Viritetty hevosvoima

30.8.2014

Täällä asuu yksi erittäin viritetty hevosvoima. Päivät yksin tarhassa, yöt tallissa olkipedillä, sopivan viileät ilmat ja nousukunto. Ne yhdessä tarkoittavat sitä, että täällä ollaan lentoonlähtötunnelmissa! Tarhassa mennään rallia, talutusmatkoilla mieli tekee sipsutella pikkuista ravia narun päässä, aamulla kaivetaan lähtökuoppaa uloslähtövuoroa odotellessa ja ratsastaessa ajatus on vain mennä kovaa. Tai kovempaa.

Kyllä tämä täti huokaisee helpotuksesta kun tuleva viikko on kulunut ja laatuarvostelut takana. Alkaa taisteluväsymys painaa mitä lähemmäs tapahtumaa kuljetaan. Tällä viikolla takana kolme treenireissua ja voin kertoa, että onhan se aina jonkunlainen suoritus liikkua maneesille kaikkine tarvikkeineen, vaikka matkaa on  vain nelisenkymmentäkilometria suuntaansa.

Eikä tuossa tietenkään kaikki. Täällä kotosalla saa sydän huolesta kippuralla seurailla, että syöhän heppa nyt just oikealla tavalla, eihän sillä tuossa pukkilaukassa niksahtanut mikään paikka, onko kengät jalassa ja niin edespäin. Hieroja Jaana Vuola kävi edellisenä perjantaina Voiton tsekkaamassa läpi ja kaikki lihaksiston suhteen kunnossa, huh huh!

Laitetaanpa vielä videokuvaakin siitä, miten Voitto perjantaina kyseli Maijalta lähes tauotta, että "Saanhan mennä kovempaa, saanhan??"

Huomenna pakkaan, jälleen kerran, hevosen, ipanan ja itseni tavaroineen kaikkineen auton sekä trailerin kyytiin ja huristelen kentälle viemään Voiton treenaamaan Maijan kanssa. Torstaina sama virsi ja sitten ollaankin jo kosketusetäisyydellä Ypäjän suokkikuninkaallisista!

Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että yritän pysyä mukana Voiton sivuloikissa ("IIIIIIIIIIIIIIK! Tuuli huojuttí ruohonkortta jalkojeni vieressä"), täyskäännöksissä ("KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄK! Lintu lähti lentoon, näiksääää?!!!") ja nollasta kiitolaukkaan rykäisyissä ("APUAAAAA!!!! Henkilöauto vilahti tuolla peltojen takana!!!!") vielä muutaman maastoreissun ajan ensi viikolla. Sitten meitä molempia odottaa pieni loma, olemme sen ansainneet!

Vauhdikasta uutta viikkoa kaikille!

12... 11... 10... 9 päivää jäljellä!

* * * Laatuarvostelu lähestyy päivä päivältä!! * * *

Tässä The Tapahtuman lähestyessä Voiton päivät koostuvat asioista, jotka voisivat olla kuin oikealla kilpahevosella.  Tai ehkäpä ennemmin tavallisella harrastekuljettimella. Nämä jutut eivät meidän mutapeltosuokkeihin tavallisena arkena osu ollenkaan...

1) Maneesin pehmeillä puruilla tepastelu. Otetaan esimerkiksi tämä viikko. Maanantaina kouluratsastusta, keskiviikkona esteratsastusta ja perjantaina kouluratsastusta. Suoritetaan peilisalissa ja ammattitaitoisen pilotin ollessa ohjissa. Normaalioloissa tässä kolmessa kerrassa olisi koko kuukauden treenit lueteltuna.

2) Yksintarhaus. Tarhassahan voi sattua ihan mitä vaan kun hevoset pääsevät lähempään kontaktiin keskenään. Minimoidaan poikkimenneitä jalkoja, väistämisestä tulleita lihasvammoja ja hampaista tulleita mustelmia. Tarhataan siis kaksi suomenhevosta molemmat omiin ulkoilualueisiinsa toistaiseksi.

3) Loimitus. Satoi enemmän, vähemmän tai melkeinpä ei ollenkaan, laitetaan loimi päälle. Huolimatta siitä, että tarhassa olisi pihattokatoskin käytettäväksi. Ei anneta kultamussukan kastua.

