Mitä sää oot tehnyt?

Ai mää vai? Mää oon:

[ X ] Repsahtanut elämäni ensimmäiseen Kingsland-vaatteeseen! Lakkapään FB-sivun kautta tuli bongattua poistotuotteena KL Brooksville pikee-paita ja pitihän se lunastaa itselleen kun "halvalla" sain...

[ X ] Käynyt Suomen Ratsutarvikkeessa ostoksilla ilman että avomies- Upi sai kohtausta ostamistani heppajutuista. Mun hummista jo(t)ku(t) aivan ehdottomasti tarvitsi(vat) Eskadronin Focus -riimun ja -narun (19,00 € !!) ja Dr. Repel -ötökkämyrkkyä. Tuosta litkusta en tiedä yhtään onko tehokasta, mutta ostin varmuuden vuoksi, jos kisoissa joskus tarvitaan. Täällä kotona kun on suunnilleen ötökkävapaata yhä vieläkin, ei paarmojakaan mainittavaksi asti. Lisäksi valikoitiin pojille omenan makuinen likit ihmeteltäväksi. Se odottelee vielä ripustamista, saas nähdä maistuuko suomenjupottimille namipala.

[ X ] Ilmoittanut Voiton huomiseksi, lauantaiksi, Teivoon suomenhevosnäyttelyyn. Ruuna ei ole aivan timanttisimmassa kunnossa, mutta lähdetään nyt kuitenkin katsomaan maailman menoa. Tänään tuli oikein tehopestyä nuori mies, peukut pystyyn että "yöpuku" pitää Voiton puhtaana laitumella aamuun asti!

[ X ] Valmistautunut ratsastamaan Porrella sekä Kalileilla sunnuntaina seuratason koulukisoissa KN.Specialin. Pörri varmasti suorittaa radan rutiinilla, mutta Kalilein kanssa voi tapahtua melkein mitä vaan. En ainakaan yhtään ihmettele, jos tehdään radan ratsastuksen nopeusennätys... Kilkuttimella tuntuu toisinaan olevan pikkusen liikaa vauhtia kavioiden pohjassa.

Tiistai oli toivoa täynnä!

Toivoa siitä, että ehkäpä opin vielä istumaan ja ratsastamaan paremmin!



Viime tiistaina olin toista kertaa Porren kanssa Aira Toivolan ratsastuspilatestunnilla. Ensimmäinen kerta Airan katseen alla kuukautta aikaisemmin oli erittäin haastava uusien istuntaohjeiden vuoksi, mutta ilmeisesti näiden viikkojen aikana on tapahtunut aikasten paljonkin edistystä. Tällä kertaa oli nimittäin huomattavasti helpompaa! Istuntaa toki korjattiin edelleen, mutta "palikat" alkoivat olla jo toivotulla tavalla päällekkäin.

Airakin totesi, että "olet mennyt valovuoden eteenpäin siitä kun viimeksi täällä olin". Olen itsekin huomannut, että olen vihdoin saanut polvet ja reidet pois satulaa puristamasta, istunnan suoristumaan ja pikku hiljalleen ranteetkin alkavat pysyä pystyssä. Jokaikinen ratsastuskerta olen toki näiden korjaamiseen huomiota kiinnittänytkin.

Ratsastus tuntui paikoitellen todella helpolle! Porre liikkui tyytyväisenä eteenpäin, melkein voisi jopa sanoa lennokkaalla askeleella, eikä aiemmin pienenä ongelmana olleita liikkeen sisällä tapahtuvia "töks-töks"- jarrutuksia tapahtunut!

Tällä kertaa päästiin laukkaamaankin. Oikea laukka meni erittäin hyvin! Askeleet seurasivat toisiaan säännöllisesti, laukka pyöri kauniisti ja muoto säilyi. Vasemmalle ei sitten sujunutkaan, aivan vastakohta toiselle kierrokselle. Siinäpä sitä korjaamisen aihetta seuraaville (kymmenille) kerroille.

