastaan kahden pitkän lenkin jälkeen vaihdoin muutaman kuluneen hokin uusiin.
- Huoltaja kiroili ja kiukutteli, vaikka oli hyvin ruokittu. Harkitaan jatkotoimenpiteitä. ;)
- Eläinlääkärille esitettävät ravipätkät olivat alkutarkastusta lukuunottamatta ALA-ARVOISET! Kotona tätä on treenattu paljon ja siellä sujuu hienosti, mutta on se nyt kumma ettei kisoissa maistu juosta, ei sitten yhtään. Eikä varsinkaan eläinlääkäristä poispäin, takaisinpäin sujuu sentään ihan ok (toisinaan).
- En tajunnut, että koko päivän voi paistaa aurinko. Sehän voi tarkoittaa jo huhtikuun alussa sitä, että 10 tunnin tauottoman ulko-olon jälkeen naama pikkusen punoittaa palamisesta...!

Tänään aamulla Kalilei kävi ilman satulaa puolisen tuntia maastokävelyllä. Kiire oli kova ja mieli iloinen. Jalat olivat kuivat ja kylmät, toisessa etusessa oli tosin hivenen jotain pienen pientä miniturvotusta vuohisessa, sitä pitänee seurailla.
Muutaman metrin otin raviakin ja takapää oli jäykkä. Tais eilinen mäkikiipeily, huonoilla pohjilla jännittäminen, pieni viima ja pitkä kisamatka tehdä tehtävänsä. Ja enemmän olisin ollut ihmeissäni, jos ei olisi mitään näkynyt.
Nyt on ruunalla luvassa kuitenkin muutaman viikon täysi lepo / maastokävelytys, joten eiköhän tilanne korjaannu.

On tuo ruuna vaan aikasmoinen pakkaus!!! Se venyy aina vain mahtavimpiin suorituksiin!!! Ja kaikenlisäksi se on maailman helpoin ja kilteinkin vielä!! :)))

Tulokset:
Luokka 1: 80,7 km nopeuskilpailu (taso 1.1)
HYV. Kari Kärkkäinen (RieRat) - Seljanka 14,28 km/h
HYV. Taru Pentikäinen (SISU) – Kalilei 11,05 km/h

Kaikki tulokset löytyvät Sisuratsukoiden sivuilta: http://www.sisuratsukot.net/40

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Lähtötohinoita

Nyt on autoon sekä traikkuun pakattu suurin osa kisatavaroista ja loput mukaan lähtevät romppeet odottelevat täällä sisällä aamua. Kalilein jalat ja häntä on pesty, viimeiset ell-raviharjoitukset on tehty ja ruunalle toivoteltu hyvät yöt. Lisäksi on auto, hevonen ja kuski tankattu, huoltaja huoltakoon itse itseään. ;)

Huomiseksi on sykemittari pyydetty lainaan ja kaiken pitäisi olla kunnossa.
Kello herättää jo neljän jälkeen aamuyöstä, jiiiihaaaa, ja sen jälkeen se on sitten menoa!
Pitäkää peukut pystyssä, voidaan tarvita huomenna hieman extra kannustusta!

Pikkusen tökkii nyt vastaan

Eipä ole kisavalmistelut menneet aivan viimeisen päälle toivotusti kaikilta osin.

1) Espanjasta tulleet mr-suitset olivat Kalileille liian pienet. :( Olivat kooltaan suurimmat tuosta merkistä, mutta Espanjan "full" ei näköjään ole suomenhevoselle lähellekään riittävä. Pitänee yrittää tuunata suitsista sopivat tai sitten pian on tulossa myyntiin iloisen oranssi setti (suitset, martingaali ja rintaremmi).

2) Sain (vihdoin) tilattua itselleni omat hevosen sykemittarit, valitettavasti vain sain tilaukseni perille väärällä lähettimellä. Nyt on sitten toimiva sykekahva + vastaanotin, mutta ei toimivaa mittaria ratsastuksen ajaksi. Sykeantureiden lähetin ja rannevastaanotin puhuvat eri kieltä eivätkä siis ymmärrä toisiaan.
Vielä ois yksi villikortti kokeiltavana... Garminin ihmissykemittarin lähettimen laittaminen Polarin lähettimen tilalle. Garmin ja Polar tuskin puhuvat sama taajuutta, mutta jos saisikin sykkeet näkymään Garminin rannekkeessa! Huomenna pitää kokeilla!

