Toisinaan sitä huomaa päätyvänsä paikkoihin missä ei ole ennen vieraillut. Tai tilanteisiin, jotka eivät ole tuttuja tai joiden syitä voit vain arvailla. On siis aivan mahdollista tajuta seisovansa Varsinais-Suomalaisella Kurjenrahkan kansallispuiston suoalueella eräänä kesäkuisena yönä kello neljä pidellen alle metrin korkuista poniasi narun päässä.
Olimme etsimässä täydellistä valoa.
Lienee jonkinlainen kohtalon oikku että tapasin useita vuosia sitten näiden kuvien ottajan, Jaana Vuolan. On ollut huikeaa seurata (ja olla hevosteni kanssa osana) Jaanan kehittymistä kuvaajana ja siinä ohessa nähdä sitä työtä mikä pitää tehdä ennenkuin on ensimmäistä kuvaakaan napattu kameraan.
Nämä kuvat liittyvät Jaanan pitämään kuvauksen workshoppiin, minne Miniponiani pyydettiin kameran eteen kuvausmalliksi. Siellähän me sitten törrötettiin upeassa aamuauringossa järven rannalla, suolla, pitkospuilla, pumpulipellolla ja polulla.
Kotimatkalla käytimme vielä harvinaislaatuisen tilaisuuden hyväksemme: kuvia palaneessa metsässä. Palopaikka oli tuore, vain muutamia päiviä vanha, ja ehkäpä sen hengitystä vaikeuttavan, pistävän tuoksun voi melkein kuvastakin haistaa.
Paljon on blogihiljaisuuden aikana ponin ja Jaanan kanssa seikkailtu kamerat mukanamme. Mutta näistä muista retkistä sitten jonain toisena kertana lisää, lupaan laittaa niistäkin kuvia näytille.
Kuvista iso kiitos taitava Jaana Vuola.
Instagram: photosby_jaana/
Aivan mahtavia kuvia! Ja tuo palanut metsä on todella upea tausta!
VastaaPoistaOn kyllä upeita kuvia ❤️
VastaaPoistaIhania kuvia taas 😍
VastaaPoistaNoi kuvat on niiiiin hienoja!! Ihastelin tuota pumpulipeltokuvaa facebookissa mutta eipä mulla raksuttanut kenen suloinen poni siinä seisoo. Täydellisiä!
VastaaPoistaIhania kuvia! <3
VastaaPoistaWAU mitä kuvia!
VastaaPoista