Seuraavalla kerralla keskitytään suoristamaan vinouttani ja purkamaan laukan ongelmia. Laukassa jään lähes poikkeuksetta jännitämään jaloilla ja lukitsen käteni joustamattomiksi (tätä voisi auttaa toki käsien nostaminen sieltä harjan juuresta hivenen ylemmäs).

Porre sai paljon, todella paljon, kehuja. Ruuna on vaan niiiiin PRO! Onhan se vinha tunne kun hevonen vatsalihaksia käyttämällä pysähtyy välittömästi tai suorastaan YLIJARRUTTAA siirtymisessä ravista käyntiin, ilman että ohjaan edes hipaisee.

Kuvista suuri KIITOS Terhi Lehtimäki!

Niiiiiin, olikos siellä kisoissa kuuma?

- Juu, olihan siellä... Oikein mukavan subtrooppisen kuuman kosteaa!

Tänään kisareissu, SISUratsukoiden mr-kisoihin, Nummi-Pusulaan meni erittäin hyvin! Ensimmäistä kertaa meitä oli mukana kolmen henkilön porukka; minä - ratsastaja, Upi - autokuski / apuhuoltaja ja kaverini Marjut - huoltaja / valokuvaaja. Tällä kertaa jopa tuntui siltä, että käsiä oli riittävästi ja homma rullasi! Ollaan kahdestaankin Upin kanssa tähän asti pärjäilty, mutta kolmen porukalla PALJON helpompaa!

Meidän kisalenkki oli n. 30 km mittainen ja se oli tähän säähän enemmän kuin sopiva! Lämmintä riitti, kosteutta myös eikä aivan ötököittäkään matkaa taitettu. Reitit kulkivat täysin uuden kisapaikan ympäristössä ja pitää antaa erikoismaininta hyväpohjaisista teistä! Paikoitellen oli hivenen suurempaa kiveä ja kovempaa pohjaa, mutta vuodenaikaan nähden reitit olivat suorastaan luxusta!

Korkeusvaihteluita oli jonkun verran ja pidimme ihan puoli-reipasta vauhtia yllä. Ravailimme pääasiassa, paikoitellen myös käyntiä ja huollot teimme hitaanlaisesti. Kastelimme ruunaa reitin varrella useasti ja Kilde jopa joi yllättävän hyvin matkalla. Tästä varmaan suurin kiitos avomies- Upille, joka oli kisoissa mukana huoltamassa. Kaltsulla tais olla luonteva olo "oman juottajansa" kanssa.

Seuratason ihanneaikaluokissa keskinopeus on 8 - 12 km/h ja ylitimme Kalilein kanssa maaliviivan 1 minuutin minimiajan jälkeen. Keskinopeutemme oli 11,9 km/h ja koska eläinlääkärikään ei suurempaa moitetta löytänyt, saimme HYVÄKSYTYN tuloksen!

Homma sujui täysin rutiinilla kisoissa, mutta aivan läpihuutojuttu ei kisa ollut. Kuumuus oli kova ja se teki lenkistä hevoselle raskaan. Maalissa hevosen viilennykseen käytettiin vettä lähemmäs 40 litraa ja sykettä varmistelin pidemmän aikaan. Ilmoitin Kalilein vartin kuluttua saapumisesta ell-tarkastukseen ja silloin syke oli 44. Liikkeestä sai B:n, lähti aikasten tahmeasti juoksemaan. Kääntöpaikalta takaisinpäin tultiinkin ihan reippaasti sitten taas.

Lisäksi saimme erityismaininnan "lievästi väsähtäneen oloinen". Oli ensimmäinen kerta kun tämä kisa-ell näki Kalilein, ja täysin uskon, että aivan varmasti näyttikin hevonen hivenen väsyneeltä. Ruuna kun ei ulkoisiin ärsykkeisiin juurikaan reagoi, vaan seistä tönöttää "apaattisena" ell-käsittelyssä. Ja näyttää tasan samalta riippumatta onko takana 15 km seurakisa vaiko 80 km kansallinen. Ell-pisteestä poistumisen jälkeen jätkä olikin harvinaisen aktiivinen, viipotteli ruohotupsujen perässä pitkin poikin ja yritti tunki kärsäänsä auton lavalle väkisin kaurakippoon ja hääräsi sekä touhusi. Reissu oli Kilkuttimenkin mielestä sopivan rento!

