LISÄTIETOA:

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Tirkistelynhaluisille

5.20 Vauva (pari päivää vailla 1 v) herää itkemään. Otan pinnasängystä viereeni.

6.20 Havahdun kun esikoinen (4,5 v) kolistelee makuuhuoneen lipaston laatikoita. Etsii tablettia. En anna lupaa ohjelmille vaan kehoitan tulemaan viereen jatkamaan uniaan. Tottelee, ihme kyllä.

6.25 Vauva herää uudelleen. Palautan hukkapätkän pinnasänkyynsä ja annan lelupussin viihdykkeeksi. Jää tyytyväisenä rapistelemaan ja joku mielikuva on jäänyt, että kellahtaa maate liki heti ja jatkaakin nukkumista.

8.15 Saan silmäni auki ja näen kuopuksen leveän virneen kera seisomassa pinnasängyssä. Esikoista ei näy missään. Löydän jätkän keittiön pöydän äärestä hörppimästä Bonaquaa suoraan 1,5 litran pullosta.

8.25 En ole edelleenkään ihan varma olenko herännyt. Tarjoilen aamupalan meille kolmelle ja yritän saada taas elämästä kiinni. Puurolautasten tyhjennyttyä koittaa hämmentävä hetki. Molemmat pojat poistuvat keittiöstä olohuoneen puolelle leikkimään sovussa. Ehdin hiippailla pakastimelle ja huitaista Mars-jätskin näkymättömiin ennenkuin normaali älämölö ja äitiäitiäitiiiii-jankutus ottaa taas vallan.


10.42 Keittiö on raivattu, tiskit vaihdettu koneessa puhtaista likaisiin ja pyykkikone hurisee. Siirrän vanhemman ponipojan kanssa orit yölaitumelta päivätarhaan.

10.50 alkaa aitahommat. Eilen omalta pieneltä pellolta on tehty heinäpaalit ja olen niistä niin innoissani että voisin mennä paaleja halaamaan ja silittämään. Muut tekevät 20, 200 tai 2000 paalia. Täällä tehtiin KAKSI! Mutta omasta pellosta omille poneille heinää hei! Kaksi miniponia mutustaa näitä paaleja kolme kuukautta eli liki puolet talvesta. Nyt kun heinä on paalattu, orit saavat mennä laiduntamaan heinäpellolle.

Esikoinen leikkaa saksilla ruohoja.

Äitiiiii, ota kuva leppäkertusta.
12.00 Isompi pojista on sujuvasti keksinyt puuhaa pellolla itselleen ja pienempi on tukevasti sidottu valjailla vaunuihin, joten aita on käyttövalmiina yllättävän kivuttomasti.


12.16 Ruoka-aika. En jaksa tehdä mitään sen ihmeempää murkinaa, joten tarjolla on kuuluisaa "mitä kaapista löytyi". Huomioikaa erityisesti valmis vauvanruoka suoraan lasipurkista lusikalla lapioituna.

12.33 Vauva nukahtaa syöttötuoliin ennen kuin ruokapurkki on tyhjä. Siirrän pikku isännän ulos vaunuihin unille. Isompi poistuu leikkeihinsä ja saan melkein kolme minuuttia syödä rauhassa. Tämän hartaan hetken jälkeen hätistelenkin esikoista pois häiritsemästä samalla kun yritän haarukoida lautasen tyhjäksi.

13.08 Esikoinen lähtee edeltä ulos. Jään tyhjentämään pyykkikonetta koriin.



13.13 Astun puhtaita vaatteita sisältävän korin kanssa ovesta ulos. Ponipoika tepastelee tallipihalle poikaponi narun päässä. Hämmästyn. En tiedä miten on ponin tarhasta saanut ilman että toinen karkaa eikä tämmöiseen hommaan edes lupaakaan ole ollut. Toiminnanmies on ehtinyt hakea varusteitakin valjastuspaikalle valmiiksi.



13.32 Pyykit ripustettu kuivumaan samalla kun seuraan pojan harjaustouhuja ponin kanssa ja huutelen vastauksia päättymättömään kyselytulvaan. Vauva höpisee vaunuissa, olen varma että herää ennen aikojaan.



