LISÄTIETOA:

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Aluekoulutuuppausta Hessi-tallilla

Suomenhevosten kummajaiset 9.6.2012, aluekoulukilpailut, Hessi-talli, Urjala
Kisaratsu: Porre
Luokka: KN Special

























Pieniä ihmeitä näyttäisi tapahtuvan: Porre starttasi KAHDEN VUODEN jälkeen koulukisoissa! Missään ei olla treeneissä oltu, mutta sen verran kivalta on ruunaska maastoratsastuksessakin tuntunut, että pitihän sitä kisoihin mukaan lähteä. Vanhoilla taidoillamme uskoin meidän selviävän "miljoona" kertaa läpiratsastetusta helppo B -tasoisesta KN Special -radasta.

Aamu alkoi kotona pakkaamalla Voitto-varsa ja Porre traileriin ja päräyttämällä läheisen ravimiehen tallille. Pörri oli edellisenä päivänä onnistunut irroittamaan toisen takakenkänsä ja pitihän se laittaa paikoilleen ennen kisoja. Voiton irtokenkä hoitui samalla reissulla, vaikka sillä nyt ei mikään akuuttihätä ollutkaan.

Ennen kisoja Pörri kävi kotona pikaisessa suihkussa ja kiillotuksessa. Jätin harjan täysin vapaaksi, vaikka punnitsinkin erilaisia letitysmuotoja. Porre stressaa kuljetusta yksin ollessaan todella paljon (kolistelee, hikoilee, hermoilee ja voi esim. hypätä etupuomin päälle), joten matkaseuraksi kisoihin lähti meidän tallin minishettisori Polle. Tästä onkin kuva ylhäällä, kokoeroa on jonkunverran herroilla! Polle on just loistava matkaseura, se on kevyt sekä hyvin kulkeva ja Porrelle riittävä henkinen tuki.

Kisapaikalla ehdin muiden ratoja katsella jonkun verran ja bongailla hienoja putteja. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä ja rauhassa laittelin oman kisaratsun kuntoon. Porren kanssa tein verryttelyn, joka oli hyvin käyntipainotteinen ja menin vain hieman ravia sekä laukkaa molempiin suuntiin. En halunnut väsyttää vanhaa herraa ja toivoin pienen kipinän riittävän vielä radallekin. Porre toimi verryttelyssä hienosti! Olo tuon hevosen selässä on aina kuin GP-ratsastajalla! Ei liioin tarvitse säätää ja nyplätä.

Rata meni ok! Porre liikkui mukavasti eteenpäin, on toisinaan ollut radalla erittäinkin tahmea. Ensimmäisen kerran oma keskittyseni koki kirjaimellisesti kolauksen, kun Porre ensimmäisessä käännöksessä, alkutervehdyksen jälkeen, osui takasellaan kouluaitaan. Onneksi pysyi aita pystyssä.
Keskiravi ei oikein lähtenyt, tai lähti, mutta hyytyi jo puolessa välissä. Raviosuus muuten ihan jees. 
Ensimmäinen laukka oli oikeaan kierrokseen, mikälie aivopieru siihen tuli, mutta nousi väärin! Hups... Sain heti korjattua, mutta virhe oli jo tapahtunut. Oikeasta laukasta raviin siirryttäessä hukkasin toisen jalustimeni ja meni hetki sitä takaisin jalan alle koukkiessa. Piti oikein miettiä, että menenkö ilman vai yritänkö kalastella sen takaisin jalkaan. Viimeiset metrit radalla olivat hieman jo työläitä. Vasemmassa laukassa alkoi humma hyytyä ja lopputervehdykseen kävellessä ruuna kiemurteli tahmeana.

Videolla meno näyttää oikein mukavan tasaiselta ja kivalta, MUTTA ruuna kulkee lähes tauotta KUOLAIMEN TAKANA... Aijaijai... Siitähän tietysti sakotettiin reilulla kädellä. Oma vika. Maija-valmentaja on aina sanonut, ettei saa vaan jäädä matkustamaan ohjat puol-löysänä. Niin tein nyt ("vitsit tää kulkee hyvin, tosi kevyt kädelle!!") ja tulos kertoo loput.

Tuomareiden kommentit kertovat kaiken oleellisen: "kuolaimen takana", "kuolaimen takana", "kuolaimen takana" (jne), "etupainoinen", "voimaton" ja "napakammin". Seiskaa tuli käynnistä sekä pysähdyksestä ja nelonen edelläkin mainitusta väärästä laukasta.
Loppukommentit: "kaunis ravi, laukkaan lisää voimaa" ja "kaipaa lisää voimaa, painuu helposti kuolaimen taakse".

