Matkaratsastusta sateessa ja tuulessa

Kisakauden neljännet mr-kisat, SISUratsukot, Sastamala, Illo 12.5.2012

luokka: 63,3 km (taso 2.4, alue)

Olenkohan nyt jo riittävästi toipunut viime viikon lauantain matkaratsastuskisoista kirjoittaakseni kisaraporttia? Oli meinaan aikasten raskas reissu, sekä fyysisesti että henkisesti, meille molemmille Kalilein kanssa.

Kisapäivä alkoi tällä kertaa kohtalaisen myöhäisessä vaiheessa, kello soi vasta puoli kuusi ja Kalilei oli aamujuttujen jälkeen traikussa puoli seitsemän. Olin fiksuna tyttönä edellisenä iltana laittanut kaiken mahdollisen valmiiksi jo. Ruunaska oli harjattuna, häntä selvitettynä, harja letitettynä loimen alla yön karsinassa ja aamuksi ei jäänyt kuin riimun laitto päähän.
Tavaratkin olin pakannut sekä traileriin että autoon odottelemaan. Aamu sujui siis hyvinkin pienellä työllä.

Avomieheni Upi oli, sairautensa vuoksi, estynyt osallistumasta autonkuljettaja - huoltajan tehtäviin, vaikka miettikin pitkään lähtemistä mukaan "henkiseksi tueksi". Herra kun oli juuri sopivasti TYKSistä kotilomalla. Loppujen lopuksi hyppäsin kuitenkin itse auton rattiin ja hurautin yksinäni meiltä puolen tunnin matkan Loimaalle poimien sieltä autoon mukaan, huoltajaksemme lupautuneen, ystäväni Katrin.

Matka kisapaikalle sujui hyvin. Perillä paperihommat kuntoon, humma traikusta pois, huoltoauton irroitus kopista ja ilmottautuminen ell-tarkastukseen. Lähtölupa saatiin sykkeillä 33 eikä ollut mitään huomautettavaa.
Ilma vaan ei ollut kovinkaan kaunis... Vettä satoi, tuuli reippaasti ja oli KYLMÄ, toppatakki ei ollut yhtään liioiteltu varuste hevosen eikä ratsastajan päällä!

1.lenkki:
Ensimmäiselle lenkille starttasimme kosteissa tunnelmissa aamulla klo 9. Vettä sateli enemmän ja vähemmän oikeastaan tauotta. Luokkaan oli ilmottautunut kolme ratsukkoa, mutta vain toinen rohkea lisäksemme oli uskaltautunut lähtöviivalle asti.

Reitillä oli pituutta n. 33 km ja taitoimme sen tasatahtia toisen ratsukon (Anne Perälä - Millionfield's Roadrunner) kanssa. Asvalttia oli jonkun verran ja ne pätkät kävelimme, muuten matka taittui ravissa. Kalilei oli mukavan rento ja reipas samaan aikaan! Eteni just sopivassa vauhdissa eteenpäin, mutta missään vaiheessa ei tarvinnut riidellä nopeudesta ohjasta kiskomalla.

Lenkki oli kaikenkaikkiaan helppo. Ei suuria mäkiä, ei metsäosuuksia, ei erityisen huonoa pohjaa.
Muutamia hitaita huoltoja tehtiin matkan varrelle. Juotavaa Kilikali ei ottanut, mutta porkkanoita ja omenaa mutusti tyytyväisenä.

Reilua puolta kilometriä ennen tauolle saapumista siirryimme käyntiin, tulin selästä alas ja laitoimme Kalileille, Katrin kävellen vastaan tuoman, sadetoppaloimen päälle.
Välittömästi taukolinjan jälkeen satula pois ja ilmoitin ruunan ell-tarkastukseen samalla minuutilla saapumisen kanssa. Sattumalta meinaan lähtö- / maalilinja ja ell-tarkastuspiste sijaitsivat aivan vierekkäin. Tässä vaiheessa peremmällä kisa-alueella tapahtui pahannäköinen vaaratilanne satulan jäädessä rintaremmistä roikkumaan hevosen jalkoihin. Tulisieluinen arabi-risteytys tietysti pelästyi tästä pahoin ja hetken näytti tilanne päättyvän todella pahasti. Loppu hyvin tilanteella kuitenkin ja eläinlääkärikin kirjureineen tuli Kalileita katsomaan.