Huomenna "soratie on kuuma"!!

Aamupäivällä olisi startti Kalilein kanssa Nummi-Pusulan mr-kisoissa. Luokka on reilun 30 km seuraluokka, tarjotaan ruunalle välillä mukavan lyhyt kisamatka. Viime aikoina on Kalileista kisoissa puristettu "kaikki mehut pihalle" ja ajattelin että kiva ja (toivottavasti) helppo kisareissu tähän kohtaan auttaa hevosta säilyttämään mielenkiinnon lajiin.

Kuumaa keliä on luvassa kisapäivänä... Olen tänään tankannut sekä itseäni, että ratsuani, juomilla ja elektrolyyteillä, olis syytä selvitä huomisesta ilman nestehukkaa!

"Hevosenko tahdot? No, yhdenkö vaan?"

♥ Hevosenko tahdot? No, yhdenkö vaan?

Siitä lauma lähtee kasvamaan.

Seuraavaksi huomaat, että oletkin köyhä

ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löysä.

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,

kolmas on helppo eikä neljäs tee tuskaa.

Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.

Talo täyttyy poneilla aivan tuota pikaa.

No uskallatko leikkiin, mites olis vielä yks?

Kai tallissa nurkassa saa sen säilytetyks?

Pelloilla, pihoilla kyllä löytyy tilaa,

ei vielä yhden ponin hoito iltoja kai pilaa.

Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.

Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.

Vaatteissa on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,

pihalla kavionjäljet toisten sekaan häviää.

Ei hevosten määrälle ole ylärajaa

ja yhtäkin ilman oisi laumasi vajaa.

Jokainen on tärkeä ja rakas harjapää.

Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,

paitsi hevostuttavat, joilla on samat kuviot nää.

Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,

kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.

Poninruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset.

Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.

Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?

Silloin Lempiponisi pään polvellesi painaa.

Se katsoo sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa

pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.

Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten,

yksi syliponiksi, kaikki täyttää jonkun tarpeen.

Mutta talvi on kurja, ei siitä hepatkaan tykkää.

Lenkkinsä ne tarvitsee; vaikka taivas räntää lykkää

tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla.

Ja aamuisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.

Hevoset ja kilpailut, jännitys ja naksut,

vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.

Kaikki on sen arvoista, on ponit elämäsi.

Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.

On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama,

kun ihminen on kokonaan hevostensa omistama. ♥

Matkaratsastusistunnasta muutama ajatus

Edelliseen kirjoitukseeni olikin muutama innokas jo kysellyt lisää tästä mainitsemastani mr-istunnasta.
Omasta mielestäni mr-istunta on eräänlainen "kevyt istunta", missä mahdollisimman vähän häiritään ja kuormitetaan hevosen liikkumista. Käytännössä siis seistään jalustimilla tasapainoisesti ja annetaan hevosen selälle tilaa liikkua. Jos oma istunta huojuu, pidetään harjasta kiinni aluksi ja etsitään sopivaa asentoa. Jalat lepäävät hevosen kylkiä vasten rentoina, reisillä ja polvilla ei puristeta. Asennon pitäminen vaatii todella hyvää keskivartalon lihaksistoa ja hallintaa, mutta tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin!

Kisoissa olen itse aina mennyt ravia keventäen. Mutta nyt kisamatkojen tultua pidemmiksi, pitää tuota omaa kevyttä istuntaa treenata ja käyttää. Jokainen hevosta auttava asia matkalla säästää hevosen energiaa ja se jaksaa paremmin. Ulkomailla pitkillä matkoilla (160 km) jopa hevosen otsaharjat ajellaan pois. Silloin ei voi harja olla huonosti -> hevonen ei heiluta päätään ärsyyntyneenä -> ei mene energiaa mihinkään turhaan. Suomen olosuhteissa tämä nyt lienee jo hivenen liioiteltua.