Tuomarit olivat yksimielisiä (142,5 ja 142 pistettä) ja lopputulos oli 56,900%. Loppusijoitus 23/32.
Yleensä tuloslistasta on nimeä saanut etsiä alkupäästä, tällä kertaa piti aloittaa lopusta. Ei Pörri ollut se sama häikäisevän upea ilmestys, mitä huippuaikoinaan ennen loukkantumisia. Pitää taas miettiä mitä jatkossa tehdään. (Vai olisiko mahdollista kääntää aikaa takaisinpäin vaikka 5 vuotta?)

Kisapäivä päättyi hivenen ikävissä merkeissä. Kisoihin mukaan lähtenyt Upi-avomies valitteli kehnoa oloaan ja illalla kuumetta olikin jo lähes 39 astetta. Siitä ei sitten ollutkaan enää kuin yksi suunta: TYKSiin osastolle ensiapupolin kautta. :(

Loppuun vielä "tallityttö"- Einin kännykällä ottamia kuvia radalta. 

 








8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoiselta vaikuttaa tää sun blogis, joten liityin lukijaksi ;)

    Käytkö kurkkaamassa omaanikin?
    http://tolttiajapukkilaukkaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Onnittelen nyt kuitenkin eli Onnea! Saitte kuitenkin tuloksen ja tiedät hyvin mitkä asiat menivät pieleen. :)
    Voi Upia. Toivottavasti olo kohenee hetkessä ja tiiminne on entistä ehompi.
    Tosi hauska kuva tuo trailerikuva. Miten voikaan olla noin pieni shettis olemassakaan. :D Tai sitten se vain näyttää kun on iso heppa vieressä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos onnitteluista! Ei se nyt niiiiiin hyvin mennyt, mutta toki huonompaankin oli mahdollisuudet. :D

      Upi on yhä TYKSissä osastolla kuumeen kourissa, toivottavasti infektio alkaisi hellittää pian!

      Kyllä, noin pieniä shettiksiä on! Polle on MINISHETTIS, korkeutta hurjat 82 cm. Porre on 164 cm säkäkorkeudeltaan, ja muodoltaan tuollainen työhevonen, joten kokoero on jokseenkin HUOMATTAVA! :D

      Poista
  3. Tuo traikkukuva on kyl hyvä =)
    Mun piti samantien käydä FB:n puolella vilkaisemassa sitä kuvaa, kun olitte juuri hakeneet sen, että olikos se kans Blomert, niinku mullakin =)

    Hei kyllä ne kisat siitä, eihän tuo ollu pahan näkönen kuvissa ainakaan!

    Upille paljon tsemppiä ja paranemisia.

    VastaaPoista
  4. Suurennetusta kuvasta huomasin, että teillä on laitettu ylimääräiset muovimatot tuonne traikkuun. Mekin mietittiin sitä, kunnes tajuttiin, et ei hitto, kyllä siinä on muovimatto päällä, se vaan näytti vanerilta xD Todettiin, et kattoo sitten, jos se kovin rupee kuluun, niin laittaa sitten. Nyt se ei ainakaan ole kärsineen näköinen, vaikkei ihan uusi olekaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuu, meillä on Blomert Nairobi! Entinen oli Blomert myöskin, mallimerkiltään Graphit. Entinenkin koppi oli niin super, että hyvillä mielin ostettiin uusi samanmerkkinen.

      Meillä meni viidessä vuodessa vanhasta kopista se liimamatto rikki. Lähti liimauksistaan irti (kupruili) ja lopulta repeilikin. Silloinhan sinne maton ja vanerin väliin pääsee kostetta (heppa lorottelee) muhimaan. Olis tarvinnut repiä se matto pois ja laittaa ainakin irtomatot tilalle. En siihen sitten lähtenyt, joten vaihdoin koppia.... :D

      Hokit kuluttavat mattoa ja varsinkin takajalkojen kohdalta alkoi kohtuu nopeasti (parissa vuodessa) matto repsottaa. Meillä tosin on kuljetustarvetta yleensä viikottain kerran pari, joten teidän käytössä matto tuskin ehtii kulua.

      Tähän uuteen koppiin laitettiin liimamaton päälle tuollaiset irtomatot. Toivottavasti suojaa sitä traikun omaa mattoa toivotusti!
      Tässä uudessa kopissa on tosin alumiinilattiakin, ei lahoa vanerin tapaan.

      Poista
  5. Ihana tuo pieni matkaseuralainen <3

    VastaaPoista
  6. Eikää, repesin tolle trailerikuvalle :D mutta hei onnea hyväksytystä tuloksesta!

    pienipolledelia.blogspot.com

    VastaaPoista