13.47 Poni valjaissa ja kärryjen pyörät pyörimässä. Suunnataan omalle pellolle. Yksivee jatkaa vaunuissa uniaan.

13.49 Lapsi haluaa ohjata. Ei osaa ja harmistuu. "On ihan tyhmää vaan istua täällä kärryissä!"

13.56 Lapsi hakee polkupyörän ja alkaa rässiä sen kanssa pellolla.

14.08 Kännykkä pirisee. Yritän ohjata ponia ympyrällä ja hallita kärryille palannutta lasta samalla kun koitan keskittyä puhelimessa kuulemaani.


14.41 Poni on treeninsä kipitellyt ja siirtyy kokovartalosuihkuun. Esikoinen menee rämpyttämään fillarinsa soittokelloa vaunujen viereen ja tahallaan herättää pikkuveljensä.


14.55 Parkkeeraan vaunut tienpientareelle ja nostan toisen muksun ponin kyytiin. Käydään pieni kävelylenkki ja lapsi pyytää lisää. Tepastellaan vielä toiseen suuntaan hetken aikaa. Vauva huutelee päteviä ohjeita veljelleen, joka ei oikein kykene tällä kertaa keskittymään siihen mitä on tekemässä.

15.15 Käyn pikaisesti sisällä ja ulos palattuani (noin 2,54 minuutin jälkeen) isompi on irroittanut pienemmän vaunujen valjaista ja nostanut maahan. Kuopus istuu nokkospuskassa aivan liki aitalankaa ja parkuu naama punaisena kitarisat vilkkuen. Lieneekö ottanut lisävirtaa sähköpaimenesta, nokkosesta vaiko nauttinut tuplat, en tiedä. Pelastan mitä pelastettavissa on.

15.25 Kamat kasassa ja ohjelmassa ruokatauko.


16.55 Lähtö kotipihasta. Puoli viisi piti olla maalausapuna, mutta koska kristallipallo ei etukäteen näyttänyt erityisen esikoisen syövän yli tuntia ruokaansa, ollaan reippahasti myöhässä. Haetaan kuitenkin matkalta laatikollinen mansikoita.

20.50 Kotona jälleen. Isoveli sammuu hammaspesun jälkeen sänkyynsä alle kolmen minuutin ja tästä ilahtuneena pikkuveli on tietysti äärettömän energinen ja touhukas.

21.30 Perunat ja porkkanat porisevat kattilassa ja kala on siirtynyt uuniin ottamaan lämpöhoitoa. Talon pienin sitkeästi potkii pinnasängyn laitaa, pyörii, hyörii ja lopulta innostuu repimään verhoakin.

22.25 Taistelen väkisin unta vastaan. Hukkapätkä ei edelleenkään nuku. Muistan käydä ottamassa ruuat pois liedeltä ja totean kalan olleen vahingossa liian kauan kypsymässä. Pikkusen tuli kuivaa, hupsis. Ajattelen blogin päivittämistä, mutta jumitan aivottomana selaamaan ensin facebookkia ja sitten hevostalli.nettiä.


23.27 Talossa vihdoin off-asentoon siirtyneitä lapsia. Syön iltasapuskaa, rouskuttelen menemään päivän kolmannen jätskin ja laahustan ulos.


23.55 Eläinkunta ruokittu, pyykit kerätty narulta pois ja hengitetty pari kertaa syvään todeten että jälleen yksi päivä takana ja ihan hyvin sujui. Pääsen jopa saman vuorokauden puolella sisälle. Saavutus kai sekin.

1.06 Luovutan ja lähden treffaamaan Nukkumattia. Piti kissa madottaa, ihottumainen Hurmas-poni hoitaa ja kämpästä suurimmat raivata paikoilleen. Tyydyin viemään roskapussin ulos ja sujuvasti siirtämään muut hommat tulevalle päivälle. Tai sitä seuraavalle. Tai sitä seuraavalle. Blogia sentään sain naputeltua tabletin kanssa.

7.40 Hyvää huomenta! Myöhään nukahtaneet lapset nukkuvat pitkään aamulla. Ei käy valittaminen. Yöherätyksiäkin oli tasan nolla, joten voisihan sitä asiat huonomminkin olla.

* * *

Tältä näytti meidän kohtuullisen tavallinen arkipäivä täällä, tällä hetkellä, tässä elämänvaiheessa. Tirkistelynhaluisille tämän blogipostauksen idean tarjosi Penaponi-blogi.