Kun itselle sopiva asento löytyy, pystyy hevosen selässä taittamaan matkaa helposti pitkältikin. Leirillä meidän istuntaamme kuvattiin ratatreenien yhteydessä ja Kalilein(kin) ravi näytti, mr-istunnassa ollessani, rennolta, pitkältä ja hevonen hyvin tyytyväiseltä. Huomasin itsekin miten helppoa oli kyydissä matkustaa, kun sain aseteltua jalkani ja yläkroppani oikein. Helposti tuli nojattua aivan liian paljon eteen eikä "keskivartalon korsetti" pysynyt jäntevänä.

Yritin löytää kuvaa mr-ratsukosta sivultapäin, mutta aikasten laihoin tuloksin. Oheisissa kuvissa ystäväni Alina Garcia- Huovinen on kisaamassa arabiratsuillaan Espanjassa ja Ranskassa.
Omaa istuntaani voi ihmetellä yhden kuvan verran edellisesen postauksen laukkatreenikuvasta.
(Kuvassa Mikko-Possu on juuri aiheuttanut sivuloikan ja siitä seuranneen ristilaukan)

Matkaratsastuksen valmennusleiri suomenhevosratsukoille Loimihaassa 30.6. - 1.7.2012

Kolmen päivän matkaratsastustreeneistä kotiuduttu ja muutaman piiiiiiiitkän voimia palauttavaa yönkin olen ehtinyt jo kotona uinua. Viikonloppu Loimihaassa oli, ennakko-odotusten mukaisesti, oikein mukava! Uusia ystäviä tuli kourallinen eikä sovi unohtaa hyviä vinkkejä tuleviin treeneihin!

Majoituimme Loimihaasta 10 km päässä olevassa "mummon mökissä". Suosittelen lämpimästi Levomäen maatilamökkejä, jos joskus esim. kisaviikonlopun aikana kaipailee Ypäjän suunnalta majoitusta ihmisille! Meidän leiriporukka asusteli viikonlopun ajan "Kivinen" -mökissä ja ainakin se oli ulkosaunoineen erittäin siisti ja hyvin pidetty!

Tähän kirjoitukseen on luvassa vain kevyt yleiskatsaus leirin tapahtumista. Harjoituksiin ja höpinöihin palaan myöhempien postauksien tiimoilta tarkemmin.

PERJANTAI 29.6.
Aloittelimme leiriohjelmaa kolmen aikoihin iltapäivällä Team Suonpään luennolla. Heidi kertoili tiimityöskentelystä ja heidän tiiminsä rutiineistaan ennen kisaa, kisan aikana sekä jälkeen. Tämän jälkeen tutustuimme Karin johdolla Podium- matkaratsastussatuloiden ihmeelliseen maailmaan. Lopuksi pääsimme ottamaan pyrstötuntumaa satuloista myös omien hevosiemme selässä! Karautin Kalileinkin kanssa muutamat kierrokset radalla tyylikkään oranssi-mustan penkin kanssa. Täytyy myöntää, että on tuollainen mr-satula jonkun verrankin erituntuinen kuin Albionin yleispenkki!

Heidin ja Karin suorittamien hevostarkastusten jälkeen oli aika varustaa ratsut ja lähteä maastolenkille "tasoryhmissä". Meille jo kilpailleille oli päivän teemana tasavauhtinen kevyt maasto kastelupullojen käytöllä. Leirin suunnittelija, Sisuratsukoiden pj Marjo, oli meille ojentelemassa kesken lenkin vauhdista pulloja, joista kaadoimme vettä hevosten kauloille viilennykseksi. Kalilei on ennen toiminut tässä oikein hyvin, mutta nyt oli havaittavissa silmien pyöritystä ja turhaa kiihdyttelyä.
Lenkille tuli pituutta alku- ja loppukävelyineen 13,3 km ja keskinopeutta 10,2 km/h. Helppo ja kevyt harjoitus siis.

