LISÄTIETOA:

tiistai 31. tammikuuta 2017

Päiväkännit ja muita tapahtumia

Vitsit, ei se elämä näköjään päättynytkään työpaikasta irtisanomiseen. Täällä mää olen. Ihan vahvasti hengissä eikä ole edes meteoriitti pudonnut päähän. Kolme kaviokastakin seisoo yhä pihalla, syö ja varsinkin paskoo. Ja paskoo lisää.


Ennenkuin päästään niihin päiväkänneihin, niin laitetaas kuva meidän kengityspäivältä. Vodelle tuli tilsakumia, uutta nastaa ja Miniponille suksiin lyhennystä.


Sitten ne päiväkännit. (Ei ollut kalsarikännit, kun oli otuksilla seuraa.) Tarulandian laatukolmikko pääsi meidän naapurikunnan mahtavan heppaosaavaisen eläinlääkärin käsittelyyn vuosihuollon merkeissä. Raspausta ja rokotusta koko väelle siis. 

Päivä alkoi sillä varmasti käyttäytyvällä ja helpolla kaverilla eli Voitto kahdeksan vee:n kanssa. Hiukan oli hampaissa sanomista siellä ja täällä. Ei mitään erikoisempaa ja otus käyttäytyi odotetunlaisesti eli turhia askelia tallin käytävällä ottamatta. 

Seuraava potilas oli Miniponi. Sillä olikin sitten purukalustossa aivan kauhean paljon sanottavaa. Läski kuin mikä (ei ole jäänyt ruuat syömättä), toiminut moitteetta ajossa ja suusta löytyy sellaiset piikit, että ovat kasvaneet jo poskiin sisälle. Todella mahtavaa! Poni tuhisi erittäin närkästyneenä kun orhin harmittavan ahtaissa poskissa operoitiin ja verenvuodatuksen myötä saatiin suuvärkki hyvään kuntoon. Nyt kelpaa mutustella taas!

Viimeiseksi jätettiin tallin villikortti. Hysteerikko, silmien pyörittäjä, mua-ei-voi-sitoa-kiinni-saan-vetopaniikin, rakas sekasikiöni Hurja-Urmas. Ihan tovi, jos toinenkin, etsittiin kaulasta paikkaa rauhoituspiikille ponin heiluessa ja huojuessa. Silmämunat meinasivat pullahtaa päästä vielä ensimmäisen annoksen jälkeen, joten lisää mömmöjä poniin. Toisen annoksen jälkeen korvat törröttivät antennina yhä edelleen. Kolmannen annoksen jälkeen eläinlääkäri totesi, että enempää ei voi antaa, tällä määrällä kaadetaan ruunattavat ponit.

Mutta siinä se sopiva annos tuollekin läsipäälle oli! Yhteistyöhalukkuus oli kymppi plus, hampaat olivat ongelmattomassa kunnossa (mitä nyt lapsiheppa viisvee vasta vaihtaa hampaitaan, aaawwwww) ja homma oli alkuhysterisoinnin jälkeen hoidettu tosi helposti. Hurkille extrapisteet!


En tullut Hurmakselta kysyneeksi minkälainen krapula nuorelle herralle tuli kolmen shotin jälkeen, mutta aikas tuhti humalatila ainakin oli. Raspauksen jälkeen poni työntäen tarhaan ja siinä samoilla jalansijoillaan se sitten seisoikin yli tunnin. Keittiön ikkunasta on onneksi loistava näkymä tarhan etuosaan ja sain vakoiltua virkoamistouhuja sisätiloista. Toisinaan on ihan kiva, että nämä välimatkan tässä tontilla ovat tälleen maltilliset.