14 kommenttia:

  1. Ehdottomasti lisää näitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tirkistelijöille lisää tirkisteltävää?! :D :D

      Poista
  2. Apua kuin tuttua :D :D Mä en oo yksin! Huraa! Siis... päättymätön kyselytulva, check! Äitiäitiäitiäitiääääääiiiiittiiiii, check! Valjailla vaunuissa pysyvä nuorimmainen, check! Salaa syöty jäätelö ennen aamuysiä, not check mutta erittäin hyvä idea! (yleensä syön vaan karkkia) 4 v. toiminnanmies/-nainen check, meillä tosin ONNEKSI vasta on "käyty antamassa ruohoa" tallissa paarmasuojassa oleville hevosille, oletettavasti kalterien välistä vaikka pelottavan näpsästi se jo avaa meidän melkoisen hankalat karsinanovien lukot... Ylipäätään kaikki tuonikäisen fiksut ideat check, ei vielä nokkospuskaa mutta tahallaan nipistämiset, jumppapallolla päähän heittämiset, you name it, we've had it.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä aikamoista sirkusta! :D Mahtavaa toki aina saada pientä tukea ja tietoa että en ole ainoa kaaoksen hallitsija. :D

      Ps. Jäätelö on aina hyvä valinta - oli kellonaika mikä vaan!

      Poista
  3. Niin huippua, että blogisi on taas toiminnassa! Ilahduin suuresti kun vihdoin ehdin 6-viikkoiseni päiväunien aikana hiukan tutkia blogimaailmaankin ja löysin uusia päivityksiä täältä :) Ja minä kun ajattelin, että onpa rankkaa tämä vauva-arki, kiitos tästä reality checkistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua että ilahduit kun näit täällä eloa! :) :)

      Vauva-arki on erilailla rankkaa kuin näiden hiukan vanhempien kanssa. Tällä hetkellä kaikki univelkakin on itseaiheutettua, ei voi mitenkään syyttää lapsia siitä. Ne kun nukkuvat sujuvasti jo yöt läpeensä. :)

      Mutta pienet vauvat on kyllä aivan valtavan ihania! Nauti! <3 Kasvavat mokomat kauhean nopeasti isommiksi.

      Poista
  4. Olipa ihana lukea tutun tuntuista menoa. Tästä sai kyllä jaksamista uuteen päivään. Kiva, että ehdit taas kirjoittaa blogia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä ehdinkö - haluan ainakin kovasti ehtiä! :D Nytkin kello on 3.14 ja voishan sitä nukkuakin hiukan ennen kuin ipanat heräävät... :D

      Nämä ruuhkavuodet on kyllä aikamoisia. Kauhean ihania ja ihanan kamalia! Tsemppiä meille, kyllä näistä selvitään. :)

      Poista
  5. Jäin tässä miettimään, että onko sulla nyt millainen tukiverkosto? Onko mahdollisuuksia tehdä joskus jotain ilman niitä ihania pieniä riiviöitä ;)?
    Ja jos et halua vastata niin ei todellakaan tarvitse, kunhan pohdiskelin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukiverkko on mielestäni ihan kohtalaisen hyvä nykypäivänä. Tai sanotaanko että kun en kovin usein pyydä lapsille hoitoa tai yritä tyrkyttää niitä minnekään, saan hoitopaikan tai apua pikku pirpanoiden kanssa jokseenkin aina kun sitä sitten pyydän.
      Kai sitä on vaan sen verran alistunut kohtaloonsa, että hilaa ipanat kauppaan mukanaan, yrittää liikuttaa ponin lasten ohessa ja tätä blogia kirjoittaa nipistäen omista yöunistaan. :D Että ei, ei nyt ihan loputtomasti ole mahdollisuuksia tehdä asioita ilman perilliskuntaa, mutta sitähän se nyt vaan on. :)

      Poista
    2. Kuulostaa ehkä äkkiseltään kummalliselta, mutta jos joskus tulee tilanne ja tarvitset lapsille leikittäjää, niin minulta voi kysyä :) Pyörin tässä turussa jonkin verran ja aina ei hirveästi tekemistä ole työvuorojen välillä..

      Poista
    3. Oho! No juu, hieman kuulostaa äkkiseltään kummalliselta! :D
      Kiitos vaan ehdotuksesta! Laita mulle jotain sun yhteystietoja vaikka sähköpostiin (lively@suomi24.fi) niin pidän tarjouksen mielessä. Turussahan me ei siis asuta, vaan sieltä vajaa 40 km Tampereelle päin.

      Poista