LISÄTIETOA:

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Mitä blogissa voi julkaista? Mistä on hyväksyttävää kirjoittaa?


Olen tässä pienen hiljaiselon aikana, taas kerran, pohtinut sitä mikä ja mitä tämä blogi on. Kirjoitanko tätä siksi että tykkään (tykkäsin?) tästä touhusta? Kirjoitanko nykyään niistä aiheista joista itse haluan vaiko vain niistä joista tiedän ettei lukijakunta todennäköisesti innostu heittämään näppäimistön täydeltä p*skaa kommenttien muodossa takaisin?

Kirjoitan iloisia höpöhöpö-juttuja - Blogini on kiiltokuvablogi
Kirjoitan asioista, joista haluan ja jotka kuuluvat meidän arkeen - Saan läjän 
negatiivisia kommentteja anonyymeiltä

Olen pitänyt blogia omaksi ilokseni ja jakanut tarinoita sekä kuvia ajatellen, että niistä saattaisi olla jollekin jopa jotain hyötyä ja vertaistukea. (Siksi muidenkin blogeja kiinnostuneena luen!) Olen jossain kohden ollut paljon aktiivisempi julkaisemaan ja höpinäni ovat olleet paljon monipuolisempia. Harmittaa, että tämä on nykyisin vain tätä samaa diipadaapaa.

En ymmärrä miksi täällä käydään tirkistelemässä ja jättämässä kommentteja, jos hevosenpitoni lähentelee eläinrääkkäystä, hevoseni ratsuttaja on kiduttaja ja blogissa esiintyvä kaakki ylipäätään on pelkkä luuska. Jos ei kiinnosta, miksi käydä lukemassa? Jos koko blogi on täysin vastenmielinen, miksi hukata aikaansa tämmöiseen turhakkeeseen? Kyllä minä niin mieleni pahoitin mm. tämän kirjoitukseni kommenteista. Perusteluille ja asialliselle kritiikille nostan aina peukkua, mutta ilkeälle näppäinoksennukselle en. Mikä ihmisiä vaivaa? Tuleeko niistä huuteluista hyväkin olo kirjoittajalle?

Mihin suuntaan blogin kanssa mennä jatkossa? Kirjoittelenko vaan aivotonta linnutlaulaajaperhosetlentää -pölinää höystettynä kuvilla joissa ei ole mitään ihmeempää.

Voitolla on sinisiä timantteja kankisuitsien otsapannassa.

Lokakuussa HorseShowsta ostettu Equilinen huopa on vihdoin päässyt ensikertaa hommiin.

Ratsu valmiina treeneihin, valitettavasti kampaaja oli kiireinen ja kampaus on muutaman yön yli nukkunut.
Mää en haluaisi kirjoittaa vain tämmöistä mölinää! En halua! Mää haluan kirjoittaa myös siitä miten täällä menee asiat välillä todella ankeasti, siitä miten arjessa tapahtuu jotain outoa ja  välillä esitellä vaikkapa meidän varustehuoneen satulahuovat! (Niitä on muuten vissiin ihan hurjat viisi kappaletta, btw.) Olkoonkin niiden hintana sitten ne anonyymit kommentaattorit. Toisinaan saan päivän naurutkin niistä, joten, sori vaan, en ole ottamassa kommentointia nimettömiltä puskista huutelijoilta pois. (Vaikka on käynyt välillä mielessä.)

Joten... Huutakaa nyt sitten vaikka kilpaa. Aion julkaista nyt ja jatkossa materiaalia myös siitä miten hevosellani ratsuttaja treenaa (ja menee ilman kypärää). En näistä reissuista ole tänne ihan toviin mitään julkaissut aiemman pienen pyörremyrskyn takia. Ratsastan ja ajan itse aina kypärä päässä. Kypärättömyys ei siis edusta omaa mielipidettäni, mutta tässä kohden asia ei oikeastaan ole päätettävissäni. En aio luopua ammattiavusta tämän asian vuoksi ja ymmärrän ja tiedostan riskit. Se että en julkaisisi täällä kuvia tai videoita kypärättä ratsastamisesta, ei poista sitä tosiasiaa etteikö niin tapahtuisi (aivan varmasti myös muualla kuin täällä). Jos roskat lakaisee maton alle, tekeekö se ne olemattomaksi?

