LISÄTIETOA:

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Tarinoita tosielämästä, osa 768


Kilpailuihin valmistaudutaan huolellisesti. Hyvissä ajoin tutustutaan kilpailukutsuun, valitaan sopiva kilpailuluokka, harjoitellaan tehtäviä, suunnitellaan miten valmistaudutaan viimeiset päivät ja miten kilpailupäivänä toimitaan. Mukaan kisareissulle otetaan riittävästi apukäsiä ja valmistetaan tietysti herkulliset kisaeväät. Edellisenä iltana mennään ajoissa nukkumaan ja aamulla ollaan virkeinä oikeassa aikataulussa lähdössä reissuun. Kisapäivä sujuu iloisesti ja kotiin tullaan tyytyväisinä.

Vai mites se menikään?

Kisoihin muistetaan ilmottautua ja ihme kyllä kipakin toimii. Ponia ei treenata sen enempää valmentajan katseen alla kuin kentälläkään pyörimällä. Osallistujakirjettä tavataan viimeisenä iltana lasten iltapalan aikaan kauheassa möykässä ja koulurataa kirjoitetaan ruutupaperille saman aikaisesti. Lasten nukahdettua poni kaivetaan pihan perältä talliin ja hännästä pestään suurimmat liat pois. Kello 22.10 on hyvä aika käydä ajamassa ponilla hiukan ja todeta videolta ponin näyttävän aivan jäätävän kamalalta. Lähellä puoltayötä trailerin ja vetoauton yhdistyttyä, vetoauto alkaa kirkua punaista airbag-valoa. Hienoa. Kouluradan kulusta ei vieläkään ole mitään tietoa, ehtiihän sitä autossakin opetella kisapaikalle körötellessä. Eikä mitään eväitäkään tietenkään tarvita, matkalta sitten vaan jostain jotain, ehkä.

Herätykseen aikaa alle kuusi tuntia ja sen jälkeen poni kärryyn, ipanat autoon ja peukut pystyyn että kaikki tarvittava on mukana. Huomenna VOVMP (= vakavasti otettava valjakkominiponi) starttaa 1-tason valjakkokisoissa. Ilman apulaista ei sentään tarvitse tällä kertaa lähteä reissuun. Yksi rohkea vapaaehtoinen on uskaltautumassa lastenhoitaja-poninhoitaja-maagroomi-kartturi-jokapaikanapu -rooliin.

Nyt virittelemään riittävä määrä herätyskelloja että on edes teoreettinen mahdollisuus herätä ajoissa. Huomenna mennään! Huiiiiiii!


4 kommenttia:

  1. Maha menee täällä sekaisin jo pelkästä siitä että lukee tuota kuvausta :D musta ei niin ois kisoihin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kisaaminen ja sinne lähteminen oli hauskaa ja helppoa ennen lapsia! :D
      Nyt on pikkusen liikaa noita muuttuvia tekijöitä jotta ainakaan minä jaksaisin kovinkaan usein kasata kaikkea kasaan ja lähteä kisoihin. Se on jo kiva irtiotto arjesta kun pääsee valmentajan katseen alle ajamaan silloin tällöin. :)

      Poista