Miniponi ja esiintyminen valjakkoajoareenoilla

Tarkkuus- ja kouluajokilpailu

Riihimäen ratsastajat

Riihimäen ravirata, 28.7.2018

- HeC kouluohjelma 2.4p, avoin II-poniyksiköille

- HeB tarkkuusajo +30 cm, avoin kaikille

 

Huh huh. Siinäpä ne oleellisimmat lauantain kisareissusta kahteen sanaan tiivistettynä.

Heräsin (lue: kuopus heräsi) viisi minuuttia ennen kellojen pirinää ja sentään päivän käynnistyminen oli näin ollen suorastaan ensiluokkainen. Mukaan lähtevällä apukäsiparilla ei ollut ihan yhtä hyvin mennyt ja tämä heräilikin useamman soittoni jälkeen kotoaan siinä kohtaan kun hänen olisi pitänyt olla jo tekemässä lähtöä kanssani.

Reissuun kuitenkin päästiin, vaikkakin melkein tuntia aiottua myöhemmin. Tämä ei sinänsä lopulta ollut edes huono juttu, koska kisakeskuksessa oli hommat leviänänsä vielä siinä kohden kun ensimmäisenä ilmoittauduin kansliassa.

Olin suunnitellut klo 9.15 olevani valjastamassa ponia ja puoli kymppi aloittamassa verryttelemään. Lopputulos oli kuitenkin se että liki vartin yli yhdeksää tarkkuusrata oli vasta valmis ja pääsimme opettelemaan sitä! Pieni paniikinpoikanen meinasi hiipiä pään sisälle, mutta sain otettua 16 portin rataa haltuuni kolmessa kävelykerrassa sen verran että uskoin selviäväni siitä.

 

 

Alkuun vaikutti siltä että rata tulee näyttämään allaolevalta. Kisajärjestäjä ei ollut innokas nostamaan tuulen vuoksi numeroita kunnolla näkyville (kaatuvat), mutta ilmeisesti kisaajien mutina sai mieltä hieman muuttumaan. Maata vasten olevista porttinumeroista ei saisi paljoakaan apua ajaessa, koska ne näkisi vasta aivan kohdalla.

Olin koulukokeen ensimmäinen lähtijä klo 10. Poni oli valjaissa klo 9.50 ja verkkakentällä olimme klo 9.55. Ei mennyt edes tiukille? Eihän? Muita ei vielä siinä kohden näkynyt ja tietysti sillä hetkellä kun huristelin orin kanssa kisaradalle, ilmestyi kaksi seuraavaa starttaajaa kentän vierelle. Mitäpä tekee uljas ajokkini? Hävittää keskittymiskykynsä, meinaa pullistaa silmänsä päästään ja huutaa kavereilleen kurkkupilli suorana.

Poni ei ollut kontrollissa riittävästi ja itse taisin jäädä matkustelemaan liiaksi. Videolla ei jotenkin näytä kuitenkaan niin pahalta miltä tuntui. Oli muuten pieni yllätys, että oli kisatakkipakko vaikka lämpöä oli sen liki +30 astetta jo heti aamusta alkaen. 

 

Tämä oli ensimmäinen kouluajoratamme. Tai ollaan pari vuotta sitten laatuponikisoissa hieman vastaavaa esitetty, mutta ei varsinaista koulurataa siis kuitenkaan. En ole mikään kovin osaava ajuri vielä, eikä ponistakaan voi sanoa että rautaista rutiinia löytyisi. Teimme sen mitä tällä hetkellä osasimme tässä tilanteessa näyttää ja ihan kohtuullinen suoritus se lopulta oli. 

Olin yllättynyt kun sain arvostelupaperit käsiini. Saatiin 60 %! Ja vielä enemmän olin hämmästynyt kun näin kouluajon tulokset kaikkien valjakoiden osalta. Koulukokeeseen osallistui (kaikki luokat huomioiden) 11 valjakkoa ja niistä meidän lisäksi vain neljä (4!) sai yli 60 % tuloksen. 

Kouluajosta siirryimme suoraan tarkkuusradan lämmittelyalueelle odottelemaan että tarkkuusajo alkaa. Osallistuimme +30 cm luokkaan eli keilojen väli oli kärryjen leveys +30 cm. Tämä leveys on meille se tavallisin kisaleveys ollut ja tuntuu kohtuullisen helpolta. Verryttelyalueelta ilokseni huomasin että liki kaikki porttinumerot olivat pystyssä ja hyvin näkyvillä. Helpottaa tosi paljon ajamista kun on varma että on menossa oikealle portille.

Tarkkuusrata meni helpon tuntuisesti läpi. Poni eteni reippaasti mitään kyttäämättä ja muistin portit minne kääntää milloinkin. Harmillisesti vaan ajoin sarjalle huonosti ja pallo kohdasta 12A kopsahti alas. (Eipä oltu ainoita, kukaan ei virheittä rataa ajanut.) Ori eteni ihan hyvää vauhtia, mutta eihän tuollainen tappijalka mikään Usain Bolt ole. Onnistuimme saamaan vieläpä 3 virhepistettä lisää ylitetystä enimmäisajastakin.

Videoilla on näkyvissä ponin liikkeessä jotain mikä ei ole ihan ookoo. En ole vielä oikein osannut päättää onko se eniten kuskin kädestä johtuvaa vai jotain muuta. Minipienellä ponilla on oikeasti aivan äärettömän tarkkaa miten siitä ohjasta pitää ja kääntää. Se vähän mitä ollaan valmennuksessa päästy käymään, on ainakin avannut silmät sille miten paljon aivan huomaamattani jarrutan ja estän ponin etupään liikettä kädelläni. Toisekseen ori on tällä hetkellä todella lihava, oikein löllyvä ihrakasa, joten tuskin sekään mitään liitokavioliikehdintää helpottaa. Koulukisakentällä oli pohja aikas heikkolaatuinen, joten koulukokeessa näkyvä epämääräisyys on ainakin joiltain osin siitä. Samaa kun ei näy enää tarkkuusradalla.

Tsemppiruusukkeiden kanssa ja kokemusta rikkaampina pääsimme joka tapauksessa kotimatkalle. Valtavan paljon on töitä tehtävänä mikäli ensi vuonna aiomme päästä kokeilemaan 2-tason luokkia. Siinä se meidän tavoite kuitenkin on, ihan näin julkisestikin kerrottuna.