Tässä siis pieni hieno kännykkävideopätkä siitä miten meillä mennään kanget soiden alitempoisen elukan kanssa. Anonyymejä lainatakseni.


Mutta kuitenkin. Huomenna (tai siis tänään, lauantaina) starttaa Kaarina Dressage Weekend ja Vodekin tanssahtelee kisakentällä aluetason suomenhevosluokassa ratsuttajan kanssa. Purtava pähkinä on Kenttäkisaohjelma nro 6 ja starttipaikka on luokassa aivan ensimmäisenä. Ei kovin kiitollinen paikka, mutta sillä mennään mitä on annettu.


Annettu on myös litratolkulla vettä taivaalta ja sitä myöden laitumelta löytyy aivan ihania mutalammikoita. Tästä aihiosta aloitetaan huomenna raaputtelemaan ja pesemään esiin sitä kilpahevosta. Kauhian kiva.

Elellään sopuisasti ja annetaan kaikkien blogien kukkia rauhassa! :)

22 kommenttia:

  1. Surutta vaan jaat elämän ilot ja surut <3 Liekö näillä anonyymeillä käsitystä todellisesta elämästä ollenkaan? mulla on melko vahva mielikuva millaisia nää tyypit on... ja heidän elämäänsä ei taatusti liity aamuheräilyt, paskanlappaamiset, irtokengät, rikkinäiset varusteet, sähkölaskut, polttoainevero yms.... P.s. Mulla on kyllä tuo kommentoiti nykyään kontrollissa, kaikki julkaisen, mutta jostain syystä ne idiottimaisimmat anonyymien helinät on jäänyt pois...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista, että olisinko näinä vuosina joutunut poistamaan yhden tai kaksi kommenttia. Välillä oli aikas rauhallista kyseenalaisten kommenttien suhteen, mutta tuntuu taas kesän tulleen pölhöjen heränneen koloistaan. :)

      Sovitaan vaan, että anonyymeillä huutelijoilla ei ole mitään käsitystä todellisesta elämästä ja mainitsemistasi asioista! :D

      Poista
  2. Mukavaa kisapäivää :) mä muuten käyn lukemassa täällä maanläheisen kirjoitustyyli takia ja tällainen aivan aloittelija on saanut tästä blogista tukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Kisapäivä oli lauantaina oikein mukava! :)

      Mää tykkään kirjoittaa tätä blogia ja kirjoittaa hiukan hölmöistäkin asioista. Tai siis eivät ne asiat ole hölmöjä, mutta tuntuu välillä että kannattaako siitä tai tästä jotain höpistä. Yleensä vaan juurikin ne kirjoitukset saavat eniten lisäkysymyksiä ja kommentteja aikaan. :)

      Poista
  3. Hmm, itse kommentoin kypärä-asiaa em. postaukseen, kun puhuin niistä anojen älähdyksistä. Mun kritiikki kohdistui kypärättä ratsastavaan henkilöön, ei sinuun. Maisemakuvahölinää en jaksa lukea, pidä vaan linjasi. Ei mun mielestä tarvii sensuroida kypärättä ratsastavan ratsuttajan kuvia, mut onhan hänen valinta aika hassu. Mut kyllä omallakin ratsuttajalla oli ennen se linjaus, et kypärä on hyppäämistä varten. Ajat ja asenteet on muuttuneet, nykyään on kypärä päässä.

    Tää on kiva blogi. Ei kiitos liibalaballe, muista että lukijoissa jokaista huutelijaa kohti on 100 normaalia ihmistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi siellä mainitussa postauksessa oli sellainen, jolle nostinkin peukkua ylös! Ei siinä ollut mitään miksi olisin hermostunut tai ärsyyntynyt. Asiallinen kommentti! Eli huoli pois. :)

      Ajat ja asenteet ovat todellakin muuttuneet vuosien varrella - oikeassa olet! Silloin kun itse olin pieni (köh köh, nuorempi siis), "kaikki" paremmat ratsastajat menivät ilman kypärää. Tästäkin kyllä on jo se 15-20 vuotta aikaa. Lähimenneisyydessä en enää olekaan ollut tekemisissä kuin oman kotitalliporukan kanssa enkä tiedä mitä muualla tapahtuu. Olettamukseni on ainakin, että kypärä on tiiviisti päässä yhä useammalla.

