Miksi?

Miksi aamulla Voiton kanssa laukkamaastossa ollessani paistoi aurinko ihanasti eikä tälläkään kertaa ollut kukaan ottamassa hienoja kuvia?

Miksi sadepäivät eivät enää haittaa kuin minimaalisesti, kun suokkien tarhan edessä oleva lätäkkökin on peitetty?

Miksi tarhojen hiekkaosuudet ovat niin pieniä ettei niitä voi käyttää ratsastuskenttänä?

Miksi en voita lotossa, jotta voisin rakennuttaa tiluksille kentän?

Miksi miniponin suklaarusina on aivan minipieni Porren peruspapanan rinnalla?

Miksi olen niin hölmö, että kuvaan pipanoita ja julkaisen niitä otoksia vielä blogissanikin?

Miksi iltaruokinnan tapahtuessa miniponit ovat tarhassaan mutaisen alueen viimeisessä kulmassa?

Miksi erityisesti sateisen ja tuulisen iltatallin aikaan minitermiitit eivät vahingossakaan voi tulla askeltakaan vastaan sisälle hakiessa?

Viisikymmentäviisi

* * * Jos asiayhteys raskaus ja ratsastus eivät kiinnosta, hyppää tämän höpinän yli * * *

Takaisin satulassa! Porrella maastoilemassa 11.11.2013

Kovin moni, itseni mukaanlukien, miettii lasta odottaessaan, miten pitkälle raskautta voi ratsastaa. Toiset lopettavat heti alussa ja toiset, noh, kiikkuvat hevosen kyydissä vielä hyvin myöhäisessäkin vaiheessa. Hevoset ovat suuressa osassa elämässäni, joten satulaan kiipesin niin pitkään kuin se oli mahdollista. Mikään paikka ei krempannut, mutta raskausmyrkytys pakotti pois hevoshommista reilua kuukautta ennen laskettua aikaa.

Minivirtahevot 5.8.2013 (rv 28)

Viimeisen kerran ennen synnytystä olin ratsailla Voiton kanssa maastokävelyn merkeissä syyskuun puolessa välissä. Ravia, laukkaa ja kevyttä kenttätyöskentelyä tein vielä viikkoa tätä ennen Kalilein kanssa. Pitää myöntää, että oma tasapaino ei muuttuneen painopisteen myötä ollut enää kovinkaan vakaa eikä loppuvaiheessa käyntiä nopeampi vauhti tuntunut kovinkaan turvalliselta.

Mitä synnytyksen jälkeen? Kaksi viikkoa myöhemmin löysin itseni jälleen ratsailta! Otsikkoon viitaten, viisikymmentäviisi (55) päivää oli taukoa. Ei kovin paha, sanoisin. Huolimatta synnytyksessä tulleista kolmannen asteen repeämisestä tai siitä seuranneista tikkauksista, hyvinkin nopeasti pääsin palaamaan rakastamani harrastuksen pariin.

Ensimmäinen, viimeinen ja ainut mahakuva tässä blogissa.
Synnytyksestä aikaa 2 vko, vauvan syntymäpaino 4140 g.

Jotain on kuitenkin muuttunut matkan varrella! En tarkoita hieman hukassa olevia vatsalihaksia, enkä huonontunutta kuntoa. Ensimmäistä kertaa sain Porrella pohkeet kiinni hevosen kylkiin! Ruuna on ollut seuraavaksi kahdeksan vuotta ratsunani, joten havainto on positiivisessa mielessä hämmentävä. Olen hyvin tyytyväinen tästä!

Olen varannut Airan ratsastuspilatestreeniajan itselleni joulun tienoille ja odotan sitä innolla! Tuntuu, että nyt ovat kaikki jumit hävinneet ja ratsastuksen voi aloittaa puhtaammalta pöydältä. Jos nyt saisi palikat koottua kasaan sopivasti ja pääsisi vanhoista ongelmista edes hieman eroon.

Tiistaina Porren kanssa maastoilua ja tänään Voiton kanssa yli tunnin maastolenkki kuutamossa. Ihanaa!
Videossa pieni pala maastolenkistä Porren kanssa. Vanhuksella oli kiire ja hoppu. Hassu, rakas papparainen.

Mistä on siedettävät sadepäivät tehty?

Vettäpitävistä sadeloimista, katoksista tarhoissa, hiekkapohjaisista tarhoista ...

Ehjistä saappaista, kunnollisista sadeasuista, lämpimistä vaatteista, pehmeistä villasukista ...

 

Kumisista kalastajan hanskoista, tehokkaista loimien kuivatuspuhaltimista, lohduttavasta suklaasta ...