4) Syötetään monesta eri purkista. Sori, tää ei nyt oikein osu. Tai myönnetään!!!! Kävin ostamassa kivoja turvotettavia pipanoita vain ja ainoastaan laatareita silmälläpitäen. Niiden nimi on Racing Greenline ja ne tuoksuvat hyvälle syöntivalmiina.

5) Huuhaa-hoidot ja muut. Neiti Tallinpitäjä ei eläissään ole päässyt hierojalle, mutta mamin räpsyripselle on sovittuna treffit hierojan kanssa perjantaille. Ei pitäis sen jälkeen kiristää eikä puristaa mistään.

6) Olkipeti ja pehmeäksi pöyhitty alusta. Ei tulisi mitenkään kuuloonkaan, että hieno kilparatsu asuisi pihatossa - ulkona! Huh huh, järkyttävää. Niinpä tämäkin yksilö viettää yönsä pehmeäksi pöyhityllä olkipedillä tallissa. Kelpaa oikaista treenauksesta rasittuneet jalkansa ja painaa päänsä heinätyynylle.

Olisihan sitä vaikka ja mitä muutakin, mutta jätetään tämä listaaminen tähän... Koska Voitto oli tänään Iiriksen kanssa suorittamassa viimeistelyesteloikinnat. Erittäin hyvin sujui! Muutama lämmittelyhyppy ja sitten tämä videolla näkyvä laatuarvosteluesterata. Estekorkeus 70-80 cm ei vaikeuksia tuottanut. Voimaa on tullut viime estekerran jälkeen lisää ja hyppy kulki!

Iiris antoi kehuja laukan parantumisesta ja olimme molemmat kovin tyytyväisiä Voiton tämän päivän suoritukseen. Tai siis minä olin tyytyväinen ja ratsastajan suunnalta kuului jotain ininää Kapasiteetti ysi ja ratsastettavuus nelonen.... Hih, ehkä äiskän kultakutrilla oli hivenen kiire ja jarrut toisinaan pettivät.

Luottavaisella mielellä jatketaan eteenpäin kohti tavoitetta!

Puolet puolikkaasta

Terveisiä Hööksin alesta! Alkaa olla jo pari viikkoa siitä kun tein sähköpostimainonnan innoittamana iskun Raision Hööksiin. Aletuotteiden hinnoista luvattiin vielä puolet pois, joten edullista tavaraa oli tarjolla. Ajatuksissa oli loimet, mutta valikoima oli huvennut jo olemattomiin. Edes hevosteni käyttämää norsukokoa 165 cm ei ollut jäljellä kuin yksi kappale yhdestä loimesta!

Loimet jäivät siis periaatteessa ostamatta, mutta käytännössä yksi kuitenkin mukaan tarttui. Ylläolevassa kuvassa on sadetta pitävää kangasta oleva heijastinloimi. Olen tehnyt jo vuosia sitten päätöksen, ja pysynyt siinä, että en ratsasta pimeässä. Nyt kuitenkin ajattelin varustautua tällaista mahdollista tilannetta varten. Sitä en tosin kokeillut, että miten tuo selkämitta riittää. Saattaapi full-koko olla liian pieni peittämään puttejeni pyöreää perää...

Itselleni mukaan tarttui mukavan värinen hevosaiheinen t-paita. Eipä ollut hintaa tälläkään kuin muutama euro.

Yhdet suitset tarttuivat matkaan mukaan. Mukavan pehmeät Gold Metal- merkkiset kaunokaiset. Sirot, kauniilla otsapannalla varustetut suitset taitavat tulla Voiton käyttöön jossain vaiheessa. Nyt laitoin ne päähän kuvausta varten ja koko oli ainakin oikea.

Kuvien laatu oli suorastaan surkea. Piti ottaa hienoja ja edustavia kuvia uusista päävehkeistä, mutta enhän mää siinä onnistunut... Alla olisi paras huonoista kuvista, eihän niistä edes näe kunnolla minkälaiset suitset tuli ostettua. Ja tuo Voiton ilme... Jos katse voisi tappaa, saattaisi tämä tallinpitäjä olla aikas heikossa hapessa!

Voitto videolla

Alkukävelyitä peilisalissa Maijan saapumista odotellessa 21.8.2014

Mää taisin lupailla videoita? Tässä niitä nyt olisi muutama!