      Kiva, että pidät blogistani! :)
      ...ja yritän muistaa että tätä lukevat myös normaalit tyypit. Eivät vain ne epänormaalit. ;)

      Poista
  4. Ihmiset purkavat kaikenlaista turhautumistaan. En ole ikinä ymmärtänyt, miten se ihmisten eloa ja olemista helpottaa, että saa jotakuta haukkua, mutta toisille se on joku elinehto. Se ihmistyyppi valittaa kaikkialla lomalennoilta kaupan kassalle. Muistan kun olin opiskeluaikana töissä kaupassa, missä oli tuoreustakuu. Eräs vanha nainen käytti kaupassa aikaa päiväysvanhojen tuotteiden etsimiseen ja sitten tuli niiden kanssa kassalle ja sai uuden ilmaiseksi. Moitti meidät aina huolimattomiksi. Oltiin kyllä varmoja, että hän toi niitä tavaroita kotoaan mukanaan.

    Mitä hän siitä sitten itselleen sai? Paremmuudentunteen. Ehkä maailmassa ei ollut ketään muuta kuin me lähikaupan kassat ja myyjät, jotka hänet tunsivat ja joilta hän sai huomiota. Ehkä se oli ainoa asia päivässä, minkä vuoksi hän tunsi olevansa jotain.

    Se ärsytti tietysti meitä kaikkia, mutta teki samalla hirvittävän surulliseksi. Hän tunsi olevansa elossa toimintansa takia. Usein huomaan ajattelevani, että nämä nettimaailman anonyymit ovat juuri tätä samaa porukkaa: tarve saada äänenesä kuuluville ja tulla huomatuksi on hirvittävän, jopa polttavan kipeän suuri.

    Miten yksinäisiä ihmiset voivatkaan olla. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hienosta kommentistasi!
      Laittoi ajattelemaan asiaa hieman eritavalla.

      Itsekin olen asiakaspalvelussa työkseni ja ihmisistä huomaa paljon erilaisia käyttäytymismalleja. Sekä tietysti luonteita. Osa on suunapäänä huutamassa oikeuksiensa puolesta siinä missä joku hiljaisempi anteeksipyydellen ottaa kontaktia.

      Samahan se meissä blogikirjoittajissa ja -lukijoissa on. Toisten on vaan pakko saada äänensä kuuluviin ja nauttivat nöyryyttämisestä ja pahan mielen tuottamisesta. Tuntevat varmasti siinä kohden olevansa "jotain".

      Poista
  5. Go Taru go! Vode oli muuten tosi hieno tänään radalla. Se menee niin kivasti ylämäkeen.
    Sun blogi on elämän makuinen ja rehti. Mutta tiedän miltä se tuntuu, kun saa anonyymeiltä typeriä kommentteja, kyllä ne loukkaavat vaikka miten yrittäis niille vain nauraa. Mäkin mietin joka kerta kun teen päivityksen, että jos tulee yksikin ilkeämielinen kommentti niin lopetan koko homman. Ja toisaalta taas jos blogi on pelkkää sateenkaarien kakkimista, niin siitä tulee yhtä elämänmakuinen kuin muovinen joulukuusi. Olipas outo vertaus näin kesäkuussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, Liisa! :)
      Vode suoritti oikein pätevän radan mitä kauhistuneisuudeltaan ja jännitykseltään kykeni. Maija sanoi odottaneensa parempia pisteitä, joten hieman jäi taas jossiteltavaa. :) Voitolla on kaulaa ja kykyä kulkea ryhdissä, mutta onhan se aivan nuorukainen vielä. Vuosia lisää ja varmasti paranee meno. :)

      En edes tiedä mikä niissä negatiivisissa kommenteissa aina viiltää. Vaikka tiedän etteivät asiat ole niin tai kommentti on aivan typerä muuten. :D Siltikin tulee samanlainen fiilis kuin sulle. Että kirjoittaminen päättyy siihen kokonaan.