3) Lisäksi viimeistelylenkki ja siihen kuuluvat kiitolaukkavedot jäivät tekemättä tyystin. Työt ovat haitanneet harrastamista todella paljon tällä viikolla ja sen lisäksi kelit ovat olleet epäsuotuisat. Päivisin tiet ovat täällä olleet ihan jees, mutta aivan jäisiä vielä ennen aamuysiä kun meikäläinen on hevosineen tuolla porhaltanut.

Miksi mua mahtaa jännittää näin paljon tuleva kisastartti? Tämä on jotain aikasten kamalaa. Ei taideta olla enää aivan mukavuusalueellani.

Upi ja Kalilei Jokioisilla mr-kisoissa 3.3.2012

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Matkaratsastuskisoihin valmistautumista

Ensi lauantaina tapahtuu taas matkaratsastuskilpailurintamalla. Ilmottautuminen oman seuran, Sisuratsukoiden, kilpailuihin on tehty ja lähtölistakin on julkaistu. Se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Starttaan Kalilein kanssa ensimmäistä kertaa tasolla 1.1. (80-119km) ja se lisää jännitystä entisestään. Lauantaina aamulla pitää olla hevosen selässä kisapaikalla jo ennen kello kahdeksaa, joten erittäin aikainen aamuherätys on luvassa. Ja minähän en todellakaan rakasta niitä... Pitänee perjantaina pakata aivan kaikki valmiiksi ja la-aamulla vain napata karsinasta heppa trailerin kyytiin. Aamutallin saan onneksi jättää huolehtiviin käsiin, tallipaikalla olevan Salama-varsan Marjut-omistaja on luvannut ystävällisesti aamulla ruokkia ja tarhata muut hevoset.

Ennen lauantaita on vielä "miljoona" asiaa tehtävänä. Jonkinlainen lista mukaan otettavista tavaroista on ennestään jo olemassa, mutta tuntuu että nyt pitää varautua reissuun oikein extra hyvin. Keli voi olla aivan mitä vain, samoin kisareittien pohjat, ja pitää ajatella kaikki mahdollisia vaihtoehtoja.
Lisäksi pitää käydä kaupassakin ja miettiä mitäs sitä sitten kisan aikana syö a) ratsastaja, b) hevonen ja varsinkin c) huoltaja. Jos huoltajan päästää nälkäiseksi, ei ole enää yhtään kivaa kenelläkään... :D

Espanjan suunnastakin saapui postia; ensimmäiset matkaratsastussuitseni martingaalin ja rintaremmin kera!!! :)
...ja koska seuramme tunnustaa hyvin vahvasti oranssia väriä, mikä olisikaan ollut parempi väri myös suitsille. Käyttämäni gägi-kuolaimet eivät vain valitettavasti sovi suitsien pikalukkoihin. Pitänee tehdä pieniä muutoksia poskiremmeihin tai sitten yrittää pärjätä olympia-kuolaimella.

Kalilei tuntuu ainakin olevan virittäytynyt kisatunnelmaan. Tänään(kin) aamulla totesin ruunan pystyvän hienosti pukittelemaan sekä ravaamaan ympäri reilun 12 neliön karsinassaan. Oli vissiin pikkusen liian kiire päästä tarhaan.


sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Veller muuttaa maalta kaupunkiin

Tarulandiassa oli tänään hyvästien aika.
Ystäväni Satu muutti pois täältä "peräkyliltä" kaupungin vilskeeseen ja meillä tallipaikalla ollut, hänen omistamansa, ruuna Veller vaihtoi sen vuoksi myös majapaikkaansa.

Olo on aina yhtä haikea, kun talliltamme muuttaa pois mukava hevosenomistaja, erittäin helpon ja kivan hevosensa kanssa.

Sadulle ja Vellerille kaikkea hyvää tulevaisuuteen! :)

Vellerin kuulumisia voi jatkossa(kin) seurailla heidän omasta blogistaan.