Niistä on siedettävät sadepäivät tehty!

Ajatuksia arjen askareissa

Mikä on tallinpitäjän päivittäinen perushomma? Jep, karsinoiden siivous. Kakkaa lapatessa on tietysti aikaa viiltävälle analyysille ja palleroiden tuotostelijan profiloinnille.

Meillä on käytössä tällä hetkellä neljä karsinaa. Niissä asuvat:

Tarkka-ampuja: Porre kakkii erittäin täsmällisesti karsinassa vain yhteen kohtaan kekoon. Karsinan siivous vie aikaa enintään viisi minuuttia ja se onnistuu loistavasti myös pilkkopimeässä (Kokeiltu tällä viikolla. Sähköt katkesivat kesken tallihommien). Vanhuksella on aina aamuisin olkia tukassaan, joten todistetusti papparainen viettää yöllä aikaa vaakatasossa. Oljet ovat kuitenkin lähes koskemattomat eikä niitä tarvitse yhtään pöyhiä tai siirrellä. Kakkakasa vaan kulmasta veks - valmista!

Suklaarusinan tehtailijat: Kaksi miniponia ja suklaarusinan kokoiset pienet ponin pipanat. Millä ne pitäisi saada siivottua tarkasti pois? Keittiöstä löytyvällä siivilällä kenties?!

Sotkija-jemmaaja-kastelija: Islanninihme Stimir on karsinan siivoajan painajainen. Karsinaa käytetään koko rahan edestä yön aikana. Kuivikkeena olevat oljet ovat aina märät, saappaan alla kuuluu vaan lits-läts, kun tämän herran asumukseen kävelee. Vaikka karsinan tyhjentää kokonaan ja lisää paljon uusia, kuivia alusia, on aamulla taas meno hyvinkin kosteaa. Ja se tunne, kun luulet siivonneesi karsinan ja päätät vielä hieman pöyhiä olkia ilmavammaksi. Siellä ne odottelee... Piilopapanat! Taitavasti jemmattuna, aivan näkymättömissä.

Kakkiainen: Tiedättehän sellaisen hevosen, joka on aina likainen? Voitto on sellainen. Aamuisin kyljet likaiset, kankut märät ja tyynynä on käytetty sopivan muhevaa sontaläjää. Karsinan likaisuusaste voi olla yöstä riippuen järisyttävä tai suht siedettävä. Voiton eduksi pitää lukea, että miinoitettu alue on suht helposti havaittavissa ja märät läiskät herra on jättänyt ystävällisesti näkyviin. Pienenä pikanttina lisämausteena Voitto muistaa joka yö tyhjentää vesiämpärinsä, irroittaa sen seinätelineestä ja kolistella sitä ympäri karsinaa.

Yksi pääpahis onneksi vielä puuttuu tästä meidän porukasta! Ruokakuppiin sontija!

Sadetta ja aurinkoa

Marraskuu. Vesisadetta, märkää, pimeää.

Olen luovuttanut. Crocsit on ensin vaihdettu vaelluskenkiin ja nyt saappaisiin.

Silti kastuu sukat. Uudet, ehjät saappaat? Pitäisikö ne kuoria kääreistä ja ottaa käyttöön?

Seuraava aamu. Tyytyväisiä ilmeitä vastassa tallissa. Olkia jouhissa.

Niin hiljaista, että tikan puun nakutus melkein sattuu korviin. 

Hevosten aamuheinien rouskutus kaikuu pihalla.

Hiljaisuuden rikkoo vain kottikärryjen kirskunta työnteon tiimellyksessä.

Kuinka omistaa hevonen ilman avioeroa?

* * * Teksti kopioitu * * * 

Arkistojen kätköistä: elokuu 2007
Kuvan hevonen on Porre.

Monenlaisia selityksiä esitetään syiksi nykyään niin yleisiin avioeroihin. On hieman aihetta epäillä, että monissa kodeissa aviolliseen epäharmoniaan löytyy aika yllättävä ja tähän asti tuntematon syy… hevonen.

Ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä avioliittoon aikovan morsiamen tulisikin varmistua siitä, että sulho tutustuu seuraavaan sopimukseen.

Sulhasen tulee allekirjoittaa se (hevos-/poni-) tuomarin läsnäollessa ehdottomasti ennen vihkimistä.

* * *

SOPIMUS

Minä, täysissä sielun ja ruumiin voimissa, suostun seuraavaan sopimukseen:

1. Hankin asunnon alueelta, jossa hevosenpito käy päinsä, enkä kiinnitä huomiota henkilökohtaiseen epämukavuuteen.

2. Huolehdin siitä, että rahoitus tulee ehtymättömästä lähteestä (luottokortti, laina).

3. En hanki pientä taloudellista autoa. Sen sijaan ostan maasturin tai vähintään farmariauton, joka soveltuu trailerin vetämiseen.