Ei ole näyttää valmista kouluratsua (vieläkään! Jännä juttu...), mutta ruudun täydeltä sen sijaan mamman mussukkaa. Maijan sanoin, Voitto oli tällä kertaa hyvinkin menevällä tuulella. Suora ura kun aukeni laukassa turvan eteen, piti joka kerta ottaa pienet lähdöt. Minnelie oli hoppu.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

* * * Kaksi ja puoli viikkoa laatuarvosteluun - KÄÄÄÄK! * * *

Tällä pohjalla kelpaakin tanssahdella! Voiton koulutreeneistä 19.8.2014.

Päivä päivältä ollaan lähempänä tämän vuoden päätavoitetta - nuorten suomenhevosten laatuarvostelua! Enää on vain 16 päivää niihin hetkiin, joihin ollaan treenattu ja tähdätty koko vuosi. Tai itseasiassa jopa pidempään, koska viime vuonna jäi 4-vuotiaan Voiton terveydentilan vuoksi kinkerit väliin karsintoja myöden.

Viimeisten viikkojen ohjelma on hyvin pitkälti kasassa. Luvassa on koulutreeniä, esteloikintaa, maastoilua ja tottakai myös lihashuoltoa hieronnan merkeissä. Tällä hetkellä ollaan kovin luottavaisena tulevasta!

Tänään kävi super-seppämme Tapani kengittämässä ja vuolemassa koko tallin kavioasukaskuntamme. Miniponeille lyhyempää töppöstä, Porrelle perus-menomonot ja Voitolle tietysti sellaiset kisakengät, että kelpaa laatareissa näyttäytyä. Ensimmäistä kertaa ruuna laitettiin kuumakengityksellä! Voittoa juttu ei yhtään hetkahtanut, itse olin kyllä silmät lautasen kokoisena uteliaisuudesta tutkimassa tapahtumaa.

Huomenna Maija ratsastaa Voittiksen. Voisin melkeinpä taas tauon jälkeen luvata teille videokuvaa!

Hyvä, mutta ei paras.

Vaskio, aluekoulukilpailut, 16.8.2014

Luokka: KN Special

Taas me lähdettiin yrittämään onneamme hiekkalaatikkoon. Maailman mahtavin Maija starttasi toisessa luokassa lähes samaan aikaan kanssani ja sain häneltä verryttelyssä loistavia neuvoja. Luokkani oli hurjat 40 minuuttia myöhässä, joten tovin jos toisenkin ehti istua silmät ummessa päivätirsoja torkkuvan ratsun selässä kisojen edistymistä odotellen.

Maneesiverryttelyssä Pörri oli oikein mainio. Liikkui pyöreänä ja energisesti. Vitsailin Maijallekin, että nyt on viritetty ratsu voittovireeseen! Lähdin aitojen sisäpuolelle hyvällä mielellä ja valmiina ratsastamaan siitä rusetista. Uskoin meihin ja meidän taitoihin!

Ratakuolemasta ei ollut oikeastaan mitään havaintoa! Ruuna eteni askel askeleelta tärkeänä eteenpäin ja piipersi tehtäviä toisensa perään.Numerorivikin oli ihan kelpoa kamaa. Kuuspuol, kuutonen, kuuspuol, seiska... Kahden kertoimella oleva "Lävistäjälle harjoitusravissa - 3 askelta käyntiä - harjoitusravia" tehtäväkin palkittiin seiskalla!

Sitten tapahtui jotain. En tiedä mitä. Viispuol, viisi, viispuol, KOLME... Meidän vahvin askellaji, laukka, ei oikein nyt vakuuttanut tuomareita. Kirsikkana kakun päällä Mr. Kakkiainen päätti alkaa sontia juurikin sillä tärkeällä hetkellä kun olisi vasenta laukkaa pitänyt alkaa löytyä. Kestikin sitten puolikkaan ympyrän verran löytää se. Hienoa.

Ratsastin mielestäni kauden parhaan radan, vaikkakin tuomaritädit olivat täysin erimieltä. Vedin vuoden prosenttipohjat (57,6%) ja sijoituksen (29/34). Jos olisi ollut käänteinen paremmuusjärjestys, oltais saatu vihreä rusetti!

Me ei vaan näköjään Porren kanssa riitetä avoimissa luokissa varsinkaan aluetasolla. Toisaalta, tämä on meille hauska harrastus ja kisapäivä oli oikein onnistunut. Ei jäänyt ollenkaan paha mieli! Tuomarit kertoivat terveisinään, että hevonen saisi ravata energisemmin ja laukka voisi pyöriä paremmin. Lisäksi kaipailtiin lisää kantovoimaa ja etuosaan keveyttä. 