      Poista
  6. Onnea kisoihin Voitolle ja Maijalle! Hyvää työtä teette!
    Niinhän se menee että nuo näppäimistö-oksennukset kertovat enemmän niiden kirjoittajasta kuin vastaanottajasta... Oma blogi on onneksi niin pienimuotoisena pysynyt että olen välttynyt näiltä. Ja varmaan sellaisena sen pidänkin, ilman sen kummempaa panostusta, lähinnä itselle + muutamille lukijoille. Puolensa ja puolensa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Hyvin meillä meni! :)
      Toisinaan on vaan kovin vaikea muistaa tuo mainitsemasi "kertovat enemmän niiden kirjoittajasta kuin vastaanottajasta". Yritän pitää sen mielessä!

      Poista
  7. Tsemppiä kisoihin! Jatka vaan samaan malliin, kun ennenkin. Siksi ainakin minä tätä blogia luen, että se on rehellinen ja aito. Näppäin-oksennukset tuli tutuksi omassakin blogissa yhdessä välissä, enkä voi myöntää ettei se satuttaisi. Minä otin pahimman pyörremyrskyn aikaan (siis silloin, kun blogin kommenttikentässä tappelivat jo anonyymit keskenään, hahaha) käyttöön kommentien hyväksynnän. Yhtään kommenttia en le jättänyt julkaisematta, sillä pahimmat kommentit jäivät heti pois. :)

    Uuden hevosen kohdalla pidin blogia hetken aikaa sellaisena vaaleanpunaisena höttönää, mutta eihän siitä mitään tullut. Osittain ainakin itse kirjoitan blogia myös siksi, että saisin kommentteja minua askarruttaviin asioihin ja kysymyksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Kirjoitan blogia, koska se on muistoksi ja avuksi itselleni sekä vertaistueksi muille. :)

      Poista
  8. Tsemppiä! Vaikka itse anonyymina kirjoitan, niin hyvää toivon ja silloin tällöin olen esim. kehunut minien tukkaa ja muuta älyvapaata :D. Mun mielestä sun blogi on kivaa luettavaa ja joku ratsuttajan kypäräjuttu on ratsuttajan oma asia. Ei sen takia kannata sensuroida juttuja. Vode on hieno ja kehittymistä on mukava seurata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ette te kaikki anonyymit pahiksia ole. :) Sen takia en ole halunnutkaan rajata kommentointia vain kirjautuneille.

      Vodesta varmasti seuraa juttua jatkossakin ja tarkoitus olisi jossain kohden tehdä yheenvetokin näistä meidän vuosista. Sellainen läpileikkaus viidestä vuodesta. "Varsasta kansallisille kouluradoille" tai jotain yhtä kliseistä! :D

      Poista
  9. Pidä linjasi! Mua ahdistaa hevospiirien pahansuopuus niin paljon, että en ehkä enää koskaan osta hevosta edesmenneen tilalle. Kaikki ikävät kommentit ja hötönetin saasta, voi kuvotus. Kai yksinäisyyttä ja henkistä tuskaa vaan on niin helppo purkaa verkon yli.
    Sun blogi on kiva ja on ihana huomata, että elämä hymyilee sulle vaikeamman jakson jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sää sen sanoit! Kiitos kommentistasi!!!

      Ei tämä elämä nykypäivänä niin tuskaisaa ole. ;) On sitä huonomminkin mennyt. Niinhän se vähän menee, että juuri kun olet luovuttamassa, jotain ihanaa tapahtuu. :)

      Poista
  10. Eipä se elämä niiden kiiltokuvablogien takanakaan niin auvoista ole kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Ongelmat ovat aina universaaleja ja monesti asioita tykätään siloitella ulospäin, niin netissä kuin ihan livenäkin. Sinänsä inhimillistä. Mieluummin kuitenkin elämänmakuista juttua kuin muovihöttöä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi! :)
      Se on muuten jännä, että toisinaan tuntuu että jotkut murheet ovat sellaisia ettei niitä "kenellekään muulla ole". Jos kuitenkin uskaltaa avata joskus suunsa, niin huomaa ettei ole niiden asioiden kanssa yksin vaan täsmälleen samojen ongelmien ja ajatuksien kanssa painii jokunen muukin.

      Poista