4. Odotan saavani ruokaa vasta kun hevoset on ruokittu, jos keittiövälineitä ei käytetä rehujen mittaamiseen, ohran tai pellavansiementen keittämiseen tms. En kuvittelekkaan saavani Wieninleikettä (yli jäänyt leipä syötetään ainoastaan hevosille).

5. En kiinnitä huomiota vaatteisiin, joissa on hevosenkarvoja (satulahuovat ja loimet pesty samassa koneessa ennen vaatteita).

6. Leikkaan nurmikon sillä aikaa kun hevonen tuhoaa puutarhaa (syö kukat).

7. Raskaus vain näyttely-/kilpailukauden ulkopuolella !

8. Sallin työkalupakkia käytettävän harjoille ja vajaa rehuille.

9. Maksan eläinlääkärin laskut ennen lääkärin laskuja.

10. Huolehdin siitä, että kengitysseppä ja rehukauppias saa VIP -kohtelun samalla, kun oma pomo on ei-toivottu vieras.

11. Jätän katsomatta uutiset TV:sta, jos toiselta puolelta tulee ratsastusta.

12. Maksan mielettömät puhelinlaskut.

13. Kestän hiljaa kaikki hevosjutut, -ystävät ja –kokoukset sekä kotona että muualla.

14. En valita heinänkorsista sängyssä.

15. Kykenen huolehtimaan hevosista puolison poissa ollessa.

16. Hyväksyn mukisematta sen, että puolisolla on pysyvästi lainassa seuraavat tarvikkeet: auto, kengänkiillotusaine, vaseliini, pyyhkeet, puutarhaletku, kaikki köydet, maalipensselit, puhdistusrätit, aurinkovarjo, kokoontaitettavat tuolit, vaateharja, paras solmio.

17. Hyväksyn sen, että varusteet rahdataan keittiön pöydälle puhdistettavaksi näyttelyä/kilpailua edeltävänä iltana.

18. Näyttely-/kilpailupäivän aamuna toimin halukkaasti käskyjen mukaan ja vältän antamasta neuvoja erityisesti silloin, kun hevosta lastataan autoon.

19. Näyttelyissä/kilpailuissa
A. Kannan vettä
B. Pidän seuraa lapsille, jotka eivät vielä ratsasta
C. Rahoitan kaikki päivän aikana ilmenevät yllättävät kulut
D. Pidän seuraa tarpeellisilla ja tarpeettomilla WC-käynneillä
E. Keitän kahvia/teetä
F. Arvostelen tuomaria
G. Pysyn selvänä

20. Ymmärrän, että huolimatta yllämainituista uhrauksista ja nöyristelyistä HEVONEN voi äkäisenä osoittaa kiintymyksen puutteen ilman rangaistusta.

Mr-kisat 11.5.2013, Sastamala
Kuva: Suonpaa.net

Kuulostaako tutulle? Ei yhtään, hihihihiiiii.

Kotona jälleen!

TYKSissä nauttimassa ruoka-, pyykki-, siivous- ja hoitopalveluista yhdeksän päivän ajan ja lauantaina pääsimme vauvan kanssa vihdoin kotiin! 

Onpa ihanaa olla taas omassa mökissään karvakorvien ympäröimänä! Arki kotona ei laitoshoidon aikana ole muuttunut mihinkään, joten hommat piti ottaa haltuun ja tallinomistajan elkein tartuin välittömästi toimeen.

Ensimmäisten muutaman päivän aikana on:

Yllätys, yllätys: Siivottu karsinoita

Tilattu ja vastaanotettu uusi olkipaali

Otettu haltuun sateessa kastuneita kakkakasoja tarhoista

Todettu, että Voitto on tosi likainen ja Slow Feeding on heinähävikistä päätellen
ollut taas enemmänkin FAST FEEDING.

Korjattu SF- heinäverkon reikiä

Ihmetelty, miten paljon lisää karvaa puttet voivat reilussa viikossa kasvattaa

Lisäksi on ainakin pyyhitty kuraiset kissantassunjäljet varustehuoneen pöydältä pois, raaputettu haravan kanssa nautinnollisesti pihaa, palautettu talliin silmää miellyttävä feng shui ja laskostettu loimet paikoilleen just-silleen-oikealla-tavalla.

Pitää vielä julkisesti antaa SUPER SUURI KIITOS Upille ja tallilaisille Tarjalle ja Elisalle hevosten erittäin hyvästä hoidosta poissaoloni aikana! KIITOS!