Muuten! Kaikkien näiden kisavuosien jälkeen (mitäs niitä on... seitsemän?) Porrella oli näissä kisoissa ensimmäistä kertaa tukka sykeröillä. Ei huononnäköistä, sanon mää! 

Voihan irtokenkä!

Tuttu tilanne ehkä muillekin kuin minulle? Kipasta on valikoitu sopivat koulukisat ja ilmoittauduttu niihin. Kengittäjän kanssakin ollaan oltu jutuissa ja koko porukan kenkäysaika on sovittuna muutamaa päivää kisojen jälkeen. Kisat ovat lauantaina ja, yllätys yllätys, huomaat torstaina toisen takakengän olevan löysällä. Tai oikeastaan todella löysällä...

Hevonen tarhasta talliin ja oma-alotteisena toimeliaana tallinpitäjänä sitä tietysti noutaa kengitysvälineensä nauloineen. Ähinää, puhinaa, painava suomenjupottimen takajalka, röpelöiseksi mennyt naulan reikien alue, kengityshiki... Lopulta kolme uutta naulaa on laitettu ja kenkä vaikuttaa olevan tiiviisti taas kiinni. Ei irvistele eikä kilise. Tyytyväisenä itseensä voi hymy huulillaan palauttaa kisaratsun tarhaan.

Koittaa perjantai ja iltapäivä. Ei ole kovinkaan paljoa hienompaa asiaa kun huomata aloitellessasi kisa-ajatuksia, että siltä rakkaalta kisakaveriltasi puuttuu kenkä. Se sama takakenkä, jonka olet juuri eilen naputellut kiinni. Aikaa kisastarttiin on alle vuorokausi ja kengittäjäthän ovat tunnetusti kiireisiä ja toisinaan vaikeasti tavoitettaviakin. Puhelin siis kätöseen ja toiveikkaana pirautus oman kunnan paikalliselle kengittäjälle. Käy aivan hirmuinen munkki! Kengittäjä kurvaa pihaan tunnin päästä soitosta!

Uljas kisakaveri saa kenkänsä alleen ja kisa-ajatusten kasaaminen voi jatkua. Se miten ne kisat sujuivat, onkin jo toinen tarina. Kerrottakoon se seuraavassa postauksessa...

200 000 sivulatauksen kunniaksi

* * * TITTIDIIIIII !!!! * * *

Nyt se on vihdoin tehty! Sellainen juttu mitä kovin moni teistä on pyytänyt ja kysellyt!

Tarulandian talliesittely löytyy klikkaamalla tuosta ylävalikosta "TALLI". Olkaapa hyvät!

Uutta kivaa!

Olin viime keskiviikkona treffeillä komean ja miellyttävän suukirurgin kanssa. Tapaamisemme sujui hienosti hänen näyttäessään tiiminsä kanssa ammattitaitoaan. Erosimme hyvällä mielellä puhelinnumerot vaihtaneena. Nyt olen kuitenkin hieman vihainen hänelle! En saa häntä mielestäni... Miten se edes voisi olla mahdollista, kun olen viettänyt unettomia öitä seuranani läjä kylmäpakkauksia, poskien ollessa kuin ahneella hamsterilla, mustelmaa on puoli päätä ja ravinto on nautittu pillillä tai pikkulusikalla.... Mutta pahuksen viisaudenhampaat, ne mutkalla ja syvällä olleet mokomat, ovat nyt pois!

En siis ole edelliseen viikkoon ollut ratsastamassa, tai treenannut hevosia mitenkään, olen vain surkeana super-särkyineni inissyt sohvan pohjalla. Nyt kun alkaa olemaan tämä hammasprojekti voiton puolella ja aivotoiminta palautumassa normaaliksi, voin ilokseni esitellä uudet ratsipöksyni! 

1hevosvoiman valikoimasta putkahti tämän neidin postilaatikkoon tässä taannoin tummansiniset Equetechin Perform -ratsastushousut. Niistä kerrotaan "Korkeavyötäröiset, kauniit kokopaikkaiset ratsastushousut kaikkiin lajeihin. Vahvistetut istuinosan saumat, laadukas kokopaikka, vyönlenkit ja sukkalahje.
Konepestävät. Equetech -laatua, joka kestää käytössä ja näyttää hyvältä. Erittäin hyvälaatuiset ratsastushousut, mutta silti edullinen hinta."