Veller 02/2012, kuva: Satu Österman

"Nipsun" kouluvalmennuksessa Porrella 31.3.2012

Puhelin soi perjantaina yhdeksän jälkeen illalla ja kerrottiin seuraavana päivänä olevasta vapaasta valmennusajasta Eeva-Maria "Nipsu" Porthan -Broddellin tarkan katseen alla. Muutaman kerran ennenkin olen saanut "kutsun" hänen valmennukseensa, mutta silloin on (tarpeeksi hyvän) hevosen puute ollut kieltäytymisen syynä. Nyt on Porre (taas vaihteeksi) täydessä treenissä, joten pitihän sitä tilaisuus käyttää hyväkseen!

Lauantaina valmennuksessa olivat tunnit hieman myöhässä ja ehdin Porren kanssa tehdä erittäin pitkän omatoimisen alkulämmittelyn; ensin kävelyä n. 20 minuuttia ja hidasta ravia sekä rentoa laukkaa n. 10 minuuttia.
Tämä olikin oikein hyväksi, koska 40 minuuttia kestävä Nipsun "yksityistunti" oli täyttä työtä alusta loppuun.

Aivan aluksi Nipsu halusi nähdä Porren liikkuvan suoralla uralla molempiin suuntiin ravia ja laukkaa. Ensimmäinen kommentti oli hauska: "Oho, laukkaapa tämä suomenhevonen hiljaista vauhtia". Jep, suomenhevosiakin on erilaisia... Hyviä urheiluhevosia ja sitten niitä... ööö.... ei-niin-hyviä. ;)

Aloitimme ravissa ympyrällä taivutuksilla ja hevosen suoristamisella. Porre liikkuu molemmissa kierroksissa perä hieman sisällä ja sitä korjattiin. Hevoselle haluttiin aktiivinen, terävä ravi ja se tuntui alkuun aikamoiselta ylitemmolta. Teimme molempiin suuntiin erikokoisia ympyröitä päädyssä ja koko ajan hevosen piti olla asetettuna sisällepäin ja perän tultava etujalkojen linjaa eikä sisäpuolella.
Oikeassa kierroksessa teimme loivaa avotaivutusta pitkillä sivuilla ja se meni erittäin hyvin! Vaikeampaa oli toistaa samanlainen laadukas avotaivutus pituushalkaisijaa pitkin suoraan päätypeiliä kohden. Linjan alkuun teimme voltin ja tämän jälkeen piti vain säilyttää asetus ja aktiivinen eteenpäinpyrkimys. Ensimmäisellä kerralla Porre oli kuin kännissä, mutta sen jälkeen linja pysyi suorana koko maneesin läpi ja avotaivutus oli hyvinkin laadukas!

Laukassa myös erikokoisia ympyröitä ja samaa taivutusta sekä takaosan suoristusta. Pörrillä meinasi mennä herne nenään, koska joutui todella kunnolla töihin, ja yritti luistaa hommista keulimalla ja pomppimalla. Ei auttanut, vaan hommat jatkuivat ja lopulta tuli oikein hyviä pätkiä!

Lopuksi vielä vaikeammassa vasemmassa kierroksessa ympyrällä ravia-käynti-siirtymisiä nopeassa tahdissa ja käyntiä otettiin peräti PUOLIKAS askel! Eikä mitään, meni TODELLA hyvin! Asetuskin alkoi pysyä, takajalat löysivät paikkansa ja askeleet rullasivat eteenpäin omatoimisesti.

Porre sai paljon kehuja ja varsinkin laukkaa kehuttiin erinomaiseksi! Jatkossa pitää kiinnittää huomiota hevosen suoruuteen ja eteenpäinpyrkimykseen. Huomasin itsekin suuren eron ravissa, kun takajalat lähtivät töihin ja hevonen alkoi aivan rehellisesti kulkea itse eteenpäin suorana.

Istuntani oli hyvä, ainoastaan laukassa pitää muistaa nojata taaksepäin ja antaa hevosen laukata. Eteenpäin könötys pitää siis suoristaa. Ravissa täytyy muistaa välttää yliryhtiä ja ajatella omaa mahaa "eteenpäin".

Fiilis oli valmennuksen jälkeen MAHTAVA. Porre on vaan niin mahdottoman H Y V Ä!!! Harmi vain kun se on jo iäkäs (15v) ja vanhoja vammoja takana paljon, muutenhan olisi vain taivas rajana!