Syke oli hyväksyttävä (syke 45, raja on 64), ravijuoksutus meni hyvin ja kaikki arvostelukohdat olivat A. Lupa seuraavalle lenkille siis annettiin.


Tauolle tulossa, kuvasta kiitos Hopon poppoo!



Kuvasta kiitos Hopon Poppoo!

Lähdössä toiselle lenkille.
Kuvasta kiitos Teija Kojo!

2.lenkki:
Kalilei söi väliajan ruohoa ja mutusteli muutaman kauranjyvänkin. Juotava ei vieläkään kelvannut, mutta en ollut mitenkään huolissani asiasta, yleensäkin Herra Hevonen hörppää ensimmäiset vedet vasta parin lenkin jälkeen.

Seuralaisemme sai starttiluvan vasta meidän jälkeemme, joten lähdimme kiertämään toista lenkkiä (n. 15 km) yksin. Kalilei oli hivenen tahmean oloinen liikkumaan ja yritti kyttäillä matkan aikana postilaatikoita ja muuta mukamas pelottavaa.

Lenkki eteni nopeasti loppua kohden eikä montaakaan huoltoa tehty. Keli oli edelleen viileä ja vettä tuli reippaasti aina välillä. Sitten oli vielä se TUULI... Eräällä peltoaukealla puhalsi niin paljon ettei meinannut henkeä saada. Tukat tuulesta suorana jatkoimme sinnikkäästi matkaa vaikka molemmilla tippui vettä naamasta ja kylmä yritti kangistaa.

Viimeisellä huollolla ennen taukoa Kalilei hörppäsi ämpäristä vettä n. 8 litraa. Mutusteli hieman ruohoakin ja hiljensin epäilykseni siitä, että ruuna tuntuu hivenen jotenkin oudolta.
Taas n. puoli kilometriä ennen taukoa Katrin tuoma toppasadeloimi hevoselle päälle ja taluttaen tauolle. Siellä heti satula pois kyydistä ja ilmottautuminen jälleen samalla minuutilla ell-tarkastukseen.
Sykkeet hyväksyttävät (syke 57) ja arvostelukohdat yhä A.

Tauon aikana ei Kalileille maistunut juoma ollenkaan. Ei tavallinen vesi eikä melassivesi, ei viileänä eikä haalean lämpimänä. Ruohoa sentään ruunaska natusteli ja uskoin (toivoin liikaa?) sen saavan siitä nestettä.


Toiselle tauolle saavuttu ja satulaa otetaan pois,
Kalilein ilme kertonee jotain kelistä?
Kuvasta kiitos Hopon Poppoo!


3. lenkki:
Viimeinen lenkki oli toistoa edellisestä eli n. 15 km pieni nykäisy enää. Tai sellaiseksi sen siis kuvittelin. Matkaan Kalilei lähti jäykänlaisesti, sehän johtui tietysti tauolla seisoskelusta ja kylmästä kelistä, ajattelin.
Lenkin aikanakaan ruuna ei kerännyt minkäänlaista vauhtia pyynnöstä huolimatta. Eteni hölkkä-ravia masentuneen oloisena eteenpäin ja varsinkin viimeiset 5 km olivat jo todella tahmeita.

Ensimmäisen isomman havahduksen koin huollossa n. 10 km kohdalla. Juoma ei edelleenkään uponnut eikä enää mennyt porkkana tai omenakaan! Ei todellakaan ole Kalilein tapaista kieltäytyä herkuista edes kisasuorituksen aikana. Onneksi ruohoa sentään maiskutteli tien pientareelta!
Paljoa muuta ei ollut tehtävissä tässä vaiheessa kuin ratsastaa muutamat viimeiset kilometrit maaliin ja katsella tilannetta tarkemmin. Liikkeessä sykkeet olivat ihan normaalit, mutta huoltoon pysähdyttyä eivät laskeneetkaan aivan normaalilla nopeudella alas.

Viimeiselläkin kerralla loimi päälle n. 500 metriä ennen maalia ja taluttaen kohti kisakeskusta. Ennen maalilinjan ylitystä kiipustin vielä kyytiin ja niin oli sen päivän kisasuoritus viimeistä ell-tarkastusta vailla valmis!