LAUANTAI 30.6.
Päivän ohjelma alkoi matkaratsastuksen lajivalmentaja Nina Mickelssonin luennolla matkaratsastus-hevosen treeneistä. Kävimme aamupäivän aikana läpi oikeanlaista treeniä (ei liikaa eikä liian vähän), miten rakennetaan varsasta alkaen kestävä kilpahevonen, nuoren hevosen treenit kohti mr-haasteita, peruskunto-, kilpailu- ja lepokausien pituuksia ja lopuksi myös muutamilla sanoilla ratsastajan hyvinvointia kisapäivän aikana.

Teoriasta siirryimme käytäntöön. Tallissa kävimme läpi, Kalilei mallina, hevosen "viikkoterveystarkastuksen" ja pohdimme hevosen lihavuuskuntoa. Kildekalde sai yksimielisen lihavuuskuntoluokituksen: Suomenhevoseksi hyvä, urheiluhevoseksi hiukan liian paksu. Kuten aiemmin olen pohtinutkin, heti näkyy laiduntaminen ja kuukauden treenitauko hummalla. Ei kunto ole mainittavasti laskenut, mutta vatsan ympärys paisuu ja paisuu ja paisuu ja...
Hevostarkastusten jälkeen, sykemittarit hevosille viritettynä, kävelimme ratsain Loimihaan treenirataa ympäri alkuverryttelyksi. Pari kilometriä käyntiä ja sen jälkeen tositoimiin mr-istunnan merkeissä. Ravissa rataa ympäri 3 kierrosta mr-istunnassa, videokameran seuratessa menoa nauha raksuttaen. Tämän jälkeen mr-istunnassa laukkaa peräkkäin 2 kierrosta molempiin suuntiin, suuntien välillä 3 minuutin palautus kävellen. Lopuksi vielä 1 kierros ravia, yhä ja edelleen mr-istunnassa, jotta varmasti kokemattomammalla alkaa jalat ilmoitella itsestään... Loppukävelyt 2 kierrosta ja harjoituksen päätti hevostarkastus.
Treeni oli keskiraskas / raskas. Kalileille laukka on vaikeaa, joten sykkeet hakkasivat korkealla. Toisaalta myös laukan vaihduttua käyntiin, sykkeet putosivat nopeasti takaisin alas.

Illalla liikuttelimme hevoset oman mielen mukaan. Osa kävi kevyellä maastotalutuksella / ratsastuksella, mutta itse ajattelin nauttia käytössä olevasta kentästä! Köpsyttelimme Kaltsun kanssa ilman satulaa noin puolisen tuntia erittäin kevyesti. Lähinnä käyntiä, hivenen ravia ja jopa muutama laukannosto. Jännää, että en edes meinannut pudota kyydistä!

SUNNUNTAI 1.7.
Aamupäivällä kentällä matkaratsastushevosen perusratsastusta Pia Suhtalan katseen alla. Perustyöskentelyä: voltteja, kulmia, pysähdyksiä, pohkeenväistöjä sekä laukannostoja. Kalilei oli oikein hyvä! Pyöreä koko ylälinjastaan ja todella rento! Koulupyörimistä oli noin tunnin verran ja jo siinä ajassa sain GPS-rannekkeeseeni kerrytettyä kilometrejä yli 8 km!

Välipalan ohessa kävimme Ninan kanssa läpi eiliset treenit. Analysoimme videolta istuntaani ja Kalilein liikkeitä. Fakta on se, että ruunan toinen kinner on turvonnut ja kuumotteleva, mutta toinen fakta on myös se, ettei se näy yhtään mitenkään liikkeissä eikä hevonen arkaile jalkaa missään tilanteessa. Kilikalin rtg-kuvat lähtevät Ninan matkassa nyt ulkomaille ja katsellaan, joskos vieraan maan jalkaspesialistit näkisivät niissä jotain. Vamma lienee kuitenkin vain pehmyt kudoksissa.

Iltapäivän paahteessa vielä viimeinen rutistus: pitkä peruskuntolenkki. Kalilei ja ruunan tyttöystävä Hessin Pirpana "Lilli" etenivät 20 km lenkin parissa tunnissa. Emme pitäneet mitään kovin suurta kiirettä ja lenkin keskisykkeeksi tuli 90. Lenkki oli hevosille helpohko.

Kuvista KIITOS Annika Lakkonen!