Olen muuten treenannut ihan kauheasti noita karvakasoja! Täällä etenis luistimilla parhaiten... Eli Voitto maastoilee kävelyä mahdollisuuksien mukaan ja Miniponit syö ja lihoo, lihoo ja lihoo. Ilmoitin Miniponin Vaskion rotunäyttelyynkin 1,5 viikkoa sitten ja ajattelin, että jooojooo, mää ehdin ihan hyvin sitä laihduttaa tässä kuukauden aikana ennen kuin pitää olla näytillä. Kaunis ajatus, toteutus vaan hiukan tökkii täällä jäätiköllä. (Lue: en ole yhtään kertaa liikuttanut ponia tänä vuonna)




En tiedä missä on talvi, mutta ei täällä ainakaan. Tammikuu ja vuorotellen on jäätä tai vettä ja jäätä. Tarha on ollut suurimmalta osin siivoamatta jo muutaman kuukauden, kun ei tuosta umpijäätyneestä kikkarevuoresta saa mitään irti ilman ydinpommia. Kevättä odotellessa ja sitä aivan karmeaa kakkarallia, joka silloin on luvassa. (En halua, en en en!),

Mökin ympärillä sentään olen pörrännyt kottikärryjen ja käsiaseiden kanssa. On ollut lapio, kaksi erilaista talikkoa ja kaksi erilaista haravaa. Olkea on kärrätty mennen-tullen ihan koko ajan, kun ei tämä kosteusprosentti vaan palvele oikein tuota olkipetiä. Kaiken kruununa on joku suklaarusinoita kakkiva yksilö keksinyt, että on super-fantsua töräyttää läjä aina tuohon pihattomökin oviaukolle. Hei oikeasti, jotain tolkkua tuohon touhuun! Normaali kakkapaikka sijaitsee sentään metrin päässä oviaukosta (ja jopa oven ulkopuolella).


Voitto vietti edellisen höpinäni jälkeen lomaa (en edes muista miten kauan...), mutta se oli taas avain onneen, koska viime viikolla maneesilla Mr. Suomenjupotin oli jälleen erittäin erinomainen! Teimme treeneissä ravisulkuja koko rata leikkaa -linjalla ja vastalaukkaa keskiympyrällä tehden myötälaukkavoltin toiseen päätyyn. Voitto meni todella hyvin! Jes!


Traikkukin sai taas jatkoa liikennöintiluvalle tieliikenteessä. Tällä kertaa käytin kopin eri katsastusasemalla ja jarrudynossa katsottiin jarrut. Ei mitään moitittavaa!


Tämmöisiä terveisiä täältä kuran keskeltä. Huomenna on helmikuu ja talvi kauneimmillaan, heh heh!


4 kommenttia:

  1. Petkele on aika näppärä työkalu kohmeisten lantakasojen irroittamiseen. ;D Ens viikolle on luvattu ainakin tänne ihan kunnon pakkasiakin, jospa se toisi luntakin mukanaan. Just, kun on kerinnyt hehkuttamaan, että talvi on ihan kiva, niin jo on seuraavasta päivästä lähtien luistinratakelit.. Sama on toistunut jo useamman kerran tänä talvena. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Tuota härveliä mulla ei olekaan vielä työvälineistössä! Ehdottomasti tarpeellinen! Enkä ole itse edes näiden vuosien aikana tuota tajunnut hommata, olenpas blondi! :D

      Katsoin kans säätiedotusta, että pakkasta luvassa aikas reippaasti ensi viikolle. Lunta ei kyllä yhtään... Eli eipä liioin tarvitse treenata tulevinakaan aikoina. (Maneesi kotipihassa ois kiva)

      Äläkä sää siellä hehkuttele mistään kivoista talvista mitään, niin saatettais saada vielä luntakin! :D

      Poista
  2. Huojentavaa lukea kuinka tehokkaasti muuallakin liikutetaan.. Täällä liikutus on lähinnä sitä että tarhasta on laitumelle portti auki ja kun ponit saa mahansa täyteen heinää ne menee pierupukkilaukkarundille laitumen puolelle ja palaavat sitten taas ottamaan hiukopalaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on laidun pihassa eripuolella kuin tarha, joten aivan noin vaivatonta ei kulku valitettavasti ole. Olen kyllä miettinyt että kävisi kolmikon päästämässä hiukan juoksentelemaan sinne heinikkoon, mutta asia on vielä työn alla. Lähinnä siksi, että en oikein tiedä miten saan ponit siirrettyä kaatumatta tarhasta sinne laitumen pitävälle pohjalle ilman hokkeja. Kantamalla ehkä? :)

      Poista