Maalissa emme pitäneet mitään kiirettä ja hosumista. Satula pois selästä, kastelupulloista vettä kaulalle ja loimitettuna sykkeen tarkastus kahvalla. Sykkeet näyttivät olevan jo hyväksyttävissä rajoissa, joten muutama kävelykierros pihalla ja ilmottautuminen tarkastukseen 6 minuuttia maaliintulon jälkeen. Ajattelin hevosen jäykistyvän täysin, jos tässä vaiheessa annan sen jäädä seisoskelemaan ja siirrän tarkastusta myöhemmäksi.

Siitä se jännitys sitten alkoikin... Kalilei oli alakuloinen ja roikotti päätään apaattisena. Eläinlääkäri Marika Nevala mittasi sykettä todella pitkän aikaan. Syke hyppi paljon ylös ja alas, mutta oli silti hyväksyttyissä rajoissa. Sykkeeksi kirjattiin 52 lyöntiä minuutissa.
Suolistoäänet olivat suunnilleen normaalit, mutta olisivat voineet toki olla voimakkaammatkin.
Liikkeiden esittämiseen sain Kalilein vielä sen verran heräämään, että ruuna pisteli menemään tarkastuksessa ihan reippaanlaisesti! Liikkeestä sai B:n, enkä yhtään ihmettele. Tuossa kelissä taisivat olla sekä ratsastaja että hevonen antaneet jo parhaan teränsä muutamia kilometrejä ennen maalia...

HYVÄKSYTTY tulos saatiin, mutta täytyy lainata eläinlääkärin sanoja, "rimaa hipoen". Kalilei ei ollut missään tapauksessa enää täydessä iskussa ja juomattomuus alkoi olla todella huolestuttavaa! Mietimme suonensisäistä nesteytystä, mutta päätimme antaa ajan vielä kulua hetken aikaa. Ruuna kuitenkin sentään suostui syömään ruohoa eikä aivan kuolonkouristuksissa ollut.

Kahden fleece- ja yhden sadetoppaloimen alla Kilkutin mutusteli ruohoa puolisen tuntia ja alkoikin olla jo hivenen pirteämpi. Melassivettä meni muutamia litroja suurien kehujen saattelemana ja tilanne tuntui olevan paranemaan päin.

Kävimme pokkaamassa palkintomme ja pikku hiljalleen aloimme miettiä kotiapäin lähtöä. Eläinlääkärinkin mielestä Kalilei oli kuljetuskunnossa ja keskustelimme yhdessä illan jatkotoimista. Juomaan pitäisi hevonen ehdottomasti saada ja jos ei saada, päivystävä eläinlääkäri pitää kutsua vielä illalla nesteyttämään. Aamuun asti ei ollut varaa enää odottaa.

Eläinlääkärin tekemän maaliintulotarkastuksen jälkeen olin laittanut ruunan jalkoihin jääpalapussit ja ne otettiin pois ennen lähtöä ja tilalle vaihdettiin villapintelit matkan ajaksi. Kamat kaikki kasaan, polle kopin kyytiin ja 1,5 h kotimatka oli valmis alkamaan.

Kuvasta kiitos Hopon Poppoo!

Kotona traikusta purkautui iloisen oloinen Kalilei! Onneksi!! Juomaa meni melkein ämpärillinen ja mehukasta ruohoa annoin herran syödä yli tunnin verran. Tilanne vaikutti olevan ohi ja uskalsin jättää ruunan yöksi karsinaan kahden ison vesiastian kanssa palautumaan päivän koettelemuksista. Sitä ennen kuitenkin villapintelit pois jaloista ja reippaat kerrokset linimenttiä tilalle.

Loppuajatuksia: 
Suurin ja tärkein kysymys: MIKÄ MENI PIELEEN? Miksi hevonen oli maaliin tullessaan niin heikossa kunnossa? Miksi se ei juonut? Reitit olivat helpot, matkavauhtimme oli hidas (keskinopeus 12,7 km/h) ja ilma oli viileä, mikään näistä ei voi aiheuttaa suoraan nestehukkaa ja väsynyttä hevosta.
Kalileilla on viime kaudelta monta tulosta 50 km luokista ja tällä kaudella se on mennyt 1 x 40 km, 1 x 60 km ja 1 x 80 km, nämä kaikki helposti suorittaen. Kunnon pitäisi olla kohdallaan eikä tälläisen kisan pitäisi olla millään tapaa liian raskas.