Eipä tässä paljoa ole muuta lisättävää. Pöksyt ovat miellyttävät jalassa ja niiden kanssa kelpaa kevennellä vähän hienoimmillakin maneesin puruilla valmentajan katseen alla. Aiemmat Equetechin ratsihousuni ovat aktiivikäytössä nyt pitkälti toista vuotta ja niitä on pesty ja pidetty, pesty ja pidetty ja taas pesty ja taas treenattu ne jalassa. Eivät ole venyneet yhtään mihinkään, kangas ei ole hapertunut eikä muutenkaan voi moittia! Uskon näiden tummansinisten kaverien olevan yhtä vahvaa tekoa kuin edeltäjänsä!

Arvaattekos muuten miten vaikeaa on itse kuvata päällään olevia housuja? Aikas vaikeaa - lopputuloksen näette tuossa vieressä, hih hih.

Nyt se on tehty!

Voitto on kovaa vauhtia matkalla laatuarvosteluun! 

Ilmoittautuminen on lähetetty ja neljän viikon päästä tapahtuu Ypäjällä!

Missä mennään?

Missä tällä hetkellä mennään Voiton kanssa? Mennään metsässä, mennään tiellä ja mennään kentällä sekä maneesissakin!

Maija ratsasti nuorukaisella eilen kevyen koulutreenin auringon paahteelta suojassa maneesin peilien äärellä. Ruuna meni hyvin!! Tai itseasiassa todella hyvin! Liikkuminen oli priimaa ja vauhtia oli hieman turhankin paljon. Ehkä parin päivän Metacam- kuuri tuli todelliseen tarpeeseen?

Tällä hetkellä ollaan valoisalla mielellä menossa kohti laatuarvosteluita!

Dressage @ HighVillage

Dressage @ HighVillage

Seurakoulukilpailut 3.8.2014

Ylikylän Talli, Piikkiö

Luokka: Helppo C:1 2000

Taas piti lähteä kokeilemaan onneaan koulupiiperryksen merkeissä hiekkalaatikkoon. Tuli ratakuolema. Siis mulle. Porrella ei kostunut edes karvat... Tänään oli (taas) sellainen rata, jossa hevonen huilaa ja ratsastaja tekee työt. Puhalsin muuten sitten ihan reippaasti radan jälkeen, melkein kuin ois puolimaratonin juossut.

Pörri eteni tehtävästä toiseen kuin täi tervassa. Tai etana liisterissä.

Mää yritin, mää niin paljon kovasti yritin! Mutta ei vaan onnistunut. Katsokaa vaikka tuota ylläolevaa kuvaa, eikös siinä ole jo hiukan tekemisen meininkiä? Jep - paljon tekemisen meininkiä siinä, että istuntaa pitäis korjata suuntaan jos toiseenkin, heheheheee! Porre on hieno ilmestys, siitä sentään pisteitä!

Tahmatassuhiihtelyllä päästiin sentään kutosella alkavaan lopputulokseen ja luokassa sijaan 12/29. Jäi kolme pistettä rusetista. Mites mää ennenkin olen sanonut? Ei kannattaisi ottaa niitä vitosia papereihin.

Oikein mainio kisapäivä oli, joten loistavalla mielellä uuteen viikkoon!

Mihin suuntaan?

Varusteita tänään pestessäni törmäsin yhteen elämän suureen kysymykseen.
 
Mitenpäin näitä mutkalla olevia satulavöitä pitäisi käyttää? Kumpi mutka osoittaa hevosen etujalkoihin ja kumpi mahan suuntaan? Pitäisikö tuon kouluvyössä olevan nuolen osoittaa eteenpäin?

Hevostalli.netissä (alias totuusfoorumi.net) törmäsin keskusteluun tästä samasta aiheesta. Sen mukaan tuossa ylimmässä kuvassa olevaa estevyötä käytetään pitäen isompia "mutkia" etujalkojen suuntaan. Eli tässä tapauksessa kuvassa "ylöspäin" oleva reuna olisi "eteenpäin". Mutta mites tuo kouluvyö?

Onneksi Porrella on ihan perussettiä oleva satulavyö, ei tarvitse miettiä onko väärinpäin...