Ainoa muuttunut tekijä näissä kisoissa edellisiin verraten oli huoltajan vaihtuminen. Olemme kolmen tiiminä (minä, avomies Upi ja Kalilei) kiertäneet kaikki aiemmat kisamme ja ilmeisesti Upin puuttuminen huoltojoukosta hämmensi ruunaa. Mietimme tätä sekä kisapaikalle, että kotona, ja tämä lienee nyt (toistaiseksi ainakin) kaikkein oleellisin syy juomattomuuteen. Katri hoiti huoltajanhommansa erittäin hyvin, siitä ei ainakaan voinut olla kiinni.

Jatkossa pitää entistä tarkemmin miettiä milloin huolestuminen on aiheellista ja milloin vain harhaluuloa! Olisiko tässäkin tapauksessa pitänyt keskeyttää kisa jo ennen viimeistä lenkkiä? Toisella lenkillä tuntui hivenen oudolle jokin juttu kokonaisuudessa. En osaa nimetä mikä, mutta pieni epäilys häilyi jo päässä silloin. Hevonen on tuttu jo vuosien ajalta ja kolmatta kautta kilpailemme matkaratsastuksessa, joten jonkinlainen tuntuma hevoseen on tullut, tiedän milloin on asiat hyvin ja milloin sitten taas eivät.
Ajattelin toisen lenkin oudon pienen tahmeuden johtuvan seuran puutteesta, Kalilein inhoamasta tuulesta ja sateesta sekä osittain myös hevosen kyllästymiseen kilometrien seuratessa toisiaan. Olisiko taustalla ollutkin jo nestehukan alku?

Taukotarkastuksessa ell ei nähnyt mitään mainittavan arvoista, vaan arvio kaikki kohdat hyväksi eli A. Kuitenkin jokainen hevosenomistaja (tai ratsastaja tai hoitaja) tuntee oman hevosensa parhaiten ja lienee mitä tärkein ihminen huomaamaan kun kaikki ei olekaan kunnossa.
Tässä kisassa huomasimme myös miten haavoittuvainen meidän pieni kolmikkomme taitaa olla. Itsellekin päivä oli normaalia mr-kisapäivää raskaampi. Yleensä saan ajomatkat nukkua tyytyväisenä pelkääjän paikalla, mutta tällä kertaa kisareissuun kuului myös kuskina toimiminen.

Toki sitä pitää positiivistakin palautetta antaa tiimille reissusta! Saimme tuloksen masentavasta kelistä ja muista vaikeuksista huolimatta ja tarinan loppu oli onnellinen! Varsinkin ell-tarkastuksen raviosuuksien esittämiseen pitää nostaa peukkua ylöspäin. Ne meinaan menivät hyvin! Yhtään ainokaista kertaa ei ollut ruunalla aikomusta jumittaa tai olla juoksematta reippaasti. Harjoitus on tuottanut tässä nyt tulosta ja olemme todennäköisesti löytäneet sopivan tavan tälle hevoselle esittää ravia. Pitkä riimunnaru pitää vielä ensi kerralla pakata kisatavaroihin mukaan ja käyttää sitä hyödyksi tarkastuksissa jatkossa.

Elämää kisojen jälkeen:
Kisoja seuraavana päivänä, sunnuntaina, Kalilei oli hyvävointinen. Juomaa oli yön aikana hävinnyt n. 20 litraa ja ruuna oli iloisella tuulella. Kävimme ilman satulaa puolen tunnin kevyen maaston eikä liikkeessä tuntunut edes jäykkyyttä! Myös jalat olivat kuivat ja viileät.

Lähiviikkoina Kalileista otetaan verikokeet ja katsotaan, että arvot ovat ok.
Seuraavat mr-kisat lienevät vasta heinäkuun lopulla olevat SISUratsukoiden SM-kisat. Tämä "väliaika" mr-kisojen välissä tehdään toivottavasti ahkeraa kouluratsastustreeniä. Toiveena olisi kisata kouluakin tänä vuonna ja pienenä haaveena olisi osallistua suomenhevoskisoihin aluetasolla Kalilein kanssa.

Tulokset:
Luokka 3: 63,3 km ihanneaikaratsastus (taso 2.4)
HYV. Anne Perälä (RieRat) – Millionfield's Roadrunner 12,1 km/h (26,1 pist.)
HYV. Taru Pentikäinen (SISU) – Kalilei 12,7 km/h (21,7 pist.)

Kaikki tulokset löytyvät SISUratsukoiden nettisivuilta: http://www.sisuratsukot.net/41